Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi annatte niiden lasten sabotoida arkeanne niin paljon?
16.08.2018 |
Mulla loksahtaa leuka täällä ruudun takana, kun luen näitä lukuisia ketjuja, joissa valitetaan, että voimat on lastenhoidon takia täysin loppu. Kärjistetty esimerkki on tämä: äiti itkee lopen uupuneena vessaan sulkeutuneena, ja lapset _koputtavat_ oven takana.
Anteeksi, mutta mitä mä just luin?! Minkälainen vanhempi ei ole opettanut lapselleen sitä, että niin aikuisilla kuin lapsillakin on vessarauha ja sitä ei häiritä ellei oikeasti ole about tulipalo kyseessä. Jos lapsella on tylsää, vanhemman tehtävä ei ole keksiä tekemistä ja viihdyttää jatkuvasti, vaan yhdessäoloon osallistutaan jaksamisen ja ehtimisen mukaan. Kyllä ne lapsetkin ovat ihan omaan ajatteluun ja toimintaan kykeneviä, leikkikööt vaikka leluillaan sillä välin kun äiti pesee pyykkiä tai tekee ruokaa tai mitä nyt ikinä. Ja vaikka seuraava ajatus varmaan tuomitaankin tällä palstalla, ne lapset ei mitenkään mene pilalle siitä, jos saavat katsoa keskenään vaikka telkkaria tai olla tietokoneella tunnin tai pari. Luulisi, että sillä välin ehtisi juomaan sen kauan katkerana kaivatun kahvikupin. En vaan kerta kaikkiaan voi uskoa sitä, että olette kasvattaneet lapsenne ajattelemaan, että teitä on ookoo häiritä jopa silloin kun olette _vessassa_!
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Eli ei saa häiritä koskaan kun tehdään kotitöitä tms. Eihän mua saisi häiritä sitten koskaan. Tämähän oli sitä 70-luvun kasvatustyyliä, että kakarat aamulla pihalle, kerran syömään ja takaisin ulos. Yöksi sisään.
Kyllä. Vieläkin kauhistelen lapsuuttani, jossa vanhempia ei saanut häiritä. Ei saanut kysyä tai kertoa asioitaan kuin silloin, kun vanhempi sattui kysymään. Esim. ruokailujen aikana tai kun vanhempi kuunteli radiota tai telkkaria ei saanut puhua.
Ulkona piti olla lähes kaikki vapaa-aika. Vaikka yksin. Sisällä ollessa piti olla omassa huoneessaan ja hiljaa. Edim. Legoja ei saanut kolisuttaa.
Ihan kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatus on prosessi. Jos riittäisi, että lapsille kerran kertoisi säännöt, olisivat he valmiita aikuisten maailmaan jo taaperoina. Mutta on syynsä sille, että täysikäisyys alkaa vasta 18-vuotiaana. Jos ikisen asian oppiminen vaatii toistoa monesti vuosien ajan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on nykyisin hyvin toimiva auktoriteettiasema teini-ikäisin lapsiini.
3.
Niin, mua aina kummastuttaa näissä keskusteluissa se, että pikkulapsen ihan tavallinen käytös nähdään merkkinä siitä, että noin se varmasti käyttäytyy sitten isompanakin. Yleensähän lapset siirtyvät ihan luonnollisesti kehitysvaiheesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla Ap lapsia? Vanhemmuutta on helpompi ymmärtää kun on itse vanhempi.
Klassinen argumentti. Se ei kuitenkaan millään tavalla vastannut aiheen kysymykseen? T. Ap
Se on klassinen siksi, että se on totta. "Ettekö ole opettaneet lapsillenne" on niin typerää vouhkausta, ihan niin kuin se oppi menisi kerrasta perille. Monet asiat voivat kestää vuosia. Vaikkapa nyt joku vessassa käymisen oppiminen on prosessi. Ekaluokkalaiseni osaa pestä kädet vessassakäynnin jälkeen automattisesti, on osannut jo pari vuotta, mutta ei se niin tapahdu, että sanot kerran lapselle, että vessassakäynnin jälkeen pestään kädet. Toistoja, toistoja, toistoja. Tai vaikka puhelimessa puhuminen: vaikka sanon lapsille joka kerta, että kun puhun puhelimessa, ei pidä tulla höpöttelemään omia juttuja siihen. Ei ole vielä mennyt perille.
