Aikuisen, naimisissa olevan naisen ihastumisen tunne - mitä tehdä?! Muita samassa tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ihastuvat?

Adrenaliini, noradreanaliini, dopamiini, oksitosiini ja vasopressiini. Ihminen ei mahda kemialle mitään.

Kysele siltä ihastukseltasi mahdollisimman miten hän viettää arkea, mitkä hänen arvonsa ovat, millaiset tavat hänellä on missäkin, mieti miten elämänne kohtaisivat, siisteys näkökulmat ym, ota selvää.

Ne asiat jotka sujuvat automaattisesti nyksän kanssa, voivat takuta pahan kerran uuden puolison kanssa. Olen monelta kuullut tämän. Sellaset asiat joita pitää itsestäänselvyytenä nykysuhteessa ja toimivat, voivat olla ihan toivottomia ja riidan aiheita uuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, en oo koskaan ihastunu ulkopuoliseen parisuhteen aikana. Ois vähän outoo.

Ahaa, että ois vähän outoo?

Minusta oudompaa on se, ettei ihastu. Sinähän olet parisuhteessa, et suinkaan kuollut.

Mulle, henk. kohtasesti, outoo ois ihastua, sulle on outoo että mä en ihastu? Jaha. En sanonu pahaa kenestäkään, miksi piti tulla noin sanomaan heti kun joku on erilainen. Enkä usko että oon niin erilainen, varmasti on muitakin samanlaisia [jotka ei osaa ihastua yhtä enempään]. Tai sitten ei. Ei se silti ole syy sanoa noin. Taas oon joku poikkeus tässä maailmassa aina joka asiassa. Ihan sama.

Mitä oikein pitäis sanoa, ettei tulis peukkuja alas? Varmaan kirjotin typerästi. Kritisikoikaa ääneen, en mä muuten voi parantaa suullisen sanan taitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ihastuvat?

Adrenaliini, noradreanaliini, dopamiini, oksitosiini ja vasopressiini. Ihminen ei mahda kemialle mitään.

Mutta mistä nämä saavat alkunsa? Mikä ne käynnistää?

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesta paistaa vahva itsesi vakuuttelu, että "enhän MINÄ", mutta tuntuu kuin yrität vakuuttaa ennen kaikkea itseäsi. Samalla silti tunnut kaipaavan jotain rohkaisua, että ota nyt selvää asiasta, jota tavallaan haluat selvästi tehdä. Itsepähän teet valintasi.

Vähän tulee myös se kuva, että ap halua sanottavan hänelle, että go girl tuo on sitä girl poweria ottaa oma elämä haltuun elää vapaata elämää ja laittaa peitto heilumaan joka ihastuksen kanssa, kun miehetkin tekee niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, en oo koskaan ihastunu ulkopuoliseen parisuhteen aikana. Ois vähän outoo.

Ahaa, että ois vähän outoo?

Minusta oudompaa on se, ettei ihastu. Sinähän olet parisuhteessa, et suinkaan kuollut.

Mulle, henk. kohtasesti, outoo ois ihastua, sulle on outoo että mä en ihastu? Jaha. En sanonu pahaa kenestäkään, miksi piti tulla noin sanomaan heti kun joku on erilainen. Enkä usko että oon niin erilainen, varmasti on muitakin samanlaisia [jotka ei osaa ihastua yhtä enempään]. Tai sitten ei. Ei se silti ole syy sanoa noin. Taas oon joku poikkeus tässä maailmassa aina joka asiassa. Ihan sama.

Mitä oikein pitäis sanoa, ettei tulis peukkuja alas? Varmaan kirjotin typerästi. Kritisikoikaa ääneen, en mä muuten voi parantaa suullisen sanan taitoa.

Ei kannata katsella täällä alapeukkuja. Unohda ne ja kirjoita vaan, kirjoita omia ajatatuksiasi, mitä mieltä olet.

On ihan onnistuneita ja onnellisia uusperhekuvioita. On ihan per seelleen menneitäkin.

