Onko jokin tv-sarja ollut mielestäsi ensin jopa hyvä, mutta jonkin ajan päästä täysin sietämätön?

Vierailija kirjoitti:

Inhoan sarjoja, joissa taustalla viedään jotain suurempaa pääjuonta, koska siinä vaiheessa se yleensä menee ihan surkeaksi kun lopussa aletaan keskittymään enemmän siihen ja unohdetaan nää yksittäiset piristävät pikkujuonet.

Tämä piti todella hyvin paikkansa Grimmin kanssa. Pääjuoni oli toisinaan äärettömän epäkiinnostavakin vielä.

Black Mirror, aluksi innostuin siitä tosi paljon, mutta sitten se muuttui niin vastenmieliseksi, etten voinut enää katsoa. Sinänsä hullua, koska avausjaksokin oli aika ällöttävä. Pidin kyllä siitä, että tarinat olivat irrallisia.

Mä en ihan ymmärrä, miksi joidenkin mielestä Twing Peaks, Lost, West world jne. ois menny edetessään liian korkealentoisiksi. Aika selkeitä sarjoja ovat, jos malttaa katsoa loppuun saakka. Henkilökohtaisesti pidän siitä, että sarja ei ole liian helppo, vaan pistää pohtimaan. Ja olen ehkä outo, mutta ei Game of thrones mielestäni ole mitenkään liian raaka. Monille tosi elämä on vielä raaempaa (kaapatut lapset, Filippiinien, Intian yms. lapsikauppa pedareille jne.).

Walking death lässähti ihan täysin. Siitä tuli Salkkari-draamaa. Sama kävi sille vamppyyrisarjalle, missä oli se blondi irma ja komea miesvampyyri (mikä hitto sen nimi oli). Itseasiassa monille sarjoille käy noin, itse pääjuoni unohtuu ja alkaa todella huono ja draamanhakuinen, typerä parisuhdepeli.

Lost on kamalin kokemus.

Ehkä se johtuu siitäkin, että silloin vielä katsoin huonoksikin menneet sarjat loppuun saakka toivoen parannusta.

Walking dead ja GoT, jätin kesken, mutta palailin nyt vikojen kausien aikana. Olen viihtynyt.

Vierailija kirjoitti:

Spoiler varoitus!

Greyn Anatomiaa katsoin huimat 13 kautta, kunnes tajusin, että katsoin koko sarjaa pelkästä tottumuksesta, enkä enää pitänyt siitä yhtään. Koko sarja olisi saanut päättyä viimeistään Derekin kuolemaan, mieluusti toki jo aikaisemmin. Kaikki juonikiemurat oli jo koluttu ihan läpikotaisin (koskien niin päähenkilöiden rakkaselämiä, kuin myös potilastarinoita). En juuri pitänyt enää kenestäkään hahmosta, eikä enää yhtään kiinnostanut, mitä heille tapahtuu. Se jakso, kun Meredith oli koomassa(?) 14. kaudella, kun aggressiivinen potilas oli kolkannut hänet, taisi olla se jakso mihin lopetin. Kun tajusin, ettei yhtään kiinnosta, vaikka päähenkilö kuolisi. Ärsytti myös se, miten alkuun nöyristä harjoittelijoista oli kasvanut ylpeitä nenäkkäitä vastaavia lääkäreitä. Tavallaan hahmoista katosi se samaistuttavuus (onko tuo edes sana?), vaikka en itse mikään lääkäri olekaan. :D Toki olihan aikaa sarjassakin kulunut jo ainakin 10 vuotta. 

Lost. Katsoin kyllä kokonaan, mutta viimeiset 2-3 kautta oli vain murto-osa siitä, mitä sarja oli alkuun ollut. Lostin kohdalla kyllä todella huomasi, että käsikirjoittajat keksivät uusia käänteitä sitä mukaan, kun sarja eteni (tarkoitan siis sarjan pääjuonen kannalta). Siinä vaiheessa kun koko juoni oli vedetty ihan kiemuraksi, ei siihen enää keksittykään tarpeeksi uskottavaa selitystä, niin meni ihan sotkuksi koko homma, ja loppuhan olikin tyyliin "se olikin vain unta, hehheh". :(

Walking Dead jäi 3. kauden jälkeen kesken. Alkoi vaan kyllästyttää se, että ihmiset sotivat toisiaan, eikä zombeja vastaan. Zombit ei enää tuntuneet edes pelottavilta, ja kaikki hahmot tuntui vastenmielisiltä. Tässä sarjassa myös näkyi se, että budjettia pienennettiin roimasti 1. (vai 2.?) kauden jälkeen. 

