Miten miehen löytämisestä on nykypäivänä tullut näin vaikeaa?
En ymmärrä - olen monta vuotta välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti yrittänyt etsiä sopivaa miestä itselleni. Lopputuloksena on ehkä kymmenet ensitreffit ja pari tapailua, jonka aikana tavattu ehkä kolmisen kertaa. Lisäksi minulla on ollut tässä samanaikaisesti muutama seksiin perustuva suhde.
Nyt olen jotenkin tullut jo siihen ikään (30 v), etten enää kauheasti jaksaisi etsiä ketään yöelämästä tms., kun niin harvoin ketään osuu kohdalle ja niin harvoin niistä mitään kuitenkaan tulee. Milloin tästä parisuhteen muodostamisesta on tullut näin vaikeaa? Onko mitään tehtävissä?
Kommentit (789)
Rahat alkaa olla kortilla, ei kukaan enää halua maksajaksi, sellaiseen mistä ei saa mitään vastinetta. Naiset hinnoitelleet itsensä ulos, ihan kaikki yhteisesti, ei siinä enää yksilö pysty vaikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis harrastat seksiä usean miehen kanssa etkä halua suhdetta heistä kenenkään kanssa? Ja samalla haluat suhteeseen jonkun jonka kanssa et harrasta seksiä. Ei mikään ihme ettei ole onnistunut.
Miksi luulet, että nämä miehet haluaisivat suhteeseen hänen kanssaan. Haluavat vain pelkkää seksiä tod.näk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin hyvän miehen tinderistä 35-vuotiaana, lapsettomana, työttömänä ja ylipainoisena. .
Kiva sulle ja kaikkea hyvää. Mutta tämä viesti kuvaa sitä, miten vääristynyt markkina Tinder on miesten kannalta.
Tinder on juuri tuollaista että kaikki huonotasoisimmatkin naiset löytävät miehen ja vieläpä itseään reilusti paremman miehen, koska ne ok-tasoiset naiset nirsoilee maailmanloppuun asti.
Miehellä se menee usein niin, että joko otat tuollaisen huonotasoisen naisen tai voi hyvin olla että seuraava mahdollisuus edes vastaavanlaiseen tyytymiseen on esim vuoden kuluttua.
Naiset ovat luoneet nirsoilullaan ja hypergamiallaan todella vääristyneet markkinat joissa miehillä on suuret paineet ottaa se minkä saa tai voit jäädä yksin, tarjontaa ei todellakaan riitä..
Vierailija kirjoitti:
Rahat alkaa olla kortilla, ei kukaan enää halua maksajaksi, sellaiseen mistä ei saa mitään vastinetta. Naiset hinnoitelleet itsensä ulos, ihan kaikki yhteisesti, ei siinä enää yksilö pysty vaikuttamaan.
Tämä! Kiitos!
Juuri juttelin yhen miespuolisen tutun kanssa. Saniin, et jos miehet odottais mun maksavan ruuat, juomat, taksit, pääsyliput jne. Niin IKINÄ en kävisi treffeillä. Ihan törkeää vaatia sitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Minä uskon kellokäyrään. Samantasoisia on yhtä paljon. Hyviä miehiä on hyville naisille ihan riittävästi. Etsi omantasoisesi, ellet hyvää saa.
Ensinnäkin, olen parisuhteessa. Tuohon oman "prinsessasatuni" kirjoitinkin. Toiseksi, miks pitää etsiä "omantasoinen" jos ei hyvää saa? Miksei voisi olla ilman?
Ole sitten ilman! Ei se minulle kuulu. Avauksen idea kuitenkin on, että ylipäätään haluaa jonkun. Jos haluat olla ilman, ei se oikein kuulu avauksen alle, jossa ei haluta olla ilman. Olet ihan eri keissi.
Ja minä kommentoin tuohon, kun joku sanoi, että pitää olla ajoissa asialla, ettei jää ilman ja pointti oli se, että joka tapauksessa joku jää aina ilman, koska miesten määrä on vakio eikä pariutumisen ajankohta sinänsä merkitse mitään. Se ilman jäänyt on sitten vain joku muu.
