Aikuisen, naimisissa olevan naisen ihastumisen tunne - mitä tehdä?! Muita samassa tilanteessa?
Olen perheellinen, naimisissaoleva nainen. Avioliittoni on ihan hyvä, mitä nyt ruuhkavuodet koettelevat molempien jaksamista. Meillä on kuitenkin säännöllisesti yhteistä aikaa (ilman lapsiakin), seksiä, läheisyyttä, keskusteluja. Silti kävi niin, että minä (järkevä, jalat maassa, pää kylmänä -tyyppi) ihastuin toiseen mieheen. Ihastus on halvaannuttava! En pysty kunnolla keskittymään töihini, mietin aina tilaisuuden tullen tätä miestä ja tuijottelen hänen kuviaan somessa. Säälittävää!
En edes tiedä (varmuudella) jakaako hän tunteeni. Eronneen ystäväni mielestä asia on niin, että ko. mies on ollut jo pidempään ihastunut minuun. No, se ja sama, kun kerran mitään tulevaisuutta meille ei ole olemassa.
Onko kukaan muu löytänyt itseään vastaavasta tilanteesta? Miten olette sen järjestäneet?
Kommentit (50)
Ihastumisia tulee ja menee naimisissa olevillakin. Ainut ero on siinä, että kun on naimisissa, jättää reagoimatta niihin ihastumisiin. Ei ihastuminen ole mikään syy tehdä mitään.
Voi lapsi kulta kun se on tavattoman helppo ihastua ihmiseen jonka kanssa ei elä sitä päivittäistä arkea kun näkee vain sen ihanan harhakuvan täydellisyydestä.
Omissa tilanteissani olen järjestänyt asian niin, että nautin hetken tunteesta ja tämän jälkeen palannut todellisuuten ja nauttinut perheestäni :D
Olet nyt vähän hupsu. Luulisi sinun jo tuohon ikään oppineen, että ihastumisen on luonnollinen osa sitä ihmisen arkea kuin kakalla kävisi. Se tulee ja sitten se huuhdotaan pois.
Kai tuo nyt on normaalia, kun olet erkaantunut omasta puolisostasi enemmän. Ei kannata kuitenkaan tehdä tämän ihastuksen eteen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olet nyt vähän hupsu. Luulisi sinun jo tuohon ikään oppineen, että ihastumisen on luonnollinen osa sitä ihmisen arkea kuin kakalla kävisi. Se tulee ja sitten se huuhdotaan pois.
Eikä se kakkakaan aina helpolla tule ja hätä mene ohi :D Käy ap kakkalla ihan samalla tavalla kun tähänkin asti. Ei ihastumista seuraa aina sitä vuosisadan rakkaustarinaan tai että nyt pitäisi alkaa selvittämään toisen tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Ei kait siinä ole mitään vikaa, jos ihastuu. Nauttii siitä tunteesta, kyllähän se varmasti aika pian hiipuu. Turha miettiä, jakaako ihastuksen kohde tunteet, ethän sä kuitenkaan aio asialle mitään tehdä – vai?
En tietenkään aio asialle mitään. Mutta jos näkisit hänet, ymmärtäisit. Tai sitten et :) No, pää on pyörällä joka tapauksessa, enkä tarvitse sellaista.
En tiedä, en oo koskaan ihastunu ulkopuoliseen parisuhteen aikana. Ois vähän outoo.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en oo koskaan ihastunu ulkopuoliseen parisuhteen aikana. Ois vähän outoo.
Ahaa, että ois vähän outoo?
Minusta oudompaa on se, ettei ihastu. Sinähän olet parisuhteessa, et suinkaan kuollut.
Mulla tämä sama tilanne eikä se ole parissa vuodessa mihinkään muuttunut. Olen hyväksynyt tunteeni vaikka alkuun niitä kielsinkin. Melkoinen itsetutkiskelun paikka jos tällainen omalle kohdalle sattuu. Yritän vain elää asian kanssa. Tsemppiä sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kait siinä ole mitään vikaa, jos ihastuu. Nauttii siitä tunteesta, kyllähän se varmasti aika pian hiipuu. Turha miettiä, jakaako ihastuksen kohde tunteet, ethän sä kuitenkaan aio asialle mitään tehdä – vai?
