Ottaisitko avioeron tällaisessa tilanteessa?

Jos pariskunta ei halua tehdä mitään yhdessä vaan elää rinnakkaista elämää samassa asunnossa, keskustelisin asiasta. Exän kanssa käytiin perheneuvolassa ja vastaus siihen että miksi mun kanssa ei tee mitään on että "ei vaan huvita".

Ansaitsen parempaa, ja muutama vuosi tuon lausunnon jälkeen päädyimme eroon. En ymmärrä miksi lasten takiakaan pitäisi jäädä liittoon jossa on toiselle käytännössä pelkkä kotitalouskone.

Tilanne voi olla tilapäinen, kyllä jos olisin AP keskustelisin asiasta ja jos vaikka puolen vuoden sisällä tilanne ei parane niin että yhteistä keskusteltavaa ja tekemistä löytyy, harkitsisin vakaasti eroa. Jokainen ihminen ansaitsee sen että toinen on parisuhteessa siksi että haluaa, eikä siksi että siitä on tullut vuosien saatossa tapa.

Jos ystävilleen ei voisi käyttäytyä samalla tavalla, niin miksi omalle rakkaalleen voi?

Vierailija kirjoitti:

Itsenäistyt suhteessa, lopetat miehellesi pelaamisesta valittamisen ja jatkuvan nalkuttamisen. Teet omia asioita ja katsot vuoden päästä onko mies ottanu mitää kontaktia tai kiinnostusta tekemisiisi, kun et enää ole se aktiivinen osapuoli. Jos ei, eroa.

Vuosi pitäisi katsoa vielä? Ei tarvitse, vähempikin riittää, vaikka kuukausi. Mies ei vaimoaan arvosta ja on kadonnut jonnekin pelimaailmaan. Olkoon siellä hamaan tappiin asti, jos se häntä tyydyttää.

roks kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsenäistyt suhteessa, lopetat miehellesi pelaamisesta valittamisen ja jatkuvan nalkuttamisen. Teet omia asioita ja katsot vuoden päästä onko mies ottanu mitää kontaktia tai kiinnostusta tekemisiisi, kun et enää ole se aktiivinen osapuoli. Jos ei, eroa.

Jep jotain tällaista.

Teet omia juttuja, harrastuksia. Halusit lomalle? No ota itse lomamatka, toki kysy mieheltä: "tuletko mukaan, varaan matkan ainakin itelle"

Ehkä miehesi herää siihen kun et ole koskaan kotona jne. Jos ei niin olet jo valmiiksi vähän irrottautunut hänestä, joten ero on varmaan sitten aika helppo.

Kukas tässä kuviossa huolehtii niistä lapsista. Iskä kiinni pelikoneessa ja äiskälle suosittelet omia juoksuja baanalle? Entä lapset?

Meillä mies parkkeerasi kotiin tultuaan aina telkkarin ääreen. Naps, aivot ja keskusteluyhteys kiinni. Jos ehdotin mitä tahansa siivouksesta iltakävelyyn tai ravintolareissuun, niin vastauksena oli ihmeellistä ininää että nyt ei jaksa, voiko huomenna, ei halua. Mies ei halunnut tehdä mitään muuta kuin katsoa telkkaria ja itse näivetyin.

Hankin sitten omia harrastuksia ja tekemistä, miehen jatkaessa suhdettaan kuvaruutuun. Alkoi pikkuhiljaa vituttaa tulla aina kotiin rentoutuneena ja hyväntuulisena kun vastassa oli aina sama näky - Mies ja telkkari. Ja kaikki kotityöt tekemättä, miehen aamiaisastiosta lähtien kaikki hujan hajan. Itselläni ei ollut mitään ongelmaa yhdistää opintoja, kodinhoitoa ja harrastuksia, kun en istunutkaan viittä tuntia päivässä tuijottaen jotain tylsää neliötä. Aika pitkään siivosin mukisematta ja taivuttelin miestä tekemään asioita kanssani. Yleensä vaikka kävelyn jälkeen mies aina sanoi miten kivaa joku yhdessä tekeminen oli ollutkaan vaikka puoli tuntia olin saanut anoa häntä mukaani.

