Jäähy aiheuttaa lapselle saman tyyppisen väkivallan kokemuksen kuin esim. tukistus
Tutkimusten mukaan lapsen aivoissa aktivoituvat samat osa-alueet kun hänet laitetaan jäähylle kuin jos häntä esim. tukistettaisiin. Ts. kyseessä on aivokemiallisesti vastaava kokemus kuin kipua aiheuttavakin väkivalta. Tämä näkyy ulospäin mm. jäähylle laitetun lapsen lohduttomana itkuna, lannistuneisuutena ja/tai aggressiona joka vastaa sitä miten lapsi reagoi ruumiilliseen kuritukseen.
Jäähyn tausta-ajatus on myös ylipäätään sama kuin tukistuksessa, selkäsaunassa tai muussa ruumiillisessa kurituksessa. Lapsen vanhempi purkaa aggressiotaan lapseen aiheuttamalla tälle pahaa oloa ja samalla pyrkii kostamaan lapselle tämän toiminnan/teot sen sijaan, että lasta opetettaisiin ja tuettaisiin.
Jäähy ei (myös ihan vastaavasti kuin ruumiillinen kuritus) myöskään opeta lapselle mitään tunteidensa hallinnasta. Lapsi tottuu jäähyllä ollessaan siihen, että vaikeina hetkinä hänet suljetaan muiden seurasta eikä tarjota apua tunteiden käsittelyyn.
Jäähy opettaa myös sen, että on ok esimerkiksi sulkea toisia lapsia pois leikistä tai kaveripiiristä, koska pois sulkeminen on juuri se mitä lapsen vanhemmat tekevät lapselle jos joku piirre hänen käytöksessään ei miellytä vanhempia. Vrt. se miten ruumiillinen kuritus opettaa käyttämään väkivaltaa ongelmanratkaisukeinona ja esimerkiksi tapella koulussa.
Kommentit (540)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä keskustellaan myös asiat loppuun asti. Ilman nyrkkejä, huutamista, tavaroiden heittelyä jne.
Näin toimitaan kotona. Töissäkin keskustellaan asiat loppuun eikä kenenkään tarvitse tilanteesta poistua.
Tilanteista poistujilla on varmaan vihanhallinnan kanssa ongelmia, jos normaalit keskustelut menevät ihon alle. Ainakin minun työkavereissa ei ole ainuttakaan tuollaista tyyppiä, jonka pitää laittaa itsensä jäähylle poistumalla keskusteluista.Niin, kirjoitinkin JOS meinaan hermostua, toimin niin. Miehen tai lasten kanssa keskustellessa lähinnä sillointällöin, töissä harvemmin edes on mitään keskustelua vaativia ongelmia.
Olet sinä hauska. Pidät jäähyä väkivallan tekona ja laitat itsesi jäähylle jos meinaat hermostua. Pitäisikö sinun mennä nyt jäähylle? Alat selvästi hermostua 🤔
Minä voin itse pakottaa itseni vaikka lenkille, mutta jos joku muu uhkailee minua Ja pakottaa juoksemaan se on väkivaltaa. Ilmeisesti sinulla on vaikeuksia ymmärtää ihan normaaleja asioita, palaan ketjuun jos joku uusi keskustelija jatkaa jolla on jotain järkevää sanottavaa aiheeseen.
Olet todennäköisesti nyhveröin nössö, kenestä olen eläessäni kuullut, jolle tuollainen on väkivaltaa :D Onko sua oikeasti koskaan lyöty ihan oikeassa elämässä? pahoinpidelty kunnolla tia oletko ollut jossain aidosti väkivaltaisessa suhteessa tai kotioloissa? En yhtään ihmettele, jos lapsista kasvaa myös totaalisia nyhvyköitä, jos tuollainen on äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.
Toimitko sinä sulassa sovussa muiden ja osaat ratkoa ongelmia - suuttumatta ja menettämättä malttiasi?
Jotenkin paistaa nyt läpi sädekehän kiillotus tässä.Öö kyllä..? En lyö ihmisiä joiden kanssa olen erimieltä tai huuda töissä ja paisko tavaroita? Teetkö sinä sitten niin...? Jos hermostun poistun tilanteesta ja sanon että puhutaan asiasta myöhemmin, nyt en jaksa käsitellä asiaa sen enempää. Miten sinä sitten toimit, jos tämä on ennenkuulumatonta?!
