Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia "se oikea" löytyy toiselta puolelta maailmaa :(
Kommentit (54)
Mies rakastuu ulkomaalaiseen myös. Kun ovat kerran erimaalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille jäämisestä tulee riipivää, jos läheiset sukulaiset jäävät Suomeen.
Ei ole omia vanhempia ja sisaruksia läsnä lasten elämässä ja itsellä on pitkä matka tapaamaan omia vanhempia, kun ne ovat jossain palvelutalossa ja kaipaavat. Erittäin ankeaa, jos kukaan ei siellä käy. (Kaverit ovat kuolleet tai yhtä huonossa kunnossa eivätkä pysty käymään) Hoitoneuvotteluihin tarvittaisiin ja asuntoa tyhjentämään ja henkilökohtaisia tavaroita ostamaan jne.
Riipii ketä riipii. Satoja tuhansia suomalaisia asuu ulkomailla. Ehkä niistä nyt ei kaikkia niin riivi.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille jäämisestä tulee riipivää, jos läheiset sukulaiset jäävät Suomeen.
Ei ole omia vanhempia ja sisaruksia läsnä lasten elämässä ja itsellä on pitkä matka tapaamaan omia vanhempia, kun ne ovat jossain palvelutalossa ja kaipaavat. Erittäin ankeaa, jos kukaan ei siellä käy. (Kaverit ovat kuolleet tai yhtä huonossa kunnossa eivätkä pysty käymään) Hoitoneuvotteluihin tarvittaisiin ja asuntoa tyhjentämään ja henkilökohtaisia tavaroita ostamaan jne.
Perustelkaa alapeukut tälle. Oletteko niin nuoria, että ette ymmärrä, millaista vanhusten hoito on tänä päivänä. Vai ajattelitko sisarusten ne hoitavan asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille jäämisestä tulee riipivää, jos läheiset sukulaiset jäävät Suomeen.
Ei ole omia vanhempia ja sisaruksia läsnä lasten elämässä ja itsellä on pitkä matka tapaamaan omia vanhempia, kun ne ovat jossain palvelutalossa ja kaipaavat. Erittäin ankeaa, jos kukaan ei siellä käy. (Kaverit ovat kuolleet tai yhtä huonossa kunnossa eivätkä pysty käymään) Hoitoneuvotteluihin tarvittaisiin ja asuntoa tyhjentämään ja henkilökohtaisia tavaroita ostamaan jne.
Riipii ketä riipii. Satoja tuhansia suomalaisia asuu ulkomailla. Ehkä niistä nyt ei kaikkia niin riivi.
Niin asuu. Kamalaa niille vanhemmille. Itsekkäät tietysti pystyvät tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille jäämisestä tulee riipivää, jos läheiset sukulaiset jäävät Suomeen.
Ei ole omia vanhempia ja sisaruksia läsnä lasten elämässä ja itsellä on pitkä matka tapaamaan omia vanhempia, kun ne ovat jossain palvelutalossa ja kaipaavat. Erittäin ankeaa, jos kukaan ei siellä käy. (Kaverit ovat kuolleet tai yhtä huonossa kunnossa eivätkä pysty käymään) Hoitoneuvotteluihin tarvittaisiin ja asuntoa tyhjentämään ja henkilökohtaisia tavaroita ostamaan jne.
Perustelkaa alapeukut tälle. Oletteko niin nuoria, että ette ymmärrä, millaista vanhusten hoito on tänä päivänä. Vai ajattelitko sisarusten ne hoitavan asiat.
Mun vanhemmat eivät ainakaan halua olla taakka jonka vuoksi rajoitan elämääni. Eikä ne välimatkat Suomen sisälläkään sellaisia ole että pystyisi olla kädestä pitelemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille jäämisestä tulee riipivää, jos läheiset sukulaiset jäävät Suomeen.