Ei, vaan sanoit että hyviä miehiä ei riitä kaikille. Se on ihan eri asia, kuin että miesten määrä on vakio. Kellokäyrän perusteella saman tasoisia on sama määrä. Jos ei hyvää saa, katsokoon saman tasoista. Tai olkoon sitten ilman, jos oma taso ei kelpaa ja haluaa itseään parempaa.
Mitenkäs nuo mielestäsi sulkevat toisensa pois, en ymmärrä? Jos ne omantasoiset eivät ole hyviä, niin minkäs teet? Vakio mikä vakio.
Olet toki oikeassa triviaalissa mielessä, koska ihmisiä on vain tietty määrä. Se vain on niin itsestään selvää, etten ajatellut kenenkään viittaavan siihen. Luulin, että edelleen keskusteltiin hyvistä.
Jos omantasoiset eivät ole hyviä, voi yrittää parantaa tasoaan, tyytyä huonompaan tai olla ilman. Sen voi tehdä, vastauksena kysymykseesi.
Miksi ihmeessä keskusteltaisiin vain "hyvistä"? Jos mietitään, riittääkö hyviä miehiä kaikille, niin tottakai siinä tulee vastaan se ihmismäärän rajallisuus. Ei niitä hyviä miehiä minään tilaustyönä synny. Mikä tässä nyt on vaikeaa?
Eikö tässä nyt ole harvinaisen yksimielisiä oltu nimenomaan siitä, että jos sopivaa ei löydy, sitten ollaan ilman. Mutta aina joku tulee ruikuttamaan jostain prinsessaharhoista, jos joku sanoo olevansa mieluummin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin se on hankalaa ja joillekin ei.
Ystäväpiirissäni lähes kaikki muut naiset ovat pariutuneet helposti ja jotkut useammankin kerran, mutta sitten on joitain harvoja (kuten minä) joilla on ensinnäkin vaikeuksia löytää kumppaniehdokkaita ja vielä sitäkin vaikeampaa pariutua sellaisen kanssa.Itselläni hommaa vaikeuttaa ainakin se, etten tapaa miehiä missään ja minua kiinnostavat miehet ovat usein aika ujoja.
Sitten jos pääsenkin kontaktiin kiinnostavan miehen kanssa ja ihastun, niin se kusee aina.
Yleensä miehet vielä vaihtavat lennosta johonkin toiseen, eli lopputuloksena on sydämensä särkenyt minä katselemassa sivusta kun rakkauteni kohde on onnellisena jonkun toisen naisen kanssa.
Joskus vielä nuo naiset on lähetelleet mulle jotain ilkeitä viestejä jne., vaikka en siis ole mitenkään tuonut itseäni tykö tai yrittänyt heidän miestä tai mitään.Niin näiden kaikkien viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneiden asioiden vuoksi en oikein enää edes uskalla alkaa millekään kenenkään miehen kanssa enkä varmaan olisi edes hyvää seuraa, kun on jo niin syvät haavat ja sata defenssiä kun yrittää vaan suojella ettei sattuisi enää.
Sympatiani sinulle. Toivottavasti kohtaat vielä jonkun luotettavan ja hyvän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahat alkaa olla kortilla, ei kukaan enää halua maksajaksi, sellaiseen mistä ei saa mitään vastinetta. Naiset hinnoitelleet itsensä ulos, ihan kaikki yhteisesti, ei siinä enää yksilö pysty vaikuttamaan.
Tämä! Kiitos!
Juuri juttelin yhen miespuolisen tutun kanssa. Saniin, et jos miehet odottais mun maksavan ruuat, juomat, taksit, pääsyliput jne. Niin IKINÄ en kävisi treffeillä. Ihan törkeää vaatia sitä!
Heikommassa asemassa olevan on pakko suostua itselleen epäedullisiin ehtoihin. Se, joka on vahvoilla, sanelee ehdot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin hyvän miehen tinderistä 35-vuotiaana, lapsettomana, työttömänä ja ylipainoisena. .
Kiva sulle ja kaikkea hyvää. Mutta tämä viesti kuvaa sitä, miten vääristynyt markkina Tinder on miesten kannalta.
Tinder on juuri tuollaista että kaikki huonotasoisimmatkin naiset löytävät miehen ja vieläpä itseään reilusti paremman miehen, koska ne ok-tasoiset naiset nirsoilee maailmanloppuun asti.