En tiedä, missä olet töissä, jos voit vaan kävellä tiltanteista pois ja ilmoittaa, ettet "jaksa käsitellä asiaa" enempää? Meillä kyllä sellaista ihmistä katsottaisiin todella pahasti eikä kauheasti saisi arvostusta. Aikuisella nimenomaan pitää olla kyky käsitellä, keskustella ja hallita tilanne kuin tilanne, hermostumatta, rauhallisesti, loogisesti ja fiksusti. Se on ihan perus tunteidenhallintaa, vaikka toki töissä näkeekin paljon ihmisiä, jotka eivät sitä osaa. Tässä ehkä tuli eroon juuri se fundamentaalinen ero - en omasta lapsestani todella halua kasvavan tuollaista ihmistä vaan huomattavasti kestävämmän ja paremman kohtamaan hyvinkin vaikeat tilanteet, joissa ilmeisen moni hermostuu. En kyllä keksi kotonakaan tilanteita, missä minun pitäisi kävellä tilanteesta ulos, koska en hallitse tunteitani. Sun kriteerit ja tavoitteet vaan ovat niin paljon alempana selkeästi.
No mutta sehän on hienoa että olet täydellinen ihminen. Koskaan edes lasten kanssa et edes meinaa hermostua ja korottaa ääntäsi :) hienoa, tuohon me muut voidaan vaan pyrkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.
Toimitko sinä sulassa sovussa muiden ja osaat ratkoa ongelmia - suuttumatta ja menettämättä malttiasi?
Jotenkin paistaa nyt läpi sädekehän kiillotus tässä.Öö kyllä..? En lyö ihmisiä joiden kanssa olen erimieltä tai huuda töissä ja paisko tavaroita? Teetkö sinä sitten niin...? Jos hermostun poistun tilanteesta ja sanon että puhutaan asiasta myöhemmin, nyt en jaksa käsitellä asiaa sen enempää. Miten sinä sitten toimit, jos tämä on ennenkuulumatonta?!
En tiedä, missä olet töissä, jos voit vaan kävellä tiltanteista pois ja ilmoittaa, ettet "jaksa käsitellä asiaa" enempää? Meillä kyllä sellaista ihmistä katsottaisiin todella pahasti eikä kauheasti saisi arvostusta. Aikuisella nimenomaan pitää olla kyky käsitellä, keskustella ja hallita tilanne kuin tilanne, hermostumatta, rauhallisesti, loogisesti ja fiksusti. Se on ihan perus tunteidenhallintaa, vaikka toki töissä näkeekin paljon ihmisiä, jotka eivät sitä osaa. Tässä ehkä tuli eroon juuri se fundamentaalinen ero - en omasta lapsestani todella halua kasvavan tuollaista ihmistä vaan huomattavasti kestävämmän ja paremman kohtamaan hyvinkin vaikeat tilanteet, joissa ilmeisen moni hermostuu. En kyllä keksi kotonakaan tilanteita, missä minun pitäisi kävellä tilanteesta ulos, koska en hallitse tunteitani. Sun kriteerit ja tavoitteet vaan ovat niin paljon alempana selkeästi.
No mutta sehän on hienoa että olet täydellinen ihminen. Koskaan edes lasten kanssa et edes meinaa hermostua ja korottaa ääntäsi :) hienoa, tuohon me muut voidaan vaan pyrkiä.
Lukutaito on kiva asia, kun sen osaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
60-70-luvulla useimmat vanhemmat ajattelivat tuohon samaan tyyliin selkäsaunoista. Että eivät ne mitään traumoja aiheuta ja kyllähän sitä ihmisen pitää jotain kestää menemättä rikki.
Itseasiassa suurin osa näistä edelleen sanovat, että eivät ole saaneet mitään traumoja. Vaikka väkivalta ja selkäsauna nyt eivät olekaan vaihtoehtoja.
Ihmiset, jotka hokevat tässä keskustelussa henkisestä väkivallasta, eivät oikeasti aidosti ole eläessään ikinä sellaista kohdanneet. On helppoa sanoa joka ikisestä ikävästä tunteesta kokevansa henkistä väkivaltaa, vaikka kyse on täysin eri asiasta.
Kyse on myös siitä, millaisen lapsen varmaan haluaa kasvattaa. En halua todella, että oma lapseni menee rikki joka asiasta. EN todella halua, että jos joku koulussa vaikka potkaisee lastani tai tekee muuten jotain kiusaa, ettei hän osaa pitää puoliaan vaan traumatisoituu ja kantelee ensimmäisenä opettajalle. Mutta tiedän kyllä vanhempia, jotka nimenomaan eivät opeta lastaan puolustautumaan ja opetetaan aina nojaamaan auktoriteetteihin ja sääntöihin. Ja tiedän paljon aikuisiakin, jotka tekevät näin. Itse en taas sellaista arvosta enkä yhtään kunnioita ja pidän todella lampaina sellaisia ihmisiä. Mutta ymmärrän, että jotkut näkevät sen myös hyveenä.
Ei parane palavereista poistua tai voi poistua työpaikalta lopullisesti. Ei ne lapsetkaan voi luokasta poistua, jos ei keskustelu miellytä tai aihe kiinnosta.
Jos pitäisi valita tukistamisen ja jäähyn väliltä, valitsen jäähyn, koska se ei satu, tukistaminen sattuu.