Mies, n.40, naimisissa, ei lapsia. Ja täysin ihastunut työkaveriini joka on eronnut, n.35, kahden lapsen yh.

Ihastuminen on jatkunut pari vuotta. Tiedän valitettavan hyvin ettei mitään tule tapahtumaan, ja ajattelin että se menee ohi pian.

Eipä ole mennyt, välillä ahdistaa.

Minä myös olen samassa tilanteessa, ollut jo yli vuoden. Asiaa vaan hankaloittaa että eksyimme ihastukseni kanssa yhteiseen illanviettoon ja siellä viinin rohkaisemana suutelemaan. Sen pidemmälle ei menty eikä mennä, mutta ei se ihastumiseen ainakaan auttanut. Tässäpä sitä sitten odotellaan tunteen laimenemista, toivottavasti joskus vielä. Tästä oppineena suosittelisin että pidät huolen siitä, ettet ainakaan joudu tilanteisiin joissa olet kahdestaan ihastuksesi kanssa.

Sitä ei voi villeimmistä mielikuvituksissakaan kuvitella mitä kaikkea uusperhekuviot ja uudet suhdekuviot tulevat olemaan ja miltä voivat tulla näyttämään. Vaikka olisi itse miten positiivinen, ex akka tai ex ukko ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, en oo koskaan ihastunu ulkopuoliseen parisuhteen aikana. Ois vähän outoo.

Ahaa, että ois vähän outoo?

Minusta oudompaa on se, ettei ihastu. Sinähän olet parisuhteessa, et suinkaan kuollut.

Mulle, henk. kohtasesti, outoo ois ihastua, sulle on outoo että mä en ihastu? Jaha. En sanonu pahaa kenestäkään, miksi piti tulla noin sanomaan heti kun joku on erilainen. Enkä usko että oon niin erilainen, varmasti on muitakin samanlaisia [jotka ei osaa ihastua yhtä enempään]. Tai sitten ei. Ei se silti ole syy sanoa noin. Taas oon joku poikkeus tässä maailmassa aina joka asiassa. Ihan sama.

Mitä oikein pitäis sanoa, ettei tulis peukkuja alas? Varmaan kirjotin typerästi. Kritisikoikaa ääneen, en mä muuten voi parantaa suullisen sanan taitoa.

Ei kannata katsella täällä alapeukkuja. Unohda ne ja kirjoita vaan, kirjoita omia ajatatuksiasi, mitä mieltä olet.

Niinkö.. Ois se kiva silti tietää, miksi alapeukku koettiin sopivaksi siihen, etten itse ihastu. En mäkään alapeukuttele ihmisiä, jotka ihastuu toisella tavalla.

Ehkä mä tosiaan otan vähän liian tosissani tän peukutus- systeemin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ihastuvat?

Adrenaliini, noradreanaliini, dopamiini, oksitosiini ja vasopressiini. Ihminen ei mahda kemialle mitään.

Mutta mistä nämä saavat alkunsa? Mikä ne käynnistää?

Feromoni.

Mä ihastuin ja rakastuin tulisesti mun nyksään, pitkä liitto takana (yli 15v) . Ihan pas kaa ollut välillä. Eiköhän kaikissa suhteissa ne omat ongelmansa ole ja tulevat esille ajan kanssa. Mut onhan se ihanaa kun on vetovoimaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ihastuvat?

Adrenaliini, noradreanaliini, dopamiini, oksitosiini ja vasopressiini. Ihminen ei mahda kemialle mitään.

Mutta mistä nämä saavat alkunsa? Mikä ne käynnistää?

Feromoni.

Mutta mistä se saa alkunsa?

Ihastumiselle ei mitään voi, kuten ei muillekaan tunteille. Eikä sille tunteelle minusta tarvitsekaan voida, se voi olla ihan mukavakin.

Olennaista on se, että et toimi ihastumisesi myötä etkä tietentahtoen ruoki tunnetta. Sillä tavalla se vähitellen vaimenee ja häviää. Eli lopeta miehen kuvien tuijottaminen ja muu rypeminen alkuunsa.

