Oliko hääpäivä elämäsi onnellisin päivä?
Jos kyllä, niin vaatiko se isot häät? Jos ei, niin mikä päivä on ollut?
Kommentit (51)
Ei ollut.
Parhaat ja onnellisimmat päivät liittyy lapsiin.
Kun tikkuun pärähti viimein plussa ja molempien lasten syntymät.
Pari aivan ihanaa päivää on ollut toki reissuilla maailmalla...sellaisia euforisia onnenhetkiä että WAU!
Ja kun lapset oli pieniä niin joskus heitä vaan katseli niin onnellisena että tuli ihan onnenkyyneleet silmiin ja oli sellainen ihan rauha sielussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyllä, niin vaatiko se isot häät? Jos ei, niin mikä päivä on ollut?
Oletko sä ihan tyhmä? Eihän tuota voi vielä tietää, sen tietää vasta kun kuolema on liki. Siihen asti jokainen tuleva päivä on mahdollisesti elämän onnellisin päivä.
Eikä häillä tai häiden koolla ole mitään tekemistä elämän onnellisimman päivän kanssa. Koitapa muistaa tämä ennen seuraavaa aivopieruasi.
Ehkä aloittajan olisi kannattanut lisätä otsikkoon tai edes aloitukseen sanat "tähän mennessä" välttääkseen suuren mielipahasi. Ja voihan se olla, että jollekin häiden koolla on ollut merkitystä - suuntaan tai toiseen. Voi sentään, toivottavasti toivut tämän päivän kuluessa närkästyksestäsi. <3 Ei, en ole aloittaja.
No, ei todellakaan ollut..tiesin jo silloin valinneeni väärin, erohan sitten myöhemmin tuli..mutta se siitä.
Onnellinen olin muutama vuosi sitten, kun saimme oman koiran ja sitä onnea on kestänyt
Kyllä yksi niistä monista joihin lukeutuu mm. lasten syntymät.
En osaa sanoa mikä näistä olisi onnellisin, mutta pääasia kai on että näitä oli ja tulee olemaan lisää:)
Ei. Lasten syntymät ovat olleet onnellisimmat. Olen eronnut, kuten kaikki jo varmaan arvasivatkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin naimisissa, tuskin olisi. Minusta vaikuttaa stressille ja pienet häät taas eivät ole mitään sellaista, mistä seota onnesta.
Häiden takiako onnesta seotaan?
Ei todellakaan. Inhoan huomion keskipisteenä oloa, stressiä, kiirettä ja lähes kaikkea esittämistä, mitä häihin kuuluu.
Mellä oli isot häät suvun tahdosta. Jos minä olisin saanut päättää (en saanut), niin millä olisi ollut erittäin pienet häät ja kutsuttuina vain läheiset.
Mulla pienet häät ja päivä varmasti lukeutuu yhteen elämäni onnellisimmista. Mutta kun on pitkä hyvä liitto ja monta lasta, niin välillä tuntuu että onni vaan päivä päivältä kasvaa.
Top3 -listalla! Ihanan ja onnistuneen hääpäivän edelle menevät silti lasten syntymät.
En osaa sanoa olinko onnellisempi kun menimme naimisiin vai kun sain lapsemme, joten vastaan että yksi niistä.
Ei ollut. En ole juhlaihminen siinä mielessä, että tykkäisin olla juhlien keskipisteenä. Omaan puolisoon ei voi niin keskittyä omissa häissä. Muiden häissä on ollut onnellisempia hetkiä oman puolison kanssa ;) Lasten syntymät, omat suuret saavutukset ym. Meillä oli hyvin vähällä vaivalla järkätyt pienehköt häät, en ole hääihminen.
8v jälkeen silti onnellisesti naimisissa!
Onnellisin päivä oli kyllä lapsen syntymäpäivä. Miehen tapaamispäivä oli paljon tärkeämpi kuin vihkimispäivä maistraatissa, koska emme missään tapauksessa halunneet tuhlata omia tai vieraiden rahoja moisiin prinsessajuhliin, joita arvostavat vain huonosti kouluttautuneet ja köyhät naiset, jotka eivät viitsi uraansa panostaa. Noille lapset ovat pakkomielle ja he elelevät kotona muiden maksaessa viulut. No, avioero tulee aikanaan, koska mies ei jaksa katsella kokona makaavaa laiskamatoa. Uusi kierros jne. Helppoa, koska nykyään voi viedä lapsensa päiväkotiin, vaikka itse ei tekisi mitään oikeaa työtä ikinä.
