Ottaisitko avioeron tällaisessa tilanteessa?
Eroaisitko tilanteessa, jossa olisitte olleet yhdessä yli 15 vuotta ja teillä olisi lapsia. Arki rullaisi siten, että talous/kotityöt hoidetaan puoliksi, mutta yhdessä ette tekisi juur mitään? Mies pelailee kaiket illat itsekseen. Ei käydä treffeillä, ei keskustella yms. Mies kokee itse, että haluaa hetken pelata. Käytännössä välttämättömyyksien vuoksi aikaa ei minulle liikene koskaan. Jos on jotain asiaa, niin mies hoputtaa sanomaan asian nopeasti. Kun asiaa olen häneltä tivannut, niin omasta mielestään vietämme koko ajan aikaa. Emme harrasta yhdessä, tai käy treffeillä eikä juuri tehdä muutakaan. Mitä tekisitte? Ikää itsellä jo 35,
Kommentit (52)
Olen kyllä maininnut usemmankin kerran etten enää jaksa tällaista. Erostakin puhuttu, tuntuu ettei mies ota tosissaan. En tiedä onko mahdollista, että mies ajattelee nyt olevansa ns. Onnellinen” kun voi yksin illat pelata ja katsoa videoita. Kun on vaimo ja perhe, ei enää tarvi panostaa, jos pitää itsestäänselvyytenä.
Kysy mieheltä suoraan eikö tosiaan halua jotain hauskaa, tavata ystäviä, risteilylle, kylpylään, konserttiin, luontoon... Yhteiset suunnitelmat, elämykset ja kokemukset sitoo yhteen ja piristää ja jos toinen tosiaan haluaa vain istua kotona pelaamassa, voi olla että ette halua samoja asioita elämässä.
Vierailija kirjoitti:
En. Alkaisin tehdä asioita yhdessä ja jopa lähestyisin miestä kiinnostumalla hänen pelaamisestaan.
Ei ei ja ei. Jos mies on kuin pahainen pikkupoika peleinensä, niin sitä ei todellakaan tarvitse ymmärtää. Tai tunti silloin tällöin on ihan ok, mutta kaikki vapaa-ajat ei ole missään tapauksessa normaalia. Jos miehellä ei ole mitään mielenkiintoa vaimonsa, /perheensä asioihin on pelaaminen jo sairaalloista.
Olen ehdottanut monesti treffejä ja sanonut haluavani matkalle yms. Mutta ei tunnu ottavan tuulta alleen ehdotukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin koska jos haluaisin vain kämppäkaverin enkä puolisoa, mulla ois sellainen.
En halua olla sellaisen ihmisen kanssa joka on kanssani vain tottumuksesta eikä rakkaudesta.
Perus nainen. Teetetään lapset ja hommataan asunto ja sitten viedään tuhkatkin pesästä kun arki laskeutuu.
Pieleen meni ihan täysin. Jätin tuollaiselle miehelle kaiken - myös lapset - ja lähdin. Parisuhde vaatii myös mieheltä muuta kuin teiniksi taantumista. Sulla on vielä opittavaa.
Ja ajassa 22:40 saatiin kasaan viimeiset tunteisiin pisteet, joten päivän saldo onkin täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ehdottanut monesti treffejä ja sanonut haluavani matkalle yms. Mutta ei tunnu ottavan tuulta alleen ehdotukset.
Mitä te sitten lomalla teette?
En ainakaan heti, yrittäisin tehdä jotain asialle mut jos vuoden parin sisällä mikään ei muutu eikä kiinnosta mun tarpeet niin sitten varmaan joo.
Vierailija kirjoitti:
En myöskään. Saatollalopun ikäsi etsimässä uusia kumppaneita ja eroamassa, jollet opettele parisuhdetaitoja. Puhumista, toisen ilahduttamista itse, lähelle menemistä.
Viesti menee miehelle?
Tärkein kysymys: rakastatteko toisianne? Onko teillä tahtoa olla toistenne kumppaneita?