Ei ole omia vanhempia ja sisaruksia läsnä lasten elämässä ja itsellä on pitkä matka tapaamaan omia vanhempia, kun ne ovat jossain palvelutalossa ja kaipaavat. Erittäin ankeaa, jos kukaan ei siellä käy. (Kaverit ovat kuolleet tai yhtä huonossa kunnossa eivätkä pysty käymään) Hoitoneuvotteluihin tarvittaisiin ja asuntoa tyhjentämään ja henkilökohtaisia tavaroita ostamaan jne.
Riipii ketä riipii. Satoja tuhansia suomalaisia asuu ulkomailla. Ehkä niistä nyt ei kaikkia niin riivi.
Niin asuu. Kamalaa niille vanhemmille. Itsekkäät tietysti pystyvät tuohon.
Mun vanhemmat juopotteli kun olin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille jäämisestä tulee riipivää, jos läheiset sukulaiset jäävät Suomeen.
Ei ole omia vanhempia ja sisaruksia läsnä lasten elämässä ja itsellä on pitkä matka tapaamaan omia vanhempia, kun ne ovat jossain palvelutalossa ja kaipaavat. Erittäin ankeaa, jos kukaan ei siellä käy. (Kaverit ovat kuolleet tai yhtä huonossa kunnossa eivätkä pysty käymään) Hoitoneuvotteluihin tarvittaisiin ja asuntoa tyhjentämään ja henkilökohtaisia tavaroita ostamaan jne.
Riipii ketä riipii. Satoja tuhansia suomalaisia asuu ulkomailla. Ehkä niistä nyt ei kaikkia niin riivi.
Niin asuu. Kamalaa niille vanhemmille. Itsekkäät tietysti pystyvät tuohon.
Sun sisko on siis muuttanut ulkomaille ja elää omaa elämäänsä samalla kun sä marttyyrina hoidat mammaa ja pappaa? No voi, semmoista se on. Itse olen asunut nyt 15 vuotta ulkomailla, käyn Suomessa kerran vuodessa. Vanhempani ovat onnellisia puolestani, koska tietävät minun olevan onnellinen. He ymmärtävät myös, etten ole heidän jatkeensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta pääsethän käymään siellä Ghanassa aina lomilla. Voit myös lähettää surffitukalle lentoliput Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille jäämisestä tulee riipivää, jos läheiset sukulaiset jäävät Suomeen.
Ei ole omia vanhempia ja sisaruksia läsnä lasten elämässä ja itsellä on pitkä matka tapaamaan omia vanhempia, kun ne ovat jossain palvelutalossa ja kaipaavat. Erittäin ankeaa, jos kukaan ei siellä käy. (Kaverit ovat kuolleet tai yhtä huonossa kunnossa eivätkä pysty käymään) Hoitoneuvotteluihin tarvittaisiin ja asuntoa tyhjentämään ja henkilökohtaisia tavaroita ostamaan jne.
Riipii ketä riipii. Satoja tuhansia suomalaisia asuu ulkomailla. Ehkä niistä nyt ei kaikkia niin riivi.
Niin asuu. Kamalaa niille vanhemmille. Itsekkäät tietysti pystyvät tuohon.
Sun sisko on siis muuttanut ulkomaille ja elää omaa elämäänsä samalla kun sä marttyyrina hoidat mammaa ja pappaa? No voi, semmoista se on. Itse olen asunut nyt 15 vuotta ulkomailla, käyn Suomessa kerran vuodessa. Vanhempani ovat onnellisia puolestani, koska tietävät minun olevan onnellinen. He ymmärtävät myös, etten ole heidän jatkeensa.
Sanovat noin, kun eivät halua syyllistää.
Millaista olisi tehostetun palvelun osastolla, jos ei kukaan käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille jäämisestä tulee riipivää, jos läheiset sukulaiset jäävät Suomeen.
Ei ole omia vanhempia ja sisaruksia läsnä lasten elämässä ja itsellä on pitkä matka tapaamaan omia vanhempia, kun ne ovat jossain palvelutalossa ja kaipaavat. Erittäin ankeaa, jos kukaan ei siellä käy. (Kaverit ovat kuolleet tai yhtä huonossa kunnossa eivätkä pysty käymään) Hoitoneuvotteluihin tarvittaisiin ja asuntoa tyhjentämään ja henkilökohtaisia tavaroita ostamaan jne.
