Harmi kun kumppanini ei tee ikinä mitään eteeni. Kuuluuko teistä kumppania "palvella" välillä vai odotanko minä vaan liikoja?

Kyllä, luovut lapsuuden kotisi hyvistä tavoista JOS miehesi ei puhumisesta huolimatta tajua. Tai sitten tyydyt osaasi ja passaat miestäsi.

Eiköhän tuossa ole vaihtoehdot.

Mun mielestä on normaalia että kumppanin eteen tehdään asioita eikä mietitä vaan itseään. Esim. ruokajuttuihin liittyen jos teen tuorepuuroa itselleni aamuksi niin kysyn aina myös mieheltä teenkö sillekin. Tai jos menen vaikka kauppaan ostamaan jotain pientä niin kysyn että tarvitseeko se jotain myös. En haluaisi asua sellaisen kanssa joka tekee kaiken vain itselleen.

Sellainen toimintamalli jossa jokainen aidosti huolehtii itsestään on kaikista kasvattavin ja tasa-arvoisin. Toki kyllä ap:n tapa kasvattaa hyviä ihmisiä myös. Kunnioitan kuitenkin suuresti niitä koteja joissa onnistutaan iskostamaan lapsiin aito omatoimisuus. Kaikki minkä voi tehdä itse, myös tehdään itse.

Ei minusta kuulu, mutta sallittua sellaista on katsoakin kumppania valitessa.

Mä olin ensin miehen kanssa, joka ei huomioinut kuin pyytämällä ja käskemällä ja silloin oli naama norsunvitulla. Itse kun esim. kaupasta soitin, että mitä olutta haluaa, niin sanoi, että hän voi hakea itse omansa. Minä siellä kaupassa jo, oluthyllyllä. "Ei mun takia tarvi, haen kyllä ite saunaoluen." Olin että mitä, ulkona 15 astetta pakkasta, sun auto ei oo lämppärissä, kauppaan 5km, mä olen täällä kaupassa nyt, TUON SULLE KILTTEYTTÄNI SAUNAOLUEN. Tollaista aina. Hirvee show jos halusin olla kiltti ja kiva. Ei tarvi. Eikä muuten kiittänyt, kun ei kerran ollut pyytänyt mitään.

Nykyisen miehen kanssa huomioidaan toinen toisemme. Tehdään voileivät toisillemme, keitetään aamukahvit, hierotaan kipeät lihakset, silitetään paita toisellekin. Kumpikin, oma-aloitteisesti, kiitollisina. Halutaan olla kivoja toisillemme.

Nykyisessä suhteessa huomattavasti leppoisampi ilmapiiri, kun ollaan samanlaisia tässä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen toimintamalli jossa jokainen aidosti huolehtii itsestään on kaikista kasvattavin ja tasa-arvoisin. Toki kyllä ap:n tapa kasvattaa hyviä ihmisiä myös. Kunnioitan kuitenkin suuresti niitä koteja joissa onnistutaan iskostamaan lapsiin aito omatoimisuus. Kaikki minkä voi tehdä itse, myös tehdään itse.

Eli sun mielestä hyvä ihminen huolehtii VAIN itsestään?

Vierailija kirjoitti:

Sellainen toimintamalli jossa jokainen aidosti huolehtii itsestään on kaikista kasvattavin ja tasa-arvoisin. Toki kyllä ap:n tapa kasvattaa hyviä ihmisiä myös. Kunnioitan kuitenkin suuresti niitä koteja joissa onnistutaan iskostamaan lapsiin aito omatoimisuus. Kaikki minkä voi tehdä itse, myös tehdään itse.

Aito omatoimisuus ei tarkoita sitä ettei tehdä toisen tai yhteisen hyväksi mitään. Se tarkoittaa sitä että ei heittäydytä muiden palveltavaksi. Ja koskee monen montaa päivittäistä asiaa.

Mulle ei ole tullut mieleenkään, että tuolla miehesi tavalla käyttäytyviä ihmisiä on olemassakaan. Kai se johtuu sitten kasvatuksesta, jos ei osaa ihan normaaleja käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, luovut lapsuuden kotisi hyvistä tavoista JOS miehesi ei puhumisesta huolimatta tajua. Tai sitten tyydyt osaasi ja passaat miestäsi.

Eiköhän tuossa ole vaihtoehdot.

Tai harkitset, kannattaako tällaisen ihmisen kanssa pysyä yhdessä, mites sitten jos ja kun teette lapsia?

