2. kierros, exän sukunimi?

Minusta olisi hyvin outoa ja uutta puolisoa loukkaavaa pitää exän sukunimi uudessa avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi hyvin outoa ja uutta puolisoa loukkaavaa pitää exän sukunimi uudessa avioliitossa.

Näin minäkin ajattelen. Ennen kaikkea loukkaavaa toista kohtaan.

Oon tätä miettinyt. Vaikka eihän sillä pitäisi olla väliä, mutta kyllä mä myönnän, että tuntuis ikävältä, jos kumppani olis aikoinaan ottanut eksänsä sukunimen mutta mun sukunimi ei kelpaa. Itsehän en tietenkään edes saisi ottaa hänen (eksänsä) sukunimeä. Jos hän taas ottaisi tyttönimensä käyttöön avioituessamme välttääkseen tämän sudenkuopan, tuntuisi sekin oudolta. Mennään naimisiin ja nainen vaihtaa nimeä, mutta miehensä nimi ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri erosi aviomiehestään, jonka kanssa oli tehnyt kaksi lasta. Löysi uuden miehen, jonka kanssa kihlautui, mutta ei mennyt naimisiin. Saivat uuden avopuolison yhteisen tyttären, jolle kaveri antoi EXÄNSÄ sukunimen. Perusteluna oli, että halusi kaikkien lastensa olevan samalla sukunimellä.

Aivan käsittämätön ratkaisu. Antaa lapselle oman isän sukunimen sijasta äidin exän sukunimi.

Nimilain ei pitäisi hyväksyä tätä. Tiedä sitten, kuka on tehnyt virheen. Synnärillä tuskin tutkitaan naisen ”oikeutta” nimetä perillisensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri erosi aviomiehestään, jonka kanssa oli tehnyt kaksi lasta. Löysi uuden miehen, jonka kanssa kihlautui, mutta ei mennyt naimisiin. Saivat uuden avopuolison yhteisen tyttären, jolle kaveri antoi EXÄNSÄ sukunimen. Perusteluna oli, että halusi kaikkien lastensa olevan samalla sukunimellä.

Aivan käsittämätön ratkaisu. Antaa lapselle oman isän sukunimen sijasta äidin exän sukunimi.

Nimilain ei pitäisi hyväksyä tätä. Tiedä sitten, kuka on tehnyt virheen. Synnärillä tuskin tutkitaan naisen ”oikeutta” nimetä perillisensä.

Miksi ei?

Minä vaihdoin erossa isoäidin tyttönimeen. Lapseni saisivat ottaa saman.

Otsikossa kysyttiin vain exän sukunimeä, eli siis Hämäläinen. Ei oltu edes avoliitossa.

Meiheni ex meni naimisiin ja teki uuden miehensa kanssa pari lasta. Piti mieheni sukunimen. Multa tasaisin välein kysellään olenko sukua xx:lle. Vastaan kuten asia on eli, että hän on aviomieheni entinen vaimo. Kysyjistä näkee, että he ovat kiusaantuneita. Kommentoivat usein, että eikös hän ole jo uusissa naimisissakin jne. Hänen tyttönimi on Virtanen.

Ex-mieheni nimi oli oikein kaunis, paljon kauniimpi kuin tyttönimeni. Mutta jo eroprosessin aikana kyseisen nimen kirjoittaminen alkoi ottaa päähän, ja pian se tuntui pelkältä taakalta.

Sukututkimusta tehnyt siskoni heitti, että miksi en ota vaikkapa isoisäni äidin tyttönimeä, joka oli todella nätti, ja aikani asiaa kypsyteltyäni hain kirkkoherranvirastosta sukuselvityksen ja toimitin nimenmuutoshakemuksen maistraattiin. Pari sataa euroa se maksoi, mutta oli sen väärti.

Nyt minulla on nimi, jota en vaihda, vaikka millainen mies tulisi vielä elämässä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Meiheni ex meni naimisiin ja teki uuden miehensa kanssa pari lasta. Piti mieheni sukunimen. Multa tasaisin välein kysellään olenko sukua xx:lle. Vastaan kuten asia on eli, että hän on aviomieheni entinen vaimo. Kysyjistä näkee, että he ovat kiusaantuneita. Kommentoivat usein, että eikös hän ole jo uusissa naimisissakin jne. Hänen tyttönimi on Virtanen.

