Lue keskustelun säännöt.
Nyt iski syksyahdistus. Koulujen alku ok mut nyt alkaa harrastusrumba.
Kesä ollut Ihanaa aikaa, ehtinyt kotonakin olla sekä myös hoitaa sosiaalisia suhteita ja nauttia elämästä. No sitten alkoi työ ja lasten koulut. No Joo, ihan fine. Mut nyt ahdistaa, kun kaikki harrastukset alkaa taas ja jatkuva aikataulujen vahtiminen, stressiruokailut ja kuskaamiset. Elämä on taas ohi eikä siihen juuri muuta mahdukaan.
Ja ei, valitettavasti eivät pääse itse kulkemaan harrastuksiinsa (kuin jonkun satunnaisen kerran). Kimppakyytejä toki järjestetään mahdollisuuksien mukaan, mutta kyllä sitä kuskattavaa jää silti. 3 lasta, joita yhdellä 2 harrastusta muilla vaan 1. Harrastuskertoja 2-5/lapsi/vko. (= noin 10 kuljetusta, vienti ja haku =20)
Olen toki iloinen, että ovat aktiivisia ja kaikki löytäneet sen oman juttunsa, mieluisan harrastuksen. Kyllä se silti mehut vanhemmista vie. Muuta?
Kommentit (125)
Onko siinä harrastamisessa järkeä jos se on pelkkää stressiä ja kyyditystä koko elämä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kimppakyydit kunnossa, koita järjestää. Meillä kolme lasta. Esikoinen harrastaa 3*viikossa, eli 6 kertaa yhteen suuntaan vientiä/hakua. Meillä näistä 2 suuntaa. Keskimmäinen harrastaa 4-5 kertaa viikossa, eli 8-10 suuntaa. 2 suuntaa menee itse, 2-3 kuskataan me. Kuopus on niin pieni, että häntä viedään kahteen harrastukseen viikossa itse ja hoidetaan samalla ruokaostokset.
Tuleehan tuossakin ajo tietty, mutta kun on jaettu vastuu, ei tunnu pahalta, etenkään kun yksi kuopuksen harrastus yhdistyy keskimmäisen kuskaukseen, eli mulla on autossa 6v ja kolme 12-vuotiasta, vien ensin isot, sit kuopuksen, käyn kaupassa, haen kuopuksen. Hoituu samalla plus pääsen kauppaan rauhassa. Jos ei tarvi kauppaan, käyn juoksulenkillä odottaessani.
Jos ei pysty kimppakyytejä sopimaan, niin kuskaukset kannattaa yhdistää joko asioiden hoitoon tai omaan liikkumiseen. Juoksulenkki, kävely, sali jos on lähellä, joskus treenaan ensim. lapsen treenihallin aulassa kehon painolla, ulkona voi myös treenata pitkälle syksyyn esim kahvakuulalla. Jos ei jaksa treenata eikä ole kauppajuttuja, niin sitten soitat puhelun ystävälle, neulot villasukkaa, luet, whatever.
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä harrastamisessa järkeä jos se on pelkkää stressiä ja kyyditystä koko elämä sitten?
Onko järkeä hankkia lapsia ja sitten ilmoittaa, ettei saa harrastaa, koska vanhemmat ei viitsi kuljettaa?
Olen lapset tehnyt, haluan tarjota heille mielekästä tekemistä ja sosiaalisia suhteita myös vapaa-ajalla. Tosin lasten ollessa pieniä, en tajunnut kuinka aikaa- ja energiaa vievää tämä on. Mut 5 vuoden päästä pitäisi olla jo helpompaa. Kylläpä lohduttaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä harrastamisessa järkeä jos se on pelkkää stressiä ja kyyditystä koko elämä sitten?
Meinaat, että lapselta lopetetaan harrastukset, kun äitiä ei huvitakaan? Ei niin tehdä. Jos on aloitettu, pitää saada jatkaa. Nämä asiat mietitään etukäteen, että mihin voidaan sitoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä harrastamisessa järkeä jos se on pelkkää stressiä ja kyyditystä koko elämä sitten?
Onko järkeä hankkia lapsia ja sitten ilmoittaa, ettei saa harrastaa, koska vanhemmat ei viitsi kuljettaa?
Olen lapset tehnyt, haluan tarjota heille mielekästä tekemistä ja sosiaalisia suhteita myös vapaa-ajalla. Tosin lasten ollessa pieniä, en tajunnut kuinka aikaa- ja energiaa vievää tämä on. Mut 5 vuoden päästä pitäisi olla jo helpompaa. Kylläpä lohduttaa.