Sen takia tuo "ettekö ole opettaneet lapsillenne" kuulostaa lähinnä typerältä.Se, että on samassa elämäntilaneessa, ei automaattisesti tarkoita, että ymmärtää toisen huonosti mietittyjä ja toimimattomia ratkaisuja. T. Ap
Se, että on samassa elämäntilanteessa (on lapsia) saa ihmisen ymmärtämään, miten lapset tarvitsevat paljon huomiota ja ohjausta. Ymmärtää myös sen, että "ettekö ole opettaneet" lapsillenne" on kohtalaisen järjetön kysymys, jos ei yhtään spesifioi, minkä ikäisistä tenavista ja millaisesta asiasta on kyse. Ne, joilla on jotain kuusaa vanhemmuudesta, tietävät, että "lasten opettaminen" johonkin asiaan ei tapahdu kerralla, vaikka sinä haluaisitkin niin ajatella.
Kritisoin täällä ihmisiä, jotka eivät edes pyri opettamaan lapsilleen oikeanlaista käytöstä vaan sietävät sitä vessanoven koputtelua. Sanoinko, että lapsen tulee oppia asia yhdestä kerrasta? T. Ap
Mistä sä tiedät, mitä kukakin pyrkii opettamaan lapselleen ja mitä ei? Musta tuntuu, että sä et itsekään tiedä, mitä kritisoit. Sussa on nyt vain herännyt tunne siitä, että tiedät, miten tämäkin asia pitää ratkaista, ja sua ärsyttää, kun toiset eivät "tajua".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ei saa häiritä koskaan kun tehdään kotitöitä tms. Eihän mua saisi häiritä sitten koskaan. Tämähän oli sitä 70-luvun kasvatustyyliä, että kakarat aamulla pihalle, kerran syömään ja takaisin ulos. Yöksi sisään.
Kyllä. Vieläkin kauhistelen lapsuuttani, jossa vanhempia ei saanut häiritä. Ei saanut kysyä tai kertoa asioitaan kuin silloin, kun vanhempi sattui kysymään. Esim. ruokailujen aikana tai kun vanhempi kuunteli radiota tai telkkaria ei saanut puhua.
Ulkona piti olla lähes kaikki vapaa-aika. Vaikka yksin. Sisällä ollessa piti olla omassa huoneessaan ja hiljaa. Edim. Legoja ei saanut kolisuttaa.
Ihan kauheaa.
Tämä on toinen ääripää, johon en myöskään ketään kannusta. Kuten sanoin, yhdessäoloon osallistutaan ehtimisen ja jaksamisen mukaan. Joku raja täytyy kuitenkin olla, jotta lapset jättävät vanhemman rauhaan, vaikkapa nyt sen paljon jauhetun vessaesimerkin mukaisesti. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta muistan, että omalla äidilläni oli todella vahva auktoriteetti. Ei olisi käynyt mielessäkään, että olisin häirinnyt häntä turhista asioista. Silti onnistui olemaan vanhempana rakastava ja läsnä. Kai itse pyrin samaan sitten joskis, kun arki lasten kanssa on ajankohtaista.
Mun äiti jämähti siihen vessan ovi aina auki kun siellä käydään (siis sepposen selällään) sama isällä.
Muistan vieläkin 13 vuotiaana kun ystävä oli yötä meillä (olimme keittiössä) ja äiti niin luontevasti meni vessaan olohuoneesta ja jätti oven auki.
Kaverini sattui huomaamaan asian ja käveli takaisin luokseni nurkan taakse (keittiöstä suora näkyvyys vessan ovelle), menin itse kurkkaamaan ja äiti viittoi minulle.
Kun menin vessan oven luokse, äiti käski pukata sen kiinni (ei ollut muistanut enää yökylä vierastani). 😂
Näitä joskus sattuu, mutta naurattanut se on kaikkia jälkeenpäin.
Hahaa, minunkin äitini, joka on jo yli 70v. käy aina ovi auki vessassa kun olen heillä kylässä. Juttu jatkuu koko ajan luontevasti. Kyllä sen oven voisi minun puolestani jo sulkea, en tulisi hakkaamaan ovea :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ei saa häiritä koskaan kun tehdään kotitöitä tms. Eihän mua saisi häiritä sitten koskaan. Tämähän oli sitä 70-luvun kasvatustyyliä, että kakarat aamulla pihalle, kerran syömään ja takaisin ulos. Yöksi sisään.
