yh isä pulassa parisuhteessa. jeesiä?
Nyt kaipaan ulkopuolista mielipidettä ihmisiltä jotka ei tunne kumpaakaan osapuolta, käännyn siin teidän puoleenne arvon vauvalaiset.
Olen kahden alakoululaisen Yh-isä. Vaimoni kuoli nuorimmaisen synnyttyä.
Olen ollut nyt kolme vuotta parisuhteessa naisen kanssa, kenellä ei vielä omia lapsia ole. Emme asu yhdessä, mutta lähekkäin kuitenkin. Minä olen ajatellut että meillä menee hyvin, putkinäköinen mies. Käyn kokopäivätyössä ja kylläpä te äidit tiedätte mitä muuta lapsiperheen arkeen kuuluu. Olen tosiaan 12vuotta elämästäni ollut täysin yksin lasten kanssa, joten vieläkin on vaikeaa sopeutua "perhe elämään" ja jakaa arkea jonkun kanssa. TÄstäpä onkin nyt tullut pulma.
Naisystäväni sanoo haluavansa osallistua meidän arkeen ja tehdä asioita yhdessä. Tottakai niin minäkin. Hän odottaa minun pyytävän hänet joka kerta erikseen luokseni ja ottavan mukaan niin kauppakäynteihin, kuin ruuanlaittoon ja lastenhoitoonkin. Minusta on vain jotenkin vaikea ja outoa aina olla pyytämässä. Hän taas sanoo ettei osaa tulla ja mennä pyytämättä, vaikka avainkin on käytössä.
Välillä menee päivä, että en yksinkertaisesti ole saanut erikseen pyydettyä häntä käymään, töiden jälkeen on paljon kaikkea puuhaa lasten kanssa yms, niin monesti vasta illalla huomaan että ainiin eipä naista näkynyt kun en pyytänyt.
Nyt viimeksi kun sitten erehdyin kysymään häntä kylään, että olisi halipula, niin hämpä siitä vallan hermostui, että kuulema pyydän silloin kun häneltä olen jotakin vailla, mutta en silloin kun hän haluaa. Ja tosiaan olin vain tarkoittanut haluaisiko hän hengata kanssamme iltapäivää. :O Halipula ei trkoita seksiä, vaan lähinnä sohvalla löhöämistä nainen kainalossa ja hän tietää sen kyllä
Nyt en siis ymmärrä mitä tein väärin. Jos en erikseen pyydä häntä luoksemme, hän suuttuu. Jos taas pyydän, hän suuttuu ja sanoo että silloin tulee olo että "pakko tulla ja jättää kaikki kesken kun muuten en pyydä tas pitkään aikaan". En ymmärrä koska asia ei ole niin.
Alan väsyä thän kiukutteluun. Yhteenmuutosta ja avioliitostakin on ollut puhetta, mutta tuntuu että en ehkä uskalla moisiin tältä pohjalta ryhtyä.
Mitä teen väärin?
Kommentit (121)
Sinuna kyllä miettisin kahdesti kannattaako suhdetta jatkaa. Osa täällä tuntuu pitävän naisia jonkinlaisina isoina lapsina ja ajattelevan kiukuttelun vaan kuuluvan asiaan kun nainen ei saa huomiota/hellyyttä/tahtoaan läpi/sormusta/mitälie. Näin se ei kuitenkaan ole, vaan naisisissakin on ihan aikuisia yksilöitä jotka osaavat kiukuttelun sijaan kertoa mistä kenkä puristaa ja keskustella asioista järkevästi. Minusta yh-isänä sinulla on riittävän monta keskenkasvuista ihmistä jo vastuullasi eikä sinun kannata ottaa enää puolisoksi aikuislasta. Etsi mieluummin joku fiksu, kypsä ja keskustelutaitoinen josta ei tule sinulle vaan yhtä kasvatettavaa lisää.
Aika venkulointia tuo teidän suhde kyllä on.
Elän itse etäsuhteessa lapsettoman miehen kanssa, minulla vielä kaksi alaikäistä. Meillä mennään sen luona, mikä sillä hetkellä parhaimmalta tuntuu. Lasten ehdoilla on elettävä, mutta otamme toki kahdenkeskistäkin aikaa.
Ei sinulla olisi ketään, joka voisi tulla lasten luokse, että voisitte tämän naisen kanssa viettää vähän pitempäänkin kahdenkeskistä aikaa?
Meillä ei kyllä pyydellä toista tulemaan, vaan mennään, kun keritään ja ollaan paikalla ja odotellaan jos toista ei näy. Jotenkin kuulostaa oudolta, että pitäisi pyydellä toista käymään. Naisella ei ole oikein prioriteetit kohdillaan ja elämän järjestys teillä on vain niin erilainen. Ja se koiravanhus voisi jo päästä koirien taivaaseen, niin helpottaisi sen osalta,.
