Miksi sosiaaliset ja puheliaat vihaavat hiljaisia?
Kommentit (59)
"Miten aikuinen ihminen voi olla niin ummikko, että ei kykene keskustelemaan omalla kielellään arkisista asioista?"
Kyse ei ole ummikkoudesta. Arkisista asioista keskusteleminen ei vain kiinnosta. Jos joskus jonkun mieliksi sitä yritänkin, se tuntuu teennäiseltä ja epäaidolta. Kato, ei väkisin.
Introverteilla ihmisillä on tutkitusti vireämpi aivotoiminta, siksi he sosiaalisissa tilanteissa helposti ylikuormittuvat. Ekstroverttien aivot kaipaavat enemmän ärsykkeitä ulkopuolelta tai muuten he tylsistyvät. Tylsistymisestään jotkut helposti syyttävät introverttia kaveriaan.
Minä taas ajattelen että siihen on joku hyvä syy jos ihminen on hiljainen. Ei käy kateeksi, se voi kertoa tosi pahasta olosta.
Itsellä on kuulovika ja ennen kun käytin mitään kuulolaitteita peruskoulussa mieluummin vetäydyin ja olin hiljaa, kun kuulin kaiken väärin.
Toisekseen kotona oli todella vaikeaa, oli perheväkivaltaa ja myös koulussa kiusattiin. Tämä johti siihen että puhuminen loppui lähes kokonaan ala-asteella ja yläasteella. Ei sitä varmasti kun vaan hymähteli joskus jollekin jutulle.
Nykyään kun tapaan todella hiljaisen ihmisen, ajattelen että hänellä täytyy olla tosi paha olla.. Vaikka ei tietty saisi ajatella liikaa niinkään. Voi olla fyysisetkin syyt, kuten kuulovika, puheessa häiriötä, tai sitten ulkomaalaisilla kielen osaamattomuus jne
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ajattelen että siihen on joku hyvä syy jos ihminen on hiljainen. Ei käy kateeksi, se voi kertoa tosi pahasta olosta.
Itsellä on kuulovika ja ennen kun käytin mitään kuulolaitteita peruskoulussa mieluummin vetäydyin ja olin hiljaa, kun kuulin kaiken väärin.
Toisekseen kotona oli todella vaikeaa, oli perheväkivaltaa ja myös koulussa kiusattiin. Tämä johti siihen että puhuminen loppui lähes kokonaan ala-asteella ja yläasteella. Ei sitä varmasti kun vaan hymähteli joskus jollekin jutulle.
Nykyään kun tapaan todella hiljaisen ihmisen, ajattelen että hänellä täytyy olla tosi paha olla.. Vaikka ei tietty saisi ajatella liikaa niinkään. Voi olla fyysisetkin syyt, kuten kuulovika, puheessa häiriötä, tai sitten ulkomaalaisilla kielen osaamattomuus jne
Puhut nyt lapsesta/teinistä joka ei puhu. Se on tottakai aina hälyttävää. Tässä ketjussa on kyse aikuisista tuppisuista, jotka ei viitsi pitää keskustelua yllä.
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla puheliaista on heikot sosiaaliset taidot. Siksi.
Ja näillä mykillä möllöttäjillä ne on hyvät, vai?
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla puheliaista on heikot sosiaaliset taidot. Siksi.
Tämä! Ei malteta hetkeäkään olla hölisemättä omista asioista tai sitten tivataan ahdistavasti toisen yksityisasioista.
Vihaavatko? Kai minä sitten olen tarpeeksi hiljaa ja vetäytynyt ettei tarvitse olla tietoinen muiden mielipiteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ajattelen että siihen on joku hyvä syy jos ihminen on hiljainen. Ei käy kateeksi, se voi kertoa tosi pahasta olosta.
Itsellä on kuulovika ja ennen kun käytin mitään kuulolaitteita peruskoulussa mieluummin vetäydyin ja olin hiljaa, kun kuulin kaiken väärin.
Toisekseen kotona oli todella vaikeaa, oli perheväkivaltaa ja myös koulussa kiusattiin. Tämä johti siihen että puhuminen loppui lähes kokonaan ala-asteella ja yläasteella. Ei sitä varmasti kun vaan hymähteli joskus jollekin jutulle.
