Jäähy aiheuttaa lapselle saman tyyppisen väkivallan kokemuksen kuin esim. tukistus
Tutkimusten mukaan lapsen aivoissa aktivoituvat samat osa-alueet kun hänet laitetaan jäähylle kuin jos häntä esim. tukistettaisiin. Ts. kyseessä on aivokemiallisesti vastaava kokemus kuin kipua aiheuttavakin väkivalta. Tämä näkyy ulospäin mm. jäähylle laitetun lapsen lohduttomana itkuna, lannistuneisuutena ja/tai aggressiona joka vastaa sitä miten lapsi reagoi ruumiilliseen kuritukseen.
Jäähyn tausta-ajatus on myös ylipäätään sama kuin tukistuksessa, selkäsaunassa tai muussa ruumiillisessa kurituksessa. Lapsen vanhempi purkaa aggressiotaan lapseen aiheuttamalla tälle pahaa oloa ja samalla pyrkii kostamaan lapselle tämän toiminnan/teot sen sijaan, että lasta opetettaisiin ja tuettaisiin.
Jäähy ei (myös ihan vastaavasti kuin ruumiillinen kuritus) myöskään opeta lapselle mitään tunteidensa hallinnasta. Lapsi tottuu jäähyllä ollessaan siihen, että vaikeina hetkinä hänet suljetaan muiden seurasta eikä tarjota apua tunteiden käsittelyyn.
Jäähy opettaa myös sen, että on ok esimerkiksi sulkea toisia lapsia pois leikistä tai kaveripiiristä, koska pois sulkeminen on juuri se mitä lapsen vanhemmat tekevät lapselle jos joku piirre hänen käytöksessään ei miellytä vanhempia. Vrt. se miten ruumiillinen kuritus opettaa käyttämään väkivaltaa ongelmanratkaisukeinona ja esimerkiksi tapella koulussa.
Kommentit (540)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu joillekkin olevan kova paikka kun jotkut saa lapsensa kanssa keskustelemalla sovun ja rauhan vai miksi täällä niin kovasti siitä vittuillaan?
Näköjään :D ja sitten nuo sanavalinnat ’sinä vain lässytät lapselle’ oikeasti olen pahoillani jos teillä on niin paha puhevika, että kaikki puheenne kuulostaa lässytykseltä, minä osaan kyllä ihan selvästi ja jämäkästi kertoa lapselle mikä meni käytöksessä pieleen, mitä siitä nyt mahdollisesti seuraa ja mitä ensi kerralla voidaan tehdä paremmin. Ihmekään ettei tuo toimi teidän lapsilla jos hän ei saa siitä teidän lässytyksestä selvää..?
Niin tai sitten teillä on mennyt lahjakkaasti ohi koko keskustelun pointti. Lapsia on todellakin erilaisia, jokainen lapsi on täysin oma persoonansa. Ystävälläni on kaksoset, jotka todella ovat hyvin erilaiset, itselläni kaksi tyttöä, joista toinen on juuri tuollainen kiltti, joka tottelee viimeistään, kun sanoo jämäkästi ja toinen ei todellakaan ole siitä moksiskaan. Kun lapsi on älykäs ja rohkea, hän voi todellakin haluta saada sen oman tahtonsa läpi, vaikka kuinka keskustelevasti kieltää tai jämäkästi asian ilmaisee. Lapsi todella osaa myös laskelmoida ja ei ole mitään tauno. Kyllä kilttikin lapsi voi olla fiksu, mutta olisi mielenkiintoista nähdä, miten te pärjäisitte lapsen kanssa, joka ei tottele "jämäkkää keskustelua". Todennäköisesti ette pärjäisi alkuunkaan.
www.episodi.fi/uutiset/10-sekopaisen-traumaattista-lastenelokuvaa-jotka
Näistä ei ainakaan traumoja saa kukaan.
Muistaako kukaan enää Ruohometsän kansaa?
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
60-70-luvulla useimmat vanhemmat ajattelivat tuohon samaan tyyliin selkäsaunoista. Että eivät ne mitään traumoja aiheuta ja kyllähän sitä ihmisen pitää jotain kestää menemättä rikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu joillekkin olevan kova paikka kun jotkut saa lapsensa kanssa keskustelemalla sovun ja rauhan vai miksi täällä niin kovasti siitä vittuillaan?
