Lue keskustelun säännöt.
Miksi sosiaaliset ja puheliaat vihaavat hiljaisia?
Kommentit (59)
Olen usein hiljainen puheliaassa seurassa, koska en joko yksinkertaisesti saa suunvuoroa tai sitten minulla ei ole oikein mitään järkevää kommentoitavaa toisten juttuihin. En osaa korottaa ääntäni ja puhua toisen päälle saadakseni suunvuoroa ja mitä enemmän puheliaita on paikalla, sitä hiljaisempi yleensä olen. Ja jos aihe ei kiinnosta tai on vieras, on keskusteluun vähän vaikeaa osallistua muuten kuin kommentoimalla "niin varmaan", "ai jaa" tai nyökyttelemällä. Sopivassa seurassa kyllä olen sitten ihan puheliaskin, mutta joillekin varmaan näyttäydyn ihan tuppisuuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole kovin sosiaalinen, mutta koen että minulla on sosiaalisia taitoja ( joita olen opetellut ja opettelen koko ajan lisää). Niiden käytön koen kuitenkin raskaaksi, mutta joissain tilanteissa on vaan ”pakko” yrittää tai tilanne on muuten liian ahdistava ja nolo.
Esim. Olen ystäväni lapsen kummi ja minut kutsutaan aina synttäreille ja nimipäiville lapsen suvun kanssa. Tuntuu että siellä suurin osa on hiljaisia möllöttäjiä.
Sosiaalisesti taitavana osaan jotenkin löytää möllöttäjiä kiinnostavan aiheen vaikka möllöttäjän oman koiran josta möllöttäjä selkeästi innostuu ja puhuukin aloitteellisesti. Tämä keskustelu ei kuitenkaan koskaan ”etene” eikä tasapuolistu!! vaan minä saan kuunnella möllöttäjän koirajuttuja ja pitää keskustelua yllä! Ja aiheena siis vaan hänen koiransa ei esim. koirat/lemmikit yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Koska sosiaaliset ja puheliaat luulevat olevansa paljon voimakkaampia ja parempia kun pikkuhiljaiSet paskiaiset. Puheliaat ja sosiaaliset rakastavat heitä ja ovat niin onnellisia.
Rakastavat itseään tarkoitin.
Jaa'a. Ketjun kommrntteja kun lukee, niin huomattavasti vihamielisempi suhtautuminen tuntuu hiljaisilla olla puheliaita kohtaan kuin päinvastoin...
Itse yksinkertaisesti vaan jännitän seurassa jossa moni puhua pälättää ja varsinkin jos olen yksin uudessa seurassa jossa kaikki muut tuntevat toisensa entuudestaan, on käytännössä mahdoton päästä mukaan.
Joskus mulle sitten on suututtu kun puhun päälle, en vaan osaa keskustella. Jotkut on sosiaalisesti lahjakkaita (puhelias ei välttämättä ole!) ja toiset taas sitten ovat lahjakkaita muissa asioissa.
Ei kannata suuttua jos joku on hiljainen, ei se hiljainenkaan tuu sulta kysymään "miks jauhat paskaa koko ajan?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minä kyllä yritän vihaa. Moten sinulle moinen käsitys on syntynyt? Miten viha sinua kohtaan ilmenee?
Tapasin kerran yhden puheliaan, joka puhua pulputti koko ajan antamatta muille suunvuoroa, tai kun antoi niin keskeytti ja jatkoi omiaan. Sitten kun se hiljainen sai puheenvuoron, katsoi pulputtaja tätä murhaavasti, ja ohitti mielipiteen täysin jatkaen omaa juttuaan.
Eli ei, puheliaisuus ei ole sama kuin sosiaalisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ainakaan vihaa. Mukavaa kun saa olla hiljaakin. Työpaikalla kesti melkein vuoden kun porukan hiljainen "lämpeni" ja vaikka ei suuna päänä mun kanssa höpötäkään, niin silti jutellaan ja ollaan ihan kavereita.
Vähän tilan antoa ja kärsivällisyyttä niin ihmiset kyllä avautuvat ja jos eivät, niin silloin ei muutenkaan olla samalla aaltopituudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
arvaavat mitä me hiljaiset ajatellaan heidän jutuistaan
En vihaa hiljaisia mutta tämä yllä oleva vastaus on saanut niin monta yläpeukkua että vähän ikävä kuva sen perusteella tulee teistä hiljaisista. Ilmeisesti hiljaisia ottaa päähän kaikenlainen jutustelu? Muidenkin pitäisi olla hiljaa koska se on ainoa oikea tapa olla, niinkö?
