Hoikat(laihat) lapset ja ympäristön huomauttelu

Kuulostaa niin tutulta. Mä oon ollut suurinpiirtein saman kokoinen. Pari kertaa kävin yläasteen alussa terkkarilla. Loppui kasiluokan alussa kun paino oli noussut tarpeeksi.

Sain kanssa paljon kuulla laihuudesta, myös parhaalta kaverilta. Myöhemmin kaverin puolustus oli, et ikinä ei kuulemma ole niin paha et haukutaan laihuuden takia kun lihavuuden, kun totuus on et laihuus on se tavoiteltu ja kadehdittu olotila.

No, eipä se siltä silloin tuntunut.

Nyt jos kertoisit saman, mutta lapsi olisi lihava, niin saisit kuulla kunniasi. Syötät sen sairaaksi. Hyvä, ettet olisi jotain Munchausen-lajia.

On näitä niin paljon luettu palstalta ja tosielämässä kuultu.

Kyllä ihmiset ovat ajattelemattomia! Rankkaa lapselle joutua kuuntelemaan tuollaisia kommentteja. Toivottavasti ei myöhemmin kehity syömishäiriötä, kun painosta koko ajan huomautellaan.

Meillä neuvolan terkka jätti rauhaan kun lähetin lapsen sinne kerran isänsä kanssa....samasta muotista molemmat.

Kouluterkkarille lapsi osasi jo itsekin todeta että on isäänsä verrattuna pari kiloa paksumpi.

Tytöllä on kyllä hyvä itsetunto ja osaa ihmettelijöille kuitata takaisin menemättä henkilökohtaisuuksiin.

11v 143cm 28kg

Vierailija<br />

Sain kanssa paljon kuulla laihuudesta, myös parhaalta kaverilta. Myöhemmin kaverin puolustus oli, et ikinä ei kuulemma ole niin paha et haukutaan laihuuden takia kun lihavuuden, kun totuus on et laihuus on se tavoiteltu ja kadehdittu olotila.
</p>

<p>No, eipä se siltä silloin tuntunut.[/quote kirjoitti:

Tämä on totta! Ja dilti se laihuuden takia haukkuminen loukkaa ihan samalla tavalla. Tytär on jo oppinut inhoamaan koko sanaa. Hänestä laiha on haukkumasana, hoikka voi jo olla kohteliaisuus

Poika, jäänyt 170 senttiä pitkäksi ja on nyt aikuinen. Saan silti kuulla siitä miksi en ole antanut lapselle tarpeeksi ryokaa kun se on jäänyt niin joikaksi ja lyhyeksi. Ja pojalle usein vielä sanotaan että söisit kunnolla niin kasvat. Toki se se varmaan syömällä kasvaisikin, mutta ei pituutta vaan leveyttä.

Vierailija kirjoitti:

Poika, jäänyt 170 senttiä pitkäksi ja on nyt aikuinen. Saan silti kuulla siitä miksi en ole antanut lapselle tarpeeksi ryokaa kun se on jäänyt niin joikaksi ja lyhyeksi. Ja pojalle usein vielä sanotaan että söisit kunnolla niin kasvat. Toki se se varmaan syömällä kasvaisikin, mutta ei pituutta vaan leveyttä.

Valitan. Sun poika ei saa naista tolla pituudella. Paitsi rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen mummo, siis äitini, juomauttelee lapselle hyvin kansinaismoralistisesti. Ensin mäkätys alkaa siitä että lapsen pitäisi laihuttaa kun vatsa pömpöttää käsissä roikkuu allit, sitten alkaa marmatus siitä että lapsen pitäiso syödä enemmän kun on niin laiha. Ei mikään ihme että lapsi ei viihdy äitini luona.

Lapsena painostani huomautettiin mutta toisaalta painostettiin syömään herkkuja vierailuilla.

NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN ärsyttävää!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ap, ymmärrän.

---

Tyttäreni on nyt 152cm/27,5 kg ja v-u kun on vähän!!!

Syö kuin hevonen, paljon enemmän kuin minä enää tässä keski-iässä.

---

Ei ole allergioita, ei mitään muuta kuin ns. hoikat geenit.

-SINÄ OTAT VASTUUN!!!  on mulle lääkärien tms. toimesta huudettu ehkä puolimiljoona kertaa neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa.

NIIN OTAN!!!!

'

Aktiivisesti unohdin kaiken maailman välipunnitukset, koska tiedän, mitä lapseni syö ja kuinka hyvin.

'

Otin ja otan vastuun.

Jos lapseni laihtuisi ja kuihtuisi, menisimme lääkäriin.

Kun ei laihdu eikä kuihdu, vaan on erittäin hoikka, on.