Nykyään kun tapaan todella hiljaisen ihmisen, ajattelen että hänellä täytyy olla tosi paha olla.. Vaikka ei tietty saisi ajatella liikaa niinkään. Voi olla fyysisetkin syyt, kuten kuulovika, puheessa häiriötä, tai sitten ulkomaalaisilla kielen osaamattomuus jne
Puhut nyt lapsesta/teinistä joka ei puhu. Se on tottakai aina hälyttävää. Tässä ketjussa on kyse aikuisista tuppisuista, jotka ei viitsi pitää keskustelua yllä.
Jos keskustelu ei ole kiinnostava turha sitä on koittaa pitää yllä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, etteivät nämä sosiaaliset ja puheliaat ihniset jotenkin kykene hyväksymään että jotkut eivät ole puheliaita kuten he. Ehkä kokevat nämä hiljaisemmat ihmiset jotenkin uhkaavina tai inhottavina.
En minä ainakaan koe hiljaisia ihmisiä uhkaavina enkä inhottavina. Olen itse sosiaalinen, mutta toki olen joissain tilanteissa myös hiljainen. Keskustelen mielelläni, mutta en väkisin. Jos toinen ei osallistu keskusteluun, en minä väkisin yksin ylläpidä jutun juurta.
Vierailija kirjoitti:
Ei vihaa, mutta itse en jaksa kauaa olla sellaisen seurassa.
Se on stressaavaa ja turhauttavaa yrittää yksin ylläpitää keskustelua kun toinen vaikuttaa jatkuvasti siltä ettei vittuakaan kiinnosta!ite oon puheliaasta perheestä joskus puhuu kaksi eri asiaa samaan aikaan yhdelle, :D hauskaa on kyllä, ja kaikki osaa keskellä keskustelua hyppää juttuun mukaan, jos vaikk lompsin vanhempien luo ja siellä on keskustelu käynnissä hetken kuuntelen mikä on aihe ja pystyn ottaa osaa lennosta keskusteluun, eikä kukaan pahastu, niin kaikki muutkin tekee <3
Keskustelu ja tyhjän pälättäminen on kaksi eri asiaa. Vaikka yleensä aika hiljainen olen liityn kyllä keskusteluun mutta tyhjästä en jaksa jauha. Toiseksi olen hyvä kuuntelija, puheliaat voisi välillä harrastaa sitä kuunteluakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla puheliaista on heikot sosiaaliset taidot. Siksi.
Tämä!
Selitä miksi tuo olisi paikkansa pitävä juttu, en ymmärtänyt sitä itse.
Tässä se ongelman ydin juuri onkin. Ymmärrät vain omaa näkökantaasi ja tapaasi toimia.
Minulla on juuri sellainen kaveri. Aina menossa ja pitämässä kovaa ääntä itsestään. Sitten kun sanon ettei tänään huvita lähteä ulos niin vastaus on "minua ei väsytä".
Niin sinua. Ok.
Riippuu millainen sosiaalinen olet. Ei tyhjänpuhujaa oikein jaksa kukaan kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla puheliaista on heikot sosiaaliset taidot. Siksi.
Nyt taisi mennä toisin päin. Eli suurimmalla osalla hissukoista on erittäin huonot sosiaaliset taidot. Eiväthän ne pääse kehittymään yksin seiniä tuijottaessa ollenkaan.
Ekstrovertit taitavat kuvitella vähemmän puheliaat tapaukset kotisohvarotiksi, jotka eivät hölise tekemisistään, koska heidän elämässään ei tapahdu mitään.
Vaikkei jatkuvasti olisi toitottamassa mielipiteitään, ei se tarkoita, etteikö niitä olisi. Pitävätkö ulospäinsuuntautuneet itsejään niin erinomaisina, että kaikki ajatukset on tuotava jatkuvasti julki?
Yhtä mustavalkoinen ja suppea näkemys näyttää sinullakin olevan ulospäinsuuntautuneista ihmisistä, kuin mitä syytät ekstroverteilla olevan vähemmän puheliaista. Ei se ulospäinsuuntautuneisuuskaan sitä tarkoita, että ihminen pitää itseään muita parempana tai on koko ajan suunta päänä antamatta muille puheenvuoroa ollenkaan.