Koulukiusattuna, 9 helvetin vuotta, sekä fyysistä pahoinpitelyä (lyömistä, potkimista, hiuksista repimistä) että henkistä väkivaltaa (haukkumista, syrjintää, yksin oloa) kokeneena sanon vain, että;
OPETTAKAA LAPSET PUOLUSTAUTUMAAN!!!
Tosin itsellä meni kuppi nurin ja annoin kiusaajalleni 9- luokalla selkäsaunan, koska nämä auktoriteetit eivät tehneet kiusaamisestani loppua. Ja minä olin sitten se vaikea tapaus, mutta sainpa olla lopun ajan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.
Toimitko sinä sulassa sovussa muiden ja osaat ratkoa ongelmia - suuttumatta ja menettämättä malttiasi?
Jotenkin paistaa nyt läpi sädekehän kiillotus tässä.Öö kyllä..? En lyö ihmisiä joiden kanssa olen erimieltä tai huuda töissä ja paisko tavaroita? Teetkö sinä sitten niin...? Jos hermostun poistun tilanteesta ja sanon että puhutaan asiasta myöhemmin, nyt en jaksa käsitellä asiaa sen enempää. Miten sinä sitten toimit, jos tämä on ennenkuulumatonta?!
En tiedä, missä olet töissä, jos voit vaan kävellä tiltanteista pois ja ilmoittaa, ettet "jaksa käsitellä asiaa" enempää? Meillä kyllä sellaista ihmistä katsottaisiin todella pahasti eikä kauheasti saisi arvostusta. Aikuisella nimenomaan pitää olla kyky käsitellä, keskustella ja hallita tilanne kuin tilanne, hermostumatta, rauhallisesti, loogisesti ja fiksusti. Se on ihan perus tunteidenhallintaa, vaikka toki töissä näkeekin paljon ihmisiä, jotka eivät sitä osaa. Tässä ehkä tuli eroon juuri se fundamentaalinen ero - en omasta lapsestani todella halua kasvavan tuollaista ihmistä vaan huomattavasti kestävämmän ja paremman kohtamaan hyvinkin vaikeat tilanteet, joissa ilmeisen moni hermostuu. En kyllä keksi kotonakaan tilanteita, missä minun pitäisi kävellä tilanteesta ulos, koska en hallitse tunteitani. Sun kriteerit ja tavoitteet vaan ovat niin paljon alempana selkeästi.
No mutta sehän on hienoa että olet täydellinen ihminen. Koskaan edes lasten kanssa et edes meinaa hermostua ja korottaa ääntäsi :) hienoa, tuohon me muut voidaan vaan pyrkiä.
No mun mielestä on aika todellinen nössö, jos joka asia vetää tunteisiin. Joskus voi hyvin huutaa lapselle, kyllä se lapsi tajuaa, että jos on todella rasittava, niin hänelle suututaan. Kaverit suuttuu, vanhempi suuttuu. Työelämässä tällainen nyt ei tietysti missään tilanteessa käy päinsä ja siinä todella punnitaan ne nyhveröt, joiden ihonalle menee joka ikinen asia eikä ole mitään kykyä hallita omia tunteita.
Päteekö sulla sama muihin ihmisiin. Eli jos jonkun mielestä sä olet rasittava niin sulle voi huutaa tai lukita johonkin huoneeseen tai retuuttaa hiuksista pitkin lattiaa? Kyllä säkin varmasti ymmärrät jos pienu lapsikin :)
Olit sitten varmaan toosi helppo lapsi, kun vanhempasi sinua noin kohtelivat?
En usko, että ilman mitään syytä ovat noin toimineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä keskustellaan myös asiat loppuun asti. Ilman nyrkkejä, huutamista, tavaroiden heittelyä jne.
Näin toimitaan kotona. Töissäkin keskustellaan asiat loppuun eikä kenenkään tarvitse tilanteesta poistua.
Tilanteista poistujilla on varmaan vihanhallinnan kanssa ongelmia, jos normaalit keskustelut menevät ihon alle. Ainakin minun työkavereissa ei ole ainuttakaan tuollaista tyyppiä, jonka pitää laittaa itsensä jäähylle poistumalla keskusteluista.Niin, kirjoitinkin JOS meinaan hermostua, toimin niin. Miehen tai lasten kanssa keskustellessa lähinnä sillointällöin, töissä harvemmin edes on mitään keskustelua vaativia ongelmia.
Olet sinä hauska. Pidät jäähyä väkivallan tekona ja laitat itsesi jäähylle jos meinaat hermostua. Pitäisikö sinun mennä nyt jäähylle? Alat selvästi hermostua 🤔
Minä voin itse pakottaa itseni vaikka lenkille, mutta jos joku muu uhkailee minua Ja pakottaa juoksemaan se on väkivaltaa. Ilmeisesti sinulla on vaikeuksia ymmärtää ihan normaaleja asioita, palaan ketjuun jos joku uusi keskustelija jatkaa jolla on jotain järkevää sanottavaa aiheeseen.