Miehellä se menee usein niin, että joko otat tuollaisen huonotasoisen naisen tai voi hyvin olla että seuraava mahdollisuus edes vastaavanlaiseen tyytymiseen on esim vuoden kuluttua.
Naiset ovat luoneet nirsoilullaan ja hypergamiallaan todella vääristyneet markkinat joissa miehillä on suuret paineet ottaa se minkä saa tai voit jäädä yksin, tarjontaa ei todellakaan riitä..
Mistä tuli oletus, että tuon henkilön mies olisi ollut tälle henkilölle "liian hyvä"? Minunkin miesystäväni on minusta tosi hyvä mies, mutta jonkun muun mielestä hän varmaan ei ole ollenkaan hyvä. Ja esimerkiksi parhaan kaverini mies on hänelle hyvä, mutta minulle hän ei olisi hyvä mies (liian erilainen arvomaailma ja kiinnostuksen kohteet).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Minä uskon kellokäyrään. Samantasoisia on yhtä paljon. Hyviä miehiä on hyville naisille ihan riittävästi. Etsi omantasoisesi, ellet hyvää saa.
Ensinnäkin, olen parisuhteessa. Tuohon oman "prinsessasatuni" kirjoitinkin. Toiseksi, miks pitää etsiä "omantasoinen" jos ei hyvää saa? Miksei voisi olla ilman?
Ole sitten ilman! Ei se minulle kuulu. Avauksen idea kuitenkin on, että ylipäätään haluaa jonkun. Jos haluat olla ilman, ei se oikein kuulu avauksen alle, jossa ei haluta olla ilman. Olet ihan eri keissi.
Ja minä kommentoin tuohon, kun joku sanoi, että pitää olla ajoissa asialla, ettei jää ilman ja pointti oli se, että joka tapauksessa joku jää aina ilman, koska miesten määrä on vakio eikä pariutumisen ajankohta sinänsä merkitse mitään. Se ilman jäänyt on sitten vain joku muu.
Ei, vaan sanoit että hyviä miehiä ei riitä kaikille. Se on ihan eri asia, kuin että miesten määrä on vakio. Kellokäyrän perusteella saman tasoisia on sama määrä. Jos ei hyvää saa, katsokoon saman tasoista. Tai olkoon sitten ilman, jos oma taso ei kelpaa ja haluaa itseään parempaa.
Mitenkäs nuo mielestäsi sulkevat toisensa pois, en ymmärrä? Jos ne omantasoiset eivät ole hyviä, niin minkäs teet? Vakio mikä vakio.
Olet toki oikeassa triviaalissa mielessä, koska ihmisiä on vain tietty määrä. Se vain on niin itsestään selvää, etten ajatellut kenenkään viittaavan siihen. Luulin, että edelleen keskusteltiin hyvistä.
Jos omantasoiset eivät ole hyviä, voi yrittää parantaa tasoaan, tyytyä huonompaan tai olla ilman. Sen voi tehdä, vastauksena kysymykseesi.
Miksi ihmeessä keskusteltaisiin vain "hyvistä"? Jos mietitään, riittääkö hyviä miehiä kaikille, niin tottakai siinä tulee vastaan se ihmismäärän rajallisuus. Ei niitä hyviä miehiä minään tilaustyönä synny. Mikä tässä nyt on vaikeaa?
Eikö tässä nyt ole harvinaisen yksimielisiä oltu nimenomaan siitä, että jos sopivaa ei löydy, sitten ollaan ilman. Mutta aina joku tulee ruikuttamaan jostain prinsessaharhoista, jos joku sanoo olevansa mieluummin yksin.
Keskustelin hyvistä, koska sitä koskevaan kommenttiin vastasin. Jos oma taso ei kelpaa, ehkä on aiheellistakin puhua prinsessaharhasta. Sitähän se pohjimmiltaan tarkoittaa. Nainen luulee olevansa parempi kuin on, eikä kelpuuta omaa tasoaan = prinsessaharha.