Ap
Siis tarkoitat että pitäähän sille olla ohjelmaa ettei tartte itse yrittää mitään keksiä. Suoraan ohjattuun toimintaa vaan... Perheellä ei ole muuta väliä, kuin olla mahdollistamassa tuota. Jääkö noista vuosista todellakaan sitten edes niitä muistoja joihin palata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kimppakyydit kunnossa, koita järjestää. Meillä kolme lasta. Esikoinen harrastaa 3*viikossa, eli 6 kertaa yhteen suuntaan vientiä/hakua. Meillä näistä 2 suuntaa. Keskimmäinen harrastaa 4-5 kertaa viikossa, eli 8-10 suuntaa. 2 suuntaa menee itse, 2-3 kuskataan me. Kuopus on niin pieni, että häntä viedään kahteen harrastukseen viikossa itse ja hoidetaan samalla ruokaostokset.
Tuleehan tuossakin ajo tietty, mutta kun on jaettu vastuu, ei tunnu pahalta, etenkään kun yksi kuopuksen harrastus yhdistyy keskimmäisen kuskaukseen, eli mulla on autossa 6v ja kolme 12-vuotiasta, vien ensin isot, sit kuopuksen, käyn kaupassa, haen kuopuksen. Hoituu samalla plus pääsen kauppaan rauhassa. Jos ei tarvi kauppaan, käyn juoksulenkillä odottaessani.
Jos ei pysty kimppakyytejä sopimaan, niin kuskaukset kannattaa yhdistää joko asioiden hoitoon tai omaan liikkumiseen. Juoksulenkki, kävely, sali jos on lähellä, joskus treenaan ensim. lapsen treenihallin aulassa kehon painolla, ulkona voi myös treenata pitkälle syksyyn esim kahvakuulalla. Jos ei jaksa treenata eikä ole kauppajuttuja, niin sitten soitat puhelun ystävälle, neulot villasukkaa, luet, whatever.
Tätä rumbaa on jo useamman vuoden ollut, että kyllä kaikki yhdistämis- ja kimppakyytimahdollisuudet käytetään kyllä tehokkaasti. Tiettyinä vuosina se on helpompaa, joskus taas treeniajat ei osu yksiin millään. Silti tää rumba ahdistaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä harrastamisessa järkeä jos se on pelkkää stressiä ja kyyditystä koko elämä sitten?
Meinaat, että lapselta lopetetaan harrastukset, kun äitiä ei huvitakaan? Ei niin tehdä. Jos on aloitettu, pitää saada jatkaa. Nämä asiat mietitään etukäteen, että mihin voidaan sitoutua.
Sitten ei kannata valittaa kuinka ei tunne elävänsä. Tuo on ollut ihan oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on niitä perheiden valintakysymyksiä. Ensin valkataan harrastukset, joissa monta harkkakerta/viikko ja sinne ei pääse ilman kyytiä. Mutta sit alkaa vanhemmat ”valittaa”. Tai sitten tää on sitä vanhempien näennäisvalitusta... toivottavasti ette valita kuskaiksista yms lasten kuullen, vie meinaa tehokkaasti motivaation kivastinkin harrastuksesta, jos vanhemmat aina valittaa hankaluudesta ja kiireestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä harrastamisessa järkeä jos se on pelkkää stressiä ja kyyditystä koko elämä sitten?
Onko järkeä hankkia lapsia ja sitten ilmoittaa, ettei saa harrastaa, koska vanhemmat ei viitsi kuljettaa?
Olen lapset tehnyt, haluan tarjota heille mielekästä tekemistä ja sosiaalisia suhteita myös vapaa-ajalla. Tosin lasten ollessa pieniä, en tajunnut kuinka aikaa- ja energiaa vievää tämä on. Mut 5 vuoden päästä pitäisi olla jo helpompaa. Kylläpä lohduttaa.
Ap
Siis tarkoitat että pitäähän sille olla ohjelmaa ettei tartte itse yrittää mitään keksiä. Suoraan ohjattuun toimintaa vaan... Perheellä ei ole muuta väliä, kuin olla mahdollistamassa tuota. Jääkö noista vuosista todellakaan sitten edes niitä muistoja joihin palata?
