Ulkonäkö vs. Ystävyys

Kaikki tulee vastaamaan että ei ole väliä mutta käytännössä kyllä sillä on.

Jo päiväkodista alkaen näkee että tietynnäköiset tyypit hakeutuu kaveeraamaan keskenään joka on tuskin sattumaa.

Ulkonäkö piirteiden osalta ei ratkaise, mutta varmasti olemus muuten. Esim jos on hyvin epäsiisti ihminen, se varmasti karkottaa. Tai joku raju alakulttuuri rajaa joitakin ihmisiä pois.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tulee vastaamaan että ei ole väliä mutta käytännössä kyllä sillä on.

Jo päiväkodista alkaen näkee että tietynnäköiset tyypit hakeutuu kaveeraamaan keskenään joka on tuskin sattumaa.

Hmm.

No eikö ystävyydet mudosto vähän niinkun itsestään, jos on muodostuakseen.

Mut eikö muka aikuisena se luonne sen määritä, kun jossain esim työpaikoilla ihmiset tutustuvat keskenään.

Ehkä loppujenlopuksi ne on ne henkilökemiat, jotka vetää ihmiset puoleensa.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö piirteiden osalta ei ratkaise, mutta varmasti olemus muuten. Esim jos on hyvin epäsiisti ihminen, se varmasti karkottaa. Tai joku raju alakulttuuri rajaa joitakin ihmisiä pois.

Totta.

Samanlainen vetää samanlaista puoleensa, eikä kyse todennäköisesti koskaan ole ollutkaan ulkonäöstä ystävyyksien muodostumisessa.

Kyllä merkitsee. En näe mitään kiinnostavaa esim. lihavissa ihmisissä. Tai epäsiisteissä. Tai just joissain gooteissa. Sen sijaan sellainen reipas ja iloinen look jossa ripaus boheemiutta tai yläluokkaa vetoaa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä merkitsee. En näe mitään kiinnostavaa esim. lihavissa ihmisissä. Tai epäsiisteissä. Tai just joissain gooteissa. Sen sijaan sellainen reipas ja iloinen look jossa ripaus boheemiutta tai yläluokkaa vetoaa paremmin.

Oletko itsekin tällainen reipas ja iloinen?

Koska gootithan sit kiinnostuu gooteista, nistit nisteistä, reippaat reippaista yms.

Eli henkilökemiat!

Mulla on yksi ystävä, joka on reilusti ylipainoinen (siis selkeästi obesitaksen puolella). Hän oli lihava jo tavatessamme, mutta on sittemmin paisunut kuin pullataikina ja kokoa alkaa olla sen verran, että esimerkiksi kaupungilla kävely ei onnistu ellei kävellä tosi hitaasti ja pidetä lepotaukoja koko ajan. Kun menen hänen kanssaan ulos syömään, kaikki tuijottavat meitä (so. häntä). 

Ei tulisi silti mieleenkään hylätä ystävänä, hän on ollut mulle aina tukena silloin kun sitä olen tarvinnut. Mikäli kokee tarvetta hengata vain "hyvännäköisten" kanssa niin on omassa itsetunnossa roimasti parantamisen varaa. 

Ystävän kasvoilla tai vartalon muodolla ei oo mulle yhtään mitään väliä. Ja varsinkin vanhoilla ystävillähän on se ulkonäkö voinut vuosien varrella vaihdella paljonkin, samoin kuin minulla.

Minulla on monennäköisiä ja -kokoisia kavereita, mutta kyllä se varmaan jonkin verran merkitsee. Ilmeisesti pidän monennäköisistä ihmisistä, koska ystävissäni on pitkätukkia, kaljuja, gootteja, laihoja ja lihavia. Mutta varmaan jonkun oikein epämiellyttävän (siis minusta, jos ihmisen ulkonäössä tai olemuksessa olisi jotain, mitä MINÄ en voisi sietää) ihmisen kanssa kaveruus jäisi solmimatta.

age is just a number kirjoitti:

Mulla on yksi ystävä, joka on reilusti ylipainoinen (siis selkeästi obesitaksen puolella). Hän oli lihava jo tavatessamme, mutta on sittemmin paisunut kuin pullataikina ja kokoa alkaa olla sen verran, että esimerkiksi kaupungilla kävely ei onnistu ellei kävellä tosi hitaasti ja pidetä lepotaukoja koko ajan. Kun menen hänen kanssaan ulos syömään, kaikki tuijottavat meitä (so. häntä). 

Ei tulisi silti mieleenkään hylätä ystävänä, hän on ollut mulle aina tukena silloin kun sitä olen tarvinnut. Mikäli kokee tarvetta hengata vain "hyvännäköisten" kanssa niin on omassa itsetunnossa roimasti parantamisen varaa. 

En tiedä missä tuppukylässä asut, mutta minulla on myös hyvin lihava ystävä,

eikä häntä tuijoteta kun liikumme yhdessä. Saatika syödessä.

Tuijottaako joku lihavia ihmisiä ravintolassa - käsi ylös? Sitähän minäkin, eiköhän asia ole päin vastoin.

Itselleni ei ole väliä. Mun kavereista löytyy tummia ja vaaleita, pitkiä ja lyhyitä, hoikkia ja selkeästi ylipainoisia, kovasti laittautuneita ja tosi luonnollista lookia suosivia, omaan silmääni hyvännäköisiä ja ei niin hyvännäköisiä jne. Pääasia on luonne ja se miten sattuu synkkaamaan esimerkiksi huumorin ja yleisen henkilökemian osalta. Ainoa, jolla voisin kuvitella olevan väliä ulkonäössä olisi se, jos joku olisi todella epäsiisti/epähygieninen. Se varmaan ällöttäisi väkisinkin.