Kyllä. Vieläkin kauhistelen lapsuuttani, jossa vanhempia ei saanut häiritä. Ei saanut kysyä tai kertoa asioitaan kuin silloin, kun vanhempi sattui kysymään. Esim. ruokailujen aikana tai kun vanhempi kuunteli radiota tai telkkaria ei saanut puhua.
Ulkona piti olla lähes kaikki vapaa-aika. Vaikka yksin. Sisällä ollessa piti olla omassa huoneessaan ja hiljaa. Edim. Legoja ei saanut kolisuttaa.
Ihan kauheaa.
Tämä on toinen ääripää, johon en myöskään ketään kannusta. Kuten sanoin, yhdessäoloon osallistutaan ehtimisen ja jaksamisen mukaan. Joku raja täytyy kuitenkin olla, jotta lapset jättävät vanhemman rauhaan, vaikkapa nyt sen paljon jauhetun vessaesimerkin mukaisesti. T. Ap
Ja edelleen kysyn, mistä sä tiedät, onko niitä lapsia opetettu olemaan häiritsemään vessassa olevaa vanhempaa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla Ap lapsia? Vanhemmuutta on helpompi ymmärtää kun on itse vanhempi.
Klassinen argumentti. Se ei kuitenkaan millään tavalla vastannut aiheen kysymykseen? T. Ap
Se on klassinen siksi, että se on totta. "Ettekö ole opettaneet lapsillenne" on niin typerää vouhkausta, ihan niin kuin se oppi menisi kerrasta perille. Monet asiat voivat kestää vuosia. Vaikkapa nyt joku vessassa käymisen oppiminen on prosessi. Ekaluokkalaiseni osaa pestä kädet vessassakäynnin jälkeen automattisesti, on osannut jo pari vuotta, mutta ei se niin tapahdu, että sanot kerran lapselle, että vessassakäynnin jälkeen pestään kädet. Toistoja, toistoja, toistoja. Tai vaikka puhelimessa puhuminen: vaikka sanon lapsille joka kerta, että kun puhun puhelimessa, ei pidä tulla höpöttelemään omia juttuja siihen. Ei ole vielä mennyt perille.
Sen takia tuo "ettekö ole opettaneet lapsillenne" kuulostaa lähinnä typerältä.Se, että on samassa elämäntilaneessa, ei automaattisesti tarkoita, että ymmärtää toisen huonosti mietittyjä ja toimimattomia ratkaisuja. T. Ap
Se, että on samassa elämäntilanteessa (on lapsia) saa ihmisen ymmärtämään, miten lapset tarvitsevat paljon huomiota ja ohjausta. Ymmärtää myös sen, että "ettekö ole opettaneet" lapsillenne" on kohtalaisen järjetön kysymys, jos ei yhtään spesifioi, minkä ikäisistä tenavista ja millaisesta asiasta on kyse. Ne, joilla on jotain kuusaa vanhemmuudesta, tietävät, että "lasten opettaminen" johonkin asiaan ei tapahdu kerralla, vaikka sinä haluaisitkin niin ajatella.
Kritisoin täällä ihmisiä, jotka eivät edes pyri opettamaan lapsilleen oikeanlaista käytöstä vaan sietävät sitä vessanoven koputtelua. Sanoinko, että lapsen tulee oppia asia yhdestä kerrasta? T. Ap
Mistä sä tiedät, mitä kukakin pyrkii opettamaan lapselleen ja mitä ei? Musta tuntuu, että sä et itsekään tiedä, mitä kritisoit. Sussa on nyt vain herännyt tunne siitä, että tiedät, miten tämäkin asia pitää ratkaista, ja sua ärsyttää, kun toiset eivät "tajua".
En ole ärsyyntynyt vaan vilpittömän kiinnostunut erilaisista kasvatusmetodeista. Ja kuten sanoin, en ymmärrä syytä sille, miksi joku ei opasta lastaan pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti antamaan vanhemmalle myös omaa rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla Ap lapsia? Vanhemmuutta on helpompi ymmärtää kun on itse vanhempi.
