Voiko kenelläkään muulla olla näin ahdistavaa?
Raskausviikko 11+5 meneillään. Koko alkuraskauden ajan on ollut vuotoja, olen käynyt niiden takia yksityisellä ultrassakin, mitään syytä ei ole saatu selville. Tänään kävin istukkatutkimuksessa, koska sikiöllä on niskaturvotus, joka ei ole mitenkään lievä. Lisäksi kannan kromosomia, minkä takia lapsellani on suuri todennäköisyys saada kehitysvamma, tässä kehitysvammassa ei ole niskaturvotusta, joten tuo turvotus voi viitata lähinnä downiin. Eli mulla on suuri riski saada eri lajin kehitysvammainen lapsi, jos ei molemmat kehitysvammat samalla kertaa!! Minulla on jo ennestään yksi kehitysvammainen (perinnöllinen vamma) Olen niin masentunut ja ahdistunut, etten tiedä miten päin olisin, pari viikkoa pitää odotella tutkimuksen tuloksia, ja sittenhän kaikki selviää. Mietin tässä, että miksi jollekin ihmisille annetaan niin paljon taakkaa kannettavaksi, mutta siihenhän tuskin vastausta saan, täytyy yrittää vaan jaksaa.
-Sade
Kommentit (4)
Enkä minäkään osaa valitettavasti sen kummemmin auttaa, mutta tuli mieleen, että löytäisitkö jostain vammaisten lasten vanhemmille tarkoitettua tukiryhmää? Luulisin, että vaikka netissäkin sellaisia palstoja olisi ellet sitten asu jossain paikkakunnalla missä olisi jotain kokoontumisia jne. Paras tuki löytyy samassa tilanteessa olevilta, tai sen läpikäyneiltä, etkä varmasti ole tunteinesi yksin. Toivottavasti löydät ymmärtävää tukea ja seuraa.
On sinulla tosiaan kestämistä! Tsemppiä kaikkeen! Joillekin annetaan enempi kärsimyksiä kuin toisille, niin se vain on. Kuka tietää syyn...Tuli vain mieleen, kun koet tilanteen ahdistavana (siis kuka tahansa kokisi sen ahdistavana) niin oletko/oletteko harkinneet luovutettuja sukusoluja. Vai onko se täysin poissuljettu ajatus? Itse puhun oman perheeni kokemuksen " syvällä rintaäänellä" . Meillä miehellä on erittäin vakava perinnöllinen sairaus, jopa tappava, ja me päädyimme käyttämään luovutettua siittiötä. Päätös oli vaikea, mutta uskon, että paljolti ahdistukselta säästyttiin sen takia. Toivottavati saat testeistä hyviä tuloksia ja jaksamista! Mutta jatkossa muista, että tuollainenkin vaihtoehto on olemassa. Sekä munasoluja että siittiöitä saa luovutettuina. Ja suosittelen myös käymään perinnöllisyysklinikalla juttelemassa. Meitä ainakin käynti siellä auttoi.
Tsemppiä!
Kiitos vastauksista! Lapseni kehitysvammaisuuden kanssa olen sinut, onhan hän jo 8 vuotias ja aikaa on kulunut ja sopeutua ehtinyt. Haluamme kuitenkin lisää lapsia ja tiedän, että meillä on mahdollisuus mm. seulontaan, missä terveet solut valikoidaan jo ennen hedelmöitystä ja istutetaan hedelmöittynyt munasolu kohtuun, sekä tietty tuo luovutusaspekti. Tämä raskausaika on ollut vain niin tavattoman ahdistavaa, kun ei tiedä mitä tuleman pitää, ja tuo niskaturvotus oli jo ihan liikaa. Toista vammaista lasta en tule synnyttämään, joten se päätös on tehty, joskaan ei helppo päätös ollenkaan. Onneksi on ihana mies ja ystäviä, jotka ymmärtää. Onnellista odotusta kaikille!
-Sade
koitahan jaksella!!!