Minusta parisuhteessa ja perheessä toimitaan juuri niin kuin sinun perheessäsi on toimittu.

Olisi varmaan kiva, jos miehesi osallistuisi kanssa, mutta jos ei kerran tajua niin lakkaa passaamasta!

Vierailija kirjoitti:

Mä olin ensin miehen kanssa, joka ei huomioinut kuin pyytämällä ja käskemällä ja silloin oli naama norsunvitulla. Itse kun esim. kaupasta soitin, että mitä olutta haluaa, niin sanoi, että hän voi hakea itse omansa. Minä siellä kaupassa jo, oluthyllyllä. "Ei mun takia tarvi, haen kyllä ite saunaoluen." Olin että mitä, ulkona 15 astetta pakkasta, sun auto ei oo lämppärissä, kauppaan 5km, mä olen täällä kaupassa nyt, TUON SULLE KILTTEYTTÄNI SAUNAOLUEN. Tollaista aina. Hirvee show jos halusin olla kiltti ja kiva. Ei tarvi. Eikä muuten kiittänyt, kun ei kerran ollut pyytänyt mitään.

Nykyisen miehen kanssa huomioidaan toinen toisemme. Tehdään voileivät toisillemme, keitetään aamukahvit, hierotaan kipeät lihakset, silitetään paita toisellekin. Kumpikin, oma-aloitteisesti, kiitollisina. Halutaan olla kivoja toisillemme.

Nykyisessä suhteessa huomattavasti leppoisampi ilmapiiri, kun ollaan samanlaisia tässä suhteessa.

Se että ruokakaupasta ostetaan asioita muillekin jotka asuvat samassa taloudessa ei mielestäni ole mitään kiltteyttä vaan ihan normaalia elämää.

Ajanoloon alkaa ottaa pattiin, jos odottaa vastapalvelusta mutta toinen ottaa kaiken itsestäänselvyytenä, joka ei vastapalveluksia kaipaa.

Ukko pihalle. Kuka jaksaa alkaa opettamaan aikuista (?) ihmistä, kun normaalilla toisten huomioimisella varustettuja ihmisiä on pallo pullollaan?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen toimintamalli jossa jokainen aidosti huolehtii itsestään on kaikista kasvattavin ja tasa-arvoisin. Toki kyllä ap:n tapa kasvattaa hyviä ihmisiä myös. Kunnioitan kuitenkin suuresti niitä koteja joissa onnistutaan iskostamaan lapsiin aito omatoimisuus. Kaikki minkä voi tehdä itse, myös tehdään itse.

Eli sun mielestä hyvä ihminen huolehtii VAIN itsestään?

Viestissä nro7 selvensin tätä omatoimisuuden käsitettä. Se siis ei tarkoita etteikö tehdä muiden eteen juttuja. Ja koskee erityisesti lapsia. Miksi aikuinen ei vaadi lasta tekemään asioita joita hän pystyy tekemään. Lapset hyvin usein heittäytyvät palveltavaksi. Fiksu aikuinen edellyttää jo lapsilta omatoimisuutta.

Toivottavasti poikaystäväsi osaa muuttua ja alkaa vuorostaan tekemään sinulle pikku palveluksia. Ikävää, jos tuollainen mukava tapa jää sen takia pois elämästäsi, että poikaystävä on itsekeskeinen, eikä huomioi sinua. Kaikista meistä on mukavaa, jos joskus huomioidaan, nimenomaan tekemällä voileipä  toiselle valmiiksi samalla kun tekee itsellekin. 

me ollaan jo vanhempi pariskunta ja mies tietenkin vanhaa mallia.  Ei koskaan tee mitään minulle, aina kaiken vain itselleen. Minusta se on hullua ja loukkaavaa. Olen siitä yrittänyt miehelle sanoa, mutta mikään ei ole muutunut. Jos minä teen ruokaa, teen sitä tietenkin kaikille, mies vain itselleen. Koskaan ei kysy, ottaako joku muu jotain mitä on tekemässä.  Mies ei myöskään kanna ostoskasseja, vaan menee edellä kädet sivulla heiluen , kun minä raahaan 3-4 ostoskassia yksin.  Jotenkin ei vain ymmärrä, miten ihminen voi olla noin ajattelematon. Onnekai kukaan lapsista ei ole ottanut mallia  isästään. Tai ehkä isä on ollut varoittava esimerkki miten ei pidä toimia. 