Olet todennäköisesti nyhveröin nössö, kenestä olen eläessäni kuullut, jolle tuollainen on väkivaltaa :D Onko sua oikeasti koskaan lyöty ihan oikeassa elämässä? pahoinpidelty kunnolla tia oletko ollut jossain aidosti väkivaltaisessa suhteessa tai kotioloissa? En yhtään ihmettele, jos lapsista kasvaa myös totaalisia nyhvyköitä, jos tuollainen on äitinä.
Huomaa että et itse ole koskaan pakotettuna tehnyt mitään.
Pakotathan sinäkin luumtavasti lapset päiväunille tai ainakin pk:n hoitajat 🤔
Tai tekemään läksyt. Pomo pakottaa töitä tekemään. Tuo sinun kommenttisi hieman ontuu.
Molemmat lapsena kokeneena voin sanoa, että molemmat rangaistustavat ovat jääneet mieleen. Koin ne äärimmäisen nyöryyttävinä. Mieluummin olisin toivonut, että minua olisi varoitettu väärästä toimintatavasta ja otettu puhutteluun. Toki nuo toimivat, pelästyin kuoliaaksi ja aloin inhoamaan ja pelkäämään kyseisiä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat lapsena kokeneena voin sanoa, että molemmat rangaistustavat ovat jääneet mieleen. Koin ne äärimmäisen nyöryyttävinä. Mieluummin olisin toivonut, että minua olisi varoitettu väärästä toimintatavasta ja otettu puhutteluun. Toki nuo toimivat, pelästyin kuoliaaksi ja aloin inhoamaan ja pelkäämään kyseisiä aikuisia.
Ja nyt siirrät pelkosi ja traumasi lapsiisi? Kuule. Ei ne KiVa koulut ole sitä miltä näyttävät. Opettajat eivät oikeasti tee asioille mitään. Vieläkin vihainen, kun pahoinpitelyt katsottiin läpi sormien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat lapsena kokeneena voin sanoa, että molemmat rangaistustavat ovat jääneet mieleen. Koin ne äärimmäisen nyöryyttävinä. Mieluummin olisin toivonut, että minua olisi varoitettu väärästä toimintatavasta ja otettu puhutteluun. Toki nuo toimivat, pelästyin kuoliaaksi ja aloin inhoamaan ja pelkäämään kyseisiä aikuisia.
Ja nyt siirrät pelkosi ja traumasi lapsiisi? Kuule. Ei ne KiVa koulut ole sitä miltä näyttävät. Opettajat eivät oikeasti tee asioille mitään. Vieläkin vihainen, kun pahoinpitelyt katsottiin läpi sormien.
Ja kaikkia pitäisi rangaista kuten minua? Kunnollinen kasvatusalan ammattilainen osannee valita sopivan rangaistustavan. Noi oli ainakin ihan vääriä rangaistustapoja mulle (rikos oli molemmissa tapauksissa sisällä juokseminen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat lapsena kokeneena voin sanoa, että molemmat rangaistustavat ovat jääneet mieleen. Koin ne äärimmäisen nyöryyttävinä. Mieluummin olisin toivonut, että minua olisi varoitettu väärästä toimintatavasta ja otettu puhutteluun. Toki nuo toimivat, pelästyin kuoliaaksi ja aloin inhoamaan ja pelkäämään kyseisiä aikuisia.
Ja nyt siirrät pelkosi ja traumasi lapsiisi? Kuule. Ei ne KiVa koulut ole sitä miltä näyttävät. Opettajat eivät oikeasti tee asioille mitään. Vieläkin vihainen, kun pahoinpitelyt katsottiin läpi sormien.
Ja kaikkia pitäisi rangaista kuten minua? Kunnollinen kasvatusalan ammattilainen osannee valita sopivan rangaistustavan. Noi oli ainakin ihan vääriä rangaistustapoja mulle (rikos oli molemmissa tapauksissa sisällä juokseminen).
Olisit totellut etkä juossut sisällä. Minua pahoinpiteli puoli koulua ja naapurien kakarat. Ei kukaan puolustanut. Itse piti puolensa pitää, kun aikuisten keskustelut eivät tulosta tuottaneet. Sitten vielä kotona sai kuulla kuinka minusta ei tule koskaan mitään. Mietihän millaista on, kun ajatteli 12-vuotiaana itsemurhaa ja sitä oppi olemaan omissa oloissaan. Ei kiusaajat joutuneet jälki-istuntoon lyömisestä, keskustelua ja keskustelua ilman, että se helvetti olisi loppunut.
Sinulla on vielä ollut helppoa. Ei julkista nöyryytystä koko koulun ollessa paikalla ja välituntivalvojien kääntäessä selkänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.
Toimitko sinä sulassa sovussa muiden ja osaat ratkoa ongelmia - suuttumatta ja menettämättä malttiasi?