Näköjään :D ja sitten nuo sanavalinnat ’sinä vain lässytät lapselle’ oikeasti olen pahoillani jos teillä on niin paha puhevika, että kaikki puheenne kuulostaa lässytykseltä, minä osaan kyllä ihan selvästi ja jämäkästi kertoa lapselle mikä meni käytöksessä pieleen, mitä siitä nyt mahdollisesti seuraa ja mitä ensi kerralla voidaan tehdä paremmin. Ihmekään ettei tuo toimi teidän lapsilla jos hän ei saa siitä teidän lässytyksestä selvää..?
Niin tai sitten teillä on mennyt lahjakkaasti ohi koko keskustelun pointti. Lapsia on todellakin erilaisia, jokainen lapsi on täysin oma persoonansa. Ystävälläni on kaksoset, jotka todella ovat hyvin erilaiset, itselläni kaksi tyttöä, joista toinen on juuri tuollainen kiltti, joka tottelee viimeistään, kun sanoo jämäkästi ja toinen ei todellakaan ole siitä moksiskaan. Kun lapsi on älykäs ja rohkea, hän voi todellakin haluta saada sen oman tahtonsa läpi, vaikka kuinka keskustelevasti kieltää tai jämäkästi asian ilmaisee. Lapsi todella osaa myös laskelmoida ja ei ole mitään tauno. Kyllä kilttikin lapsi voi olla fiksu, mutta olisi mielenkiintoista nähdä, miten te pärjäisitte lapsen kanssa, joka ei tottele "jämäkkää keskustelua". Todennäköisesti ette pärjäisi alkuunkaan.
Lapsen voi myös viedä pois tilanteesta jossa hän ei tottele ja jatkaa huonoa käytöstä, eikä häntä tarvitse sen enempää nöyryyttää ja rangaista. Ihan uusi juttu jos lapsi ei tottele leikkikentällä niin sitten lähdetään kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.
No tässä elämässä ne kiltit jokasäännön noudattajat jäävät kyllä viimeistään työelämässä täysin muiden jalkoihin. Pahimpia ovat naiset, jotka kasvattavat "kilttejä tyttöjä", jotka ovat jo koulussa muiden jaloissa. Kyllä se rohkeakin lapsi osaa keskustella asiallisesti. Olisin kyllä enemmän huolissani lapsesta, joka noudattaa joka ikistä sääntöä, kuin lasta joka osaa kyseenalaistaa. Ja edelleen väkivalta on 100% eri asia kuin jäähy, mitä teidän pikkuaivot eivät tunnu mitenkään käsittävän. Minua on pahoinpidelty lapsuudessani paljon ja voin todellakin sanoa, että se on täysin eri asia kuin penkillä istuminen. Niitä ei voi verrata missään tilanteessa.
Mutta älkää hyvät naiset kasvattako niitä kilttejä tyttöjä, ne eivät tule koskaan pärjäämään elämässä muuta kuin suorittavissa rooleissa. Eikä heitä tule koskaan myöskään arvostamaan. Tottakai näitä kilttejäkin työjuhtia tarvitaan, mutta en kyllä omasta lapsestani sellaista haluaisi.
Hoitakaa jo nuo traumanne ettette omalla käytöksellä traumatisoi lapsianne enempää.
Odottakaapa vaan, kunnes nykypäivän muotirangaistus pelikielto päätyy sekin kritisoijien tähtäimeen. Kyllä siitäkin aiheutuu monet traumat lapselle.
Lopulta luultavasti kaikki rangaistukset on julistettu haitallisiksi tutkijoiden toimesta. Tosin voi olla, että kasvatustieteellä tieteenalana ei siinä vaiheessa enää kauheasti ole uskottavuutta jäljellä tavallisten ihmisten silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu joillekkin olevan kova paikka kun jotkut saa lapsensa kanssa keskustelemalla sovun ja rauhan vai miksi täällä niin kovasti siitä vittuillaan?
Näköjään :D ja sitten nuo sanavalinnat ’sinä vain lässytät lapselle’ oikeasti olen pahoillani jos teillä on niin paha puhevika, että kaikki puheenne kuulostaa lässytykseltä, minä osaan kyllä ihan selvästi ja jämäkästi kertoa lapselle mikä meni käytöksessä pieleen, mitä siitä nyt mahdollisesti seuraa ja mitä ensi kerralla voidaan tehdä paremmin. Ihmekään ettei tuo toimi teidän lapsilla jos hän ei saa siitä teidän lässytyksestä selvää..?
