Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jäähy aiheuttaa lapselle saman tyyppisen väkivallan kokemuksen kuin esim. tukistus
14.08.2018 |
Tutkimusten mukaan lapsen aivoissa aktivoituvat samat osa-alueet kun hänet laitetaan jäähylle kuin jos häntä esim. tukistettaisiin. Ts. kyseessä on aivokemiallisesti vastaava kokemus kuin kipua aiheuttavakin väkivalta. Tämä näkyy ulospäin mm. jäähylle laitetun lapsen lohduttomana itkuna, lannistuneisuutena ja/tai aggressiona joka vastaa sitä miten lapsi reagoi ruumiilliseen kuritukseen.
Jäähyn tausta-ajatus on myös ylipäätään sama kuin tukistuksessa, selkäsaunassa tai muussa ruumiillisessa kurituksessa. Lapsen vanhempi purkaa aggressiotaan lapseen aiheuttamalla tälle pahaa oloa ja samalla pyrkii kostamaan lapselle tämän toiminnan/teot sen sijaan, että lasta opetettaisiin ja tuettaisiin.
Jäähy ei (myös ihan vastaavasti kuin ruumiillinen kuritus) myöskään opeta lapselle mitään tunteidensa hallinnasta. Lapsi tottuu jäähyllä ollessaan siihen, että vaikeina hetkinä hänet suljetaan muiden seurasta eikä tarjota apua tunteiden käsittelyyn.
Jäähy opettaa myös sen, että on ok esimerkiksi sulkea toisia lapsia pois leikistä tai kaveripiiristä, koska pois sulkeminen on juuri se mitä lapsen vanhemmat tekevät lapselle jos joku piirre hänen käytöksessään ei miellytä vanhempia. Vrt. se miten ruumiillinen kuritus opettaa käyttämään väkivaltaa ongelmanratkaisukeinona ja esimerkiksi tapella koulussa.
Kommentit (540)
Hmmm. Osin samaa ja osin eri mieltä. Kuten myös psykiatrit, muuten.
Minusta on kaksi eri asiaa käyttää jäähyä rangaistuksena ja tilanteen rauhoittamismielessä.
Minusta raivoavalle tai siskonsa kanssa tappelevalle lapselle on aika turha yrittää puhua mitään. Tilanne on ensin katkaistava, ja se on katkaistava HETI. Ei siis mitään äidin vikinää vierestä, että "ei saa tapella, lopettakaas nyt heti..."
Kiinni käsistä ja lapset irti toisistaan - tai jos lapsi heittlee tavaroita, käsistä kiinni.
JOS lapsi on rauhallinen, hän tuskin riehuu. Rauhallista lasta en minäkään alkaisi rankaisemaan eristämällä, mutta tuollainen riehujien vieminen omaan huoneeseen rauhoittumaan on tehokasta ja paikallaan.
Pois saa siis tulla heti, kun tahtoo - kunhan ei tule lyödäkseen ja riehuakseen lisää.
Meillä on kaksi vuotta vanhempi isosisko ja aspergerin syndroomainen pikkuveli. Isosisko saattoi ihan tahallaan ärsyttää veikkaa tekemällä jotain, joka rikkoi pojalle tärkeät rutiinit. Tai saattoi toki tehdä vahingossakin, yleensä kumminkin ärsytti tahallaan.
Kun se äitiyi käsikähmäksi, meitä oli ihan lastenpsykiatri neuvonut komentamaan molemmat hetkeksi miettimään ja rauhoittumaan omaan huoneeseen. As-lapselle oli vieläpä annettu semmoinen neuvo, että äiti tai isä piirtää hänelle ruutuvihkoon neliön (isomman jos isompi flaidis ja enemmän kiukkua), jonka sisälle hänen piti piirtää joka ruutuun pallo tai rasti. Kun neliö oli täynnä, sai tulla pois huoneesta ja sitten käytiin lävitse, kuka teki mitä ja mitä olisi oikeasti pitänyt tehdä.