Jotenkin paistaa nyt läpi sädekehän kiillotus tässä.Öö kyllä..? En lyö ihmisiä joiden kanssa olen erimieltä tai huuda töissä ja paisko tavaroita? Teetkö sinä sitten niin...? Jos hermostun poistun tilanteesta ja sanon että puhutaan asiasta myöhemmin, nyt en jaksa käsitellä asiaa sen enempää. Miten sinä sitten toimit, jos tämä on ennenkuulumatonta?!
En tiedä, missä olet töissä, jos voit vaan kävellä tiltanteista pois ja ilmoittaa, ettet "jaksa käsitellä asiaa" enempää? Meillä kyllä sellaista ihmistä katsottaisiin todella pahasti eikä kauheasti saisi arvostusta. Aikuisella nimenomaan pitää olla kyky käsitellä, keskustella ja hallita tilanne kuin tilanne, hermostumatta, rauhallisesti, loogisesti ja fiksusti. Se on ihan perus tunteidenhallintaa, vaikka toki töissä näkeekin paljon ihmisiä, jotka eivät sitä osaa. Tässä ehkä tuli eroon juuri se fundamentaalinen ero - en omasta lapsestani todella halua kasvavan tuollaista ihmistä vaan huomattavasti kestävämmän ja paremman kohtamaan hyvinkin vaikeat tilanteet, joissa ilmeisen moni hermostuu. En kyllä keksi kotonakaan tilanteita, missä minun pitäisi kävellä tilanteesta ulos, koska en hallitse tunteitani. Sun kriteerit ja tavoitteet vaan ovat niin paljon alempana selkeästi.
No mutta sehän on hienoa että olet täydellinen ihminen. Koskaan edes lasten kanssa et edes meinaa hermostua ja korottaa ääntäsi :) hienoa, tuohon me muut voidaan vaan pyrkiä.
No mun mielestä on aika todellinen nössö, jos joka asia vetää tunteisiin. Joskus voi hyvin huutaa lapselle, kyllä se lapsi tajuaa, että jos on todella rasittava, niin hänelle suututaan. Kaverit suuttuu, vanhempi suuttuu. Työelämässä tällainen nyt ei tietysti missään tilanteessa käy päinsä ja siinä todella punnitaan ne nyhveröt, joiden ihonalle menee joka ikinen asia eikä ole mitään kykyä hallita omia tunteita.
Päteekö sulla sama muihin ihmisiin. Eli jos jonkun mielestä sä olet rasittava niin sulle voi huutaa tai lukita johonkin huoneeseen tai retuuttaa hiuksista pitkin lattiaa? Kyllä säkin varmasti ymmärrät jos pienu lapsikin :)
Olit sitten varmaan toosi helppo lapsi, kun vanhempasi sinua noin kohtelivat?
En usko, että ilman mitään syytä ovat noin toimineet.
Syyllistät väkivallan uhriksi joutunutta lasta. Sinussa asuu pahuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä keskustellaan myös asiat loppuun asti. Ilman nyrkkejä, huutamista, tavaroiden heittelyä jne.
Näin toimitaan kotona. Töissäkin keskustellaan asiat loppuun eikä kenenkään tarvitse tilanteesta poistua.
Tilanteista poistujilla on varmaan vihanhallinnan kanssa ongelmia, jos normaalit keskustelut menevät ihon alle. Ainakin minun työkavereissa ei ole ainuttakaan tuollaista tyyppiä, jonka pitää laittaa itsensä jäähylle poistumalla keskusteluista.Niin, kirjoitinkin JOS meinaan hermostua, toimin niin. Miehen tai lasten kanssa keskustellessa lähinnä sillointällöin, töissä harvemmin edes on mitään keskustelua vaativia ongelmia.
Olet sinä hauska. Pidät jäähyä väkivallan tekona ja laitat itsesi jäähylle jos meinaat hermostua. Pitäisikö sinun mennä nyt jäähylle? Alat selvästi hermostua 🤔
Minä voin itse pakottaa itseni vaikka lenkille, mutta jos joku muu uhkailee minua Ja pakottaa juoksemaan se on väkivaltaa. Ilmeisesti sinulla on vaikeuksia ymmärtää ihan normaaleja asioita, palaan ketjuun jos joku uusi keskustelija jatkaa jolla on jotain järkevää sanottavaa aiheeseen.
Olet todennäköisesti nyhveröin nössö, kenestä olen eläessäni kuullut, jolle tuollainen on väkivaltaa :D Onko sua oikeasti koskaan lyöty ihan oikeassa elämässä? pahoinpidelty kunnolla tia oletko ollut jossain aidosti väkivaltaisessa suhteessa tai kotioloissa? En yhtään ihmettele, jos lapsista kasvaa myös totaalisia nyhvyköitä, jos tuollainen on äitinä.
Huomaa että et itse ole koskaan pakotettuna tehnyt mitään.