Niin tai sitten teillä on mennyt lahjakkaasti ohi koko keskustelun pointti. Lapsia on todellakin erilaisia, jokainen lapsi on täysin oma persoonansa. Ystävälläni on kaksoset, jotka todella ovat hyvin erilaiset, itselläni kaksi tyttöä, joista toinen on juuri tuollainen kiltti, joka tottelee viimeistään, kun sanoo jämäkästi ja toinen ei todellakaan ole siitä moksiskaan. Kun lapsi on älykäs ja rohkea, hän voi todellakin haluta saada sen oman tahtonsa läpi, vaikka kuinka keskustelevasti kieltää tai jämäkästi asian ilmaisee. Lapsi todella osaa myös laskelmoida ja ei ole mitään tauno. Kyllä kilttikin lapsi voi olla fiksu, mutta olisi mielenkiintoista nähdä, miten te pärjäisitte lapsen kanssa, joka ei tottele "jämäkkää keskustelua". Todennäköisesti ette pärjäisi alkuunkaan.
Lapsen voi myös viedä pois tilanteesta jossa hän ei tottele ja jatkaa huonoa käytöstä, eikä häntä tarvitse sen enempää nöyryyttää ja rangaista. Ihan uusi juttu jos lapsi ei tottele leikkikentällä niin sitten lähdetään kotiin?
Eikö sinun mielestäsi ole siis yhtään tärkeää kasvattaa ja kouluttaa lapsi käsittelemään vaikeat ja negatiiviste tunteet myös itsekseen eikä pelkästään äidin "voi voi voi voi" avulla? Mitä sitten kun lapsi menee kouluun? Kun lasta kiusataan esimmäisen kerran, joku vittuilee? Varastaa vaikka kirjan, potkaisee? Ihan perusjuttuja koulussa kuitenkin. EN usko, että oma lapseni olisi siitä moksiskaan ja lähinnä antaisi takaisin.
Jäähyllä kyllä lapsen kanssa keskustellaan ja viimeistään sen jälkeen. Sen ideana on nimenomaan opettaa lapsi myös kestämään negatiivinen kokemus, antaa eväät hallita tilanne ja treenata lasta turvallisessa ja hyvässä ympäristössä. Mielestäni on täysin edesvastuutonta olla tekemättä tätä siksi, että se tuntuu äidistä ikävältä. Kai ymmärrätte, että viimeistään koulussa ette voi enää suojella lastanne? Ja lapsi on täysin omillaan. Siellä sitten jotkut pärjää, osaa pitää puolensa ja toiset taas ei.
Tunteiden sanoittaminen on hieno juttu, mutta pahimmillaan se kuulostaa lapsesta kamalalta lässytykseltä, joka saa suuttumaan ja halveksumaan enemmän.
Jos mä suutuin pienenä ja löin jotakuta sisarusta, niin olisi ollut kamala jos siihen olisi tullut joku huolestuneella äänellä sanomaan "niin sä Pirjo olet vihainen."
Tottakai mä tiesin että olin vihainen, ja tiesin mistä se johtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu joillekkin olevan kova paikka kun jotkut saa lapsensa kanssa keskustelemalla sovun ja rauhan vai miksi täällä niin kovasti siitä vittuillaan?
Näköjään :D ja sitten nuo sanavalinnat ’sinä vain lässytät lapselle’ oikeasti olen pahoillani jos teillä on niin paha puhevika, että kaikki puheenne kuulostaa lässytykseltä, minä osaan kyllä ihan selvästi ja jämäkästi kertoa lapselle mikä meni käytöksessä pieleen, mitä siitä nyt mahdollisesti seuraa ja mitä ensi kerralla voidaan tehdä paremmin. Ihmekään ettei tuo toimi teidän lapsilla jos hän ei saa siitä teidän lässytyksestä selvää..?