Ajatellanpa yhteiskuntaa joka on sillä tavalla "normaali" että kukaan ei puhu mitään. Kaikki tuijottavat sivuun kun tapaavat toisia mykkiä. Kaikki viettävät aikansa omissa koloissaan, ei tulla ulos kuin välttämättömän pakon ajamana.
Kaupassa kaikki käy täydellisen hiljaisuuden vallassa. Vältetään katsomasta myyjää/kassaa/asiakasta.
Lääkärille mennään lappu kourassa ja lääkäri kommunikoi kirjoittamalla vastauksen lapulle. Jos uskaltaa, jos se ei ole liian pelottavaa ja lähelle tulemista.
No niin. Mutta selittäkää te jotka ette sanaa saa suustanne, miten teidän kanssanne pitäisi toimia? Haluatteko mieluummin olla yksin? Ettei kukaan koskaan ota kontaktia? Minun puolestani saatte olla rauhassa, mutta ei valitettavasti kaipaa teitä seuraani. Minua ahdistaa mykän kiven läheisyys, joka koko ajan kuuntelee mutta vetäytyy omaan kuplaansa tavoittamattomiin. Sellainen ihminen ei kyllä todellakaan herätä sympaattisia tunteita!
Suurin osa suomalaisista on kuitenkin kaikkea muuta kuin turhan kälättäjiä! Suomalaiset eivät hallitse small talkia ja se mitä puhutaan on yleensä asiaa. Humalassa sitten voi olla eri asia.
Normaalia kanssakäymistä täytyisi jokaisen sietää, ja osata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vihaa, mutta itse en jaksa kauaa olla sellaisen seurassa.
Se on stressaavaa ja turhauttavaa yrittää yksin ylläpitää keskustelua kun toinen vaikuttaa jatkuvasti siltä ettei vittuakaan kiinnosta!ite oon puheliaasta perheestä joskus puhuu kaksi eri asiaa samaan aikaan yhdelle, :D hauskaa on kyllä, ja kaikki osaa keskellä keskustelua hyppää juttuun mukaan, jos vaikk lompsin vanhempien luo ja siellä on keskustelu käynnissä hetken kuuntelen mikä on aihe ja pystyn ottaa osaa lennosta keskusteluun, eikä kukaan pahastu, niin kaikki muutkin tekee <3
Itseääni hieman säälittää tuollaiset hermoheikot räpätätit jotka sietävät huonosti hiljaisuutta.
En minä vihaa enkä usko, että kukaan mukaan. Miksi vihaisi?
Vihaan tarvitaan merkittävä ihminen ja miksi joku tuppisuu sitä lähtökohtaisesti minulle olisi.
Te olette lähinnä vain tappavan tylsiä ja siksi mahdollisuuksien mukaan välttelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää hissukat on sitten netissä pahimpia vaahtoajia, kun voi nimettömänä huudella, kun ei fase to fase uskalla muuta kuin myötäillä.
Muka fiksuja pelkurilassukoita.
Vihaavatko sosiaaliset oikeasti hiljaisia?
Vierailija kirjoitti:
Nää hissukat on sitten netissä pahimpia vaahtoajia, kun voi nimettömänä huudella, kun ei fase to fase uskalla muuta kuin myötäillä.
Muka fiksuja pelkurilassukoita.
Minusta vähän näyttää että hölöttjät ovat täälläkin eniten äänessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuessaan ihminen antaa jotain itsestään. En minä halua seuraani ihmistä, joka tulee kuuntelemaan muiden juttuja, muttei itse jaa mitään.
Antaa monesti ihan liikaakin. Usein olen hiljaa, koska ahdistus jatkuvasta höpinästä saa minulla dissosiaation päälle.
Jos kovasti puhuvalla on huonot sosisaaliset taidot, niin hän saa ympärillään olevat ihmiset hiljaisiksi. Ei kukaan halua listätä keskustelua hölösuutörpön kanssa.
Kaksin hiljaisen seurassa se puhelias ehkä kerrankin kuuntelee itseään ja saattaa joutua kohtaamaan tosiasian, että suuri osa siitä, mitä suusta valuu, voisi aivan yhtä hyvin pysyä edelleen siellä hampaitten takana.
Mihin tuokin väite nyt perustuu? Se etten minä ystävysty hiljaisten ihmisten kanssa, johtuu lähinnä siitä, että en ole ajatusten lukija. Olen joskus aikoinaan jossain keskustelupalstalla tutustunut ihmiseen, joka oli mukava ja kirjoitti pitkiä mietteitä. Sitten kun tavattiin livenä, hän ei puhunut oikein mitään. Minä ajattelin, että ehkä minä en vastaa sitä käsitystä, jonka hän on minusta luonut. Yllätys oli melkoinen, kun hän monta kuukautta sen jälkeen kysyi, miten menee ja ihmetteli, miksei minusta kuulu mitään.