En kyllä todella tiedä, miten tässä yhteiskunnassa voi elää ilman, että on pakotettu :D Käyn töissä (haluaisin mieluummin vain harrastaa päivät pitkät), Maksan veroja (en tod. haluaisi), siivoan kotona, herään aamuisin paljon aikaisemmin kuin haluan. Ihan samalla tavalla olen lapsena ja nuorena pakoptettu tekemään PALJON asioita, joita en todellakaan ole halunnut, kuten käymään harrastuksessa, jonka halusin lopettaa jne. En vain ole tuollainen nyhverö kuin sinä, joka itkee kuinka on kohdeltu henkisellä väkivallalla. Tiedän myös, mitä on oikea väkivalta, kun entinen kumppani kuristi ja löi pari kertaa ennen lähtöäni. Pikkuisen eri asioista kyllä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.
Toimitko sinä sulassa sovussa muiden ja osaat ratkoa ongelmia - suuttumatta ja menettämättä malttiasi?
Jotenkin paistaa nyt läpi sädekehän kiillotus tässä.Öö kyllä..? En lyö ihmisiä joiden kanssa olen erimieltä tai huuda töissä ja paisko tavaroita? Teetkö sinä sitten niin...? Jos hermostun poistun tilanteesta ja sanon että puhutaan asiasta myöhemmin, nyt en jaksa käsitellä asiaa sen enempää. Miten sinä sitten toimit, jos tämä on ennenkuulumatonta?!
En tiedä, missä olet töissä, jos voit vaan kävellä tiltanteista pois ja ilmoittaa, ettet "jaksa käsitellä asiaa" enempää? Meillä kyllä sellaista ihmistä katsottaisiin todella pahasti eikä kauheasti saisi arvostusta. Aikuisella nimenomaan pitää olla kyky käsitellä, keskustella ja hallita tilanne kuin tilanne, hermostumatta, rauhallisesti, loogisesti ja fiksusti. Se on ihan perus tunteidenhallintaa, vaikka toki töissä näkeekin paljon ihmisiä, jotka eivät sitä osaa. Tässä ehkä tuli eroon juuri se fundamentaalinen ero - en omasta lapsestani todella halua kasvavan tuollaista ihmistä vaan huomattavasti kestävämmän ja paremman kohtamaan hyvinkin vaikeat tilanteet, joissa ilmeisen moni hermostuu. En kyllä keksi kotonakaan tilanteita, missä minun pitäisi kävellä tilanteesta ulos, koska en hallitse tunteitani. Sun kriteerit ja tavoitteet vaan ovat niin paljon alempana selkeästi.
No mutta sehän on hienoa että olet täydellinen ihminen. Koskaan edes lasten kanssa et edes meinaa hermostua ja korottaa ääntäsi :) hienoa, tuohon me muut voidaan vaan pyrkiä.
No mun mielestä on aika todellinen nössö, jos joka asia vetää tunteisiin. Joskus voi hyvin huutaa lapselle, kyllä se lapsi tajuaa, että jos on todella rasittava, niin hänelle suututaan. Kaverit suuttuu, vanhempi suuttuu. Työelämässä tällainen nyt ei tietysti missään tilanteessa käy päinsä ja siinä todella punnitaan ne nyhveröt, joiden ihonalle menee joka ikinen asia eikä ole mitään kykyä hallita omia tunteita.
Päteekö sulla sama muihin ihmisiin. Eli jos jonkun mielestä sä olet rasittava niin sulle voi huutaa tai lukita johonkin huoneeseen tai retuuttaa hiuksista pitkin lattiaa? Kyllä säkin varmasti ymmärrät jos pienu lapsikin :)
Olit sitten varmaan toosi helppo lapsi, kun vanhempasi sinua noin kohtelivat?
En usko, että ilman mitään syytä ovat noin toimineet.Syyllistät väkivallan uhriksi joutunutta lasta. Sinussa asuu pahuus.
Joku syyhän sille rangaistukselle on ollut? Vai huvikseenko vanhemmat niin ovat toimineet?
Julkisesti nöyryytetyksi tuleminen AIKUISTEN kääntäessä selkänsä on paljon pahempaa kuin joku kotona asetettu jäähy >:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.
Toimitko sinä sulassa sovussa muiden ja osaat ratkoa ongelmia - suuttumatta ja menettämättä malttiasi?
Jotenkin paistaa nyt läpi sädekehän kiillotus tässä.Öö kyllä..? En lyö ihmisiä joiden kanssa olen erimieltä tai huuda töissä ja paisko tavaroita? Teetkö sinä sitten niin...? Jos hermostun poistun tilanteesta ja sanon että puhutaan asiasta myöhemmin, nyt en jaksa käsitellä asiaa sen enempää. Miten sinä sitten toimit, jos tämä on ennenkuulumatonta?!