Niin tai sitten teillä on mennyt lahjakkaasti ohi koko keskustelun pointti. Lapsia on todellakin erilaisia, jokainen lapsi on täysin oma persoonansa. Ystävälläni on kaksoset, jotka todella ovat hyvin erilaiset, itselläni kaksi tyttöä, joista toinen on juuri tuollainen kiltti, joka tottelee viimeistään, kun sanoo jämäkästi ja toinen ei todellakaan ole siitä moksiskaan. Kun lapsi on älykäs ja rohkea, hän voi todellakin haluta saada sen oman tahtonsa läpi, vaikka kuinka keskustelevasti kieltää tai jämäkästi asian ilmaisee. Lapsi todella osaa myös laskelmoida ja ei ole mitään tauno. Kyllä kilttikin lapsi voi olla fiksu, mutta olisi mielenkiintoista nähdä, miten te pärjäisitte lapsen kanssa, joka ei tottele "jämäkkää keskustelua". Todennäköisesti ette pärjäisi alkuunkaan.
Lapsen voi myös viedä pois tilanteesta jossa hän ei tottele ja jatkaa huonoa käytöstä, eikä häntä tarvitse sen enempää nöyryyttää ja rangaista. Ihan uusi juttu jos lapsi ei tottele leikkikentällä niin sitten lähdetään kotiin?
Eikö sinun mielestäsi ole siis yhtään tärkeää kasvattaa ja kouluttaa lapsi käsittelemään vaikeat ja negatiiviste tunteet myös itsekseen eikä pelkästään äidin "voi voi voi voi" avulla? Mitä sitten kun lapsi menee kouluun? Kun lasta kiusataan esimmäisen kerran, joku vittuilee? Varastaa vaikka kirjan, potkaisee? Ihan perusjuttuja koulussa kuitenkin. EN usko, että oma lapseni olisi siitä moksiskaan ja lähinnä antaisi takaisin.
Jäähyllä kyllä lapsen kanssa keskustellaan ja viimeistään sen jälkeen. Sen ideana on nimenomaan opettaa lapsi myös kestämään negatiivinen kokemus, antaa eväät hallita tilanne ja treenata lasta turvallisessa ja hyvässä ympäristössä. Mielestäni on täysin edesvastuutonta olla tekemättä tätä siksi, että se tuntuu äidistä ikävältä. Kai ymmärrätte, että viimeistään koulussa ette voi enää suojella lastanne? Ja lapsi on täysin omillaan. Siellä sitten jotkut pärjää, osaa pitää puolensa ja toiset taas ei.
He kyykistyvät kiusaajan eteen sanoittamaan tämän tunteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.
Toimitko sinä sulassa sovussa muiden ja osaat ratkoa ongelmia - suuttumatta ja menettämättä malttiasi?
Jotenkin paistaa nyt läpi sädekehän kiillotus tässä.
Mammat kiillottaa kilpaa sädekehiään 😇
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.
Toimitko sinä sulassa sovussa muiden ja osaat ratkoa ongelmia - suuttumatta ja menettämättä malttiasi?
Jotenkin paistaa nyt läpi sädekehän kiillotus tässä.
Öö kyllä..? En lyö ihmisiä joiden kanssa olen erimieltä tai huuda töissä ja paisko tavaroita? Teetkö sinä sitten niin...? Jos hermostun poistun tilanteesta ja sanon että puhutaan asiasta myöhemmin, nyt en jaksa käsitellä asiaa sen enempää. Miten sinä sitten toimit, jos tämä on ennenkuulumatonta?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu joillekkin olevan kova paikka kun jotkut saa lapsensa kanssa keskustelemalla sovun ja rauhan vai miksi täällä niin kovasti siitä vittuillaan?
Näköjään :D ja sitten nuo sanavalinnat ’sinä vain lässytät lapselle’ oikeasti olen pahoillani jos teillä on niin paha puhevika, että kaikki puheenne kuulostaa lässytykseltä, minä osaan kyllä ihan selvästi ja jämäkästi kertoa lapselle mikä meni käytöksessä pieleen, mitä siitä nyt mahdollisesti seuraa ja mitä ensi kerralla voidaan tehdä paremmin. Ihmekään ettei tuo toimi teidän lapsilla jos hän ei saa siitä teidän lässytyksestä selvää..?