One Tree Hill / Tunteet pelissä olisi voinut loppua 4. kauden jälkeen siihen, kun alkuperäinen porukka valmistui High Schoolista. Sarja olisi saanut onnellisen lopun, olematta kuitenkaan ennalta-arvattava ja ylisiirappinen. Nythän sarjaa jatkettiin vielä, vaikka päähenkilöt Lucas, Peyton yms. olivat jo lähteneet koko sarjasta pois.

Twin Peaks kiinnosti vain sen aikaa, kunnes siitä alkoi tulla yliluonnollinen. Jossain 2. kauden keskellä tajusin jättää kesken, kun yhdenkin jakson katsomisessa kesti useampi päivä. Mun mielestä ne Bob-jutut yms. tuntui vain niin tekotaiteellisilta eikä yhtään pelottavilta, ja koko sarja alkoi tuntua tylsältä. Olen tän mielipiteen kanssa kyllä varmaan vähemmistössä. :D

SPOILER

Täh, eihän Lost mitään unta ollut, vaan se koko poppoo oli oikeasti kuollut siinä lento-onnettomuudessa, mutta jäivät henkinä johonkin välitilaan, kunnes jatkoivat matkaa lopulliseen määränpäähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Spoiler varoitus!

Greyn Anatomiaa katsoin huimat 13 kautta, kunnes tajusin, että katsoin koko sarjaa pelkästä tottumuksesta, enkä enää pitänyt siitä yhtään. Koko sarja olisi saanut päättyä viimeistään Derekin kuolemaan, mieluusti toki jo aikaisemmin. Kaikki juonikiemurat oli jo koluttu ihan läpikotaisin (koskien niin päähenkilöiden rakkaselämiä, kuin myös potilastarinoita). En juuri pitänyt enää kenestäkään hahmosta, eikä enää yhtään kiinnostanut, mitä heille tapahtuu. Se jakso, kun Meredith oli koomassa(?) 14. kaudella, kun aggressiivinen potilas oli kolkannut hänet, taisi olla se jakso mihin lopetin. Kun tajusin, ettei yhtään kiinnosta, vaikka päähenkilö kuolisi. Ärsytti myös se, miten alkuun nöyristä harjoittelijoista oli kasvanut ylpeitä nenäkkäitä vastaavia lääkäreitä. Tavallaan hahmoista katosi se samaistuttavuus (onko tuo edes sana?), vaikka en itse mikään lääkäri olekaan. :D Toki olihan aikaa sarjassakin kulunut jo ainakin 10 vuotta. 

Lost. Katsoin kyllä kokonaan, mutta viimeiset 2-3 kautta oli vain murto-osa siitä, mitä sarja oli alkuun ollut. Lostin kohdalla kyllä todella huomasi, että käsikirjoittajat keksivät uusia käänteitä sitä mukaan, kun sarja eteni (tarkoitan siis sarjan pääjuonen kannalta). Siinä vaiheessa kun koko juoni oli vedetty ihan kiemuraksi, ei siihen enää keksittykään tarpeeksi uskottavaa selitystä, niin meni ihan sotkuksi koko homma, ja loppuhan olikin tyyliin "se olikin vain unta, hehheh". :(

Walking Dead jäi 3. kauden jälkeen kesken. Alkoi vaan kyllästyttää se, että ihmiset sotivat toisiaan, eikä zombeja vastaan. Zombit ei enää tuntuneet edes pelottavilta, ja kaikki hahmot tuntui vastenmielisiltä. Tässä sarjassa myös näkyi se, että budjettia pienennettiin roimasti 1. (vai 2.?) kauden jälkeen. 

One Tree Hill / Tunteet pelissä olisi voinut loppua 4. kauden jälkeen siihen, kun alkuperäinen porukka valmistui High Schoolista. Sarja olisi saanut onnellisen lopun, olematta kuitenkaan ennalta-arvattava ja ylisiirappinen. Nythän sarjaa jatkettiin vielä, vaikka päähenkilöt Lucas, Peyton yms. olivat jo lähteneet koko sarjasta pois.

Twin Peaks kiinnosti vain sen aikaa, kunnes siitä alkoi tulla yliluonnollinen. Jossain 2. kauden keskellä tajusin jättää kesken, kun yhdenkin jakson katsomisessa kesti useampi päivä. Mun mielestä ne Bob-jutut yms. tuntui vain niin tekotaiteellisilta eikä yhtään pelottavilta, ja koko sarja alkoi tuntua tylsältä. Olen tän mielipiteen kanssa kyllä varmaan vähemmistössä. :D

SPOILER

Täh, eihän Lost mitään unta ollut, vaan se koko poppoo oli oikeasti kuollut siinä lento-onnettomuudessa, mutta jäivät henkinä johonkin välitilaan, kunnes jatkoivat matkaa lopulliseen määränpäähän.