No ei kuulu edes top100 -listalle. Vaikka häät olivat juuri meidän näköiset pienet maistraattihäät ja kaikki meni todella hyvin, niin en muistele häitä oikeastaan ikinä. Onnellisista päivistä ja hetkistä mieleen tulee tietenkin kolmen lapsemme kanssa vietetty aika, nauru ja leppoisa yhdessäolo. Niitä päiviä on ollut hyvin paljon, sillä lapset ovat kaikki jo teinejä.
Ennen lapsia oli myös paljon ihania päiviä, joita muistemme mieheni kanssa vieläkin nauraen. Ystäväpariskunnan kanssa tehdyt reissut ja illanvietot olivat esimerkiksi hauskoja ja tietenkin myös lapsuudestani löytyy helposti ihania päiviä.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisin päivä oli kyllä lapsen syntymäpäivä. Miehen tapaamispäivä oli paljon tärkeämpi kuin vihkimispäivä maistraatissa, koska emme missään tapauksessa halunneet tuhlata omia tai vieraiden rahoja moisiin prinsessajuhliin, joita arvostavat vain huonosti kouluttautuneet ja köyhät naiset, jotka eivät viitsi uraansa panostaa. Noille lapset ovat pakkomielle ja he elelevät kotona muiden maksaessa viulut. No, avioero tulee aikanaan, koska mies ei jaksa katsella kokona makaavaa laiskamatoa. Uusi kierros jne. Helppoa, koska nykyään voi viedä lapsensa päiväkotiin, vaikka itse ei tekisi mitään oikeaa työtä ikinä.
No huh, olipa katkeraa tekstiä! :D Alku oli ihan ok ja sille olisin peukuttanut, mutta loppu naurettavaa itkua...
Ei ollut. Mun onnellisempiin päiviin ei kuulu kiire, stressi ja huolehtiminen. Ja mun luonteella ei harmi kyllä naimisiin mennä ilman niitä. Muuten ihan kiva. No vähän kinasteltiin. Onnellisempia päiviä olivat mm. etäsuhteen harvat tapaamiset ensihuumassa. Ja nytkin pitkän parisuhteen jälkeen vaikka joku leppoinen lomapäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisin päivä oli kyllä lapsen syntymäpäivä. Miehen tapaamispäivä oli paljon tärkeämpi kuin vihkimispäivä maistraatissa, koska emme missään tapauksessa halunneet tuhlata omia tai vieraiden rahoja moisiin prinsessajuhliin, joita arvostavat vain huonosti kouluttautuneet ja köyhät naiset, jotka eivät viitsi uraansa panostaa. Noille lapset ovat pakkomielle ja he elelevät kotona muiden maksaessa viulut. No, avioero tulee aikanaan, koska mies ei jaksa katsella kokona makaavaa laiskamatoa. Uusi kierros jne. Helppoa, koska nykyään voi viedä lapsensa päiväkotiin, vaikka itse ei tekisi mitään oikeaa työtä ikinä.
No huh, olipa katkeraa tekstiä! :D Alku oli ihan ok ja sille olisin peukuttanut, mutta loppu naurettavaa itkua...
Juu naurettavaa paskaa:D eikä edes liity aiheeseen.
Tietty oli ihanaa avioitua ja saada lapsi, mutta kyllä minä stessasin hääpäivänä ja kärsin kovasti synnytyksessä. Siksi päivät eivät ole elämäni onnellisimpia.
Siihen mennessä elettyä elämää kyllä.
Häitä oli tehty yli vuoden ja koska kaikki oli hyvin suunniteltu, myös kaikki sujui hyvin.
Vaikka ollaan oltu naimisissa yli 15 v, vähintään 2 krt vuodessa katson hääkuvia.
Ei ollut eikä ollut edes lasten syntymäpäivät. Totta kai lapsista olin onnellinen, mutta synnytysten jälkeen olo oli lähinnä vain helpottunut.
Hääpäivänä taas... Koko ajan jännitti ja loppu ajasta olikin sitten vain pää kipeä. Olin tosi nuori, kun mentiin naimisiin.
Kaksi hetkeä on sellaista, joista aina tulee mieleen ensimmäisenä se onnellisuuden tunne, jota sinä hetkenä tunsin. Ne hetket oli mun exän kanssa. Valitettavasti...
Ja vastasit otsikon kysymykseen?