Emme mekään ole koskaan "käyneet treffeillä" toistemme kanssa. Mitä se edes tarkoittaa?
Ehkä jokin parisuhdeterapeutti voisi auttaa teitä kommunikoimaan toistenne kanssa selkeämmin.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin pelikoneen pois ja sanoisin, että teidän täytyy keskustella. Jos miestä ei keskustelu innosta, hän ärtyy siitä tai alkaa taas hoputtamaan, niin sanoisin suoraan, että olet harkinnut eroa juuri tämän käytöksen takia.
Et tarvitse kuuta taivaalta, haluat vain takaisin miehen ystäväksesi. Myös lapset tarvitsevat isäänsä nyt, eivätkä sitten kun tämä on seniili äijä.
Mieti jo valmiiksi jonkunlainen ehdotus parisuhteen ja perheen yhteisestä ajasta.
Jos mikään ei muutu, puhu toisen kerran ja varoita silloin, että olet tosissasi. Sano, että yhtä hyvin hän voi asua yksinään ja perhe keskenään, sitäkö hän oikeasti haluaa? Jos homma vieläkin jatkuu, niin ala valmistelemaan eroa hänen edessään ja juttele asiasta avoimesti myös lapsille.
En alkaisi lapsilleni puhua erosta ellei se ole oikeasti edessä.
Erolla uhkailu kumppanille on väärin jos ei ole oikeasti sitä tekemässä.
Vaimo soittelee illat kitaraa. Pitäisikö mun harkita eroa, kun ei anna huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Vaimo soittelee illat kitaraa. Pitäisikö mun harkita eroa, kun ei anna huomiota?
Niin munkin.
Jätetään narsistilehmämme? Joku nuori karitsa hieroisi varmaan miellään niskaani vaikka joka ilta!
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitten vaadin liikoja. Kaipaisin yhdessäoloa, keskustelua, läheisyyttä ja tunnetta, että olen vaimo. Tuntuu ettei edes huomaisi, jos en tulisi töistä kotiin. Olen koittanut jutella, mutta mies ei näe ongelmaa, haluaa viettää pelaten aikansa. Tuntuu vaan turhauttavalta, kun tämä ei tunnu ollenkaan parisuhteelta vaan kämppiksiltä.
Miehillä on aina jotain omia juttuja.
Eroaisin. Ei kiinnostaisi tuollainen kämppissuhde.
Jos on kovin hektistä arkea, niin kaipaa omaa aikaa varmaan. Sellaista "aivot narikkaan" -aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin pelikoneen pois ja sanoisin, että teidän täytyy keskustella. Jos miestä ei keskustelu innosta, hän ärtyy siitä tai alkaa taas hoputtamaan, niin sanoisin suoraan, että olet harkinnut eroa juuri tämän käytöksen takia.
Et tarvitse kuuta taivaalta, haluat vain takaisin miehen ystäväksesi. Myös lapset tarvitsevat isäänsä nyt, eivätkä sitten kun tämä on seniili äijä.
Mieti jo valmiiksi jonkunlainen ehdotus parisuhteen ja perheen yhteisestä ajasta.
Jos mikään ei muutu, puhu toisen kerran ja varoita silloin, että olet tosissasi. Sano, että yhtä hyvin hän voi asua yksinään ja perhe keskenään, sitäkö hän oikeasti haluaa? Jos homma vieläkin jatkuu, niin ala valmistelemaan eroa hänen edessään ja juttele asiasta avoimesti myös lapsille.
En alkaisi lapsilleni puhua erosta ellei se ole oikeasti edessä.
Erolla uhkailu kumppanille on väärin jos ei ole oikeasti sitä tekemässä.