Sano, että sinä olet nyt kaikkesi yrittänyt, pallo on hänellä: saa tulla kylään silloin kun haluaa, mutta sinä et enää ehdota, kun sekin kuitenkin tapahtuu hänen mielestään väärään aikaan. Sitten näet, mitä hän on valmis tekemään suhteenne eteen.
matti ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä naisista voi tulla tuollaisia kiukkupusseja, kun elämään kasaantuu stressiä ja murhetta. Myönnän itsekin oikkuilevani välillä ilman syytä, se yleinen ahdistus ja harmistus vaan painaa koko ajan, ja sitä sitten purkaa läheisiin. Onko odotettavissa, että nainen voisi työllistyä lähiaikoina? Onko hän siinä iässä, että haluaisi omia lapsia? Onko hänella ystäviä ja harrastuksia? Olen melko varma, että sinä et ole syy hänen kiukutteluunsa.
Työllistyminen omaan ammattiinsa riippuu pitkälti terveydentilasta, joten mahdollista on että uusi koulutus olisi vaihtoehto jossakin vaiheessa. Eli tästä stressi.
Kolmekymppinen on, mutta ei kuulema omia lapsia välttämättä halua, asia on auki hänen puoleltaan. Minua ei pari lisälasta haittaisi jos suhde on kunnossa, mutta juuri tällähetkellä ei ole lasten aika. Ja jos hän ei halua, niin sitten ei. Muutama hyvä ystävä hänellä on mutta harvoin tapaavat. Kerran erehdyinkin lipsauttamaan että olisiko jokin ihan oma harrastus tai joku oma tärkeä juttu ihan paikallaan hankkia, mutta se oli virhe sanoa se
Vaikuttaisi siltä että ongelma ei ole teidän suhde. Nainen vain purkaa sinuun, läheiseen ihmiseen, pahaa oloaan epäreilulla tavalla.
Hän ei ehkä ole tyytyväinen omaan elämäänsä nyt mikä ei riipu sinusta.
Itsekin sanot että stressiä on ja varmasti samalla turhautumista.
Sinä voit joko yrittää tukea häntä tai sitten jättää hänet.
Et ole edelleenkään kertonut miten teidän seksielämänne sujuu. Se on kuitenkin tärkeä osa parisuhdetta.
Et tee mitään väärin. Nainen on keskenkasvuinen kiukuttelija. Vaihda naista!
Naisella on liikaa aikaa. Hän voi alkaa jo aamusta odottelemaan viestejäsi ja pyörittelemään asioita mielessään, kun on työttömänä. Sitten rupeaa kaikki harmittamaan eikä mikään kelpaa. Jos työllistyminen omalle alalle vaikuttaa epävarmalta, hänen pitäisi aloittaa uudelleenkouluttautuminen ihan heti. Edes johonkin kurssille! Hän on luultavasti masentunut, kun tulevaisuuden suhteen kaikki näyttää epävarmalta. Kai hän sentään viettää öitä luonasi, ja intiimielämänne on riittävän aktiivista?
Siis mitä, sun lapset on 12 vuotiaita ja et voi jättää heitä yksin kotiin? Ovatko kehitysvammaisia?
Järki käteen pullamössö.
Kolmen vuoden seurustelun jälkeen luulisi jo, että tavattaisiin ihan päivittäin. Koira on iso ongelma, kun sitä täytyy säännöllisesti käydä ulkoiluttamassa, eikä sitä voi toisaalta allergian takia sinunkaan luoksesi tuoda. Ilman koiraa nainen voisi ongelmitta viipyä luonasi pidempään, jäädä yöksi ja olla selkeämmin osa sinun perhettäsi. Saisiko sitä välillä jonnekin hoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä, sun lapset on 12 vuotiaita ja et voi jättää heitä yksin kotiin? Ovatko kehitysvammaisia?
Järki käteen pullamössö.
Kyllähän ap sanoo käyvänsä naisen luona, leffassa naisen kanssa ym. Kyse oli varmaankin pidemmistä poissaoloista. En minäkään mielelläni jättäisi 12- 13-vuotiaita yöksi keskenään.
Seksiä ei ole koska teemme kaiken lasten ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Et ole edelleenkään kertonut miten teidän seksielämänne sujuu. Se on kuitenkin tärkeä osa parisuhdetta.
No sanotaan näin että aika harvinaista tätä nykyä. Hänen on hankala jäädä yöksi koiran takia, ja minä jos simahdan väkisin kymmeneltä ja nousen aamulla ennen neljää. Minä taas en voi öitä olla pois kun silloin kun lapset on mummolla, eli harvoin. Sitten toki kun hänen luonaan käyn niin onnistuu, mutta hiljaista on nykyään. Asiasta on puhuttu ja minulle asia on ihan ok ja hän sanoi niin myös. En sitten tiedä mitä mielessään miettii vaivaako tämäkin häntä vaikka totesikin laadun korvaavan määrän.