Ei siinä lasta YKSIN jätetä tai hylätä. Mutta rauhoittuminen onnistuu huomattavasti paremmin oman huoneen rauhassa kuin jos äiti tai isä tsäpättää päpättää lapselle sääntöjä silloin, kun lapsella on vielä pää höyryävän punainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat lapsena kokeneena voin sanoa, että molemmat rangaistustavat ovat jääneet mieleen. Koin ne äärimmäisen nyöryyttävinä. Mieluummin olisin toivonut, että minua olisi varoitettu väärästä toimintatavasta ja otettu puhutteluun. Toki nuo toimivat, pelästyin kuoliaaksi ja aloin inhoamaan ja pelkäämään kyseisiä aikuisia.
Ja nyt siirrät pelkosi ja traumasi lapsiisi? Kuule. Ei ne KiVa koulut ole sitä miltä näyttävät. Opettajat eivät oikeasti tee asioille mitään. Vieläkin vihainen, kun pahoinpitelyt katsottiin läpi sormien.
Ja kaikkia pitäisi rangaista kuten minua? Kunnollinen kasvatusalan ammattilainen osannee valita sopivan rangaistustavan. Noi oli ainakin ihan vääriä rangaistustapoja mulle (rikos oli molemmissa tapauksissa sisällä juokseminen).
Olisit totellut etkä juossut sisällä. Minua pahoinpiteli puoli koulua ja naapurien kakarat. Ei kukaan puolustanut. Itse piti puolensa pitää, kun aikuisten keskustelut eivät tulosta tuottaneet. Sitten vielä kotona sai kuulla kuinka minusta ei tule koskaan mitään. Mietihän millaista on, kun ajatteli 12-vuotiaana itsemurhaa ja sitä oppi olemaan omissa oloissaan. Ei kiusaajat joutuneet jälki-istuntoon lyömisestä, keskustelua ja keskustelua ilman, että se helvetti olisi loppunut.
Sinulla on vielä ollut helppoa. Ei julkista nöyryytystä koko koulun ollessa paikalla ja välituntivalvojien kääntäessä selkänsä.
Tätä en tule ikinä ymmärtämään, sinun oma lapsuutesi on ollut täynnä nöyryytystä ja väkivaltaa ja nyt HALUAT että omat lapsesi kokevat samaa?? Miksi.....?
Missä noin sanottiin?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. Osin samaa ja osin eri mieltä. Kuten myös psykiatrit, muuten.
Minusta on kaksi eri asiaa käyttää jäähyä rangaistuksena ja tilanteen rauhoittamismielessä.
Minusta raivoavalle tai siskonsa kanssa tappelevalle lapselle on aika turha yrittää puhua mitään. Tilanne on ensin katkaistava, ja se on katkaistava HETI. Ei siis mitään äidin vikinää vierestä, että "ei saa tapella, lopettakaas nyt heti..."
Kiinni käsistä ja lapset irti toisistaan - tai jos lapsi heittlee tavaroita, käsistä kiinni.
JOS lapsi on rauhallinen, hän tuskin riehuu. Rauhallista lasta en minäkään alkaisi rankaisemaan eristämällä, mutta tuollainen riehujien vieminen omaan huoneeseen rauhoittumaan on tehokasta ja paikallaan.
Pois saa siis tulla heti, kun tahtoo - kunhan ei tule lyödäkseen ja riehuakseen lisää.
Meillä on kaksi vuotta vanhempi isosisko ja aspergerin syndroomainen pikkuveli. Isosisko saattoi ihan tahallaan ärsyttää veikkaa tekemällä jotain, joka rikkoi pojalle tärkeät rutiinit. Tai saattoi toki tehdä vahingossakin, yleensä kumminkin ärsytti tahallaan.
Kun se äitiyi käsikähmäksi, meitä oli ihan lastenpsykiatri neuvonut komentamaan molemmat hetkeksi miettimään ja rauhoittumaan omaan huoneeseen. As-lapselle oli vieläpä annettu semmoinen neuvo, että äiti tai isä piirtää hänelle ruutuvihkoon neliön (isomman jos isompi flaidis ja enemmän kiukkua), jonka sisälle hänen piti piirtää joka ruutuun pallo tai rasti. Kun neliö oli täynnä, sai tulla pois huoneesta ja sitten käytiin lävitse, kuka teki mitä ja mitä olisi oikeasti pitänyt tehdä.
Ei siinä lasta YKSIN jätetä tai hylätä. Mutta rauhoittuminen onnistuu huomattavasti paremmin oman huoneen rauhassa kuin jos äiti tai isä tsäpättää päpättää lapselle sääntöjä silloin, kun lapsella on vielä pää höyryävän punainen...