Turha olla mustasukkainen nimestä. Itse en aijo luopua exän sukunimestä. Jos ex menee uusiin naimisiin niin ollaan sitten kaikki saman sukunimisiä. Minua ei haittaa jos joku kysyy sukulaisuussuhdetta. Höh; se on vaan nimi. Jos vielä saisin lisälapsen niin voisin antaa sille exän sukunimen jos isä olisi joku satunnainen tuttavuus.

Jos vaihdat sukunimen uudestaan ja eroatte, niin vaihdatko sitten takaisin eksän ja lasten sukunimeen? Vähän hankala tilanne, mutta itse varmaankin pitäisin tuossa tilanteessa saman nimen kuin lapsilla.

Kyllä minusta on ihan ymmärrettävää, että pitää sukunimenä "exän nimen", jos se on sama kuin lapsilla tai pitkässä liitossa hyvinkin on ollut kauemmin käytössä kuin vanha tyttönimi aikoinaan. Kyllä sitä siinä ajassa hyvinkin on tullut jo ihan oma nimi, ei sitä ajattele vain exän nimenä vaan omana.

Sen sijaan joskus olen ihmetellyt esimerkiksi sitä, kun puolen vuoden lapsettoman liiton jälkeen joku on välttämättä halunnut pitää sen exän nimen. Miksi? Tuskin sitä on edes ehtinyt siinä ajassa siihen tottua. Aina edes se nimi ei ole ollut millään tavalla hienompi tai kummoisempi. "Jokela nai Lampelan, eroaa alle vuoden päästä ja on edelleen Lampela vaikka asuu uusperheessä uuden miehen kanssa". En mä aina tajua, mutta toisaalta samapa tuo mulle loppujen lopuksi.

Ap:n kuitenkin kannattaa vaihtaa ihan sen takia, että häntä itseään asia tuntuu hiertävän noin paljon.

Nyt edesmennyt äitini piti ensimmäisessä avioliitossa ottamansa nimen ja lisäsi perään uuden miehensä nimen. Kysyin asiasta niin vastasi:

- Olen ollut 40 vuotta tällä nimellä, kauemmin kuin tyttönimelläni. En mitenkään enää osaisi olla tyttönimellä, ei se tunnu omalta enää ollenkaan. Ja nyt kun menen naimisiin, niin haluan ehdottomasti ottaa puolisoni nimen. Sitäpaitsi tekin olette (lapset) samalla nimellä!

Totta, ja aivan hyvä ratkaisu oli.

Itse pidän avioliitossa saamani nimen, kävi miten kävi. Olen myös tottunut tähän. Kortit ja passit on tällä nimellä. Jos eroan ja vielä sen jälkeen kävisi niin, että haluaisin mennä uudelleen naimisiin, niin sitten en tiedä pitäisinkö vai vaihtaisinko. Sen tietää vasta sitten jos asia on ajankohtainen.

Tunnen myös useamman parin jotka ovat naimisissa, mutta ovat silti pitäneet omat alkuperäiset sukunimensä. Monesti vieraammat ihmiset luulevat että ovat avopari :)

Vierailija kirjoitti:

Meiheni ex meni naimisiin ja teki uuden miehensa kanssa pari lasta. Piti mieheni sukunimen. Multa tasaisin välein kysellään olenko sukua xx:lle. Vastaan kuten asia on eli, että hän on aviomieheni entinen vaimo. Kysyjistä näkee, että he ovat kiusaantuneita. Kommentoivat usein, että eikös hän ole jo uusissa naimisissakin jne. Hänen tyttönimi on Virtanen.

Kysyjän kiusaantuminen voi johtua siitä, että sinusta ilmiselvästi näkee kuinka paljon asia _sinua_ hiertää ja he reagoivat siihen sinun omaan reaktioosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole (vain) exän sukunimi, vaan ihan sinun oma sukunimesi.

Ei se kyllä ole ihan ikioma, vaan miehen suvun. Meillä otetaan yleensä isän nimi sukunimeksi, niin ei ole joka kulttuurissa.