Loppujen lopuksi huomasin että asioita on kivempi tehdä ilman ylimääräistä vääntöä, ja vaikka yksinkin. Hankin oman kämpän ja vasta sitten mies alkoi itkemään miten tyhmä oli ollut. Minua ei kiinnostanut enää p-skaakaan siinä vaiheessa, setviköön omat menonsa ja kotityönsä, itse en enää mitään kivirekeä halua jolle pitää muistuttaa että hänkin on aikuisena vastuussa kotitöistä.

Nyt yksin asuessa rahaa menee ruokaan vähemmän, kotityöt tulevat tehdyksi, aina on siistiä enkä osaa miettiä yhtään asiaa jonka takia kaipaisin tai tarvitsisin miestä takaisin. Paljon helpompi olla, suosittelen eroa lämpimästi.

Keskustelisin vakavasti kumppanini kanssa mitä hän parisuhteelta haluaa, etten ole valmis pelkäksi lasten- tai taloudenhoitajaksi. Kerron että olen valmis yrittämään JOS hänkin.

Kokemuksesta tiedän että jos pitkään yksin tekee kompromisseja ja yrittää saada asioita tapahtumaan parisuhteessa aktiivisesti molempien puolesta se alkaa vai v-ttamaan. Toinen ehkä pitkin hampain lähtee hommaan mukaan mutta ei tee elettäkään järjestääkseen puolestaan jotain sinulle. Ei riitä että toinen parisuhteessa rakastaa, välittää ja on kiinnostunut asioista.

Kun tuo jaksaminen ja haluaminen loppuu loppuu parisuhdekin jonain päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sitten vaadin liikoja. Kaipaisin yhdessäoloa, keskustelua, läheisyyttä ja tunnetta, että olen vaimo. Tuntuu ettei edes huomaisi, jos en tulisi töistä kotiin. Olen koittanut jutella, mutta mies ei näe ongelmaa, haluaa viettää pelaten aikansa. Tuntuu vaan turhauttavalta, kun tämä ei tunnu ollenkaan parisuhteelta vaan kämppiksiltä.

  Miehillä on aina jotain omia juttuja.

Miehellä saa ja pitää olla omia juttuja, kunhan kumppani on yksi hänen jutuistaan. Jos taas kumppani on itsestäänselvä kodinkone/sängynlämmike, saa mies puolestani jäädä keskenään juttujensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sitten vaadin liikoja. Kaipaisin yhdessäoloa, keskustelua, läheisyyttä ja tunnetta, että olen vaimo. Tuntuu ettei edes huomaisi, jos en tulisi töistä kotiin. Olen koittanut jutella, mutta mies ei näe ongelmaa, haluaa viettää pelaten aikansa. Tuntuu vaan turhauttavalta, kun tämä ei tunnu ollenkaan parisuhteelta vaan kämppiksiltä.

 

Et vaadi liikaa. Niin monet tyytyy elämässä liian vähään ja yrittävät lannistaa niitä, jotka haluaisivat enemmän. Omaa jäämistään kurjuuteen ne sillä vain yrittää itselleen puolustella.

Olen miehenä samaa mieltä. Ei tuo ole liikaa vaadittu. Itse haluaisin samoja asioita, mutta vaimolleni se tuntuu olevan hankalaa. Silti en luovuttaisi kovin helpolla. Suosittelen pariterapiaa, siitä voi olla yllättävän iso apu. Jos ei muuten, niin molemmat ymmärtävät miksi ero tulee ja se helpottaa varmasti lasten asioiden hoitamista jatkossa.

