Lue keskustelun säännöt.
Televisiottomat lapsiperheet!
Päätin tehdä radikaalisti? ja poistin tv n kodistamme arjen alettua. Meillä on leikki-ikäinen ja koululainen.
Koin, että passiivinen ruudun tuijotus vie niin ison osan ajasta, että arkeen ei jää tarpeeksi tunteja tehdä kaikkea kivaa velvotteiden päälle.
Ja mitä kävi? Ei mitään, lapset eivät ole kaivanneet sitä. Tv-aukon ovat paikanneet äänikirjoilla, kirjoilla, musiikilla, leikillä ja ulkoilulla! Nyt useampi viikko takana ja olen todella tyytyväinen päätökseen :) Lisäisin myös, että meillä ei pelata tabilla, eikä ohjelmia katsota siitäkään kuin poikkeustapauksessa. Äänikirjoja ovat kyllä katsoneet.
Tuntuu, että kaikki ovat rauhallisempia ja tyytyväisempiä. Onko muilla kokemusta ruutuajan minimoimisesta? Aikaisemmin ollaan oltu kohtuullisia ruudun kuluttajia, joten ehkä siksi mitään kitinää ei ole ollut.
Kommentit (97)
Hienoa! Seuraava askel on luopua mikroaaltouunista. Passivoi turhaan ja aiheuttaa vain käytösongelmia kun ei opi kärsivällisyyttä vaan ruoka pitäisi olla lämmin jo kahdessa minuutissa. Ihan hyvin voi lämmittää vaikka nuotiolla, siitä saa kätevästi koko perheen sosiaalisen hetken kun kerätään ja pilkotaan puita yhdessä. Kirjoistakin kannattaa luopua, ihan sairastahan se on nököttää yksin jossain pimeässä nurkassa lukemassa jotain todellisuudentajua vääristäviä höpötarinoita sen sijaan että vaikkapa potkisi palloa perheen kanssa pihalla. Liika pienten kirjainten tuijottaminen huonontaa näköäkin.
Mietin aina mitä tällaisten teknologiakammoisten mammojen lapset tekevät aikuisena kun eivät osaa käyttää mitään teknologiaa arjessaan. Tosin luultavasti tämänkin mammelin mussukat pelaavat sitten kavereiden luona ja surffaavat siellä netissä, samalla kun mamma selittää ylpeänä miten meidän Päivi ja Yrjänä eivät tuollaisista aivopesulaitteista innostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiotteko te televisiottomat kieltää lapsiltanne myös älypuhelimet, tabletit ja tietokoneet? Viimeistään koulussa niitä aletaan tarvita. Minusta on parempi, että lapsi opettelee katsomaan kunnon viihdettä telkkarista, jossa se on kontrolloitua ja laadukasta (ainakin Ylen puolella Pikku Kakkoset ja Avarat luonnot ja dokkarit ym.) kuin että hän täyttää päänsä jollain YouTube-scheissella sitten aikanaan, kun vihdoin pääsee "viihteen" pariin.
Juuri näin. Olen ihan tyytyväinen että omat vanhempani opettivat ns. laatuviihteen pariin lapsena eikä teininä saati aikuisenakaan mikään aivokuollut hömppä ole kiinnostanut vaikka olen aina viihtynyt paljon ruudun ääressä. Lapsuudenkodissa katsottiin paljon elokuvia yhdessä, ei hyvien leffojen rinnalla mikään turhakeohjelma tunnu edes lapsesta miltään.
Meillä 11 ja 14v katsovat lähinnä Netflixiä ja Youtubea. Joskus Areenasta, Ruudusta ja Katsomosta jotain. Television kautta toisinaan yhdessä joku elokuva, mutta perinteisten TV-lähetysten seuraaminen reaaliajassa on jäänyt koko perheeltä.
Itseä päinvastoin ärsyttää niiiin paljon, että lapsi ei omasta tahdostaan katso telkkaria, korkeintaan joitain pieniä pätkiä pikku kakkosta, vaan piinaa minua leikeillään. Ei osaa ollenkaan leikkiä ja touhuta itksekseen!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on televisio olemassa, sitä käytetään noin 2-4 viikon välein jonkun leffan katsomiseen. Näin on menty jo 15 vuotta, lapsia 4. Ei ole tuottanut ongelmia. Pelilaitteita ei myöskään ole, ja puhelinten sekä tietokoneen käyttö hyvin kohtuullista niin lapsilla, teineillä kuin meillä aikuisillakin. Suosittelen.