Kannattaa ehkä puhua kunnolla tästä asiasta ja miettiä miten jatkossa. Suotta sinä passaat , jos ei toinenkaan koskaan. Parisuhteen kuuluu olla vastavuoroista. 

Samantyyppistä täällä. Mies ei huomioi muita millään tavalla eikä opi tiettyjä itselleni perustavanlaatuisia ajattelu- ja käytöstapoja rautalangallakaan vääntäen. Ei minun auta kuin pohtia se, jaksanko tätä elämää näin vai en. Ei ole mitään keinoa muuttaa aikuista. Turhaa se on odottaa muutosta. Joko muutut itse ettei asia häiritse tai sanotte moimoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen toimintamalli jossa jokainen aidosti huolehtii itsestään on kaikista kasvattavin ja tasa-arvoisin. Toki kyllä ap:n tapa kasvattaa hyviä ihmisiä myös. Kunnioitan kuitenkin suuresti niitä koteja joissa onnistutaan iskostamaan lapsiin aito omatoimisuus. Kaikki minkä voi tehdä itse, myös tehdään itse.

Eli sun mielestä hyvä ihminen huolehtii VAIN itsestään?

Viestissä nro7 selvensin tätä omatoimisuuden käsitettä. Se siis ei tarkoita etteikö tehdä muiden eteen juttuja. Ja koskee erityisesti lapsia. Miksi aikuinen ei vaadi lasta tekemään asioita joita hän pystyy tekemään. Lapset hyvin usein heittäytyvät palveltavaksi. Fiksu aikuinen edellyttää jo lapsilta omatoimisuutta.

Höpö höpö. Lasten ei kuulu pieninä tehdä aikuisten hommia, vaan ne kuuluvat vanhemmille. Ja ei ne kotityöt niin vaikeita ole, että niitä tarvitsee jo pienenä alkaa opettelemaan. Oppii ne vähemmälläkin harjoittelulla. Meillä ei ole lapsia pakotettu kotitöihin vaan ovat saaneet lapsina leikkiä ja olla huota vailla. Jokainen on sitten isompana oppinut ne kotihommat ja osavat ne kyllä tehdä. Eikä tarvinnut koko lasten lapsuutta tapella siitä , että huonetta ei ole siivottu. Oli lapsilla mukava lapsuus ja itse ei tarvinnut olla koko ajan pää punaisena komentelemassa. Ihan kunnon aikuisia tuli jokaisesta. Tai ehkäpä juuri sen takia, että saivat lapsena olla lapsia ja "passattavana".

Meitä on joka tyyppiä ihmisiä.Siihen vaikuttaa kotona opittu malli ja ihmistyyppi.Turha odottaa toisen muuttuvan ,sitä ei taatusti tapahdu,riitaa vaan tulee, ja taas on nalkuttava ukko tai akka kumppanina.

Ehkä kannattais seurustella ja asua sen aikaa ,että se rakkaushuuma menee ohi ja kukin näyttää oikean luontonsa.

Sit voi miettiä sietääkö tuota lopu ikäänsä vai lähteekö heti eri teille. Säästyisi ainakin sniiltä raastavilta eroilta, kun elää ns koeaikaa sisimmässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen toimintamalli jossa jokainen aidosti huolehtii itsestään on kaikista kasvattavin ja tasa-arvoisin. Toki kyllä ap:n tapa kasvattaa hyviä ihmisiä myös. Kunnioitan kuitenkin suuresti niitä koteja joissa onnistutaan iskostamaan lapsiin aito omatoimisuus. Kaikki minkä voi tehdä itse, myös tehdään itse.

Eli sun mielestä hyvä ihminen huolehtii VAIN itsestään?

Viestissä nro7 selvensin tätä omatoimisuuden käsitettä. Se siis ei tarkoita etteikö tehdä muiden eteen juttuja. Ja koskee erityisesti lapsia. Miksi aikuinen ei vaadi lasta tekemään asioita joita hän pystyy tekemään. Lapset hyvin usein heittäytyvät palveltavaksi. Fiksu aikuinen edellyttää jo lapsilta omatoimisuutta.

