Lue keskustelun säännöt.
Säälitkö vai kadehditko minua?
14.08.2018 |
Olen kolmen lapsen yh ja seurustelen miehen kanssa kuin teini, siis tapaamme aika harvoin, huvittelemme ja sekstailemme, kun ehdimme ja jos hän on meillä niin joudumme harrastamaan seksiä hiirenhiljaa etteivät lapset huomaa. Tykkään miehestä ja meillä on ihanaa yhdessä, mutta ”perheenisäksi” hänestä ei koskaan ole. Tulee hyvin lasteni kanssa toimeen, mutta ei mitään isäpuolen mallia. Oma elämäni on aika lailla mallillaan, lapset pärjää koulussa ja rahat riittävät vaikka ei rikkaita olla. Joskus mietin että aviomies ja ”isä” olisi ihanaa, joskus ajattelen että tämä on hyvä järjestely.
Kommentit (23)
En veisi miestä kotiin, vaan tapaisin häntä muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin. Sulla on seksiä. Mulla on seksitöntä parisuhde miehen haluttomuuden takia.
No enpä ajattele oikein mitään. Mulla vähän samanlainen tilanne, mutta itselleni sopivin "muutoksin". Koska mulla on lapset 50/50 lasten isän kanssa, mä vietän puolet ajastani uuden miesystäväni kanssa. Vietetään ihan normaalia aikuisten elämää yhdessä, paljon seksiä, laitetaan ruokaa, urheillaan, matkustellaan, tavataan ystäviä. Näin ollut jo viisi vuotta. Mies tykkää lapsistani ja nähdään myös lapsiaikana, mutta ei "jatkuvasti". Minulle tämä toimii todella hyvin, on kaikki mitä haluan.
Vierailija kirjoitti:
En veisi miestä kotiin, vaan tapaisin häntä muualla.
Miksi? Mies on ihan kiva tyyppi ja lapsilleni mukava. Ei juo eikä ole muutenkaan ikävä. Millä perusteella hän haittaa lasten elämää? Käyhän meillä lastenkin ystäviä? Vai vahingoittuvatko lapset siitä jos äidillä on jotain romanssia? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvähän se on, jos molemmat ovat tyytyväisiä. Olin aikoinaan samanlaisessa suhteessa, kunnes nainen pikku hiljaa alkoi olettaa, että alan kuitenkin elämään lapsiperhearkea enkä vain "poimi rusinoita pullasta". Siitä alkoi jyrkkä alamäki.
Sääli olisi oman egon nostattamista ja mitään kahdettivaahan siitä ei ole, että on lapsia ja levittää jalkansa jollekin miehelle hiljaa ettei lapset herää :D Lähinnä olen huvittunut, että kuvittelet että tuossa elämän tilanteessa jossa olisi jotain kahdettivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En veisi miestä kotiin, vaan tapaisin häntä muualla.
Miksi? Mies on ihan kiva tyyppi ja lapsilleni mukava. Ei juo eikä ole muutenkaan ikävä. Millä perusteella hän haittaa lasten elämää? Käyhän meillä lastenkin ystäviä? Vai vahingoittuvatko lapset siitä jos äidillä on jotain romanssia? Ap
Olen ohis, en tuo kommentoija. Mutta samaa mieltä hänen kanssaan.
Minusta lapsille tärkeää on pysyvyys ja vakaat kotiolot. Siihen ei sovi äidin poikaystävät. Toki jos sulla on sama miesystätä vuosikausia, mutta jos sitoutumisenne on sitä, että mies käy kiksauttelemassa sua kun huvittaa, niin ei paljon siltä kuulosta.
Katso nyt ainakin, että se tosiaan on mukava lapsillesi. Niin paljon on kuullut ikäviä tarinoita tyttäriä kähmineistä äidin poikaystävistä.
Kokeiltu on kirjoitti:
Hyvähän se on, jos molemmat ovat tyytyväisiä. Olin aikoinaan samanlaisessa suhteessa, kunnes nainen pikku hiljaa alkoi olettaa, että alan kuitenkin elämään lapsiperhearkea enkä vain "poimi rusinoita pullasta". Siitä alkoi jyrkkä alamäki.
Olen miettinyt että kuinka tuon voi välttää. Kyllähän miehenkin pitää ymmärtää naisen tilanne ja ei voi ainakaan vaatia yh-äidiltä samaa vapautta kuin lapsettomalta naiselta. Rusinat voi mies saada mutta lapset ovat aina äideille ykkösiä. Mitä nainen alkoi olettaa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikilla on eri isä niin eihän tuossa ole mitään kadehdittavaa. Liekö sisarukset kutsuvat toisiaan puolisiskoiksi ja puoliveljiksi kuten he todellisuudessa ovat?