Riipii ketä riipii. Satoja tuhansia suomalaisia asuu ulkomailla. Ehkä niistä nyt ei kaikkia niin riivi.
Niin asuu. Kamalaa niille vanhemmille. Itsekkäät tietysti pystyvät tuohon.
Sun sisko on siis muuttanut ulkomaille ja elää omaa elämäänsä samalla kun sä marttyyrina hoidat mammaa ja pappaa? No voi, semmoista se on. Itse olen asunut nyt 15 vuotta ulkomailla, käyn Suomessa kerran vuodessa. Vanhempani ovat onnellisia puolestani, koska tietävät minun olevan onnellinen. He ymmärtävät myös, etten ole heidän jatkeensa.
Ei kai se mikään jatke tarvi olla, jos hoitelee vanhuksen asioita, kun jälkeläinen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille jäämisestä tulee riipivää, jos läheiset sukulaiset jäävät Suomeen.
Ei ole omia vanhempia ja sisaruksia läsnä lasten elämässä ja itsellä on pitkä matka tapaamaan omia vanhempia, kun ne ovat jossain palvelutalossa ja kaipaavat. Erittäin ankeaa, jos kukaan ei siellä käy. (Kaverit ovat kuolleet tai yhtä huonossa kunnossa eivätkä pysty käymään) Hoitoneuvotteluihin tarvittaisiin ja asuntoa tyhjentämään ja henkilökohtaisia tavaroita ostamaan jne.
Riipii ketä riipii. Satoja tuhansia suomalaisia asuu ulkomailla. Ehkä niistä nyt ei kaikkia niin riivi.
Niin asuu. Kamalaa niille vanhemmille. Itsekkäät tietysti pystyvät tuohon.
Sun sisko on siis muuttanut ulkomaille ja elää omaa elämäänsä samalla kun sä marttyyrina hoidat mammaa ja pappaa? No voi, semmoista se on. Itse olen asunut nyt 15 vuotta ulkomailla, käyn Suomessa kerran vuodessa. Vanhempani ovat onnellisia puolestani, koska tietävät minun olevan onnellinen. He ymmärtävät myös, etten ole heidän jatkeensa.
Sanovat noin, kun eivät halua syyllistää.
Millaista olisi tehostetun palvelun osastolla, jos ei kukaan käy.
Niin, tai sanovat noin, koska tarkoittavat sitä. Ai että pistää vihaksi tuollaiset marttyyri-Marjatat, jotka tuntevat ja tietävät kaikkien muidenkin elämät ja tunteet paremmin. Millaista olisi, jos siellä tehostetun palvelun osastolla kävisi kerran viikossa katkeroitunut jälkeläinen, jolta on viety mahdollisuus haluamaansa elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaiseen tilanteeseen edes päädytään? Itselläni myös etäsuhde, mutta välimatkaa vain 160 kilometriä. Tämäkin alkaa olla aika kipurajoilla, kun kiireisiä olemme molemmat. Tinderin kautta tapasimme. Mutta miten ihmeessä te olette löytäneet kumppaninne jostain toiselta puolen maapalloa? Jotain työmatkoja vai mitä ihmettä?
Jotkut ihmiset matkustavat nykyään naapuripitäjää kauemmas.
No joo, heh heh. Tajuan tietysti tämän. En vain ole ajatellut, että jossain parin viikon reissussa löytyy "se oikea". Tai että ylipäätään lähdetään muodostamaan pitkää suhdetta, jos tiedetään, että välimatka on järjetön. Olen itsekin reissannut, mutta ei niissä ole tullut mieleenikään ryhtyä sutinoimaan sen kummemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaiseen tilanteeseen edes päädytään? Itselläni myös etäsuhde, mutta välimatkaa vain 160 kilometriä. Tämäkin alkaa olla aika kipurajoilla, kun kiireisiä olemme molemmat. Tinderin kautta tapasimme. Mutta miten ihmeessä te olette löytäneet kumppaninne jostain toiselta puolen maapalloa? Jotain työmatkoja vai mitä ihmettä?