Klassinen argumentti. Se ei kuitenkaan millään tavalla vastannut aiheen kysymykseen? T. Ap
Se on klassinen siksi, että se on totta. "Ettekö ole opettaneet lapsillenne" on niin typerää vouhkausta, ihan niin kuin se oppi menisi kerrasta perille. Monet asiat voivat kestää vuosia. Vaikkapa nyt joku vessassa käymisen oppiminen on prosessi. Ekaluokkalaiseni osaa pestä kädet vessassakäynnin jälkeen automattisesti, on osannut jo pari vuotta, mutta ei se niin tapahdu, että sanot kerran lapselle, että vessassakäynnin jälkeen pestään kädet. Toistoja, toistoja, toistoja. Tai vaikka puhelimessa puhuminen: vaikka sanon lapsille joka kerta, että kun puhun puhelimessa, ei pidä tulla höpöttelemään omia juttuja siihen. Ei ole vielä mennyt perille.
Sen takia tuo "ettekö ole opettaneet lapsillenne" kuulostaa lähinnä typerältä.Se, että on samassa elämäntilaneessa, ei automaattisesti tarkoita, että ymmärtää toisen huonosti mietittyjä ja toimimattomia ratkaisuja. T. Ap
Se, että on samassa elämäntilanteessa (on lapsia) saa ihmisen ymmärtämään, miten lapset tarvitsevat paljon huomiota ja ohjausta. Ymmärtää myös sen, että "ettekö ole opettaneet" lapsillenne" on kohtalaisen järjetön kysymys, jos ei yhtään spesifioi, minkä ikäisistä tenavista ja millaisesta asiasta on kyse. Ne, joilla on jotain kuusaa vanhemmuudesta, tietävät, että "lasten opettaminen" johonkin asiaan ei tapahdu kerralla, vaikka sinä haluaisitkin niin ajatella.
Kritisoin täällä ihmisiä, jotka eivät edes pyri opettamaan lapsilleen oikeanlaista käytöstä vaan sietävät sitä vessanoven koputtelua. Sanoinko, että lapsen tulee oppia asia yhdestä kerrasta? T. Ap
Mistä sä tiedät, mitä kukakin pyrkii opettamaan lapselleen ja mitä ei? Musta tuntuu, että sä et itsekään tiedä, mitä kritisoit. Sussa on nyt vain herännyt tunne siitä, että tiedät, miten tämäkin asia pitää ratkaista, ja sua ärsyttää, kun toiset eivät "tajua".
En ole ärsyyntynyt vaan vilpittömän kiinnostunut erilaisista kasvatusmetodeista. Ja kuten sanoin, en ymmärrä syytä sille, miksi joku ei opasta lastaan pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti antamaan vanhemmalle myös omaa rauhaa.
T. Ap. Unohdin lisätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla Ap lapsia? Vanhemmuutta on helpompi ymmärtää kun on itse vanhempi.
Klassinen argumentti. Se ei kuitenkaan millään tavalla vastannut aiheen kysymykseen? T. Ap
Se on klassinen siksi, että se on totta. "Ettekö ole opettaneet lapsillenne" on niin typerää vouhkausta, ihan niin kuin se oppi menisi kerrasta perille. Monet asiat voivat kestää vuosia. Vaikkapa nyt joku vessassa käymisen oppiminen on prosessi. Ekaluokkalaiseni osaa pestä kädet vessassakäynnin jälkeen automattisesti, on osannut jo pari vuotta, mutta ei se niin tapahdu, että sanot kerran lapselle, että vessassakäynnin jälkeen pestään kädet. Toistoja, toistoja, toistoja. Tai vaikka puhelimessa puhuminen: vaikka sanon lapsille joka kerta, että kun puhun puhelimessa, ei pidä tulla höpöttelemään omia juttuja siihen. Ei ole vielä mennyt perille.
Sen takia tuo "ettekö ole opettaneet lapsillenne" kuulostaa lähinnä typerältä.Se, että on samassa elämäntilaneessa, ei automaattisesti tarkoita, että ymmärtää toisen huonosti mietittyjä ja toimimattomia ratkaisuja. T. Ap
Se, että on samassa elämäntilanteessa (on lapsia) saa ihmisen ymmärtämään, miten lapset tarvitsevat paljon huomiota ja ohjausta. Ymmärtää myös sen, että "ettekö ole opettaneet" lapsillenne" on kohtalaisen järjetön kysymys, jos ei yhtään spesifioi, minkä ikäisistä tenavista ja millaisesta asiasta on kyse. Ne, joilla on jotain kuusaa vanhemmuudesta, tietävät, että "lasten opettaminen" johonkin asiaan ei tapahdu kerralla, vaikka sinä haluaisitkin niin ajatella.