Missä lenkkipolun varrella lie koululaisten vanhemmat yleensä seksiä rauhassa harrastaa? :D
Ei koiraa voi edes yöksi yksin jättää. Miten vietätte yöt?
Koiran omistajan ja koira-allergikko-lapsen vanhemman sekä sen koira-allergikko lapsen muodostama uusperhe on aika mahdottomuus.
Vierailija kirjoitti:
Kolmen vuoden seurustelun jälkeen luulisi jo, että tavattaisiin ihan päivittäin. Koira on iso ongelma, kun sitä täytyy säännöllisesti käydä ulkoiluttamassa, eikä sitä voi toisaalta allergian takia sinunkaan luoksesi tuoda. Ilman koiraa nainen voisi ongelmitta viipyä luonasi pidempään, jäädä yöksi ja olla selkeämmin osa sinun perhettäsi. Saisiko sitä välillä jonnekin hoitoon?
No joo, koira on siinämielessä "ongelma" mutta en minä sitä voi sillätavalla ajatella enkä halua siitä mainita. Naisystävälläni ei ole lapsia ja koira on hänen "lapsensa". Yhtälailla hän voisi sitten sanoa että minun lapset on ne ongelma eikö niitä saisi hoitoon aina. ..joo ei voi verrata koiraa ja lapsia, vai voiko sittenkin vähän..
Ja minä tykkään siitä pahuksen koirasta. mutta ei, ei ole koiralle hoitopaikkaa.
No ootko saanu jeesiä? Mun mielestä on tullut tosi paljon hyviä kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
No ootko saanu jeesiä? Mun mielestä on tullut tosi paljon hyviä kommentteja.[/quote
Hieman helpottaa kuulla että en kaikkien mielestä välttämättä ihan kaikkea tee väärin ja ole täysi kusipää tai yksin syyllinen ongelmiin. Syytä kun varmasti löytyy molemmista.
Ehkä tällä taas jaksaa miettiä tämän illan asiaa ja huomenna kysellä toisen osapuolen tuntemuksia ja josko hän nyt sitten viikonloppuna vaikka suvaitsisi tavata ja jutella asioista kunnolla.
matti ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole edelleenkään kertonut miten teidän seksielämänne sujuu. Se on kuitenkin tärkeä osa parisuhdetta.
No sanotaan näin että aika harvinaista tätä nykyä. Hänen on hankala jäädä yöksi koiran takia, ja minä jos simahdan väkisin kymmeneltä ja nousen aamulla ennen neljää. Minä taas en voi öitä olla pois kun silloin kun lapset on mummolla, eli harvoin. Sitten toki kun hänen luonaan käyn niin onnistuu, mutta hiljaista on nykyään. Asiasta on puhuttu ja minulle asia on ihan ok ja hän sanoi niin myös. En sitten tiedä mitä mielessään miettii vaivaako tämäkin häntä vaikka totesikin laadun korvaavan määrän.
Missä lenkkipolun varrella lie koululaisten vanhemmat yleensä seksiä rauhassa harrastaa? :D
Asia on täysin selvä. Nainen luulee(tietää?) ettet häntä arvosta ja halua seksuaalisesti.
Olen itsekin yh ja vielä pienempien lapsien, mutta sen takia juuri haluaisin parisuhteen, että saisin seksiä päivittäin. Kyllä oikeasti seksiä haluava sille löytää aikaa ja mahdollisuuksia!
matti ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ootko saanu jeesiä? Mun mielestä on tullut tosi paljon hyviä kommentteja.[/quote
Hieman helpottaa kuulla että en kaikkien mielestä välttämättä ihan kaikkea tee väärin ja ole täysi kusipää tai yksin syyllinen ongelmiin. Syytä kun varmasti löytyy molemmista.
Ehkä tällä taas jaksaa miettiä tämän illan asiaa ja huomenna kysellä toisen osapuolen tuntemuksia ja josko hän nyt sitten viikonloppuna vaikka suvaitsisi tavata ja jutella asioista kunnolla.
Toivottavasti asiat teidän osalta selviää ja jatko on onnellinen :)
Työllistyminen omaan ammattiinsa riippuu pitkälti terveydentilasta, joten mahdollista on että uusi koulutus olisi vaihtoehto jossakin vaiheessa. Eli tästä stressi.
Kolmekymppinen on, mutta ei kuulema omia lapsia välttämättä halua, asia on auki hänen puoleltaan. Minua ei pari lisälasta haittaisi jos suhde on kunnossa, mutta juuri tällähetkellä ei ole lasten aika. Ja jos hän ei halua, niin sitten ei. Muutama hyvä ystävä hänellä on mutta harvoin tapaavat. Kerran erehdyinkin lipsauttamaan että olisiko jokin ihan oma harrastus tai joku oma tärkeä juttu ihan paikallaan hankkia, mutta se oli virhe sanoa se