Vierailija kirjoitti:
Löysin hyvän miehen tinderistä 35-vuotiaana, lapsettomana, työttömänä ja ylipainoisena. Mies on ihana, urheilullinen, komea ja osaa keskustella. Ahkera ja hyvässä työssä. Tuomme toisistamme ne parhaat puolet esiin. Elämä on muuttunut niin, että minullakin on nyt hyvä ja koulutusta vastaava työ, on hankittu yhdessä talot ja autot jne. Hyvä saa aikaan lisää hyvää. Olen onnellinen, että kaikista ennakkoluuloistani huolimatta tinderiin liityin. Eikä kyllä ollut matcheista tai treffipyynnöistä pulaa. Onneksi toisilta treffeiltä jo tuon maailman ihanimman miehen löysin.
ja sitten heräsin tästä unestani sotkuisessa yksiössäni, päälläni sama tahrainen t-paita mitä olin käyttänyt koko viikon, toisen kissoistani raapaistessa paidan alta esille karannutta vatsamakkaraani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä?
No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.
Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä?
Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.
Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin se on hankalaa ja joillekin ei.
Ystäväpiirissäni lähes kaikki muut naiset ovat pariutuneet helposti ja jotkut useammankin kerran, mutta sitten on joitain harvoja (kuten minä) joilla on ensinnäkin vaikeuksia löytää kumppaniehdokkaita ja vielä sitäkin vaikeampaa pariutua sellaisen kanssa.Itselläni hommaa vaikeuttaa ainakin se, etten tapaa miehiä missään ja minua kiinnostavat miehet ovat usein aika ujoja.
Sitten jos pääsenkin kontaktiin kiinnostavan miehen kanssa ja ihastun, niin se kusee aina.
Yleensä miehet vielä vaihtavat lennosta johonkin toiseen, eli lopputuloksena on sydämensä särkenyt minä katselemassa sivusta kun rakkauteni kohde on onnellisena jonkun toisen naisen kanssa.
Joskus vielä nuo naiset on lähetelleet mulle jotain ilkeitä viestejä jne., vaikka en siis ole mitenkään tuonut itseäni tykö tai yrittänyt heidän miestä tai mitään.Niin näiden kaikkien viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneiden asioiden vuoksi en oikein enää edes uskalla alkaa millekään kenenkään miehen kanssa enkä varmaan olisi edes hyvää seuraa, kun on jo niin syvät haavat ja sata defenssiä kun yrittää vaan suojella ettei sattuisi enää.
En koskaan väsy ihmettelemään näitä naisten tarinoita siitä miten heidän haluamillaan miehillä riittää loputtomasti vientiä. Miten hyvätasoisia miehiä oikein katselette jos heillä on mahdollisuus hetkellä millä hyvänsä vaihtaa lennosta?
t. 1.5v vastentahtoisesti yksin ollut mies, ei tietoakaan tapailuista..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahat alkaa olla kortilla, ei kukaan enää halua maksajaksi, sellaiseen mistä ei saa mitään vastinetta. Naiset hinnoitelleet itsensä ulos, ihan kaikki yhteisesti, ei siinä enää yksilö pysty vaikuttamaan.
Tämä! Kiitos!
Juuri juttelin yhen miespuolisen tutun kanssa. Saniin, et jos miehet odottais mun maksavan ruuat, juomat, taksit, pääsyliput jne. Niin IKINÄ en kävisi treffeillä. Ihan törkeää vaatia sitä!Heikommassa asemassa olevan on pakko suostua itselleen epäedullisiin ehtoihin. Se, joka on vahvoilla, sanelee ehdot.
Mun pointti oli se, et en tajua miten naiset KEHTAA olla noin itsekkäitä. Itseä hävettäis koko treffien ajan, jos koko ajan olisin toisen lompakolla, kuin joku lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Minä uskon kellokäyrään. Samantasoisia on yhtä paljon. Hyviä miehiä on hyville naisille ihan riittävästi. Etsi omantasoisesi, ellet hyvää saa.
Ensinnäkin, olen parisuhteessa. Tuohon oman "prinsessasatuni" kirjoitinkin. Toiseksi, miks pitää etsiä "omantasoinen" jos ei hyvää saa? Miksei voisi olla ilman?
Ole sitten ilman! Ei se minulle kuulu. Avauksen idea kuitenkin on, että ylipäätään haluaa jonkun. Jos haluat olla ilman, ei se oikein kuulu avauksen alle, jossa ei haluta olla ilman. Olet ihan eri keissi.
Ja minä kommentoin tuohon, kun joku sanoi, että pitää olla ajoissa asialla, ettei jää ilman ja pointti oli se, että joka tapauksessa joku jää aina ilman, koska miesten määrä on vakio eikä pariutumisen ajankohta sinänsä merkitse mitään. Se ilman jäänyt on sitten vain joku muu.