Itse olen sosiaalinen ja puhelias introvertti. Ymmärrän hyvin minua hiljaisempia ihmisiä, mutta koska introverttina se sosiaalisuus kuitenkin syö voimavarojani ainakin tietyn pisteen jälkeen, en välttämättä jaksa kovin kauaa yrittää ylläpitää suhdetta hyvin hiljaiseen ihmiseen, jos koen etten saa lainkaan vastakaikua. En kaiketi ymmärrä oikein hyvin hiljaisten ihmisten tapaa kommunikoida, mutta itsestäni tuntuu siltä, että toinen ei vain ole lainkaan kiinnostunut seurastani, jos hänestä ei saa kuin pari lyhyttä fraasia silloin tällöin irti. En tunne tarvetta tyrkyttää seuraani, jos se vaikuttaisi toisesta olevan lähinnä epäkiinnostavaa taikka vastenmielistä, joten jättäydyn sitten suosiolla pois seurasta. Kuitenkin saan jo pelkästään työelämän kautta niin paljon sosiaalisia tilanteita päivittäin, että kaipaan lähinnä vain yksin oloa töiden jälkeen. Toki tykkään viettää silloin tällöin aikaa ystävieni kanssa, mutta en tarvitse siihen lisäksi sellaisia ihmisiä jotka eivät minun seurastani ole kiinnostuneita sen vertaa, että edes jotain juttelisivat.
Ap, lueoa tämän ketjun kommentit hiljaisilta. He suhtautuvat äärimmäisen ylimielisesti ja vihamielisesti puheliaisiin. "Huonot sosiaaliset taidot", "ylimielisiä maailmannapoja" ja niin edelleen.
En itse ainakaan tunne ketään, joka VIHAISI hiljaisia. Mutta jos teidän hiljaisten asenne on tuo, niin ehkä vähitellen kannattaa...
Todellisuudessa kyse on sosiaalisen vuorovaikutuksen pätkimisestä. Jos toinen on toista puheliaampi, hiljainen kokee puheliaan jutustelun päällekäyvänä ja ahdistavana.
Puhelias taas kokee toisen mykkyyden tylyttämisenä ja vihamielisyytenä, tai vähintäänkin se viestii puheliaalle, että toista ei pätkääkään kiinnosta häntä kuunnella.
Siinäkin se ASENNE tuntuu vihamieliseltä lähinnä sen hiljaisen ihmisen osalta.
Vai luuleeko hiljainen, että puhelias on VIHAMIELINEN, jos lörpöttelee? Ei kai nyt sentään. Kyllä puheliaskin on hiljaa, jos joku on epämiellyttävää seuraa.
Puhuessaan ihminen antaa jotain itsestään. En minä halua seuraani ihmistä, joka tulee kuuntelemaan muiden juttuja, muttei itse jaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Puhuessaan ihminen antaa jotain itsestään. En minä halua seuraani ihmistä, joka tulee kuuntelemaan muiden juttuja, muttei itse jaa mitään.
Antaa monesti ihan liikaakin. Usein olen hiljaa, koska ahdistus jatkuvasta höpinästä saa minulla dissosiaation päälle.
En edes halua olla liian puhelias. Monet puheliaat eivät ole sivistyneitä keskustelijoita. Tärkeintähän on vastavuoroisuus, ei lähinnä oman äänen rakastaminen ja jatkuva äänessä olo. Hölöttäminen hölöttämisen ilosta on säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Puhuessaan ihminen antaa jotain itsestään. En minä halua seuraani ihmistä, joka tulee kuuntelemaan muiden juttuja, muttei itse jaa mitään.
Minusta kenenkään ei tarvitse kertoa/jakaa itsestään tai yksityisasioistaan tai mielipiteistään mitään. Voi lla hyväkin, päätellen tämän ketjun introverttien harrastamasta kaunaisesta kommentista.
Mutta vähimmäismäärä sosiaalista kontaktia pitäisi olla, JOS ei halua suoraan ilmaista käytöksellään, että "painu vit.uun".
Sosiaalisissa tilanteissa ei tarvitse heti alkaa suoltaa punnittua puhetta jänispopulaation loiskannan muutoksista tai Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon virkamiehistön koulutustasosta.
Tapaamis- ja tutustumistilanteessa on olennaisinta viestiä, että "suhtaudun sinuun positiivisesti, kanssakäymisemme on miellyttävää, minä olen mukava tyyppi". Sitä funktiota toteutetaan välillä aika kliseisillä lausahduksilla, jotka sosiaalisesti vammaisesta ehkä vaikuttavat "tyhjiltä" ja "merkityksettömiltä", mutta kas: niiden lausumisessa ei ole olennaisinta se sisältö, vaan se, että lausumalla niitä ilmaiset olevasi kiinnostunut kontaktista!
Siksi jopa joku "on se ilmoja pidellyt" ON tärkeä viesti.