Niin tai sitten teillä on mennyt lahjakkaasti ohi koko keskustelun pointti. Lapsia on todellakin erilaisia, jokainen lapsi on täysin oma persoonansa. Ystävälläni on kaksoset, jotka todella ovat hyvin erilaiset, itselläni kaksi tyttöä, joista toinen on juuri tuollainen kiltti, joka tottelee viimeistään, kun sanoo jämäkästi ja toinen ei todellakaan ole siitä moksiskaan. Kun lapsi on älykäs ja rohkea, hän voi todellakin haluta saada sen oman tahtonsa läpi, vaikka kuinka keskustelevasti kieltää tai jämäkästi asian ilmaisee. Lapsi todella osaa myös laskelmoida ja ei ole mitään tauno. Kyllä kilttikin lapsi voi olla fiksu, mutta olisi mielenkiintoista nähdä, miten te pärjäisitte lapsen kanssa, joka ei tottele "jämäkkää keskustelua". Todennäköisesti ette pärjäisi alkuunkaan.
Lapsen voi myös viedä pois tilanteesta jossa hän ei tottele ja jatkaa huonoa käytöstä, eikä häntä tarvitse sen enempää nöyryyttää ja rangaista. Ihan uusi juttu jos lapsi ei tottele leikkikentällä niin sitten lähdetään kotiin?
Eikö sinun mielestäsi ole siis yhtään tärkeää kasvattaa ja kouluttaa lapsi käsittelemään vaikeat ja negatiiviste tunteet myös itsekseen eikä pelkästään äidin "voi voi voi voi" avulla? Mitä sitten kun lapsi menee kouluun? Kun lasta kiusataan esimmäisen kerran, joku vittuilee? Varastaa vaikka kirjan, potkaisee? Ihan perusjuttuja koulussa kuitenkin. EN usko, että oma lapseni olisi siitä moksiskaan ja lähinnä antaisi takaisin.
Jäähyllä kyllä lapsen kanssa keskustellaan ja viimeistään sen jälkeen. Sen ideana on nimenomaan opettaa lapsi myös kestämään negatiivinen kokemus, antaa eväät hallita tilanne ja treenata lasta turvallisessa ja hyvässä ympäristössä. Mielestäni on täysin edesvastuutonta olla tekemättä tätä siksi, että se tuntuu äidistä ikävältä. Kai ymmärrätte, että viimeistään koulussa ette voi enää suojella lastanne? Ja lapsi on täysin omillaan. Siellä sitten jotkut pärjää, osaa pitää puolensa ja toiset taas ei.
Sen takia lapsi opetetaankin pienenä käsittelemään tunteitaan turvallisen aikuisen kanssa, jotta vanhempana hän osaa tehdä sen itse. Sinä oikeasti et ymmärrä että 2-3 vuotias toimii eritavalla kun se 7 vuotias? Heillä on eri valmiudet kehityksen puolesta säädellä omia tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.
Koulu on oma maailmansa. Vaikka lapsesi kuinka puhua pälpättäisi kiusaajalleen, voi se kiusaaja kuitenkin täräyttää käkättimeen.
Kaikki kun eivät ongelmia ratko pälinällä - työelämässäkään. Eikä kouluissa tai työpaikoillakaan useinkaan missään sovussa olla. Itse koululla olen todistanut jopa parin siivoojan yhteenottoja työharjoitteluaikanani ja voin sen sanoa, että hurjaa oli meno. Ei siinä auttanut keskustelut edes esimiehenkään kanssa. Ja 60+ rouvista puhun.
Enkä usko sinun olevan kovin kummoinen keskustelija ja ongelmien ratkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.
No tässä elämässä ne kiltit jokasäännön noudattajat jäävät kyllä viimeistään työelämässä täysin muiden jalkoihin. Pahimpia ovat naiset, jotka kasvattavat "kilttejä tyttöjä", jotka ovat jo koulussa muiden jaloissa. Kyllä se rohkeakin lapsi osaa keskustella asiallisesti. Olisin kyllä enemmän huolissani lapsesta, joka noudattaa joka ikistä sääntöä, kuin lasta joka osaa kyseenalaistaa. Ja edelleen väkivalta on 100% eri asia kuin jäähy, mitä teidän pikkuaivot eivät tunnu mitenkään käsittävän. Minua on pahoinpidelty lapsuudessani paljon ja voin todellakin sanoa, että se on täysin eri asia kuin penkillä istuminen. Niitä ei voi verrata missään tilanteessa.