Kritisoin täällä ihmisiä, jotka eivät edes pyri opettamaan lapsilleen oikeanlaista käytöstä vaan sietävät sitä vessanoven koputtelua. Sanoinko, että lapsen tulee oppia asia yhdestä kerrasta? T. Ap
Mistä sä tiedät, mitä kukakin pyrkii opettamaan lapselleen ja mitä ei? Musta tuntuu, että sä et itsekään tiedä, mitä kritisoit. Sussa on nyt vain herännyt tunne siitä, että tiedät, miten tämäkin asia pitää ratkaista, ja sua ärsyttää, kun toiset eivät "tajua".
En ole ärsyyntynyt vaan vilpittömän kiinnostunut erilaisista kasvatusmetodeista. Ja kuten sanoin, en ymmärrä syytä sille, miksi joku ei opasta lastaan pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti antamaan vanhemmalle myös omaa rauhaa.
Mistä sä voit tietää, onko jossain tilanteessa kyse siitä, että lasta ei ole opetettu ollenkaan vai että pitkäjänteinen ja määrätietoinen opetusprosessi on kesken?
Mullakin oli näitä tosi hyviä kasvatusvinkkejä ja mielipiteitä, ne kesti esikoisen uhmaikään asti ja hävisi viimeistään kiukkuluonteisen ja kovapäisen kuopukseni kasvaessa. Voi kun se opettaminen olisikin noin helppoa :D!
Ja kyllä vanhemman pitää nimeomaan olla saatavilla ja läsnä pienille lapsilleen! Muuten lapsi voi tuntea itsensä turhaksi ja arvottomaksi, kun edes omia vanhempia ei saa lähestyä kysymyksineen ja asioineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ei saa häiritä koskaan kun tehdään kotitöitä tms. Eihän mua saisi häiritä sitten koskaan. Tämähän oli sitä 70-luvun kasvatustyyliä, että kakarat aamulla pihalle, kerran syömään ja takaisin ulos. Yöksi sisään.
Kyllä. Vieläkin kauhistelen lapsuuttani, jossa vanhempia ei saanut häiritä. Ei saanut kysyä tai kertoa asioitaan kuin silloin, kun vanhempi sattui kysymään. Esim. ruokailujen aikana tai kun vanhempi kuunteli radiota tai telkkaria ei saanut puhua.
Ulkona piti olla lähes kaikki vapaa-aika. Vaikka yksin. Sisällä ollessa piti olla omassa huoneessaan ja hiljaa. Edim. Legoja ei saanut kolisuttaa.
Ihan kauheaa.
Tämä on toinen ääripää, johon en myöskään ketään kannusta. Kuten sanoin, yhdessäoloon osallistutaan ehtimisen ja jaksamisen mukaan. Joku raja täytyy kuitenkin olla, jotta lapset jättävät vanhemman rauhaan, vaikkapa nyt sen paljon jauhetun vessaesimerkin mukaisesti. T. Ap
Ja edelleen kysyn, mistä sä tiedät, onko niitä lapsia opetettu olemaan häiritsemään vessassa olevaa vanhempaa vai ei.
On täälläkin osa kommentoinut, ettei se ole heillä prioriteettina, vaan annetaan rauhassa häiritä. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ei saa häiritä koskaan kun tehdään kotitöitä tms. Eihän mua saisi häiritä sitten koskaan. Tämähän oli sitä 70-luvun kasvatustyyliä, että kakarat aamulla pihalle, kerran syömään ja takaisin ulos. Yöksi sisään.
Kyllä. Vieläkin kauhistelen lapsuuttani, jossa vanhempia ei saanut häiritä. Ei saanut kysyä tai kertoa asioitaan kuin silloin, kun vanhempi sattui kysymään. Esim. ruokailujen aikana tai kun vanhempi kuunteli radiota tai telkkaria ei saanut puhua.
Ulkona piti olla lähes kaikki vapaa-aika. Vaikka yksin. Sisällä ollessa piti olla omassa huoneessaan ja hiljaa. Edim. Legoja ei saanut kolisuttaa.
Ihan kauheaa.