En tietenkään aio asialle mitään. Mutta jos näkisit hänet, ymmärtäisit. Tai sitten et :) No, pää on pyörällä joka tapauksessa, enkä tarvitse sellaista.
Hienostippa oikeutit tekosi.
Jos koet asian häiritsevän, lopeta se. Älä tuijottele äijää somessa, täytä aikasi järkevämmällä tekemisellä. Nussi ukkosi pyörryksiin päivittäin. Virkkaa päiväpeitto, niin minä tein jännetupentulehduksenkin uhalla :)
Jos elämäsi ei ole tyydyttävää ja olet valmis ottamaan riskin siitä, että tuhoat perheesi, go for it. Mutta kannattaisi ihan ottaa selvää, onko se mies edes kiinnostunut vai nauraako päin naamaa kun kerrot, miten asia on. Ja tsekkaa sen vehje, voi olla että nykyiselläsi on parempi. Tämän neuvon annan omakohtaisesta kokemuksestani. Maailman komein mies, mutta viiden sentin nysä, joka tuskin seitsensenttiseksi kasvoi.
Vierailija kirjoitti:
Jos koet asian häiritsevän, lopeta se. Älä tuijottele äijää somessa, täytä aikasi järkevämmällä tekemisellä. Nussi ukkosi pyörryksiin päivittäin. Virkkaa päiväpeitto, niin minä tein jännetupentulehduksenkin uhalla :)
Jos elämäsi ei ole tyydyttävää ja olet valmis ottamaan riskin siitä, että tuhoat perheesi, go for it. Mutta kannattaisi ihan ottaa selvää, onko se mies edes kiinnostunut vai nauraako päin naamaa kun kerrot, miten asia on. Ja tsekkaa sen vehje, voi olla että nykyiselläsi on parempi. Tämän neuvon annan omakohtaisesta kokemuksestani. Maailman komein mies, mutta viiden sentin nysä, joka tuskin seitsensenttiseksi kasvoi.
Ihan parhaat ohjeet tässä: virkkaa päiväpeitto ja tsekkaa sen vehje. :D
Aloituksesta paistaa vahva itsesi vakuuttelu, että "enhän MINÄ", mutta tuntuu kuin yrität vakuuttaa ennen kaikkea itseäsi. Samalla silti tunnut kaipaavan jotain rohkaisua, että ota nyt selvää asiasta, jota tavallaan haluat selvästi tehdä. Itsepähän teet valintasi.
Poissa silmistä, poissa mielestä.
Eroat siitä nykyisestä ja elän prinsessamaisen onnellisen elämän sen ukon kanssa. Aika yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en oo koskaan ihastunu ulkopuoliseen parisuhteen aikana. Ois vähän outoo.
Ahaa, että ois vähän outoo?
Minusta oudompaa on se, ettei ihastu. Sinähän olet parisuhteessa, et suinkaan kuollut.
Mulle, henk. kohtasesti, outoo ois ihastua, sulle on outoo että mä en ihastu? Jaha. En sanonu pahaa kenestäkään, miksi piti tulla noin sanomaan heti kun joku on erilainen. Enkä usko että oon niin erilainen, varmasti on muitakin samanlaisia [jotka ei osaa ihastua yhtä enempään]. Tai sitten ei. Ei se silti ole syy sanoa noin. Taas oon joku poikkeus tässä maailmassa aina joka asiassa. Ihan sama.
Sehän siinä on kun ei ole vielä kerinnyt muistoihin tulla niitä arkipäivien kiireestä johtuvia riitoja ym riitoja. Tuskinpa olette arkea eläneet.
.....Mutta koska sulla ja sillä ukolla olisi niin täydellistä niin eihän mitään riitoja edes olisi. Haha, herää jo sieltä prinsessalinnastasi.
Kyllä ihminen on onnellinen oman rakkaan kanssa kotona.
Ei kait siinä ole mitään vikaa, jos ihastuu. Nauttii siitä tunteesta, kyllähän se varmasti aika pian hiipuu. Turha miettiä, jakaako ihastuksen kohde tunteet, ethän sä kuitenkaan aio asialle mitään tehdä – vai?