Idiootti ex oli ostanut Noidan käsikirjan ja antanut pojan lukea, nyt poika nukkuu vieressäni ja herättää minut saattamaan vessaan !

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et lapsellesi näytä rumaa asennetta eksääsi kohtaan!

Eli ex saa perseillä minkä ehtii ja lapsen äidin pitää sitten kestää kaikki seuraukset ja korjata vahingot? Lapselle voi sanoa, että iskä on antanut sinun lukea sellaista kirjaa, joka ei noin nuorille kuulu. Mitähän ex vielä keksii, teini mukaan tupakalle ja oluelle?

Vierailija kirjoitti:

Missa tynnyrissa oikein kasvetaan nykyaan.

Tuo luettiin ekaluokalla minun aikanani. 80 luvun alussa.

Pahin mulle sattunut kokemus oli 4 luokalla elm street 1 ja 2 putkeen.

Se aiheutti pari unettonta yota

Varmaan siinä samassa tynnyrissä, missä mut kasvatettiin 80-luvulla. Mä nukuin varmasti pari vuotta äidin vieressä sen jälkeen, kun olin lukenut Noidan käsikirjan.

Ihmiset ovat erillaisia!

Minä luin lapsena Vihreän Käden joka oli myös kaikkea muuta kuin lastenkirja, Noidan Käsikirjan ja Pikku Vampyyrit, nukuin yöni hyvin.

Kaveri katsoi teininä yhden jakson Salaisia Kansioita ja soitti minut yökylään, kun pelotti.

Mulla ei olis 9-vuotiaana tullut mieleenkään nukkua vanhempien vieressä ja vaatia heitä kusettamaan mua yöllä. Vaikka olen toki itsekin lapsena lukenut kirjan. Lapsella on nyt hyvä tilaisuus opetella voittamaan pelkonsa ja sulla vanhempana vakuuttaa lapselle, ettei mörköjä ole olemassa.

9-vuotias ei ole liian nuori Noidan käsikirjalle. Alle kouluikäiselle en sitä antaisi.

Minäkin pelkäsin kirjaa ja se pelko oli samalla ihana tunne. Koska eihän ne tositarinoita ole, mutta saa mielikuvituksen silti juoksemaan. Myös vuoristoratoja pelkäsin ja halusin silti mennä niihin. Jännityksen ja nautinnon välinen raja on häilyvä. Vaikka Noidan käsikirjaa pelkäsinkin, oli se silti kiehtova ja mielenkiintoinen. Olen kiitollinen, että sain kirjan lapsena hyppysiini. Monet rakkaimmista lapsuusmuistoistani liittyy juurikin kummitustarinoihin ja kaikkiin jännittäviin hetkiin. Lapsuuteni olisi ollut todella tylsä ja ankea ilman jännittäviä kirjoja, elokuvia, tv-sarjoja ja ulkoleikkejä pimeässä! "Traumoista" syntyy parhaat lapsuusmuistot! Kiitos kultaiset 80- ja 90-luvut! :)

Ai hitto, kaunista.

Vittu_te_ämmät ootte sekaisin! Se on lastenkirja.

Mt-ongelmaisia "erityisherkkiä" joilla on kissa, epäilemättä. :))))

Kirjalla läpsäise eksäsi naamaan, kuitenkin niin ettei lapsi näe. Muistan kirjan hyvin, hyii....

Aikuisen tehtäviin kuuluu kertoa lapselle, ettei noitia ja vampyyreja ole olemassa ja että kirja on fiktiivinen. Sano lapselle, että kirjan tarkoitus on luoda jännitystä eikä sen tekstejä ja kuvia kannata pelätä. Ne ei ole totta. Sen jälkeen lapsi voi lukea kirjaa paremmalla mielellä. Ole lähellä ja tarjoa tukea ja turvaa, jos se edelleen pelottaa.

Sanoo vaan että ei sen kirjan juttuja mitään ole oikeasti tapahtunut, se on vain viihdettä niinkuin vuoristorata, tarkoitus onkin että se vähän pelottaa. Parhaassa tapauksessa muksusi rupeaa harrastamaan kauhuleffoja,-pelejä ja kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vittu_te_ämmät ootte sekaisin! Se on lastenkirja.

Mt-ongelmaisia "erityisherkkiä" joilla on kissa, epäilemättä. :))))

Minulla on kissa ja rakastan Noidan käsikirjaa. Olen sen lukemista lapsille täällä kannustanutkin ja kirjaa puolustanut. Joten älä sotkea omia kissatraumojasi tähän aiheeseen :)

Olettepas säikkyjä. Mörköjä, vampyyreita ja muita hupsutuksia ei ole olemassa.  

Mulle ei aikoinaan tullut mitään traumoja tuosta kirjasta. Tiesin kyllä että noidat, kummitukset, vampyyrit jne. on satua, luulisi että nykylapsetkin sen verran ymmärtävät.

Anna lapselle seuraavaksi Vihreä koura. Se on astetta lempeämpi teos. Löytyy lastenkirjojen hyllystä kirjastosta :)

Minusta oikein hyvä ostos. Lapsesi tulee kiittämään vielä vanhempana, kun muistelee kaiholla Noidan käsikirjaa ja naurahtaa silloiselle säikkyydelleen.

Minunkin lempikirjani lapsuudesta. Lainasin joskus toka luokkalaisena kirjastosta ja jossain vaiheessa sain vinguttua äidiltä oman. Toinen oli alkuperäinen Jörö-Jukka joka on nykyään sekin kuulemma saatanasta. Ylistressaantuvien vanhempien lapsista kasvaa herkkiä hermokimppuja jotka eivät osaa käsitellä pelottavia tai epämiellyttäviä juttuja. 

Itseäni ahdisti pienenä enemmä Dumbot ja Kotia kohti-leffat kuin jotkut kauhu-splätterit ja vampyyrit.