En tiedä, missä olet töissä, jos voit vaan kävellä tiltanteista pois ja ilmoittaa, ettet "jaksa käsitellä asiaa" enempää? Meillä kyllä sellaista ihmistä katsottaisiin todella pahasti eikä kauheasti saisi arvostusta. Aikuisella nimenomaan pitää olla kyky käsitellä, keskustella ja hallita tilanne kuin tilanne, hermostumatta, rauhallisesti, loogisesti ja fiksusti. Se on ihan perus tunteidenhallintaa, vaikka toki töissä näkeekin paljon ihmisiä, jotka eivät sitä osaa. Tässä ehkä tuli eroon juuri se fundamentaalinen ero - en omasta lapsestani todella halua kasvavan tuollaista ihmistä vaan huomattavasti kestävämmän ja paremman kohtamaan hyvinkin vaikeat tilanteet, joissa ilmeisen moni hermostuu. En kyllä keksi kotonakaan tilanteita, missä minun pitäisi kävellä tilanteesta ulos, koska en hallitse tunteitani. Sun kriteerit ja tavoitteet vaan ovat niin paljon alempana selkeästi.
No mutta sehän on hienoa että olet täydellinen ihminen. Koskaan edes lasten kanssa et edes meinaa hermostua ja korottaa ääntäsi :) hienoa, tuohon me muut voidaan vaan pyrkiä.
No mun mielestä on aika todellinen nössö, jos joka asia vetää tunteisiin. Joskus voi hyvin huutaa lapselle, kyllä se lapsi tajuaa, että jos on todella rasittava, niin hänelle suututaan. Kaverit suuttuu, vanhempi suuttuu. Työelämässä tällainen nyt ei tietysti missään tilanteessa käy päinsä ja siinä todella punnitaan ne nyhveröt, joiden ihonalle menee joka ikinen asia eikä ole mitään kykyä hallita omia tunteita.
Päteekö sulla sama muihin ihmisiin. Eli jos jonkun mielestä sä olet rasittava niin sulle voi huutaa tai lukita johonkin huoneeseen tai retuuttaa hiuksista pitkin lattiaa? Kyllä säkin varmasti ymmärrät jos pienu lapsikin :)
Olit sitten varmaan toosi helppo lapsi, kun vanhempasi sinua noin kohtelivat?
En usko, että ilman mitään syytä ovat noin toimineet.Syyllistät väkivallan uhriksi joutunutta lasta. Sinussa asuu pahuus.
Joku syyhän sille rangaistukselle on ollut? Vai huvikseenko vanhemmat niin ovat toimineet?
Juu syy löytyi kyllä aina. Nauroin liian kovaa / en syönyt tarpeeksi nopeasti / häiritsin äitiä kun kävelin keittiöön väärään aikaan / kysyin väärän kysymyksen.. kyllä kyllä, syy oli aina. Minuunkin toisaalta toimi kyllä nuo nöyryyttämiset ja hiuksista vetämiset, en enää häirinnyt vanhempia ja pelkäsin kuollakseni kotona koko ajan.. ehkä toivotte että omat lapsenne elävät sitten niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat lapsena kokeneena voin sanoa, että molemmat rangaistustavat ovat jääneet mieleen. Koin ne äärimmäisen nyöryyttävinä. Mieluummin olisin toivonut, että minua olisi varoitettu väärästä toimintatavasta ja otettu puhutteluun. Toki nuo toimivat, pelästyin kuoliaaksi ja aloin inhoamaan ja pelkäämään kyseisiä aikuisia.
Ja nyt siirrät pelkosi ja traumasi lapsiisi? Kuule. Ei ne KiVa koulut ole sitä miltä näyttävät. Opettajat eivät oikeasti tee asioille mitään. Vieläkin vihainen, kun pahoinpitelyt katsottiin läpi sormien.
Ja kaikkia pitäisi rangaista kuten minua? Kunnollinen kasvatusalan ammattilainen osannee valita sopivan rangaistustavan. Noi oli ainakin ihan vääriä rangaistustapoja mulle (rikos oli molemmissa tapauksissa sisällä juokseminen).
Olisit totellut etkä juossut sisällä. Minua pahoinpiteli puoli koulua ja naapurien kakarat. Ei kukaan puolustanut. Itse piti puolensa pitää, kun aikuisten keskustelut eivät tulosta tuottaneet. Sitten vielä kotona sai kuulla kuinka minusta ei tule koskaan mitään. Mietihän millaista on, kun ajatteli 12-vuotiaana itsemurhaa ja sitä oppi olemaan omissa oloissaan. Ei kiusaajat joutuneet jälki-istuntoon lyömisestä, keskustelua ja keskustelua ilman, että se helvetti olisi loppunut.
Sinulla on vielä ollut helppoa. Ei julkista nöyryytystä koko koulun ollessa paikalla ja välituntivalvojien kääntäessä selkänsä.
Tätä en tule ikinä ymmärtämään, sinun oma lapsuutesi on ollut täynnä nöyryytystä ja väkivaltaa ja nyt HALUAT että omat lapsesi kokevat samaa?? Miksi.....?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa nää lapset, jotka traumatisoituu jäähystä. Voi jo nyt varata ajan terapiaan, koska viimeistään koulussa nämä lapset kohtaavat paljon traumatisoivampia kokemuksia. Puhumattakaan nuoruudessa ja aikuisuudessa.