Mutta älkää hyvät naiset kasvattako niitä kilttejä tyttöjä, ne eivät tule koskaan pärjäämään elämässä muuta kuin suorittavissa rooleissa. Eikä heitä tule koskaan myöskään arvostamaan. Tottakai näitä kilttejäkin työjuhtia tarvitaan, mutta en kyllä omasta lapsestani sellaista haluaisi.
Taidat olla jotenkin yksinkertainen ihminen, mutta sinähän niitä pelolla hallittuja tyttöjä kasvatat. ’Jos et tottele mielivaltaisia sääntöjäni minä rankaisen ja häpäisen sinua!’ Sen sijaan että keskustelisit asiasta ja lapsi ymmärtäisi mitä teki väärin ja mitä häneltä vaaditaan. Onnea hänelle tulevaisuuden parisuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.
Koulu on oma maailmansa. Vaikka lapsesi kuinka puhua pälpättäisi kiusaajalleen, voi se kiusaaja kuitenkin täräyttää käkättimeen.
Kaikki kun eivät ongelmia ratko pälinällä - työelämässäkään. Eikä kouluissa tai työpaikoillakaan useinkaan missään sovussa olla. Itse koululla olen todistanut jopa parin siivoojan yhteenottoja työharjoitteluaikanani ja voin sen sanoa, että hurjaa oli meno. Ei siinä auttanut keskustelut edes esimiehenkään kanssa. Ja 60+ rouvista puhun.
Enkä usko sinun olevan kovin kummoinen keskustelija ja ongelmien ratkoja.
Me asumme vähän paremmalla alueella kun jossain ghetossa jossa aikuiset ihmiset töissä tappelevat nyrkein :D onnea ja menestystä sinne teille..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.
Toimitko sinä sulassa sovussa muiden ja osaat ratkoa ongelmia - suuttumatta ja menettämättä malttiasi?
Jotenkin paistaa nyt läpi sädekehän kiillotus tässä.Öö kyllä..? En lyö ihmisiä joiden kanssa olen erimieltä tai huuda töissä ja paisko tavaroita? Teetkö sinä sitten niin...? Jos hermostun poistun tilanteesta ja sanon että puhutaan asiasta myöhemmin, nyt en jaksa käsitellä asiaa sen enempää. Miten sinä sitten toimit, jos tämä on ennenkuulumatonta?!
Näköjään väittelet sitten netissä, kun in real life ei rahkeet riitä keskustella asiasta silloin kun tilanne on päällä. Itse keskustelen asiat loppuun saakka silloin, kun tilanne on enkä lähde karkuun tilanteesta :D
Eikä tässä mitään lyömisiä, huutamista tai tavaroiden paiskomista tarvita, tuo on sinun mielikuvitustasi.
Samaa karkuun juoksemista opetat lapsillekin? Jotka sitten ottavat asian myöhemmin puheeksi, kun moni on jo asian unohtanut ja moni on ihmeissään vittuileeko se vai mitä se oikein tekee, kun asia on jo unohdettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.
Koulu on oma maailmansa. Vaikka lapsesi kuinka puhua pälpättäisi kiusaajalleen, voi se kiusaaja kuitenkin täräyttää käkättimeen.
Kaikki kun eivät ongelmia ratko pälinällä - työelämässäkään. Eikä kouluissa tai työpaikoillakaan useinkaan missään sovussa olla. Itse koululla olen todistanut jopa parin siivoojan yhteenottoja työharjoitteluaikanani ja voin sen sanoa, että hurjaa oli meno. Ei siinä auttanut keskustelut edes esimiehenkään kanssa. Ja 60+ rouvista puhun.
Enkä usko sinun olevan kovin kummoinen keskustelija ja ongelmien ratkoja.
Me asumme vähän paremmalla alueella kun jossain ghetossa jossa aikuiset ihmiset töissä tappelevat nyrkein :D onnea ja menestystä sinne teille..
Missä sanoin tappelevan nyrkein? Et sinä osaa edes lukea :D
Ei siellä paremmalla alueella lukea tarvitse osata?
Heittelet aivan päättömyyksiä. Aivan tavallinen ala-aste oli kyseessä ja aivan normi asuinalueella.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.