Tämä on toinen ääripää, johon en myöskään ketään kannusta. Kuten sanoin, yhdessäoloon osallistutaan ehtimisen ja jaksamisen mukaan. Joku raja täytyy kuitenkin olla, jotta lapset jättävät vanhemman rauhaan, vaikkapa nyt sen paljon jauhetun vessaesimerkin mukaisesti. T. Ap
Ja edelleen kysyn, mistä sä tiedät, onko niitä lapsia opetettu olemaan häiritsemään vessassa olevaa vanhempaa vai ei.
On täälläkin osa kommentoinut, ettei se ole heillä prioriteettina, vaan annetaan rauhassa häiritä. T. Ap
Ahaa, eli perustat ajatuksesi yhteen vastaukseen, joka on tullut tähän avaukseen – siis olet saanut tämän tiedon vasta sen jälkeen, kun olet pitänyt tuon palopuheen, joka on aloitusviestissäsi. Aika... mielenkiintoista.
Mutta kysymykseeni et kuitenkaan vastannut, joten kysyn uudestaan: mistä voit tietää, kumpi tilanne on kyseessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla Ap lapsia? Vanhemmuutta on helpompi ymmärtää kun on itse vanhempi.
Klassinen argumentti. Se ei kuitenkaan millään tavalla vastannut aiheen kysymykseen? T. Ap
Se on klassinen siksi, että se on totta. "Ettekö ole opettaneet lapsillenne" on niin typerää vouhkausta, ihan niin kuin se oppi menisi kerrasta perille. Monet asiat voivat kestää vuosia. Vaikkapa nyt joku vessassa käymisen oppiminen on prosessi. Ekaluokkalaiseni osaa pestä kädet vessassakäynnin jälkeen automattisesti, on osannut jo pari vuotta, mutta ei se niin tapahdu, että sanot kerran lapselle, että vessassakäynnin jälkeen pestään kädet. Toistoja, toistoja, toistoja. Tai vaikka puhelimessa puhuminen: vaikka sanon lapsille joka kerta, että kun puhun puhelimessa, ei pidä tulla höpöttelemään omia juttuja siihen. Ei ole vielä mennyt perille.
Sen takia tuo "ettekö ole opettaneet lapsillenne" kuulostaa lähinnä typerältä.
Ja eiköhän tuo häiritseminen ole tilannekohtaista eli kyllä juu on lapsille aina selitetty vessarauhasta mutta silti sitä tarvitaan äitiä juuri silloin kun on vessassa ja odota pyyntö tai käsky saa huutamaan vielä voimakkaammin. Mutta tilannekohtaisella tarkoitan sitä, että ei ne lapset aina ole perään mankumassa kun menee vessaan, vaan riippuu ihan tilanteesta. Jos on meneillään joku hyvä hetki tai leikki tai peli niin ei kukaan silloin tule häiritsemään mutta silloin kun pieni lapsi keksii jonkun hädän tai voi olla ihan oikea hätä se ei oikein katso aikaa tai paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla Ap lapsia? Vanhemmuutta on helpompi ymmärtää kun on itse vanhempi.
Klassinen argumentti. Se ei kuitenkaan millään tavalla vastannut aiheen kysymykseen? T. Ap
Se on klassinen siksi, että se on totta. "Ettekö ole opettaneet lapsillenne" on niin typerää vouhkausta, ihan niin kuin se oppi menisi kerrasta perille. Monet asiat voivat kestää vuosia. Vaikkapa nyt joku vessassa käymisen oppiminen on prosessi. Ekaluokkalaiseni osaa pestä kädet vessassakäynnin jälkeen automattisesti, on osannut jo pari vuotta, mutta ei se niin tapahdu, että sanot kerran lapselle, että vessassakäynnin jälkeen pestään kädet. Toistoja, toistoja, toistoja. Tai vaikka puhelimessa puhuminen: vaikka sanon lapsille joka kerta, että kun puhun puhelimessa, ei pidä tulla höpöttelemään omia juttuja siihen. Ei ole vielä mennyt perille.