Itse en haluaisi tuommoista mutta en sääli enkä kadehdi. Jokainen tekee niinkuin tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko oikeasti vuonna 2018 sitä mieltä, että lapsille on haitaksi nähdä että äiti on onnellinen jonkun miehen kanssa? Miten se sitä kodin pysyvyyttä haittaa? Sekö on hyvä malli lapsille, että aikuisen naisen pitää kuivettua ja elää vain lapsilleen kuin joku nunna ja mahdollinen rakkauselämä pitää olla häpeällisesti piilossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeiltu on kirjoitti:
Hyvähän se on, jos molemmat ovat tyytyväisiä. Olin aikoinaan samanlaisessa suhteessa, kunnes nainen pikku hiljaa alkoi olettaa, että alan kuitenkin elämään lapsiperhearkea enkä vain "poimi rusinoita pullasta". Siitä alkoi jyrkkä alamäki.
Olen miettinyt että kuinka tuon voi välttää. Kyllähän miehenkin pitää ymmärtää naisen tilanne ja ei voi ainakaan vaatia yh-äidiltä samaa vapautta kuin lapsettomalta naiselta. Rusinat voi mies saada mutta lapset ovat aina äideille ykkösiä. Mitä nainen alkoi olettaa? Ap
Enää ei riittäänyt, että tapasimme ilman lapsia. Eipä siinä mitään, kyllähän minä mielelläni kävin kahvittelemassa heidän läsnäollessaankin, olinhan kovin ihastunut naiseen. Siitä ei kuitenkaan ollut pitkä matka, kun minun olisi pitänyt vahtia lapsia, kun hän kävi hoitamassa asioitaan.
Seuraava askel oli vaateet siitä, että jos hänellä oli lapset viikonloppuna, minunkin olisi pitänyt viettää heidän kanssaan lapsiperheviikonloppua. Se kuitenkin ylitti oman rajani ja minut leimattiin itsekkääksi ja alettiin epäillä, että minulla on muitakin naisia. Sitten alkoi erolla kiristäminen ja otin itse hatkat.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko oikeasti vuonna 2018 sitä mieltä, että lapsille on haitaksi nähdä että äiti on onnellinen jonkun miehen kanssa? Miten se sitä kodin pysyvyyttä haittaa? Sekö on hyvä malli lapsille, että aikuisen naisen pitää kuivettua ja elää vain lapsilleen kuin joku nunna ja mahdollinen rakkauselämä pitää olla häpeällisesti piilossa?
Ei ollut kyse miesystävästä, vaan niiden kaartin vaihtumisesta. Lapselle kodin pitää olla turvasatama ja ihmissuhteiden siellä vakaita ja pysyviä.
Jos sulla pysyy yksi ja sama miesystävä vuosia, niin ok.
Jos sulla vaihtuu nuo häntäheikit taajaan ja lapset ei koskaan tiedä, kenen kanssa äiti kotona vehtaa, niin ei ei ja vielä kerran EI.
Kuten sanoin, vaihtuvuus lisää myös (toki sinänsä pientä) riskiä sille, että kun miehet ei sitoudu suhun, ne saattaa hyväksikäyttää lapsiasi.
Lapset kiintyy ihmisiin, varsinkin omassa kodissaan, ja jos ne ihmissuhteet katkeaa ja vaihtuu koko ajan, niin se ei ole lapsen psyykelle hyvåksi. Siksi ei ole hyvä idea raahata niitä miehiä kotiin jatkuvalla syötöllä. Pidä ees toi sama pitkään.
Miksi pitäisi kumpaakaan? Ihan on oma asiasi.
Se miksi ajattelen että tämä on ehkä kadehdittavaa on se että olen niin vapaa. Avioliittoni oli karmea ja aviomies teki elämästäni todella vaikeaa ja koko perhe oli onneton. Nyt nautin elämästä lasten kanssa ja siitä että voin päättää kaiken. Kotonamme onnyt paljon onnea ja rauhaa. Miesystävä ei voi määrätä elämääni, hän tuo vain iloa ja nautintoa minulle. Mutta tietysti yh-äidin elämässä on raskaitakin puolia ja väistämättä joskus miettii että olisiko uusperhe-elämä saman katon alla se unelmien täyttymys.
Kadehdin. Sulla on lapsia. Mulla on mies, mutta kiitos sairauksieni, en voi saada omia lapsia.