Pitäisi olla tarpeeksi kaukana, mutta tarpeeksi lähellä että juuri se oma kumppani pystyisi näkemään hyvin juuri sen oman puolisonsa.

Kyllä ainakin omaa elämää piristää sivusuhde. Jaksan omassa liitossani paljon paremmin kun saan säännöllisesti ihanaa intohimoa ja huomiota kodin ulkopuolelta. Juju onkin siinä ettei sotke liikaa tunteita sivusuhteeseen; pelkkää hyvää seksiä ja läheisyyttä, eikä edes haluaisi sitä rakastajaa osaksi arkea. Arki on se minkä haluat oman kumppanin kanssa jakaa, ja vaikka ne turhat kinastelut nurkissa pyörivistä villakoirista ja väärinpäin olevasta vessapaperirullasta. Kun tämän sisäistää niin kaikki on paljon helpompaa.

Ja pirttihirmuille tiedoksi, miehelleni olen myös antanut luvan käydä vieraissa. Avoin suhde tietyllä tapaa antaa voimia ja piristystä omaan suhteeseen, ja estää toisen pitämistä tylsänä itsestäänselvyytenä mihin juuri moni liitto ajautuu.

Voi ihanaa, sielunkumppani! Älä välitä muiden katkerista kommenteista, vaan nauti siitä ihastumisen tunteesta ja huomiosta. Järkevä ihminen tietää itse rajansa ja elämäntilanteensa.

Olen myös samassa elämäntilanteessa, ihan mukavaa arkea viettävä suurperheen äiti. Ihastuminen vei täysin jalat alta viitisen vuotta sitten. Onneksi tapaamme töissä vain harvoin ja tunne ehti itsestään laantua. Edelleen kun häntä satunnaisesti tapaan, saan hänen seurastaan paljon positiivista energiaa. Juttelemme ja nauramme paljon. Ei sen tarvitse olla mitään sen enempää, mutta ihan vaan tieto siitä, että joku huomioi niin kivasti, tuntuu hyvältä. Tässä lapsiarjessa oma roolini on jokseenkin itsestäänselvyys ja on tietenkin ihanaa, kun joku pitää viehättävänä ja kuuntelee mitä kerron, on läsnä sen hetken. Tietysti olen myös kuvitellut mitä jatko olisi yhdessä, mutta ehkä jo iän tuoma realismikin sen sanoo, ettei ruoho sitten kuitenkaan ole vihreämpää aidan toisella puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kait siinä ole mitään vikaa, jos ihastuu. Nauttii siitä tunteesta, kyllähän se varmasti aika pian hiipuu. Turha miettiä, jakaako ihastuksen kohde tunteet, ethän sä kuitenkaan aio asialle mitään tehdä – vai?

En tietenkään aio asialle mitään. Mutta jos näkisit hänet, ymmärtäisit. Tai sitten et :) No, pää on pyörällä joka tapauksessa, enkä tarvitse sellaista.

Hienostippa oikeutit tekosi.

Minkä teon?

Vierailija kirjoitti:

Jos koet asian häiritsevän, lopeta se. Älä tuijottele äijää somessa, täytä aikasi järkevämmällä tekemisellä. Nussi ukkosi pyörryksiin päivittäin. Virkkaa päiväpeitto, niin minä tein jännetupentulehduksenkin uhalla :)

Jos elämäsi ei ole tyydyttävää ja olet valmis ottamaan riskin siitä, että tuhoat perheesi, go for it. Mutta kannattaisi ihan ottaa selvää, onko se mies edes kiinnostunut vai nauraako päin naamaa kun kerrot, miten asia on. Ja tsekkaa sen vehje, voi olla että nykyiselläsi on parempi. Tämän neuvon annan omakohtaisesta kokemuksestani. Maailman komein mies, mutta viiden sentin nysä, joka tuskin seitsensenttiseksi kasvoi.

Miten se tsekataan? Ennen kuin on jo käynyt vanhanaikaisesti??!! PS. helveten tärkeä pointti muuten :D