Sen takia tuo "ettekö ole opettaneet lapsillenne" kuulostaa lähinnä typerältä.Ja eiköhän tuo häiritseminen ole tilannekohtaista eli kyllä juu on lapsille aina selitetty vessarauhasta mutta silti sitä tarvitaan äitiä juuri silloin kun on vessassa ja odota pyyntö tai käsky saa huutamaan vielä voimakkaammin. Mutta tilannekohtaisella tarkoitan sitä, että ei ne lapset aina ole perään mankumassa kun menee vessaan, vaan riippuu ihan tilanteesta. Jos on meneillään joku hyvä hetki tai leikki tai peli niin ei kukaan silloin tule häiritsemään mutta silloin kun pieni lapsi keksii jonkun hädän tai voi olla ihan oikea hätä se ei oikein katso aikaa tai paikkaa.
Näin juuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ei saa häiritä koskaan kun tehdään kotitöitä tms. Eihän mua saisi häiritä sitten koskaan. Tämähän oli sitä 70-luvun kasvatustyyliä, että kakarat aamulla pihalle, kerran syömään ja takaisin ulos. Yöksi sisään.
Kyllä. Vieläkin kauhistelen lapsuuttani, jossa vanhempia ei saanut häiritä. Ei saanut kysyä tai kertoa asioitaan kuin silloin, kun vanhempi sattui kysymään. Esim. ruokailujen aikana tai kun vanhempi kuunteli radiota tai telkkaria ei saanut puhua.
Ulkona piti olla lähes kaikki vapaa-aika. Vaikka yksin. Sisällä ollessa piti olla omassa huoneessaan ja hiljaa. Edim. Legoja ei saanut kolisuttaa.
Ihan kauheaa.
Tämä on toinen ääripää, johon en myöskään ketään kannusta. Kuten sanoin, yhdessäoloon osallistutaan ehtimisen ja jaksamisen mukaan. Joku raja täytyy kuitenkin olla, jotta lapset jättävät vanhemman rauhaan, vaikkapa nyt sen paljon jauhetun vessaesimerkin mukaisesti. T. Ap
Ja edelleen kysyn, mistä sä tiedät, onko niitä lapsia opetettu olemaan häiritsemään vessassa olevaa vanhempaa vai ei.
On täälläkin osa kommentoinut, ettei se ole heillä prioriteettina, vaan annetaan rauhassa häiritä. T. Ap
Ahaa, eli perustat ajatuksesi yhteen vastaukseen, joka on tullut tähän avaukseen – siis olet saanut tämän tiedon vasta sen jälkeen, kun olet pitänyt tuon palopuheen, joka on aloitusviestissäsi. Aika... mielenkiintoista.
Mutta kysymykseeni et kuitenkaan vastannut, joten kysyn uudestaan: mistä voit tietää, kumpi tilanne on kyseessä?
Viesti, johon viittaat, toimi esimerkkinä vastauksessani. On monia vanhempia, jotka eivät näe tarpeellisena asettaa kohtuullisiakaan rajoja lapsilleen vaan antavat heidän olla hankalia. Moni kokee, että on turha vaiva ryhtyä opettamaan, kun tämä hankaluus on helpompi vain sietää. Tämän voit selvittää halutessasi vaikka katugallupin kautta, mutta usko pois, kaikki eivät ajattele kuten sinä.
Minä puolestani en tiedä sinun tilanteestasi, oletkon opettanut lastasi, vai et. Olen suunnannut otsikon kysymyksen ja oikeastaan koko keskustelun ihmisille, jotka ovat valinneet opettamatta jättämisen, vaikka kokevat tilanteensa hankalana ja ahdistavana.
T. Ap
Minulla on ollut tavoitteena kasvattaa lapsistani hyvin käyttäytyviä, ja olen siinä pääsääntöisesti onnistunut. Olen tietoisesti halunnut itselleni oikeaa vanhanaikaista auktoriteettia, en edes pyri olemaan lasteni kaveri.
Ja vessaesimerkkiin: En ottanut koskaan vauvaa/taaperoa/lasta mukaan vessaan. En koskaan vastannut oven läpi, enkä tee sitä vieläkään. Ihan muutamia kertoja lapsi hakkasi ovea, lopetti nopeasti kun ei saavuttanut sillä mitään.
Rakastan lapsiani äärettömästi, he tietävät sen, teemme yhdessä asioita ja reissaamme paljon. Kaikki sujuu kun ei tarvitse vääntää typeristä asioista. Meillä on mukavaa ja hauskaa yhdessä.