Minulla on ollut "miehen suvun nimi" yli puolet elämästäni, joten pidän nimeä kyllä ihan omanani, vaikka ollaankin erottu.

ohis

Ja minulla yli puolet elämästäni, enkä edelleenkään koe sitä omakseni (miehen kyllä, edelleen).

Vierailija kirjoitti:

Kaveri erosi aviomiehestään, jonka kanssa oli tehnyt kaksi lasta. Löysi uuden miehen, jonka kanssa kihlautui, mutta ei mennyt naimisiin. Saivat uuden avopuolison yhteisen tyttären, jolle kaveri antoi EXÄNSÄ sukunimen. Perusteluna oli, että halusi kaikkien lastensa olevan samalla sukunimellä.

Aivan käsittämätön ratkaisu. Antaa lapselle oman isän sukunimen sijasta äidin exän sukunimi.

Se exän sukunimi nyt on vaan äidin sukunimikin. Esim. 20 vuoden jälkeen voi tuntua oudolta ottaa takaisin tyttönimi. Sukunimi on historiaa, jota ei tarvitse pyyhkiä pois.

Mieheni ex-vaimo on edelleen mieheni sukunimellä vaikka erosta on jo reilu 15 vuotta ja lapsetkin oli jo erotessa reippaasti teini-ikäisiä, yksikään heistä ei edes asunut äitinsä kanssa. Eipä tuo ole minua puristellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri erosi aviomiehestään, jonka kanssa oli tehnyt kaksi lasta. Löysi uuden miehen, jonka kanssa kihlautui, mutta ei mennyt naimisiin. Saivat uuden avopuolison yhteisen tyttären, jolle kaveri antoi EXÄNSÄ sukunimen. Perusteluna oli, että halusi kaikkien lastensa olevan samalla sukunimellä.

Aivan käsittämätön ratkaisu. Antaa lapselle oman isän sukunimen sijasta äidin exän sukunimi.

Se exän sukunimi nyt on vaan äidin sukunimikin. Esim. 20 vuoden jälkeen voi tuntua oudolta ottaa takaisin tyttönimi. Sukunimi on historiaa, jota ei tarvitse pyyhkiä pois.

Jos pidän eron tullessa ex-mieheni sukunimen ja avioidun uudestaan, voiko uusi miehenikin ottaa exäni nimen itselleen?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on ihan ymmärrettävää, että pitää sukunimenä "exän nimen", jos se on sama kuin lapsilla tai pitkässä liitossa hyvinkin on ollut kauemmin käytössä kuin vanha tyttönimi aikoinaan. Kyllä sitä siinä ajassa hyvinkin on tullut jo ihan oma nimi, ei sitä ajattele vain exän nimenä vaan omana.

Sen sijaan joskus olen ihmetellyt esimerkiksi sitä, kun puolen vuoden lapsettoman liiton jälkeen joku on välttämättä halunnut pitää sen exän nimen. Miksi? Tuskin sitä on edes ehtinyt siinä ajassa siihen tottua. Aina edes se nimi ei ole ollut millään tavalla hienompi tai kummoisempi. "Jokela nai Lampelan, eroaa alle vuoden päästä ja on edelleen Lampela vaikka asuu uusperheessä uuden miehen kanssa". En mä aina tajua, mutta toisaalta samapa tuo mulle loppujen lopuksi.

Ap:n kuitenkin kannattaa vaihtaa ihan sen takia, että häntä itseään asia tuntuu hiertävän noin paljon.

Nimenvaihto on periaatteessa yksinkertainen juttu, mutta se korttien yms uusiminen ei niinkään. Ehkä ei puolen vuoden jälkeen jaksa tehdä samaa uudelleen, ehkä ajattelee että vaihtaa sitten jos menee vielä naimisiin.

Jos vaihtaa exän nimen tyttönimeen, niin voiko vaikka vuoden päästä vaihtaa takaisin exän sukunimelle itsensä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä exän-nyxän yhdistelmäsukunimestä? Itsestä se tuntuu naurettavalta "tämän naisen omistaa" listalta.

Ap

No niinhän ne isän nimi + miehen nimi -yhdistelmätkin vaikuttavat vähän siltä ainakin minun mielestäni. Joku äidin nimi + miehen nimi vielä menisi mutta jos on kahden miehen nimi naisella niin sillä on vähän sellainen ikävä sovinistinen kaiku.