Tätä joudun aina selittämään aspergerin syndroomaiselle pojalleni. Hän ajattelee kuten tämän ketjun introvertit, että ihan turha aukaista suutaan, jos ei ole jotain todella "tärkeää" sanottavaa. Mitä se sitten kenellekään edes olisi.
Se pelkkä puhekin voi olla tärkeä viesti.
Jos joku ei yhtään ole halukas olemaan puhekontaktissa, siitä ei voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin että hän ei halua ylipäätään olla kontaktissa. Vähäpuheisuuskin on helpommin tulkittavissa positiivisesti kuin täydellinen mykkyys.
Millä tämä väite perustuu että puheliaat vihaa hiljaisia? Itse olen myös aika ulospäin suuntaunut ja sosiaalinen mutta en vihaa hiljaisia. Mutta niiten kanssa en tule olemaan vaan mikään ystävä jatkossa koska ollaan vaan nii erilaisia ihmisia. Olen itse ollut joskus myös porrukkassa se hiljainen linkki ehkä vaan sen takia ettei jotenkin ole löydänyt sitä yhteistä kieltä tai ei oo vaan mu kaltaiset ihmiset mutta no mikäs siinä jos ne ajattelee että onpas hiljainen tyyppi, en usko että ne mua vihaa :D En mä tunne sellaisia tuntemuksia epäsosiaalisia kohtaan. Mutta kyllä vähän outo on lukea täällä miten nyt kaikki hiljaiset ja epäsosiaaliset on ne kaiken fiksumpia ja syvallisimpiä ihmisiä. Tuntuu että viha on juuri hiljaisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vihaa, mutta itse en jaksa kauaa olla sellaisen seurassa.
Se on stressaavaa ja turhauttavaa yrittää yksin ylläpitää keskustelua kun toinen vaikuttaa jatkuvasti siltä ettei vittuakaan kiinnosta!ite oon puheliaasta perheestä joskus puhuu kaksi eri asiaa samaan aikaan yhdelle, :D hauskaa on kyllä, ja kaikki osaa keskellä keskustelua hyppää juttuun mukaan, jos vaikk lompsin vanhempien luo ja siellä on keskustelu käynnissä hetken kuuntelen mikä on aihe ja pystyn ottaa osaa lennosta keskusteluun, eikä kukaan pahastu, niin kaikki muutkin tekee <3
Keskustelu ja tyhjän pälättäminen on kaksi eri asiaa. Vaikka yleensä aika hiljainen olen liityn kyllä keskusteluun mutta tyhjästä en jaksa jauha. Toiseksi olen hyvä kuuntelija, puheliaat voisi välillä harrastaa sitä kuunteluakin!
Kun ei se hiljaisista hiljaisin tarjoa kuuntelemiseen mahdollisuutta!
Mulle ei introverttius oo sinällään mikään ongelma, oma puolisokin on. Kaipaan ihan yhtä lailla ekstroverttina joskus omaa hiljaista aikaa.
Pidän silti hankalana tilannetta, jossa näen yllättäin esim. bussipysäkillä hyvin hiljaisen tuttavan. Siinä sit arvot, mennäkö juttelemaan (käytännössä yksin) vai jäädäkö töykeästi toiselle puolelle pysäkkiä.
Monessa paiklin maailmaa edellytetään ihmisiltä edes jonkinlaista small talkin taitoa. Sosiaaliset pelot poislaskettuna toisen jättäminen yksin keskusteluun on tylyä ja omahyväistä. Sit kun taas on ynähdelty pari sanaa vastaukseksi, voidaan valittaa netissä et toinen vaan pälpätti. Useista kommenteista täälläkin paistaa ylemmyydentuntoisuus: oma erityislaatu sallii kanssakäymisen vain mitä kiinnostavimpien ihmisten kanssa, vain säkenöivimpiä ajatuksia vaihtaen. Ihmiskunta on kuitenkin säilynyt laumakäytöksellä, niillä sääkeskusteluillakin on tärkeä tehtävänsä.
Ekstrovertit taitavat kuvitella vähemmän puheliaat tapaukset kotisohvarotiksi, jotka eivät hölise tekemisistään, koska heidän elämässään ei tapahdu mitään.
Vaikkei jatkuvasti olisi toitottamassa mielipiteitään, ei se tarkoita, etteikö niitä olisi. Pitävätkö ulospäinsuuntautuneet itsejään niin erinomaisina, että kaikki ajatukset on tuotava jatkuvasti julki?