Ap, minkä ikäiselle lapsellesi sinä sanoisit, että vessassa pitää antaa olla rauhassa? Kuinka monta vuotta olisit valmis rikkomaan vessarauhaasi itse vieläkin pahemmin kuin koputtaminen, toistamalla tätä mantraa joka kerta, kun käyt vessassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla Ap lapsia? Vanhemmuutta on helpompi ymmärtää kun on itse vanhempi.
Klassinen argumentti. Se ei kuitenkaan millään tavalla vastannut aiheen kysymykseen? T. Ap
Se on klassinen siksi, että se on totta. "Ettekö ole opettaneet lapsillenne" on niin typerää vouhkausta, ihan niin kuin se oppi menisi kerrasta perille. Monet asiat voivat kestää vuosia. Vaikkapa nyt joku vessassa käymisen oppiminen on prosessi. Ekaluokkalaiseni osaa pestä kädet vessassakäynnin jälkeen automattisesti, on osannut jo pari vuotta, mutta ei se niin tapahdu, että sanot kerran lapselle, että vessassakäynnin jälkeen pestään kädet. Toistoja, toistoja, toistoja. Tai vaikka puhelimessa puhuminen: vaikka sanon lapsille joka kerta, että kun puhun puhelimessa, ei pidä tulla höpöttelemään omia juttuja siihen. Ei ole vielä mennyt perille.
Sen takia tuo "ettekö ole opettaneet lapsillenne" kuulostaa lähinnä typerältä.Se, että on samassa elämäntilaneessa, ei automaattisesti tarkoita, että ymmärtää toisen huonosti mietittyjä ja toimimattomia ratkaisuja. T. Ap
Se, että on samassa elämäntilanteessa (on lapsia) saa ihmisen ymmärtämään, miten lapset tarvitsevat paljon huomiota ja ohjausta. Ymmärtää myös sen, että "ettekö ole opettaneet" lapsillenne" on kohtalaisen järjetön kysymys, jos ei yhtään spesifioi, minkä ikäisistä tenavista ja millaisesta asiasta on kyse. Ne, joilla on jotain kuusaa vanhemmuudesta, tietävät, että "lasten opettaminen" johonkin asiaan ei tapahdu kerralla, vaikka sinä haluaisitkin niin ajatella.
Kritisoin täällä ihmisiä, jotka eivät edes pyri opettamaan lapsilleen oikeanlaista käytöstä vaan sietävät sitä vessanoven koputtelua. Sanoinko, että lapsen tulee oppia asia yhdestä kerrasta? T. Ap
Mistä sä tiedät, mitä kukakin pyrkii opettamaan lapselleen ja mitä ei? Musta tuntuu, että sä et itsekään tiedä, mitä kritisoit. Sussa on nyt vain herännyt tunne siitä, että tiedät, miten tämäkin asia pitää ratkaista, ja sua ärsyttää, kun toiset eivät "tajua".
En ole ärsyyntynyt vaan vilpittömän kiinnostunut erilaisista kasvatusmetodeista. Ja kuten sanoin, en ymmärrä syytä sille, miksi joku ei opasta lastaan pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti antamaan vanhemmalle myös omaa rauhaa.
Mistä sä voit tietää, onko jossain tilanteessa kyse siitä, että lasta ei ole opetettu ollenkaan vai että pitkäjänteinen ja määrätietoinen opetusprosessi on kesken?
Ei sitä ulkopuolinen voi tietääkään kuten ei voi tietää myöskään onko kyseessä haastavampi kiukkupussi luonne tai erityislapsi joka ei nyt ainakaan oikein osaa antaa arvoa toisen vessarauhalle jos tunteet ja ajatukset on ihan muualla.
Tietenkin se, jonka mielipide on jo lähtökohtaisesti: ”miksei mäntit vanhemmat edes yritä opetta eivätkä ikinä sano mitään...” niin onhan se selvä tämän henkilön mielestä. että kyseessä on vain se, että annetaan tehdä ihan mitä vain, edes yrittämättä puuttua sanallisesti tai fyysisesti tai korkeintaan kerran sanotaan ja se on siinä mukamas.
Alue: Aihe vapaa
Kritisoin täällä ihmisiä, jotka eivät edes pyri opettamaan lapsilleen oikeanlaista käytöstä vaan sietävät sitä vessanoven koputtelua. Sanoinko, että lapsen tulee oppia asia yhdestä kerrasta? T. Ap