Meidän tyttö oli suurinpiirtein tuon iköinen, vähän pidempi ja samanpainoinen kuin APn tyttö, kun kouluhoitaja rokotuksen yhteydessä otti ylimääräiseen pumnitukseen. Aina tosi hoikan tytön bmi oli enää n 15. Alkuun tyttö kielsi ehdottomasti että hänellä olisi mitään ongelmaa. Pikkuhiljaa paljastui, että iltapäivällä(meidän ollessa töissä) teki jopa 25km lenkkejä. Meille kertoi olleensa puolen tunnin lenkillä. Söi kyllä hyvin mutta liikkumisesta oli tullut ihan pakkomielle.

Nyt meillä on 170cm, n 50kg painava terve ja urheilullinen tyttö. Puhuu nykyään tosi avoimesti siitä että hänellä oli ongelmia oman vartalonkuvan kanssa. Asiat saatiin hänen kanssaan kuntoon ihan keskustelulla, vähensi hieman liikuntaan ja paransi syömistään. Mutta sen vain haluan varoittaa, että kun sitä omaa lasta katsoo päivittäin, niin ikään kuin sokeutuu sille painolle eikä tajua että ollaan vaaravyöhykkeellä. Syömishäiriö tsi pakkomielle liikuntaan tms tulee salakavalasti. Olkaa siis tosi hereillä ladtenne kanssa ja puuttukaa pieniinkin ongelmiin rohkeasti

Vierailija kirjoitti:

Meidän tyttö oli suurinpiirtein tuon iköinen, vähän pidempi ja samanpainoinen kuin APn tyttö, kun kouluhoitaja rokotuksen yhteydessä otti ylimääräiseen pumnitukseen. Aina tosi hoikan tytön bmi oli enää n 15. Alkuun tyttö kielsi ehdottomasti että hänellä olisi mitään ongelmaa. Pikkuhiljaa paljastui, että iltapäivällä(meidän ollessa töissä) teki jopa 25km lenkkejä. Meille kertoi olleensa puolen tunnin lenkillä. Söi kyllä hyvin mutta liikkumisesta oli tullut ihan pakkomielle.

Nyt meillä on 170cm, n 50kg painava terve ja urheilullinen tyttö. Puhuu nykyään tosi avoimesti siitä että hänellä oli ongelmia oman vartalonkuvan kanssa. Asiat saatiin hänen kanssaan kuntoon ihan keskustelulla, vähensi hieman liikuntaan ja paransi syömistään. Mutta sen vain haluan varoittaa, että kun sitä omaa lasta katsoo päivittäin, niin ikään kuin sokeutuu sille painolle eikä tajua että ollaan vaaravyöhykkeellä. Syömishäiriö tsi pakkomielle liikuntaan tms tulee salakavalasti. Olkaa siis tosi hereillä ladtenne kanssa ja puuttukaa pieniinkin ongelmiin rohkeasti

Jatkona vielä tähän että en nyt mitenkään väitä että AP:n tytön tilanne olisi sama kuin meidän tytön. Sitä vaan että olkaa tarkkana. Itse ajattelin aina että huomaan kyllä jos lapsilla on jotain höikkää. Mutta niin vaan tämä pakkomielle liikuntaan pääsi yllättämään ja lapsi osasi sen tosi hyvin peitellä.

Kävin pitkän keskustelun liikunnan opettajan kanssa siitä, miksi hän ei puuttunut kiusaamiseen. Vastaus oli samankaltsinen kuin mitä täällä on tullut esille: ei kuulemma ole kunnon kiusaamista, sillä kaikkihan haluavat olla laihoja. Hänen muelestään muut ovat vaan kateellisia.

Mutta kun ei se siltä lapsesta tunnu, kun koko ajan kuulee kuittailua painostaan

Milla kirjoitti:

Kävin pitkän keskustelun liikunnan opettajan kanssa siitä, miksi hän ei puuttunut kiusaamiseen. Vastaus oli samankaltsinen kuin mitä täällä on tullut esille: ei kuulemma ole kunnon kiusaamista, sillä kaikkihan haluavat olla laihoja. Hänen muelestään muut ovat vaan kateellisia.

Mutta kun ei se siltä lapsesta tunnu, kun koko ajan kuulee kuittailua painostaan

Otapa seuraavaksi yhteys rehtoriin. Useinhan koulukiusaaminen on juuri sellaista, että kiusataan "leikin" varjolla. Ja että kiusatun pitäis vaan ymmärtää kiusaajia ja hän itse on mukamas huumorintajuton tai milloin mitäkin. 

Itselläni on aina ollut kaikissa opetusryhmissäni ja harrasteryhmissä täysin nollatoleranssi kaikkeen kiusaamiseen. Ja oppilaat sen hyvin tietävät. Lapset eivät opi empatiaa ja muiden huomioimista jos ei opeta.