Sama. Meillä ei kato kukaan tvtä kuin harvoin, vartavasten jotain ohjelmaa. Teini huoneessaan kyllä katsoo leffoja koneelta. Mut siis hyvin vähän mitään laitteita, pleikkareita sun muita ei oo koskaan edes hankittu. Yhdentekevä koko tv. Mutta miehen kaks lasta ku tulee, ja heillä ei oo ollenkaan televisiota, ja puhelimet tiukassa valvonnassa, on ihan addikteja. Ei tekis mitään muuta kun katsois tvtä ja pelais. Pelaavat salaa, valehtelevat, mankuvat koko ajan elokuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkos tää nyt vähän sama ku alkoholi. Jos ei oo riippuvuusingelmaa, kaapissa voi hyvin pitää viinit ja viinat, voidakseen nauttia joskus. Nollatoleranssi ja silmistä pois tarvitaan sitten kun on ongelma
Vierailija kirjoitti:
Itseä päinvastoin ärsyttää niiiin paljon, että lapsi ei omasta tahdostaan katso telkkaria, korkeintaan joitain pieniä pätkiä pikku kakkosta, vaan piinaa minua leikeillään. Ei osaa ollenkaan leikkiä ja touhuta itksekseen!
Mitä alapeukutusta tässä on? Kokeilkaa itse ypöyksin huoltajuutta! Ei isää, ei isovanhempia kummaltakaan puolelta, ei kummeja eikä ystäviä, jotka auttaisi, ei ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä päinvastoin ärsyttää niiiin paljon, että lapsi ei omasta tahdostaan katso telkkaria, korkeintaan joitain pieniä pätkiä pikku kakkosta, vaan piinaa minua leikeillään. Ei osaa ollenkaan leikkiä ja touhuta itksekseen!
Mitä alapeukutusta tässä on? Kokeilkaa itse ypöyksin huoltajuutta! Ei isää, ei isovanhempia kummaltakaan puolelta, ei kummeja eikä ystäviä, jotka auttaisi, ei ketään.
Ymmärrettävää. Ei tarvi olla superäiti. Tärkeetä on että jaksat. Ihme pätemistä toi televisiottomuus. Eihän sitä tarvii koko aikaa katsoa. Tsemppiä sulle.
Televisiosta sanon sen, että käytin sitä monta vuotta "lapsenvahtina" laitettuani suosikki-DVD:n pyörimään; sain olla hetke/-t rauhassa, vaikkapa ihan tietokoneella!
Nykyään avaan TV:n ehkä pari, kolme kertaa viikossa, koska pysyn ajantasalla muilllakin keinoin eikä tv:stä tule enää yhtä viihdyttäviä ohjelmia kuin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan makuasia, tuleeko telkkarista hyvää. Itse tykkään dokumenteista ja paneeliohjelmista.
Ennen vanhaa televisiottomuus oli noloa kaikkien mielestä. Nyt se on cool. Ihmiset ajattelevat aina samanlailla kun muut.
Kohta taas kaikkien mielestä jätti TV : t on in.
Ostakaa omat mielipiteet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tvtvtvtvtvtvtvtvtvtvvtvtvtvtvtvtv
Ei ole koskaan ollut telkkaria, ihan vain koska musta ja puolisosta 95 % ohjelmista on roskaa ja tiedän että sitä kuitenkin jäisi toljottomaan, jolloin jäisi moni muu tärkeä elämässä tekemättä (esim. kaikki luovat jutut).
Lapset eivät ole osanneet kaivata vaikka toki kavereilla ovat joskus katsoneetkin. Meillä katsotaan melko paljon leffoja, myös olen ostanut lapsille hyviä lastensarjoja DVD:llä. Nyt molemmat lapset alakouluikäisiä, pyytävät välillä itsekin tiettyjä leffoja joista ovat kuulleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
(...)
Koin, että passiivinen ruudun tuijotus vie niin ison osan ajasta, että arkeen ei jää tarpeeksi tunteja tehdä kaikkea kivaa velvotteiden päälle.
(...)
Aikaisemmin ollaan oltu kohtuullisia ruudun kuluttajia, joten ehkä siksi mitään kitinää ei ole ollut.
Erikoista pitää kohtuullisena sellaista määrää, joka syö kaiken vapaa-ajan.
Jaa. Minusta älypuhelimet ja tabletit ovat paljon pahempia. Niiltä ei karkuun pääse. Itse ajattelen muutenkin, että mikä tahansa ruutu on ihan sama asia kuin tv, josta on tehty se suurin ongelma. Tv-näytön kautta katsellaan Netflixiä ym. ja se on ihan sama asia kuin tv-ohjelmien katsominen.
Vierailija kirjoitti:
Televisiosta sanon sen, että käytin sitä monta vuotta "lapsenvahtina" laitettuani suosikki-DVD:n pyörimään; sain olla hetke/-t rauhassa, vaikkapa ihan tietokoneella!