Niinpä. Meillä on neljä lasta ja yksi adhd, jolle on turha puhua, kun kohtaus on päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. Osin samaa ja osin eri mieltä. Kuten myös psykiatrit, muuten.
Minusta on kaksi eri asiaa käyttää jäähyä rangaistuksena ja tilanteen rauhoittamismielessä.
Minusta raivoavalle tai siskonsa kanssa tappelevalle lapselle on aika turha yrittää puhua mitään. Tilanne on ensin katkaistava, ja se on katkaistava HETI. Ei siis mitään äidin vikinää vierestä, että "ei saa tapella, lopettakaas nyt heti..."
Kiinni käsistä ja lapset irti toisistaan - tai jos lapsi heittlee tavaroita, käsistä kiinni.
JOS lapsi on rauhallinen, hän tuskin riehuu. Rauhallista lasta en minäkään alkaisi rankaisemaan eristämällä, mutta tuollainen riehujien vieminen omaan huoneeseen rauhoittumaan on tehokasta ja paikallaan.
Pois saa siis tulla heti, kun tahtoo - kunhan ei tule lyödäkseen ja riehuakseen lisää.
Meillä on kaksi vuotta vanhempi isosisko ja aspergerin syndroomainen pikkuveli. Isosisko saattoi ihan tahallaan ärsyttää veikkaa tekemällä jotain, joka rikkoi pojalle tärkeät rutiinit. Tai saattoi toki tehdä vahingossakin, yleensä kumminkin ärsytti tahallaan.
Kun se äitiyi käsikähmäksi, meitä oli ihan lastenpsykiatri neuvonut komentamaan molemmat hetkeksi miettimään ja rauhoittumaan omaan huoneeseen. As-lapselle oli vieläpä annettu semmoinen neuvo, että äiti tai isä piirtää hänelle ruutuvihkoon neliön (isomman jos isompi flaidis ja enemmän kiukkua), jonka sisälle hänen piti piirtää joka ruutuun pallo tai rasti. Kun neliö oli täynnä, sai tulla pois huoneesta ja sitten käytiin lävitse, kuka teki mitä ja mitä olisi oikeasti pitänyt tehdä.
Ei siinä lasta YKSIN jätetä tai hylätä. Mutta rauhoittuminen onnistuu huomattavasti paremmin oman huoneen rauhassa kuin jos äiti tai isä tsäpättää päpättää lapselle sääntöjä silloin, kun lapsella on vielä pää höyryävän punainen...
Niinpä. Meillä on neljä lasta ja yksi adhd, jolle on turha puhua, kun kohtaus on päällä.
Jep. Erilaisilla lapsilla toimii vähän eri konstit. Minusta nöyryyttäminen on tietysti ehdottomasti EI, mutta edes rangaistusmielessä (jota en itse pidä hyvänä) jäähyä ei kyllä ole koskaan neuvottu käyttämään niin, että lasta ei moneen kertaan ensin varoiteta siitä, mitä ei saa tehdä, mitä siitä seuraa ja miten oikeasti pitäisi toimia.
Ennakoitavuus on aivan olennaista. Ja lisävahingon syntymisen estäminen.
Myös sillä hyökkäyksen kohteeksi joutuvalla sisaruksella on oikeutensa säilyttää fyysinen koskemattomuus. joten tilanteeseen pitää HETI puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se taito sekin vääristellä lukemansa asia päin honkia. Ei se mitään. Jatkakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. Osin samaa ja osin eri mieltä. Kuten myös psykiatrit, muuten.
Minusta on kaksi eri asiaa käyttää jäähyä rangaistuksena ja tilanteen rauhoittamismielessä.
Minusta raivoavalle tai siskonsa kanssa tappelevalle lapselle on aika turha yrittää puhua mitään. Tilanne on ensin katkaistava, ja se on katkaistava HETI. Ei siis mitään äidin vikinää vierestä, että "ei saa tapella, lopettakaas nyt heti..."
Kiinni käsistä ja lapset irti toisistaan - tai jos lapsi heittlee tavaroita, käsistä kiinni.