Sen sijaan täytyy sanoa, että vaikka mulla on kavereita, kyllä mä koen usean ihmisen kohdalla oman ulkonäköni vaikuttaneen siihen miksen ole heidän kaverikseen kelvannut. Ei ole annettu edes mahdollisuutta näyttää millanen tyyppi oon, vaan on oltu tuomitsevia, katseltu nenän vartta pitkin tai heti jotenkin päätelty, ettei meillä varmaan olisi mitään yhteistä. Olen muuten ihan tavallisen näköinen nainen, mutta ylipainoa löytyy selvästi. Yksi työkaveri, jonka kanssa vapaa-ajallakin hengailen, on avoimesti myöntänyt ensin tehneensä musta oletuksia painoni vuoksi ja ettei olisi uskonut meidän ystävystyvän - itse kun on aikamoinen fitnessmimmi. Niin vaan on kuitenkin tykännyt musta ihmisenä, kun työn kautta tutustui väkisinkin, ja ollaan kyllä käyty yhdessä mm. lenkillä, pelaamassa sulkapalloa yms eli joutui huomaamaan, että me lihavatkin voidaan harrastaa liikuntaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan täytyy sanoa, että vaikka mulla on kavereita, kyllä mä koen usean ihmisen kohdalla oman ulkonäköni vaikuttaneen siihen miksen ole heidän kaverikseen kelvannut. Ei ole annettu edes mahdollisuutta näyttää millanen tyyppi oon, vaan on oltu tuomitsevia, katseltu nenän vartta pitkin tai heti jotenkin päätelty, ettei meillä varmaan olisi mitään yhteistä. Olen muuten ihan tavallisen näköinen nainen, mutta ylipainoa löytyy selvästi. Yksi työkaveri, jonka kanssa vapaa-ajallakin hengailen, on avoimesti myöntänyt ensin tehneensä musta oletuksia painoni vuoksi ja ettei olisi uskonut meidän ystävystyvän - itse kun on aikamoinen fitnessmimmi. Niin vaan on kuitenkin tykännyt musta ihmisenä, kun työn kautta tutustui väkisinkin, ja ollaan kyllä käyty yhdessä mm. lenkillä, pelaamassa sulkapalloa yms eli joutui huomaamaan, että me lihavatkin voidaan harrastaa liikuntaa ;)

Kiva kuulla!

Mulle on käynyt samoin, koska näytän ns. Kiltiltä ja mulla on silmälasit, niin ihmiset vetää omat oletuksensa siitä.

Mut pakostihan se menee niin, että jos ei ihan tuuliajolla ole, niin kyllä sitä vaan ne oikeanlaiset ihmiset ympäriltä löytyy. Synkkaa jos synkkaa! Jos ei niin ei..

Oikeestaan vaan itsestä kiinni kuinka paljon tekee elämässään asioita mistä pitää ja sitä kautta tutustuu niihin oikeisiin ihmisiin automaattisesti.

Tälläkin palstalla niin paljon on itketty sitä, että kun ei kukaan soittele yms.

Ette ole vaan löytäneet itseänne ja niitä juttuja ja ihmisiä vielä! :)

Mulla on ollut kavereina lähes aina niitä koulukiusattuja ja syrjittyjä tyyppejä; jollain tapaa vammaisiksi lueteltavia, lihavia, anorektisen laihoja, masentuneita, sairaalloisen ujoja yms. En siis valitse ystäviäni ulkonäön perusteella.

Olen huomannut, että erityisesti ns. bestis -iässä olevat tytöt ovat usein tuon parhaan kaverinsa kanssa ulkonäöltään ja etenkin ruumiinrakenteeltaan hyvin samanlaisia. En nyt tarkoita pelkästään pukeutumistyyliä,  painoa, kampausta jne. vaan sitä, että myös pituus ja vartalon muodot ovat hämmästyttävän samanlaiset.

Eilen esim- näin kahvilan tiskillä kaksi tyttökaverusta, joilla oli lähes täsmälleen saman pituiset jalat ja vartalon mittasuhteet muutenkin ihan yksi yhteen. Kai siinä samanlaisuudessa jotain (alitajuista) vetoa on...

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Mulla on yksi ystävä, joka on reilusti ylipainoinen (siis selkeästi obesitaksen puolella). Hän oli lihava jo tavatessamme, mutta on sittemmin paisunut kuin pullataikina ja kokoa alkaa olla sen verran, että esimerkiksi kaupungilla kävely ei onnistu ellei kävellä tosi hitaasti ja pidetä lepotaukoja koko ajan. Kun menen hänen kanssaan ulos syömään, kaikki tuijottavat meitä (so. häntä). 

Ei tulisi silti mieleenkään hylätä ystävänä, hän on ollut mulle aina tukena silloin kun sitä olen tarvinnut. Mikäli kokee tarvetta hengata vain "hyvännäköisten" kanssa niin on omassa itsetunnossa roimasti parantamisen varaa. 

En tiedä missä tuppukylässä asut, mutta minulla on myös hyvin lihava ystävä,

eikä häntä tuijoteta kun liikumme yhdessä. Saatika syödessä.

Tuijottaako joku lihavia ihmisiä ravintolassa - käsi ylös? Sitähän minäkin, eiköhän asia ole päin vastoin.

Helsinki on tuppukylä globaalisesti katsottuna joo :) 

No ei mutta vakavasti - oikeasti häntä tuijotetaan. On itsekin tästä maininnut ruokaillessamme.