Nykyään avaan TV:n ehkä pari, kolme kertaa viikossa, koska pysyn ajantasalla muilllakin keinoin eikä tv:stä tule enää yhtä viihdyttäviä ohjelmia kuin aiemmin.
Oli aivan ihanaa kun lapsi oli noin 3 vuotta ja alkoi osata itse mennä aamuisin katsomaan telkkarista lastenkanavia ja itse sain nukkua pitkään. Sitä ennen lauantaisin herättiin noin kuudelta. Myös sitten myöhemmin tabletti oli aivan paras vaikka lentomatkoilla ja automatkoilla, joilla ennen kitistiin ja piti aikuisen koko ajan yrittää viihdyttää.
Meillä ei ole ollut telkkaria 10 vuoteen.
Silloin kun lapsi oli pieni, meillä ei ollut televisiota ollenkaan. Mutta 5-vuotiaasta asti lapsella on ollut oma tietokone käytössä, aluksi läppäri ja myöhemmin pöytäkone. Tuo pöytäkone hankittiin kun koulu alkoi, lapsi oli vähän alle 7-vuotias silloin. Monitorissa oli tv-viritin eli sillä pystyi katsomaan televisiokanavia. Minä katsoin siitä televisiota enemmän kuin lapsi ja joskus katsottiin yhdessä jotain ohjelmia, joista ei ole kyllä jäänyt mieleen muita kuin Komissar Rex, joka oli lapsen suuri suosikki monta vuotta.
Miehellä oli ajoittain hinku saada televisio. Minä olin sitä vastaan, kun mielestäni se on aivan turha ja liian usein se on kodissa olohuoneessa, mikä on minusta moukkamaista. Lopulta mies hankki television selkäni takana yhtenä viikonloppuna kun olin lapsen kanssa reissussa. Kun tulimme kotiin, televisio oli pultattu seinään kiinni, minkäs teet? Onneksi yläkerran aulassa eikä olohuoneessa. Hyvin vähälle käytölle se on jäänyt, ei sitä katsota edes joka viikko, tai edes joka kuukausi. Ja televisio-ohjelmia sitäkin harvemmin. Mies hankki Netflixin ja minä olen katsonut sitä enemmän kuin mies, useimmin läppäriltä. Tuossa kohtaa kun televisio tuli taloon, lapsi taisi olla jo lukiossa.
Tietokoneen käyttöä ei ole meillä rajoitettu, mutta sen käyttö on ollut monipuolista, ei pelkkää pelaamista tai videoiden tuijottelua. Se on ollut vähän sellainen apuvälinekin muiden harrastusten kanssa. Nintendon Zelda-peleihin sieltä on katsottu ohjevideoita ja lasihelmiaskarteluihin sillä on etsitty ohjeita ja ohjekirjoja tilattu netistä. Zelda-pelaaminen laajentui jossain vaiheessa okariinan soittoon, okariina tilattiin netistä ja nuotit myös. Jossain välissä oli kirjoittamisharrastusta, lapsi kirjoitti jotain englanninkielistä Percy Jakcson-aiheista fan-fictioniä ja luki toisten kirjoittamia juttuja. Piirtämisharrastukseen tuli jossain vaiheessa mukaan piirtopöytä ja sitähän käytetään tietokoneen kanssa. Käsityöharrastukseen on etsitty ohjeita netistä (itse osaan neuloa vain oikeaa ja nurjaa, vasenkätistä lasta en olisi osannut opettaa olenkaan) ja myös niitä lankoja tilattu nettikaupasta. Yläasteikäisenä lapsi nörttiytyi ja meni nörttilukioon, jossa opiskeltiin myös ohjelmointia. Nyt on aloittamassa korkeakouluopinnot ja tietokone tulee jatkossakin olemaan tiiviisti mukana niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Ei se ole ollut näistä muista harrastuksista pois, vaan kulkenut siinä rinnalla ja ollut apuväline monenlaiseen tekemiseen.
Minulla teini-ikäiset lapset omatoimisesti lakkasivat katsomasta TV:tä, vaikka yhteisen TV:n lisäksi kummallakin oli omassa huoneessaan omansa.
Nuorempi sanoi, että TV-uutisten katsomisesta tulee paha olo.
Olen elänyt ajan ja lapsetkin pieninä onneksi, jolloin YLE oli koko kansan YLE, ja lastenohjelmatkin laadukkaita.
Lasten muutettua myin omankin TV:n pois, ei tarvitse vastaanottaa nykyistä propagandaa ja huonoja ohjelmia.
Meillä lapset 16 ja 19 eivät katso telkkaria. Nuorempi katsoo muutamaan sarjaa kännykästä. MIes katsoo niidenkin edestä. Minä kohtuullisesti mutta pärjäjisin hyvin ilmankin.