JOS lapsi on rauhallinen, hän tuskin riehuu. Rauhallista lasta en minäkään alkaisi rankaisemaan eristämällä, mutta tuollainen riehujien vieminen omaan huoneeseen rauhoittumaan on tehokasta ja paikallaan.
Pois saa siis tulla heti, kun tahtoo - kunhan ei tule lyödäkseen ja riehuakseen lisää.
Meillä on kaksi vuotta vanhempi isosisko ja aspergerin syndroomainen pikkuveli. Isosisko saattoi ihan tahallaan ärsyttää veikkaa tekemällä jotain, joka rikkoi pojalle tärkeät rutiinit. Tai saattoi toki tehdä vahingossakin, yleensä kumminkin ärsytti tahallaan.
Kun se äitiyi käsikähmäksi, meitä oli ihan lastenpsykiatri neuvonut komentamaan molemmat hetkeksi miettimään ja rauhoittumaan omaan huoneeseen. As-lapselle oli vieläpä annettu semmoinen neuvo, että äiti tai isä piirtää hänelle ruutuvihkoon neliön (isomman jos isompi flaidis ja enemmän kiukkua), jonka sisälle hänen piti piirtää joka ruutuun pallo tai rasti. Kun neliö oli täynnä, sai tulla pois huoneesta ja sitten käytiin lävitse, kuka teki mitä ja mitä olisi oikeasti pitänyt tehdä.
Ei siinä lasta YKSIN jätetä tai hylätä. Mutta rauhoittuminen onnistuu huomattavasti paremmin oman huoneen rauhassa kuin jos äiti tai isä tsäpättää päpättää lapselle sääntöjä silloin, kun lapsella on vielä pää höyryävän punainen...
Niinpä. Meillä on neljä lasta ja yksi adhd, jolle on turha puhua, kun kohtaus on päällä.
Jep. Erilaisilla lapsilla toimii vähän eri konstit. Minusta nöyryyttäminen on tietysti ehdottomasti EI, mutta edes rangaistusmielessä (jota en itse pidä hyvänä) jäähyä ei kyllä ole koskaan neuvottu käyttämään niin, että lasta ei moneen kertaan ensin varoiteta siitä, mitä ei saa tehdä, mitä siitä seuraa ja miten oikeasti pitäisi toimia.
Ennakoitavuus on aivan olennaista. Ja lisävahingon syntymisen estäminen.
Myös sillä hyökkäyksen kohteeksi joutuvalla sisaruksella on oikeutensa säilyttää fyysinen koskemattomuus. joten tilanteeseen pitää HETI puuttua.
Näin juuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäähyllä ja fyysisellä kurittamisella on kyllä melkoisen iso ero. Eivät ole verrattavissa toisiinsa mitenkään. Nyt on mennyt puurot ja vellit sekaisin.
Antaahan pomokin potkut, jos ei työpaikan sääntöjä noudata tai työaikoja, on jatkuvasti poissa työpaikalta eli eristää työntekijän pois työyhteisöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäähyllä ja fyysisellä kurittamisella on kyllä melkoisen iso ero. Eivät ole verrattavissa toisiinsa mitenkään. Nyt on mennyt puurot ja vellit sekaisin.
Niin, taisi olla tutkittuakin tietoa siitä, että lapset selviävät psyykkisesti paremmin jonkin asteisesta fyysisestä kurituksesta kuin toistuvista hylkäämiskokemuksista. Molemmat silti tarpeetonta väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat lapsena kokeneena voin sanoa, että molemmat rangaistustavat ovat jääneet mieleen. Koin ne äärimmäisen nyöryyttävinä. Mieluummin olisin toivonut, että minua olisi varoitettu väärästä toimintatavasta ja otettu puhutteluun. Toki nuo toimivat, pelästyin kuoliaaksi ja aloin inhoamaan ja pelkäämään kyseisiä aikuisia.
Ja nyt siirrät pelkosi ja traumasi lapsiisi? Kuule. Ei ne KiVa koulut ole sitä miltä näyttävät. Opettajat eivät oikeasti tee asioille mitään. Vieläkin vihainen, kun pahoinpitelyt katsottiin läpi sormien.