En halua kyllä kasvattaa omasta lapsesta mitään nyhverönössykkää. Toki lapsella on empatiaa, osaa kyllä nimetä tunteensa jne. mutta ihan totaalinen nössö ei sentään. Että onnea vaan tulevaan niiden tiedä nyhveröidenne kanssa. Voi olla raskas nuoruus ja aikuisuus viimeistään edessä, kun se lapsi saa trauman joka ikisestä asiasta.
Aika surullista että uskot lapsesta kasvavan ’nyhverönössykkä’ jos hän osaa asiallisesti puhua asioista ja noudattaa yhteisiä sääntöjä ilman pelkoa esim. Väkivallasta tai rangaistuksista joissa hänet suljetaan yksin käsittelemään tunteitaan. Minusta kuulostaa ihanteelliselta ihminen joka osaa keskustelemalla ratkoa ongelmia ja toimia sovussa muiden kanssa. Kaikenlaista.
Toimitko sinä sulassa sovussa muiden ja osaat ratkoa ongelmia - suuttumatta ja menettämättä malttiasi?
Jotenkin paistaa nyt läpi sädekehän kiillotus tässä.Öö kyllä..? En lyö ihmisiä joiden kanssa olen erimieltä tai huuda töissä ja paisko tavaroita? Teetkö sinä sitten niin...? Jos hermostun poistun tilanteesta ja sanon että puhutaan asiasta myöhemmin, nyt en jaksa käsitellä asiaa sen enempää. Miten sinä sitten toimit, jos tämä on ennenkuulumatonta?!
Näköjään väittelet sitten netissä, kun in real life ei rahkeet riitä keskustella asiasta silloin kun tilanne on päällä. Itse keskustelen asiat loppuun saakka silloin, kun tilanne on enkä lähde karkuun tilanteesta :D
Eikä tässä mitään lyömisiä, huutamista tai tavaroiden paiskomista tarvita, tuo on sinun mielikuvitustasi.Samaa karkuun juoksemista opetat lapsillekin? Jotka sitten ottavat asian myöhemmin puheeksi, kun moni on jo asian unohtanut ja moni on ihmeissään vittuileeko se vai mitä se oikein tekee, kun asia on jo unohdettu?
Jos et ymmärrä, et ymmärrä. Jos itse meinaan menettää hermoni niin ettei asiallinen keskustelu enää onnistu, palaan asiaan myöhemmin. Tottakai näin opetan lapsillekin, sen sijaan että ruvetaan huutamaan kilpaa on parempi ensin rauhoittua. Aika kauas eksyit nyt asiasta.
Eli sinulla on tapana huutaa, heitellä tavaroita ja lyödä ihmisiä? Ei ainakaan minulla. Meillä on katsos töissä tapana puhua asiat kerran halki eikä jankata niitä loputtomiin ja joka kahvitauolla.
Kyllä nuorempana toimin juuri noin. Minut on kasvatettu pelolla ja väkivallalla, se oli ainut malli mitä olin ikinä nähnyt, ajattelin että juuri niin aikuiset toimivat. Omat lapseni kasvatan nyt eritavalla.
Suosittelen sinua käsittelemään nuo asiat terapeutin tai spykologin kanssa. Sinulla on paha olo, iso ongelma ja näet kaikki muut aikuiset väkivaltaisina hirviöinä.
Se että kerron lapsuudestani, koska se kuuluu aiheeseen ei tarkoita etten olisi käsitellyt asiaa. Juuri siksi osaan tietoisesti toimia omien lasteni kanssa toisin, ymmärrätkö? En halua kasvattaa heitä niinkuin minut on kasvatettu, koska se ei toimi ja aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää.
En tiedä, missä olet töissä, jos voit vaan kävellä tiltanteista pois ja ilmoittaa, ettet "jaksa käsitellä asiaa" enempää? Meillä kyllä sellaista ihmistä katsottaisiin todella pahasti eikä kauheasti saisi arvostusta. Aikuisella nimenomaan pitää olla kyky käsitellä, keskustella ja hallita tilanne kuin tilanne, hermostumatta, rauhallisesti, loogisesti ja fiksusti. Se on ihan perus tunteidenhallintaa, vaikka toki töissä näkeekin paljon ihmisiä, jotka eivät sitä osaa. Tässä ehkä tuli eroon juuri se fundamentaalinen ero - en omasta lapsestani todella halua kasvavan tuollaista ihmistä vaan huomattavasti kestävämmän ja paremman kohtamaan hyvinkin vaikeat tilanteet, joissa ilmeisen moni hermostuu. En kyllä keksi kotonakaan tilanteita, missä minun pitäisi kävellä tilanteesta ulos, koska en hallitse tunteitani. Sun kriteerit ja tavoitteet vaan ovat niin paljon alempana selkeästi.