Ei, vaan sanoit että hyviä miehiä ei riitä kaikille. Se on ihan eri asia, kuin että miesten määrä on vakio. Kellokäyrän perusteella saman tasoisia on sama määrä. Jos ei hyvää saa, katsokoon saman tasoista. Tai olkoon sitten ilman, jos oma taso ei kelpaa ja haluaa itseään parempaa.
Mitenkäs nuo mielestäsi sulkevat toisensa pois, en ymmärrä? Jos ne omantasoiset eivät ole hyviä, niin minkäs teet? Vakio mikä vakio.
Olet toki oikeassa triviaalissa mielessä, koska ihmisiä on vain tietty määrä. Se vain on niin itsestään selvää, etten ajatellut kenenkään viittaavan siihen. Luulin, että edelleen keskusteltiin hyvistä.
Jos omantasoiset eivät ole hyviä, voi yrittää parantaa tasoaan, tyytyä huonompaan tai olla ilman. Sen voi tehdä, vastauksena kysymykseesi.
Miksi ihmeessä keskusteltaisiin vain "hyvistä"? Jos mietitään, riittääkö hyviä miehiä kaikille, niin tottakai siinä tulee vastaan se ihmismäärän rajallisuus. Ei niitä hyviä miehiä minään tilaustyönä synny. Mikä tässä nyt on vaikeaa?
Eikö tässä nyt ole harvinaisen yksimielisiä oltu nimenomaan siitä, että jos sopivaa ei löydy, sitten ollaan ilman. Mutta aina joku tulee ruikuttamaan jostain prinsessaharhoista, jos joku sanoo olevansa mieluummin yksin.
Keskustelin hyvistä, koska sitä koskevaan kommenttiin vastasin. Jos oma taso ei kelpaa, ehkä on aiheellistakin puhua prinsessaharhasta. Sitähän se pohjimmiltaan tarkoittaa. Nainen luulee olevansa parempi kuin on, eikä kelpuuta omaa tasoaan = prinsessaharha.
Kelpuuta... olisin edelleen sinkku, jos ainoa vaihtoehto olisi ollut kelpuuttaa joku. Niin se vain on. Minkä ihmeen takia haluaisin parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka ei herätä halujani, intohimoani, rakkauttani; jota en voi ihailla ja arvostaa? Pystyykö joku vastaamaan tähän asiallisesti? Pysymällä sinkkuna olisin voinut ainakin saada silloin tällöin seksiä mieheltä, joka olisi haluttava, sen sijaan parisuhde kelpuutetun kanssa olisi seksitön eikä minun todennäköisesti olisi sopivaa hakea seksiäni muualta (harva mies haluaa avoimeen suhteeseen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin hyvän miehen tinderistä 35-vuotiaana, lapsettomana, työttömänä ja ylipainoisena. .
Kiva sulle ja kaikkea hyvää. Mutta tämä viesti kuvaa sitä, miten vääristynyt markkina Tinder on miesten kannalta.
Tinder on juuri tuollaista että kaikki huonotasoisimmatkin naiset löytävät miehen ja vieläpä itseään reilusti paremman miehen, koska ne ok-tasoiset naiset nirsoilee maailmanloppuun asti.
Miehellä se menee usein niin, että joko otat tuollaisen huonotasoisen naisen tai voi hyvin olla että seuraava mahdollisuus edes vastaavanlaiseen tyytymiseen on esim vuoden kuluttua.
Naiset ovat luoneet nirsoilullaan ja hypergamiallaan todella vääristyneet markkinat joissa miehillä on suuret paineet ottaa se minkä saa tai voit jäädä yksin, tarjontaa ei todellakaan riitä..
Mistä tuli oletus, että tuon henkilön mies olisi ollut tälle henkilölle "liian hyvä"? Minunkin miesystäväni on minusta tosi hyvä mies, mutta jonkun muun mielestä hän varmaan ei ole ollenkaan hyvä. Ja esimerkiksi parhaan kaverini mies on hänelle hyvä, mutta minulle hän ei olisi hyvä mies (liian erilainen arvomaailma ja kiinnostuksen kohteet).