Muotoilin huonosti, en tarkoittanutkaan, että olisi ollut unta. Mutta lopuratkaisuna saman tyylinen, tuntui vain hätäratkaisulta, kun parempaakaan ei enää keksitty. Tavallaan sillä vietiin pohjaa aiempien kausien tapahtumilta. Tuli sellainen olo, että miksi tätä on sitten edes jaksanut katsoa ja kiinnittää huomioita mysteerin eri osiin, jos ratkaisu kaikkeen on tuollainen lattea kaiken selittävä "olimmekin kuolleita"-juttu.

Vierailija kirjoitti:

The Good Wife ei sarja varmaan sinänsä huonontunut, mutta en vain halunnut katsoa yhtään jaksoa sen jälkeen, kun Will kuoli.

Samoin kävi mulle Beck-elokuvien kanssa. Ohi aiheen vähän kun ei ole sarja, mutta noita leffoja on niin paljon, että sarjaksikin voisi melkein kutsua. 

Mutta tosiaan kun Gunvald kuoli, ei huvittanut enää katsoa. 

Vierailija kirjoitti:

Inhoan sarjoja, joissa taustalla viedään jotain suurempaa pääjuonta, koska siinä vaiheessa se yleensä menee ihan surkeaksi kun lopussa aletaan keskittymään enemmän siihen ja unohdetaan nää yksittäiset piristävät pikkujuonet.

Minulla on päinvastoin, en jaksa katsella sarjaa johon on piilotettu joku pääjuoni jota sitten annostellaan tuskallisen hitaasti, juuri sen verran että jaksaa sarjaa seurata kun valtaosa jaksoista on jotain ihan höttötäytettä. Alkuperäinen X-Files oli hyvä esimerkki. Taustalla mielenkiintoiset ja isot kuviot, mutta niihin päästiin tosi harvoin käsiksi ja valtaosa sarjasta oli jotain viikon sammalhirviö -touhua.

Hyvät sarjat kuten GoT ovatkin sitten täyttä tavaraa, täytettä ei ole missään välissä. Johtunee varmaan siitä, että perustuu kirjasarjaan jossa materiaalia riittää, ei tarvitse keksiä täytettä väliin. siinäkni joudutaan nyt loppu sitten hätäilemään, kun kirjailija ei ole ehtinyt kirjoittaa hommaa loppuun ajoissa.

Jos katsoja on niin herkkä kukkanen, ettei kestä keskiaikaista realismia väkivallassa, se ei tarkoita että GoT olisi huono sarja. Tuo karu kaunistelemattomuus on mielestäni juurikin yksi sen vahvoista puolista. Fantasiassa monesti unohtuu se karheus ja kaikki on liian siirappista.

Vierailija kirjoitti:

This is us. Muutaman jakson katsoin alusta, mutta sitten perheen äidin roolihahmo alkoi ärsyttää, en edes osaa sanoa miksi, mutta jokin sen kasvoissa nyppii. Menneiden muistelua alkoi myös olla liikaa, eikä se enää tuntunut kiinnostavalta.

Sama juttu! Olen sarjaa katsonut vieläkin, mutta jokin siinä äidissä tökkii. Suun seudussa on jotain todella outoa, mikä ärsyttää paljon. Jotain ihme maneeria joka lauseen perään. Kuulostaa ihan hemmetin tyhmältä asialta, mutta ei voi mitään :))

Ja onhan se nyt tietty ihan liian imelää suomalaiseen makuun...

Vierailija kirjoitti:

Onko Salkkarit siis joskus ollut hyvä?

Oli se silloin ihan alussa, kun rooleissa oli vielä oikeita näyttelijöitä eikä "Salkkari-tähtiä".

Lost. Under the dome. Heroes. Näin äkkiseltään tuli mieleen vaa nuo kolme. Kaikkia muita sarjoja oon katellu iha ilolla. Mut nuo... Jätin suosiolla kesken ku ei vaa uponnu.

ytytrytryr kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan sarjoja, joissa taustalla viedään jotain suurempaa pääjuonta, koska siinä vaiheessa se yleensä menee ihan surkeaksi kun lopussa aletaan keskittymään enemmän siihen ja unohdetaan nää yksittäiset piristävät pikkujuonet.

Minulla on päinvastoin, en jaksa katsella sarjaa johon on piilotettu joku pääjuoni jota sitten annostellaan tuskallisen hitaasti, juuri sen verran että jaksaa sarjaa seurata kun valtaosa jaksoista on jotain ihan höttötäytettä. Alkuperäinen X-Files oli hyvä esimerkki. Taustalla mielenkiintoiset ja isot kuviot, mutta niihin päästiin tosi harvoin käsiksi ja valtaosa sarjasta oli jotain viikon sammalhirviö -touhua.