Ei en tarkoita sitä. Vaan sitä että mielestäni on tärkeää, että lapsilla on myös vapaa-aika mahdollisuus tehdä haluamiaan juttuja. Harrastuksissaan tapaavat kavereita, ottavat vastuuta, viihtyvät. Haluan, että heillä on myös kodin ulkopuolista elämää. Teineille kun ei enää pelkät koti-illat perheen kanssa riitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon just se huono vanhempi, jonka lapset käy pelaileen sählyä ja jalkkista koulullaan, heitetään kyllä, mut matka lyhyt. Koululta löytyy liikkakerhot ja leivonta kerhot ja se saa luvan riittää. Ei ole rumbaa, eikä mene rahat. Itse harrastan myös samaisella koululla omat harrastukseni.
Kun harrastuksen aloittaa, on harrastuskertoja yleensä vain yksi kerta viikossa. Kun harrastuksessa etenee, määrät lisääntyvät. Joukkuelajissa ei oikein voi ilmoittaa, että olen mukana, mutta treenaan vain kerran viikossa. Mahdollisuudet siis ovat joko lopettaa tai treenata useamman kerran viikossa. Ja koska lapset harrastuksissaan viihtyvät, en näe lopettamista vaihtoehtona sen vuoksi ettei viitsittäisi kuljettaa.
Vaikkakin harrastusmäärien lisääntyminen ja kuljetusten määrä onkin yllättänyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon just se huono vanhempi, jonka lapset käy pelaileen sählyä ja jalkkista koulullaan, heitetään kyllä, mut matka lyhyt. Koululta löytyy liikkakerhot ja leivonta kerhot ja se saa luvan riittää. Ei ole rumbaa, eikä mene rahat. Itse harrastan myös samaisella koululla omat harrastukseni.
Miten olet tämän vuoksi huono vanhempi? Kyllä meilläkin varmaan niin tehtäisiin, js mahdollisuus olisi. Kaikilla ei lähikoulussa harrastuksia järjestetä.
Ap
Onneks lapsistani kukaan ei harrastanut mitään.
Ja sehän on nykyisin jo sallittuakin, jonka allekirjoitan.
Nyt kyllä aikuisena kaiklla on omat harrastuksensa. 971
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin lapsethan ei itsenäisesti pysty kulkemaan, kun on tavattoman monia pirun huonoja tekosyitä vaatia tässä kohtaan sitä itsenäisyyttä.
"Mut nyt ahdistaa, kun kaikki harrastukset alkaa taas ja jatkuva aikataulujen vahtiminen, stressiruokailut ja kuskaamiset. Elämä on taas ohi eikä siihen juuri muuta mahdukaan."
Elämä näyttää olevan silkkaa suorittamista ja ahdistusta - mutta se on myös valintoja. Ja nämä olette itse tehneet. Aika mahtipontisesti todettu tuo "elämä on taas ohi". En edes sääli.
Miksi ap:n tarvii stressata. Ap selvästi nauttii siitä, että voi tarjota lapsilleen harrastuksia. Ei kuskailuista tarvii stressata, vaan ottaa tuo osana elämää. Musta on ainakin tosi kiva kuskata muksuja ja heidän kavereita, ihania fiksuja nuoria. Ainoastaan harrastuksiin liittyvät talkoot ei niin huvittais, toki hoidamme oman pottimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon just se huono vanhempi, jonka lapset käy pelaileen sählyä ja jalkkista koulullaan, heitetään kyllä, mut matka lyhyt. Koululta löytyy liikkakerhot ja leivonta kerhot ja se saa luvan riittää. Ei ole rumbaa, eikä mene rahat. Itse harrastan myös samaisella koululla omat harrastukseni.
Miten olet tämän vuoksi huono vanhempi? Kyllä meilläkin varmaan niin tehtäisiin, js mahdollisuus olisi. Kaikilla ei lähikoulussa harrastuksia järjestetä.
Ap
Eikun aloitetta vetämään. Meillä pieni kylä ja pieni koulu, ja silti on niin vanhempien itse vetämiä liikkakerhoja ja sählyharkkoja kuin seuriksenkin ja viä 4h.n Koulun liikuntasalit on julkista tilaa, niitä voi vuokrata.
Muuttakaa, jos itsenäinen kulkeminen ei onnistu eikä mitään arjessa voi muuttaakaan. Omani olen kasvattanut vanhanaikaisesti valitsemaan realistisista vaihtoehdoista. Rumbat ja sambat ovat hyvin pitkälle valintakysymys.
Meilläkin lapset sen verran pieniä ja etäisyyttä sen verran, että kaikki kolme pitää viedä ja hakea aina erikseen harrastuksiin. Niitä toki yhdistellään, mutta rankka riesa tää kuskaaminen on. Tuttu juttu mitä ap sanoi, eli rankkaa tää on.
Siis muita?