Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäiseksi asti uskoit
15.08.2018 |
että juuri sinä tulet tekemään tässä elämässä jotakin muidenkin mielestä merkittävää?
Itse olen yli 30 ja en pääse yli tuosta ajatuksesta... Pitäisikö tyytyä siihen, että mitä tähän ikään mennessä on saavuttanut on se, mitä tulee ikinä saavuttamaan? Onko tämä ehkä jotain ikäkriisiä, masennusta, lapsellista kunnianhimoa..?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä 14 v asti. :D
Voi ei, ajattelinkin, että nämä olisi teinille normaaleja ajatuksia... Muistan itsekin nuorempana näin ajatelleeni, mutta nyt kolmenkympin jälkeen ajatukset ovat palanneet. Olo ei vain ole yhtä optimistinen kuin nuorena, mikä lienee ihan järkevää...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n. 37-vuotiaaksi asti tuntui siltä, että jotain isoa vielä tapahtuu, mutta sitten se usko siihen meni ohi.
No en ole koskaan ajatellut noin. Olen aina tiennyt olevani tavallinen ja eläväni omaksi ilokseni siten kuin elän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
että juuri sinä tulet tekemään tässä elämässä jotakin muidenkin mielestä merkittävää?
Itse olen yli 30 ja en pääse yli tuosta ajatuksesta... Pitäisikö tyytyä siihen, että mitä tähän ikään mennessä on saavuttanut on se, mitä tulee ikinä saavuttamaan? Onko tämä ehkä jotain ikäkriisiä, masennusta, lapsellista kunnianhimoa..?
Miksi olisit tuossa iässä jo saavuttanut kaiken ? Onhan sulla (oletettavasti) aikaa vaikka kuin monta vuotta? Mitä haluat vielä saavuttaa? Ei ole liian myöhäistä aloittaa.
Minä elän elämääni itselleni enkä mieti muiden ihmisten kautta saavutuksiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä uskoin, etten ikinä voisi saada mitään aikaan, mutta aikuisena tajusin ettei se olekaan niin.
Eikö ystävyys ole jo merkittävää toisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nyt 31 ja vihdoin on alkanut tuntumaan siltä, että saan vielä jotain merkittävää aikaan. Olen perustamassa yritystä uudenlaisen palvelukonseptin ympärille.
*peukut pystyyn*
Tuskinpa koskaan, tai korkeintaan yläasteen alkuun asti. Suunnilleen samaan aikaan kun lopetin mm. Tylypahkan kirjeen odottamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että juuri sinä tulet tekemään tässä elämässä jotakin muidenkin mielestä merkittävää?
Itse olen yli 30 ja en pääse yli tuosta ajatuksesta... Pitäisikö tyytyä siihen, että mitä tähän ikään mennessä on saavuttanut on se, mitä tulee ikinä saavuttamaan? Onko tämä ehkä jotain ikäkriisiä, masennusta, lapsellista kunnianhimoa..?
Miksi olisit tuossa iässä jo saavuttanut kaiken ? Onhan sulla (oletettavasti) aikaa vaikka kuin monta vuotta? Mitä haluat vielä saavuttaa? Ei ole liian myöhäistä aloittaa.
Haluaisin esim. perustaa yrityksen, kirjoittaa kirjan, keksiä jotain mullistavaa... Unelmia kai nämä on ja ideoita on paljon, en vain tiedä mitä ja miten toteuttaa. Aloittaminen on vaikeaa ja epäonnistumisen pelko piinaa.
Ap
En ymmärrä aloitusta. Miksi koskaan pitäisi luovuttaa? Aina on mahdollisuus kurottaa kuuhun! Jokaisella! (pl. Pohjois-Korea)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin tekeväni jotain todella merkittävää, kun opetin 40 vuotta lapsia. Tosin opin samalla itsekin paljon. Kun synnytin omat lapseni, tiesin, että tämä on tärkeää, jopa tärkeintä maailmassa.
Ehkä 14 v asti. :D