Ja kaikkia pitäisi rangaista kuten minua? Kunnollinen kasvatusalan ammattilainen osannee valita sopivan rangaistustavan. Noi oli ainakin ihan vääriä rangaistustapoja mulle (rikos oli molemmissa tapauksissa sisällä juokseminen).
Olisit totellut etkä juossut sisällä. Minua pahoinpiteli puoli koulua ja naapurien kakarat. Ei kukaan puolustanut. Itse piti puolensa pitää, kun aikuisten keskustelut eivät tulosta tuottaneet. Sitten vielä kotona sai kuulla kuinka minusta ei tule koskaan mitään. Mietihän millaista on, kun ajatteli 12-vuotiaana itsemurhaa ja sitä oppi olemaan omissa oloissaan. Ei kiusaajat joutuneet jälki-istuntoon lyömisestä, keskustelua ja keskustelua ilman, että se helvetti olisi loppunut.
Sinulla on vielä ollut helppoa. Ei julkista nöyryytystä koko koulun ollessa paikalla ja välituntivalvojien kääntäessä selkänsä.
Tätä en tule ikinä ymmärtämään, sinun oma lapsuutesi on ollut täynnä nöyryytystä ja väkivaltaa ja nyt HALUAT että omat lapsesi kokevat samaa?? Miksi.....?
Missä noin sanottiin?
-ohis
Hänen omissa kommenteissaan? Häntä on nöyryytetty ja nyt hän käyttää nöyryytystä kasvatuskeinona omiin lapsiinsa, muuten heistä kasvaa nössö nyhveröitä vai mikä se sana oli.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on trauma viinapirusta joka oli vahvasti läsnä. Myös väkivallan uhka oli vahvana paikalla. Joten tuollaiset jäähyt ovat pientä siihen kun näkee isänsä uhkaavan äitiä keittiöveitsellä tai näkee kotiin tullessa rikotut tavarat hujan hajan pitkin taloa. Sekä äidin mustelmilla.
Mieluiten normaaliperhe jäähyineen kuin jatkuva pelko siitä milloin itseäsi uhataan keittiöveitsellä.
N32
Tällainen väkivaltakokemusten vertailu ja toisten kokemusten väheksyminen ei ole kovin hedelmällistä. Mikä on normaaliperhe jäähyineen? Lapsen jättäminen yksin neuvottomana valtavan vaikean tunteen kanssa "kiukuttelemaan" ei ole tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antaahan pomokin potkut, jos ei työpaikan sääntöjä noudata tai työaikoja, on jatkuvasti poissa työpaikalta eli eristää työntekijän pois työyhteisöstä.
Niin, antaa potkut eli voit lähteä tilanteesta jossa et osaa käyttäytyä. Ei seisota nurkassa jäähyllä. Sama lasten kanssa, kaupasta poistutaan jos ei osata olla heittelemättä tavaroita, ei pistettä yksin nurkkaan seisomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaahan pomokin potkut, jos ei työpaikan sääntöjä noudata tai työaikoja, on jatkuvasti poissa työpaikalta eli eristää työntekijän pois työyhteisöstä.
Niin, antaa potkut eli voit lähteä tilanteesta jossa et osaa käyttäytyä. Ei seisota nurkassa jäähyllä. Sama lasten kanssa, kaupasta poistutaan jos ei osata olla heittelemättä tavaroita, ei pistettä yksin nurkkaan seisomaan.
Minä annoni lapselle potkut kotoa, kun se ei osannut käyttäytyä. Nykyään lapsi asuu viemärissä. ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat lapsena kokeneena voin sanoa, että molemmat rangaistustavat ovat jääneet mieleen. Koin ne äärimmäisen nyöryyttävinä. Mieluummin olisin toivonut, että minua olisi varoitettu väärästä toimintatavasta ja otettu puhutteluun. Toki nuo toimivat, pelästyin kuoliaaksi ja aloin inhoamaan ja pelkäämään kyseisiä aikuisia.
Ja nyt siirrät pelkosi ja traumasi lapsiisi? Kuule. Ei ne KiVa koulut ole sitä miltä näyttävät. Opettajat eivät oikeasti tee asioille mitään. Vieläkin vihainen, kun pahoinpitelyt katsottiin läpi sormien.