Naiset usein väittää että miesten ns. tason suhteen olisi paljon mielipide-eroja mutta itse olen ainakin käytänössä havainnut, että tietty mies kelpaa melkein kaikille ja toinen ei kelpaa kenellekään.
On ihan utopiaa, että mies saisi itseään parempitasoisen naisen tai sitten nainen ei ymmärrä mistä oma taso muodostuu. Esim koulutus tai työ ei tee naisesta parempaa eli vaikuta tasoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain yllättävältä taholta 1000 e rahaa ja ehtona oli käytän rahat treffeihin. Tein ilmoituksen nettitreffisivuille ja sain älyttömästi tarjouksia.
Kävin vähintään 5.n kanssa treffeillä kahvilassa jokainen kk. Kun jonkun kanssa päätettiin nähdä uudestaan, peruin muut treffit.
Jos haluaa parisuhteen, harvaa mies tulee kotoa hakemaan.Olihan se aluksi kivaa, mutta välillä aika puuduttavaa. Opin nopeasti kysymään ihmiseltä onko hän naimisissa -kyselyt ja tosi usein miehet valehtelivat. Hölmöä tässä on se, että miehet löytyivät helposti kuvahausta vaimonsa kanssa netistä.
Yhden pitkäaikaisenkin löysin. Tai löysin ja löysin. Mies, kenen kanssa kävin kahvilla, juteltiin hetki ja sanoi me ei sovita toisillemme, mutta luulen, että sovit ystäväni kanssa hyvin. Ja niin me sovittiinkin.
Joopajoo. Mikäs kuvanhaku se on joka indeksoi facen tai instan kuvia?
Ja tuskinpa kovin moni mies on niin tyhmä että lataa saman kuvan faceen ja tinderiin/deittisivustolle jos on naimisissa. Tosin siinä voin olla väärässä.
Öö, Oikeestiko ? Ei se mies niitä lataa. Siis mies laittaa oman, mutta sen jälkeen muut kyllä lataa kuvia illanistujaisista, yo juhlista jne.
Kyllä usein kuvista näkee kuka on puoliso, kehonkieli on selkeä. Varsinkin jos saman daamin kanssa ollaan monessa kuvassa.
Naiset laittavat itsestään enemmän kuvia. Ystäväni käydessään paljon nettitreffeillä, hyvin pienellä etsimisellä sai tietoon puolison nimen ja yhteystiedot. Otti kymmeniä kertoja vaimoihin yhteyttä. Jos vaimon kuva löytyy esim yrityksen xx kesäjuhlista, on hyvin helppo selvittää sähköpostiosoite . Laittoi kuvia miehestä ja viestistä en ole naimisissa. Usein vaimo tiesi miehen harrastuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteeseen ryhdyttäessä on kyllä oltava tavoitteet selvillä. Sinulla pitäisi olla tavoitteena taudittoman hedelmöityskykyisen kehosi käyttäminen lisääntymiseen yhdessä hyvälle tuoksuvan miehen kanssa ja miehen sitouttaminen isyyteen.
Näissä seksisuhteissa tavoitteena on ollut vain nautinto ja hyvä seura. Näistä miehistä en ole halunnut mitään enempää. Oikeanlaisen miehen kanssa tavoitteena voisi olla joissain vaiheessa myös lasten hankinta.
Sunlainen nainen ei kelpaa kunnolliselle miehelle. Sua on härkitty ja sorkittu.
Sori, mutta en kyllä usko yhtään tällaiseen. Sitäpaitsi eihän ne miehet edes tiedä näistä, en koskaan puhu entisistä nykyisille miehille.
Kyllä sen vaistoaa, jopa haistaa :/ Ollaan puhuttu mieheni kanssa, että silloin kun olin vielä neitsyt ja aloiteltiin hommia, alapäässä oli kuulemma huumaava tuoksu, jota ei sen jälkeen ole ollut. Tällä kaikella on tarkoituksensa, muta nykynaiset kun hyörii ja häärii siellä ja täällä, tällaiset koukut jää pois.
Jos minulta kysyt, käyttäydyt törkeästi, kun sekstaat siellä ja treffaat täällä. En pitäisi yhtään sellaisesta miehestäkään, joka tapailisi minua, mutta olisi jonkun muun kanssa sängyssä. Hävytöntä! Eikö moraalisi sano mitään?