Mulla on kaveripiirissä näitä ollut ihan urakalla. Yksi oli työharjoittelussa Saksassa, löysi miehen, jäi sinne. Toinen opiskeli Losissa ja kolmas Hollannissa, molemmat löysivät miehen ja jäivät sille tielle. Neljäs tapasi miehensä Ruotsin-laivalla ja oli etäsuhteessa hetken aikaa, ennen kuin muutti Ruotsiin. Mulla on myös itsellä ollut puolivuotinen virittely britin kanssa (tavattiin lomareissulla), mutta siitä ei sitten tullut sen enempää.
Sitähän ihan sanotaan, että Suomen paras vientituote on naiset. En muista tarkkaa lukua, mutta esimerkiksi Erasmus-vaihdosta jää iso prosentti nimenomaan naisia maailmalle rakastumisen ansiosta.
Tsemppiä ap! Halu keksii keinot. ❤️
Nuohan ovat aivan eri juttuja, jos nämä ovat itse siellä asuneet ja jääneet sinne myös. Eihän näillä missään vaiheessa sitten ole edes ollut välimatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaiseen tilanteeseen edes päädytään? Itselläni myös etäsuhde, mutta välimatkaa vain 160 kilometriä. Tämäkin alkaa olla aika kipurajoilla, kun kiireisiä olemme molemmat. Tinderin kautta tapasimme. Mutta miten ihmeessä te olette löytäneet kumppaninne jostain toiselta puolen maapalloa? Jotain työmatkoja vai mitä ihmettä?
Tavattiin viime vuonna kun mies oli matkalla Suomessa. Sen jälkeen ollaan tavattu kerran ja tälle vuodelle on suunnitteilla yksi yhteinen matka.
Ap
Okei. Kun kotimaassa deittaillaan, yleensä pitää deittailla aika monta kertaa ja viettää paljon aikaa yhdessä, ennen kuin voidaan puhua rakastumisesta, mutta näihin ilmeisesti pätee vähän eri säännöt.
Ei siinä, onnea vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille jäämisestä tulee riipivää, jos läheiset sukulaiset jäävät Suomeen.
Ei ole omia vanhempia ja sisaruksia läsnä lasten elämässä ja itsellä on pitkä matka tapaamaan omia vanhempia, kun ne ovat jossain palvelutalossa ja kaipaavat. Erittäin ankeaa, jos kukaan ei siellä käy. (Kaverit ovat kuolleet tai yhtä huonossa kunnossa eivätkä pysty käymään) Hoitoneuvotteluihin tarvittaisiin ja asuntoa tyhjentämään ja henkilökohtaisia tavaroita ostamaan jne.
Perustelkaa alapeukut tälle. Oletteko niin nuoria, että ette ymmärrä, millaista vanhusten hoito on tänä päivänä. Vai ajattelitko sisarusten ne hoitavan asiat.
Monilla ei ole perhettä, jota riipivästi kaivata. Itsellä ei ole vanhemmat tai isovanhemmatkaan elossa enää, sisaruksia ei ole koskaan ollutkaan. Ja kolmekymppinen vasta olen.
Että siksi alapeukku. Ihmiset eivät tule samanlaisista taustoista.
Oma mies on Yhdysvalloista myös. Hyvin on kotiutunut Suomeen, itse halusi täällä asua. Ja vanhempansa pärjäävät. Rahalla saa hoitoa eikä sikäläisessä kulttuurissa muutenkasn jätetä napanuoria katkaisematta koko iäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaiseen tilanteeseen edes päädytään? Itselläni myös etäsuhde, mutta välimatkaa vain 160 kilometriä. Tämäkin alkaa olla aika kipurajoilla, kun kiireisiä olemme molemmat. Tinderin kautta tapasimme. Mutta miten ihmeessä te olette löytäneet kumppaninne jostain toiselta puolen maapalloa? Jotain työmatkoja vai mitä ihmettä?