Ja kaikkia pitäisi rangaista kuten minua? Kunnollinen kasvatusalan ammattilainen osannee valita sopivan rangaistustavan. Noi oli ainakin ihan vääriä rangaistustapoja mulle (rikos oli molemmissa tapauksissa sisällä juokseminen).
Olisit totellut etkä juossut sisällä. Minua pahoinpiteli puoli koulua ja naapurien kakarat. Ei kukaan puolustanut. Itse piti puolensa pitää, kun aikuisten keskustelut eivät tulosta tuottaneet. Sitten vielä kotona sai kuulla kuinka minusta ei tule koskaan mitään. Mietihän millaista on, kun ajatteli 12-vuotiaana itsemurhaa ja sitä oppi olemaan omissa oloissaan. Ei kiusaajat joutuneet jälki-istuntoon lyömisestä, keskustelua ja keskustelua ilman, että se helvetti olisi loppunut.
Sinulla on vielä ollut helppoa. Ei julkista nöyryytystä koko koulun ollessa paikalla ja välituntivalvojien kääntäessä selkänsä.
Tätä en tule ikinä ymmärtämään, sinun oma lapsuutesi on ollut täynnä nöyryytystä ja väkivaltaa ja nyt HALUAT että omat lapsesi kokevat samaa?? Miksi.....?
Missä noin sanottiin?
-ohis
Hänen omissa kommenteissaan? Häntä on nöyryytetty ja nyt hän käyttää nöyryytystä kasvatuskeinona omiin lapsiinsa, muuten heistä kasvaa nössö nyhveröitä vai mikä se sana oli.
En kyllä lukenut missään hänen kommentissaan tuollaistakaan. Te nyt teette aivan outoja päätelmiä.
-ohis
Nöyryytän adhd-lasta laittamalla hänet rauhoittumaan toiseen huoneeseen?
Voi hyvä luoja. Meillä hajoisi koko kämppä, jos en laittaisi huoneeseensa rauhottumaan ennen kehityskeskustelua.
Monella ei taida olla erityislasta kommenteista päätellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on trauma viinapirusta joka oli vahvasti läsnä. Myös väkivallan uhka oli vahvana paikalla. Joten tuollaiset jäähyt ovat pientä siihen kun näkee isänsä uhkaavan äitiä keittiöveitsellä tai näkee kotiin tullessa rikotut tavarat hujan hajan pitkin taloa. Sekä äidin mustelmilla.
Mieluiten normaaliperhe jäähyineen kuin jatkuva pelko siitä milloin itseäsi uhataan keittiöveitsellä.
N32
Tällainen väkivaltakokemusten vertailu ja toisten kokemusten väheksyminen ei ole kovin hedelmällistä. Mikä on normaaliperhe jäähyineen? Lapsen jättäminen yksin neuvottomana valtavan vaikean tunteen kanssa "kiukuttelemaan" ei ole tervettä.
Niin no. Te ette ole joutuneet YKSIN pakenemaan kotoa ja piiloutumaan pimeään perunakellariin.
N32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on trauma viinapirusta joka oli vahvasti läsnä. Myös väkivallan uhka oli vahvana paikalla. Joten tuollaiset jäähyt ovat pientä siihen kun näkee isänsä uhkaavan äitiä keittiöveitsellä tai näkee kotiin tullessa rikotut tavarat hujan hajan pitkin taloa. Sekä äidin mustelmilla.
Mieluiten normaaliperhe jäähyineen kuin jatkuva pelko siitä milloin itseäsi uhataan keittiöveitsellä.
N32
Tällainen väkivaltakokemusten vertailu ja toisten kokemusten väheksyminen ei ole kovin hedelmällistä. Mikä on normaaliperhe jäähyineen? Lapsen jättäminen yksin neuvottomana valtavan vaikean tunteen kanssa "kiukuttelemaan" ei ole tervettä.
Niin no. Te ette ole joutuneet YKSIN pakenemaan kotoa ja piiloutumaan pimeään perunakellariin.
N32
Olisin piiloutunut, muttei ollut perunakellaria.
N33
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni ongelma on se, että aikuisia on liian vähän kotona ja kouluissa suhteessa lasten määrään. Yksi aikuinen herkästi turvautuukin vallankäyttöön, useampi aikuinen voisi hoitaa tilanteet järkevämmin ja empaattisemmin, kun ei itse hätäänny ja provosoidu.