Hyvät sarjat kuten GoT ovatkin sitten täyttä tavaraa, täytettä ei ole missään välissä. Johtunee varmaan siitä, että perustuu kirjasarjaan jossa materiaalia riittää, ei tarvitse keksiä täytettä väliin. siinäkni joudutaan nyt loppu sitten hätäilemään, kun kirjailija ei ole ehtinyt kirjoittaa hommaa loppuun ajoissa.

X-Files oli mahtava sarja, mutta lopetus täysi farssi. Jenkkien pakkomielle uskontoon ja uskonnon pakkotuputus pilasi koko sarjan. Vieläkin ärsyttää se lopetus, pilasi koko idean sarjasta.

ytytrytryr kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan sarjoja, joissa taustalla viedään jotain suurempaa pääjuonta, koska siinä vaiheessa se yleensä menee ihan surkeaksi kun lopussa aletaan keskittymään enemmän siihen ja unohdetaan nää yksittäiset piristävät pikkujuonet.

Minulla on päinvastoin, en jaksa katsella sarjaa johon on piilotettu joku pääjuoni jota sitten annostellaan tuskallisen hitaasti, juuri sen verran että jaksaa sarjaa seurata kun valtaosa jaksoista on jotain ihan höttötäytettä. Alkuperäinen X-Files oli hyvä esimerkki. Taustalla mielenkiintoiset ja isot kuviot, mutta niihin päästiin tosi harvoin käsiksi ja valtaosa sarjasta oli jotain viikon sammalhirviö -touhua.

Hyvät sarjat kuten GoT ovatkin sitten täyttä tavaraa, täytettä ei ole missään välissä. Johtunee varmaan siitä, että perustuu kirjasarjaan jossa materiaalia riittää, ei tarvitse keksiä täytettä väliin. siinäkni joudutaan nyt loppu sitten hätäilemään, kun kirjailija ei ole ehtinyt kirjoittaa hommaa loppuun ajoissa.

Tässä näkyy tv-sarjojen katsomistavoissa tapahtunut muutos. Ennen sarjaa katsottiin jakso viikossa aina tietyllä kellonlyömällä. Silloin oli vahingoksi, jos satunnainen kanavalle eksynyt katsoja ei päässyt helposti juoneen kiinni tai yhden väliin jääminen pudotti pahasti kärryiltä. Jaksoja ei aina edes lähetetty järjestyksessä ja kausia esitettiin eri levitysverkoissa eri tahtiin.

Helppokäyttöisten tallennuslaitteiden tultua markkinoille ja varsinkin sarjojen mentyä nettipalveluihin niitä on helpompi katsoa järjestyksessä alusta alkaen. Netissä on myös fanien kokoamia sarjaoppaita ja keskusteluryhmiä, jotka ovat verraton apu kaikkien yksityiskohtien muistamisessa - myös tekijöille.

Siksi jatkuvajuoniset tarinakaaret ovat yleistyneet.

Taisteluplaneetta Galactica. Vanhan sarjan lässäytti typerä 1980-jatkosarja, ja uuden yleiseen ankeuteen vain väsyi.

Vettä sakeampaa. Jotenkin lässähti lopussa.

Serranon perhe. Muistaakseni Lucian kuolemaan asti se oli hyvä, sitten viimeiset kaudet pyöri vaan ärsyttävien hahmojen, kuten sen Fitin hullun siskon ja sen Santinon jeesushihhulimuijan ympärillä. Ja se viimeinen jakso, ööh 🙄

Taivaan tulet.

Ensimmäinen kausi oli kiva ja raikas, mutta sen jälkeen alkoi totisesti ärsyttää näyttelijöiden ohjaaminen huutamaan aina ja joka tilanteessa, kaikissa mahdollisissa tunnetiloissa. Todella tuntui siltä, että mitään muuta tunneilmaisun keinoa hahmoille ei annettu kuin kurkku suorana huutaminen. Katsojan aliarviointia ja ärsyttävää stereotypiointia - sarjaahan esiteltiin vähän niin kuin "pohjoisen mentaliteetin kuvaajana".

Myös pääparista meni vähän maku sen jälkeen kun menivät naimisiin. Jokin kiva, piristävä vääntö heidän väliltään katosi.

Midsomerin murhat. Oli aikoinaan minun ja äitini yhteinen lauantai-iltojen ilo. Ensin se Barnabyn söötti apupoika vaihtui sellaiseen superärsyttävään ja lopulta itse Barnabynkin näyttelijä vaihtui. Ei kiinnostanut enää :(

Edellistä kompaten Serranon perhekin lässähti pahasti loppua kohden. Ylipäätään kaikissa pitkäaikaisissa sarjoissa, jossa hahmot alkavat kovasti vaihtua käy usein näin.

Frendit, Sinkkuelämää.... huhhuijakkaa. Varmaan 30 kertaa näytetty uusintana televisiossa