Mikäs hiton huumekoira se sinun miehesi on, kun se tuollaisia haistelee? Ettei nyt vähän puhunut omiaan tai sitten sinulla oli joku hiivatulehdus tai eri pesuaineen tuoksu pikkareissa? :D Ja haistaako sen myös, onko ollut kaksi vai kaksikymmentä aiempaa kumppania?
Ja eikös se valinta neitsyen ja kokeneen välillä tehdä paljon ennen kuin päästään haistelemaan alapäätä? Mitenkäs se sinun miehesi muiden naisten tuoksuista tiesi..?
ohis
Missä kohtaa mainittiin, että mies tiesi muiden naisten tuoksuista?
Jos väitetään, että "sen vaistoaa ja jopa haistaa", se vaatii vähän laajempaa otantaa kuin yksi ainoa kerta neitsyen kanssa. Muuten voi olla kysymyksessä pelkkä hiivatulehdus tai pesuaine.
Edelleenkin - missä kohtaa mainittiin, että mies tiesi muiden naisten tuoksuista?
Nainen kertoo, kuinka hänen miehensä kertoi huumaavasta tuoksusta alapäässä ajalla jolloin nainen oli vielä neitsyt ja lisäsi ettei tuon jälkeen samaa tuoksua hänen alapäässään ole ollut. Ei siis ole verrannut kehenkään toiseen.
Luetun ymmärtäminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin se on hankalaa ja joillekin ei.
Ystäväpiirissäni lähes kaikki muut naiset ovat pariutuneet helposti ja jotkut useammankin kerran, mutta sitten on joitain harvoja (kuten minä) joilla on ensinnäkin vaikeuksia löytää kumppaniehdokkaita ja vielä sitäkin vaikeampaa pariutua sellaisen kanssa.Itselläni hommaa vaikeuttaa ainakin se, etten tapaa miehiä missään ja minua kiinnostavat miehet ovat usein aika ujoja.
Sitten jos pääsenkin kontaktiin kiinnostavan miehen kanssa ja ihastun, niin se kusee aina.
Yleensä miehet vielä vaihtavat lennosta johonkin toiseen, eli lopputuloksena on sydämensä särkenyt minä katselemassa sivusta kun rakkauteni kohde on onnellisena jonkun toisen naisen kanssa.
Joskus vielä nuo naiset on lähetelleet mulle jotain ilkeitä viestejä jne., vaikka en siis ole mitenkään tuonut itseäni tykö tai yrittänyt heidän miestä tai mitään.Niin näiden kaikkien viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneiden asioiden vuoksi en oikein enää edes uskalla alkaa millekään kenenkään miehen kanssa enkä varmaan olisi edes hyvää seuraa, kun on jo niin syvät haavat ja sata defenssiä kun yrittää vaan suojella ettei sattuisi enää.
Sympatiani sinulle. Toivottavasti kohtaat vielä jonkun luotettavan ja hyvän.
Kiitos.
Tässä vaiheessa tärkeimmät ominaisuudet miehelle alkavat olla kärsivällinen ja rakastava, sillä niistä sadasta defenssistä ja sielun lävistävistä haavoista johtuen en kykene/kykenisi enää mihinkään ”normaaliin” tutustumiseen ja käytökseen.
Menee aikaa ennen kuin voin vapautua ja olla luontevasti, eikä kenenkään tarvitse sellaista jaksaa joten oikeasti alkaa mennä aika mahdottomaksi koko homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Minä uskon kellokäyrään. Samantasoisia on yhtä paljon. Hyviä miehiä on hyville naisille ihan riittävästi. Etsi omantasoisesi, ellet hyvää saa.
Ensinnäkin, olen parisuhteessa. Tuohon oman "prinsessasatuni" kirjoitinkin. Toiseksi, miks pitää etsiä "omantasoinen" jos ei hyvää saa? Miksei voisi olla ilman?
Ole sitten ilman! Ei se minulle kuulu. Avauksen idea kuitenkin on, että ylipäätään haluaa jonkun. Jos haluat olla ilman, ei se oikein kuulu avauksen alle, jossa ei haluta olla ilman. Olet ihan eri keissi.