Höpö höpö. Lasten ei kuulu pieninä tehdä aikuisten hommia, vaan ne kuuluvat vanhemmille. Ja ei ne kotityöt niin vaikeita ole, että niitä tarvitsee jo pienenä alkaa opettelemaan. Oppii ne vähemmälläkin harjoittelulla. Meillä ei ole lapsia pakotettu kotitöihin vaan ovat saaneet lapsina leikkiä ja olla huota vailla. Jokainen on sitten isompana oppinut ne kotihommat ja osavat ne kyllä tehdä. Eikä tarvinnut koko lasten lapsuutta tapella siitä , että huonetta ei ole siivottu. Oli lapsilla mukava lapsuus ja itse ei tarvinnut olla koko ajan pää punaisena komentelemassa. Ihan kunnon aikuisia tuli jokaisesta. Tai ehkäpä juuri sen takia, että saivat lapsena olla lapsia ja "passattavana".

Ainakaan minä en ole siinä uskossa että lasten tulisi tehdä aikuisten hommia. On kuitenkin lukemattomia tilanteita missä lapsen on hyvä omaksua omatoimisuuden asenne. Ei kukaan täällä vaadi lasten olevan kuten aikuiset. Minä peräänkuulutan sitä että aikuisen ei kuulu tehdä kaikkea lapsen puolesta. Jotkut silti tekevät niin.

Annan esimerkin kodistamme. Lapset eivät koskaan muista ottaa pyyhettä mukaan kun menevät suihkuun. Sitten huutavat joka päivä voiko joku tuoda sen. Toki voisimme jatkaakin niin että tuomme, mutta tällaiset asiat pitää mielestäni opetella hoitamaan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen toimintamalli jossa jokainen aidosti huolehtii itsestään on kaikista kasvattavin ja tasa-arvoisin. Toki kyllä ap:n tapa kasvattaa hyviä ihmisiä myös. Kunnioitan kuitenkin suuresti niitä koteja joissa onnistutaan iskostamaan lapsiin aito omatoimisuus. Kaikki minkä voi tehdä itse, myös tehdään itse.

Eli sun mielestä hyvä ihminen huolehtii VAIN itsestään?

Viestissä nro7 selvensin tätä omatoimisuuden käsitettä. Se siis ei tarkoita etteikö tehdä muiden eteen juttuja. Ja koskee erityisesti lapsia. Miksi aikuinen ei vaadi lasta tekemään asioita joita hän pystyy tekemään. Lapset hyvin usein heittäytyvät palveltavaksi. Fiksu aikuinen edellyttää jo lapsilta omatoimisuutta.

Höpö höpö. Lasten ei kuulu pieninä tehdä aikuisten hommia, vaan ne kuuluvat vanhemmille. Ja ei ne kotityöt niin vaikeita ole, että niitä tarvitsee jo pienenä alkaa opettelemaan. Oppii ne vähemmälläkin harjoittelulla. Meillä ei ole lapsia pakotettu kotitöihin vaan ovat saaneet lapsina leikkiä ja olla huota vailla. Jokainen on sitten isompana oppinut ne kotihommat ja osavat ne kyllä tehdä. Eikä tarvinnut koko lasten lapsuutta tapella siitä , että huonetta ei ole siivottu. Oli lapsilla mukava lapsuus ja itse ei tarvinnut olla koko ajan pää punaisena komentelemassa. Ihan kunnon aikuisia tuli jokaisesta. Tai ehkäpä juuri sen takia, että saivat lapsena olla lapsia ja "passattavana".

Ainakaan minä en ole siinä uskossa että lasten tulisi tehdä aikuisten hommia. On kuitenkin lukemattomia tilanteita missä lapsen on hyvä omaksua omatoimisuuden asenne. Ei kukaan täällä vaadi lasten olevan kuten aikuiset. Minä peräänkuulutan sitä että aikuisen ei kuulu tehdä kaikkea lapsen puolesta. Jotkut silti tekevät niin.

Annan esimerkin kodistamme. Lapset eivät koskaan muista ottaa pyyhettä mukaan kun menevät suihkuun. Sitten huutavat joka päivä voiko joku tuoda sen. Toki voisimme jatkaakin niin että tuomme, mutta tällaiset asiat pitää mielestäni opetella hoitamaan itse.

Olet oikeassa. Mutta tämä asia on nyt ihan eri kuin ap:n tilanne. Otetaan esimerkkinä nyt tuo pyyhehomma. Jos ap:n mies haluaisi huomioida ap:ta, niin hän voisi sanoa, että ”hei muru, unohdit pyyhkeesi. Mä voin tuoda sen sulle.” Eikä tämän ole tietenkään tarkoitus olla jokapäiväistä vaan ihan normaalia toisen huomioimista välillä.