Mulla on kaveripiirissä näitä ollut ihan urakalla. Yksi oli työharjoittelussa Saksassa, löysi miehen, jäi sinne. Toinen opiskeli Losissa ja kolmas Hollannissa, molemmat löysivät miehen ja jäivät sille tielle. Neljäs tapasi miehensä Ruotsin-laivalla ja oli etäsuhteessa hetken aikaa, ennen kuin muutti Ruotsiin. Mulla on myös itsellä ollut puolivuotinen virittely britin kanssa (tavattiin lomareissulla), mutta siitä ei sitten tullut sen enempää.
Sitähän ihan sanotaan, että Suomen paras vientituote on naiset. En muista tarkkaa lukua, mutta esimerkiksi Erasmus-vaihdosta jää iso prosentti nimenomaan naisia maailmalle rakastumisen ansiosta.
Tsemppiä ap! Halu keksii keinot. ❤️
Nuohan ovat aivan eri juttuja, jos nämä ovat itse siellä asuneet ja jääneet sinne myös. Eihän näillä missään vaiheessa sitten ole edes ollut välimatkaa.
Eivät ole yhtään eri juttuja, vastasin kommenttiin jossa kysyttiin:
”Mutta miten ihmeessä te olette löytäneet kumppaninne jostain toiselta puolen maapalloa? Jotain työmatkoja vai mitä ihmettä?”
Kerroin siis pari eri skenaariota tähän. Ja noissa kahdessa viimeisessä esimerkissäni on ollut välimatkaa, kuten kirjoitinkin.
Ulkomaalaiseen on helppo rakastua, koska kielimuuri estää toiseen ihmiseen perusteellisen tutustumisen. Sanotaan että yhteiskuntaluokan, ja varmaan monet muutkin ominaisuudet, tunnistaa vieraasta ihmisestä kuudesta ensimmäisestä lauseesta. Jos toisen käyttämää kieltä ja aksenttia ja sanontoja ei kunnolla ymmärrä joutuu paljon tulkitsemaan oman mielikuvituksen perusteella. Ja ainahan ihmisestä alussa oletetaan pelkkää hyvää.
On olemassa fiksuja kypsiä tuikitavallisia ihmisiä jotka VALITSEE itselleen lähiympäristöstä käytännön järjestelyjen kannalta sopivimman kumppanin jonka kanssa elämänjärjestelyt on mahdollisimman helppo ja kätevä hoitaa. Siis ihan sama kuka se kumppani on, kunhan saadaan lapsia ja talo ja nautintoa seksistä.
Ja on olemassa tunteellisia säälittäviä luusereita jotka kärsii yksinäisyydestä mahdollisesti koko loppuikänsä paitsi jos ovat niin käsittämättömän onnekkaita että jostain päin maapalloa löytävät yhden ihmisen joka tuntuu läheiseltä ja josta välittää todella syvästi. Tätä kumppania ei valita vaan kun hän löytyy niin hänen kanssaan on yksinkertaisesti PAKKO olla, koska kaikki onni riippuu siitä. Elämänjärjestelyjen hoitaminen voi sitten olla älyttömän vaikeaa koska tämä kumppani saattaa olla älyttömän kaukana, älyttömän köyhä, älyttömän monta kertaa karkotettu Euroopasta eikä saa tänne enää viisumia, ym. Voi olla että pitää uhrata ihan kaikki muu että saa olla kumppanin kanssa. Pitää muuttaa elämään sen kanssa autiolla saarella ilman mitään yhteyksiä muuhun maailmaan.
Ja miksi se yksi ainoa oikea löytyy niin usein ulkomailta? No, Suomessa on 5 miljoonaa ihmistä. Ulkomailla on 7500 miljoonaa ihmistä eli 1500 kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa. Eli ulkomailta se oma kulta löytyy 1500 kertaa todennäköisemmin kuin Suomesta. Tietysti.
Terveisin, Tunteellinen säälittävä luuseri.
Suomessa ainakin on useampi mies avioliitossa ulkomaalaisen kanssa kuin nainen. Eikö ne miehet ole rakkaudesta avioituneetkaan.
Ehkäpä suomalainen nainen kuitenkin muuttaa useammin ulkomaille miehen vuoksi kuin mies naisen.