Ja minä kommentoin tuohon, kun joku sanoi, että pitää olla ajoissa asialla, ettei jää ilman ja pointti oli se, että joka tapauksessa joku jää aina ilman, koska miesten määrä on vakio eikä pariutumisen ajankohta sinänsä merkitse mitään. Se ilman jäänyt on sitten vain joku muu.
Ei, vaan sanoit että hyviä miehiä ei riitä kaikille. Se on ihan eri asia, kuin että miesten määrä on vakio. Kellokäyrän perusteella saman tasoisia on sama määrä. Jos ei hyvää saa, katsokoon saman tasoista. Tai olkoon sitten ilman, jos oma taso ei kelpaa ja haluaa itseään parempaa.
Mitenkäs nuo mielestäsi sulkevat toisensa pois, en ymmärrä? Jos ne omantasoiset eivät ole hyviä, niin minkäs teet? Vakio mikä vakio.
Olet toki oikeassa triviaalissa mielessä, koska ihmisiä on vain tietty määrä. Se vain on niin itsestään selvää, etten ajatellut kenenkään viittaavan siihen. Luulin, että edelleen keskusteltiin hyvistä.
Jos omantasoiset eivät ole hyviä, voi yrittää parantaa tasoaan, tyytyä huonompaan tai olla ilman. Sen voi tehdä, vastauksena kysymykseesi.
Miksi ihmeessä keskusteltaisiin vain "hyvistä"? Jos mietitään, riittääkö hyviä miehiä kaikille, niin tottakai siinä tulee vastaan se ihmismäärän rajallisuus. Ei niitä hyviä miehiä minään tilaustyönä synny. Mikä tässä nyt on vaikeaa?
Eikö tässä nyt ole harvinaisen yksimielisiä oltu nimenomaan siitä, että jos sopivaa ei löydy, sitten ollaan ilman. Mutta aina joku tulee ruikuttamaan jostain prinsessaharhoista, jos joku sanoo olevansa mieluummin yksin.
Keskustelin hyvistä, koska sitä koskevaan kommenttiin vastasin. Jos oma taso ei kelpaa, ehkä on aiheellistakin puhua prinsessaharhasta. Sitähän se pohjimmiltaan tarkoittaa. Nainen luulee olevansa parempi kuin on, eikä kelpuuta omaa tasoaan = prinsessaharha.
Eli mikä ongelma sinusta on siinä, jos joku haluaa mieluummin olla yksin, kuin valitsee jonkun epäsopivan omatasoisen kumppanin? Miksi siitä pitää käyttää tuollaista halventavaa ilmaisua?
Etkö tiedä, että sieltä omaltakaan tasolta välttämättä ei löydy sopivaa? Kaikki ei liity pelkästään tasoon, vaan siellä omalla tasolla seikkaillessakin voi olla täysin epäsopivia ehdokkaita. Jos en kelpuuta kumppanikseni Mattia eikä hän minua, kumpi meistä on parempitasoinen? Niin, aina ei ole kyse pelkästään tasosta.
Joillekin se on hankalaa ja joillekin ei.
Ystäväpiirissäni lähes kaikki muut naiset ovat pariutuneet helposti ja jotkut useammankin kerran, mutta sitten on joitain harvoja (kuten minä) joilla on ensinnäkin vaikeuksia löytää kumppaniehdokkaita ja vielä sitäkin vaikeampaa pariutua sellaisen kanssa.
Itselläni hommaa vaikeuttaa ainakin se, etten tapaa miehiä missään ja minua kiinnostavat miehet ovat usein aika ujoja.
Sitten jos pääsenkin kontaktiin kiinnostavan miehen kanssa ja ihastun, niin se kusee aina.
Yleensä miehet vielä vaihtavat lennosta johonkin toiseen, eli lopputuloksena on sydämensä särkenyt minä katselemassa sivusta kun rakkauteni kohde on onnellisena jonkun toisen naisen kanssa.
Joskus vielä nuo naiset on lähetelleet mulle jotain ilkeitä viestejä jne., vaikka en siis ole mitenkään tuonut itseäni tykö tai yrittänyt heidän miestä tai mitään.
Niin näiden kaikkien viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneiden asioiden vuoksi en oikein enää edes uskalla alkaa millekään kenenkään miehen kanssa enkä varmaan olisi edes hyvää seuraa, kun on jo niin syvät haavat ja sata defenssiä kun yrittää vaan suojella ettei sattuisi enää.