Ja muutenkin suosittelen oikeasti venyttämään omaa kärsivällisyyttä ja yrittämään tosissaan parisuhteen pelastamista. Usein parisuhteen ongelmat on kehittyneet vuosien saatossa, joten turha odottaa niiden ratkeavan nopeasti. Kannattaa kiinnittää huomiota omaan tapaan puhua ja tulkita toisen puheita. Ärsyyntyneenä sitä helposti puhuu itse piikitellen ja kuulee toisen puheet negatiivisempana kuin ne onkaan. Ero on niin iso trauma kaikille (myös lapsille), että sitä ei turhaan kannata aiheuttaa. Jos osoittautuu, ettei toiveet ja tarpeet ole yhteensovitettavissa, niin ehtii sitä erota sittenkin. Eipähän ainakaan tarvitse jossitella jälkeenpäin, että olisiko sittenkin.

Vierailija kirjoitti:

Laittaudu seksikkääksi ja konttaa pelipöydän alle antamaan kunnon suikkari.

Lutkuta syvälle kurkkuun ja katso pöydän alta himoisin silmin.

Anna mällin suihkuta auki oleville hiuksillesi.

Kyllä se keskusteluyhteyskin alkaa muutaman session jälkeen taas löytyä....

Kyllä tuolla ainakin miehen huomion saa. Mutta suosittelisin kuitenkin keskustelua. Jos puolison seura ei juuri kiinnosta, niin ei välttämättä seksikään. Tuo voi tuntua myös ahdistavalta jos seksi ei kiinnostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Laittaudu seksikkääksi ja konttaa pelipöydän alle antamaan kunnon suikkari.

Lutkuta syvälle kurkkuun ja katso pöydän alta himoisin silmin.

Anna mällin suihkuta auki oleville hiuksillesi.

Kyllä se keskusteluyhteyskin alkaa muutaman session jälkeen taas löytyä....

Eli huono käytös pitäisi palkita? Ei, tuollainen olisi enemmän kuin noloa ja hyvin masentavaa itselle. Olo olisi kuin maksullisella naisella ja se olo ei varmasti tuo yhtään mitään hyvää parisuhteeseen. Ap:n pitää aloittaa miehelle kunnon koirakoulu ja palkita vain ja ainoastaan hyvästä käytöksestä. Hyvällä saa hyvää, mutta liioitella ei tarvitse. Parisuhteeseen kuuluu hyvä ja arvostava käytös ja itsestäänselvyyksiä ei tule myöskään palkita.

Parisuhteessa olette molemmat velvollisia ja vastuussa suhteen laadusta, ja yhteisestä ajasta. Eli ota ongelma miehesi kanssa puheeksi. Miehesi velvollisuus on sinua kuulla, ja vastuullisesti löytää kanssasi molempia tyydyttävä ratkaisu. Miten teillä on seksin ja intohimon laita? Löytyykö yhteyttä sillä saralla? Jos arvaan, niin arvaan että miehesi ei ole enää valovuosiin ollut kiinnostunut pelaamaan sinun "pelilläsi"? Mut hyvä jos olen väärässä.

Lyhyesti: Jos välillänne ei ole enää yhtään mitään kiinnostavaa, eikä tilanne yrityksistä huolimatta korjaannu, niin on turhaa jatkaa pelkkinä kämppiksinä.

Seksielämä tuntuu kuihtuneen kokoon, hyvin harvoin on mitään. Läheisyyttä ei nimeksikään. Olen ihan normaalikokoinen ja näköinen, mutta ei enää tunnu kelpaavan.

Vierailija kirjoitti:

Seksielämä tuntuu kuihtuneen kokoon, hyvin harvoin on mitään. Läheisyyttä ei nimeksikään. Olen ihan normaalikokoinen ja näköinen, mutta ei enää tunnu kelpaavan.

Olitko ap? Mitä enää mietit, printtaa eroilmoitus, täytä se ja ala miettimään tulevaisuutta! Kerran täällä eletään ja ikävä elämä ei ole ainakaan minun mielestäni järkevää ajankäyttöä.