Mieshän se ilmeisesti haluaa erota, jos ei kerran mitään parisuhteessa tee. Ärtymys ja välinpitämättömyys vaimoa ja perhettä kohtaan jo pitemmän aikaa kertoo perheelle enemmän kuin hän tietääkään. Jos mies ei lopeta peliään edes vaimonsa pyynnöstä, niin avioero on hänen toiveensa. Ap:n toiminta ei ole mitään erolla uhkailua, vaan tosiasioiden julki tuomista. Ja jos sekään ei auta, niin lapsille on turha näytellä iloista naamaa ja isiä puolustella. He näkevät ja kokevat tilanteen vain ahdistavaksi, jos äitikään ei heidän kanssaan keskustele.
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovin hektistä arkea, niin kaipaa omaa aikaa varmaan. Sellaista "aivot narikkaan" -aikaa.
Tottakai se oma aika on tärkeää, mutta onko perheellisen miehen oman ajan kestettävä koko ajan? Pitääkö häntä vain ymmärtää kuukausi toisensa jälkeen ja kuunnella ärtynyttä murinaa hymyillen?
Jos suhde olisi tuore, niin kuinka kauan tuollaista jaksaisi katsoa? Viikon, kaksi? Ei ainakaan kauempaa, sillä ap on vastuussa omasta elämästään ja jos olo ei ole mukava alvariinsa pelaavan miehen kanssa, niin vaihtoehtoja löytyy. Vaihtoehtoja, joissa on oikeaa elämää, naurua, kokemuksia ja hyvää oloa. Jatkuvasti pelaavaa miestä katsoessa alkaa lähinnä ahdistamaan ja ketuttamaan rankasti. Liika on liikaa, pelaamisessakin.
Itsenäistyt suhteessa, lopetat miehellesi pelaamisesta valittamisen ja jatkuvan nalkuttamisen. Teet omia asioita ja katsot vuoden päästä onko mies ottanu mitää kontaktia tai kiinnostusta tekemisiisi, kun et enää ole se aktiivinen osapuoli. Jos ei, eroa.
Vierailija kirjoitti:
Itsenäistyt suhteessa, lopetat miehellesi pelaamisesta valittamisen ja jatkuvan nalkuttamisen. Teet omia asioita ja katsot vuoden päästä onko mies ottanu mitää kontaktia tai kiinnostusta tekemisiisi, kun et enää ole se aktiivinen osapuoli. Jos ei, eroa.
Jep jotain tällaista.
Teet omia juttuja, harrastuksia. Halusit lomalle? No ota itse lomamatka, toki kysy mieheltä: "tuletko mukaan, varaan matkan ainakin itelle"
Ehkä miehesi herää siihen kun et ole koskaan kotona jne. Jos ei niin olet jo valmiiksi vähän irrottautunut hänestä, joten ero on varmaan sitten aika helppo.
Itse erosin samasta syystä enkä kadu. Sillä erotuksella että ei ollut lapsia, joten en siinä mielessä uskalla ottaa kovin radikaalisti kantaa juuri ap:n tapaukseen. Yleensä nämä "pelimiehet" eivät herää tilanteeseen ennen kun vaimo ilmoittaa haluavansa eron ja sit ollaan huuli pyöreänä että meillähän on kaikki hyvin etkä ole mitään aiemmin sanonut. Totuus on vain että näissä pelitohinoissa ei ole paljon kuunneltu sitä vaimoa. Toki riippuu kuinka paha tilanne on, itselläni exä käytti lähes koko vapaa-ajan pelaamiseen yötä myöten, lieveilmiöinä tuli raivareita ja kaikkea kivaa, eli riippuvuus kuin riippuvuus. Toki meillä lankesi lopussa kodin pyöritys mulle kokonaan, äijä eli kuin teini-ikäinen..ja sit sain tarpeekseni että tämä ei taida tästä enää parantua monen vuoden "jankuttamisen" jälkeen. Mutta sitä jonkun edellä suosittelemaa mahdollisimman paljon omaa elämää kodin ulkopuolella kuviota kannattaa kokeilla, jos se vähän herättelee puolisoa, jos ei, niin taitaa olla jo ihan sama.