Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
1v lapsi eron keskellä? Selviääkö tästä!
10.08.2018 |
Olen tullut päätökseen tänään, etten tahdo jatkaa nykyistä suhdetta lapsen isän kanssa. Tilanne on viimeisen viikon aikana kärjistynyt niin, että en edes toivo tulevaisuutta hänen kanssaan. En näe meitä tekemässä onnellisina asioita edes arjessa. Mies rakastaa lasta kovasti ja viettävät tiiviisti aikaa keskenään ja toivoisin eron jälkeen näin jatkuvan. Mies on vakkarityössä ja mietin miten tapaamiset yleensä näin pienen kanssa menee? Luotan mieheen siis 100% ja osaa olla lapsen kanssa keskenään, ei ole väkivaltainen tai muuten paha ihminen. Syy eroon on meidän erilaisuus, mies riidoissa käyttää mykkäkoulua, minä taas hauan puhua asioista, mies ei halua keskustella koskaan mistään vaikka miten pienin askelin yrittäisin avata keskusteluyhteyttä. 4v ollaan oltu yhdessä ja tuntuu että nyt riittää. Molemmissa vikaa tietysti, mutta mies on nykyään mielestäni julma minua kohtaan, vaikka itkisin hänen edessään kun hän on pahoittanut mieleni, hän vain lähtee muualle eikä sano sanaakaan. Eikä koskaan kuulu kiitos,anteeksi, rakastan sua tms ilman että pyydän. Lupaa aina panostaa mutta muutosta ei tapahdu, vaatii silti minulta jatkuvasti muuttumista, esim. hajamielisyyden, siivouksen, äänenpainon riitatilanteissa ym. Miten tästä selviää? En haluaisi mitään lastensuojelua sekoittaa tähän kun uskon että saamme asiat sovittua muutoinkin, tapaamiset jne mietityttää, kertokaa kaikki.
Kommentit (49)
Miehet on tuollaisia. Jos on hyvä lapsen kanssa, parempaa et löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se lapsi selviää jos vanhempien välit pysyvät eron jälkeen vielä hyvinä. Mutta jos te riitelette vielä jatkuvasti ja olette vanhempina toistenne kurkuissa kiinni, lapsi kärsii joutuessaan olemaan twidän vanhempien välimiehenä. Minulla itsellä on kokemusta riitaisasta ero perheestä. Vanhempank erosivat kun oli 1v ja heidän jatkuva riitely on ollut minulle raskasta ja olen jopa itkenyt hysteerisesti peloissani sen takia.
Ktp kirjoitti:
Pariterapiaan
Olen siitä puhunut miehelle jo niin monta kertaa, jos hän sinne olisi valmis lähtemään, niin olisi jo lähtenyt. Viimeksi kun syntymäpäivänäni jätti mut (luvattiin sit mennä kuitenkin terapiaan) niin tajusin että seuraavaa kertaa ei tule, jos tämä ei toimi. Ollaan kumpikin loppu toistemme käytökseen. Tottakai toivoisin lapsen takia, että rakastuisimme uudelleen aidosti ja olisi ihanaa, mutta en usko siihen enää.
Jos päätös on tehty ja siitä ollaan varmoja, terapia on hyödytöntä.
Ennemminkin kannattaisi ottaa yhteys perheneuvontaan. Siellä voisitte yhdessä miettiä minkälainen ratkaisu juuri teille on paras lapsen tapaamisen ym. suhteen. Lastensuojelua siihen ei tarvitse sekoittaa jos ero ei ole riitainen.
Lapsi tulee kyllä selviämään aivan hyvin, kunhan turvalliset tutut ihmiset pysyvät ympärillä ja liikaa suuria muutoksia ei tule. Lapsen perusturvallisuus kehittyy noin 3-vuotiaaseen asti, se on herkintä aikaa vahingoittua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lapsi selviää jos vanhempien välit pysyvät eron jälkeen vielä hyvinä. Mutta jos te riitelette vielä jatkuvasti ja olette vanhempina toistenne kurkuissa kiinni, lapsi kärsii joutuessaan olemaan twidän vanhempien välimiehenä. Minulla itsellä on kokemusta riitaisasta ero perheestä. Vanhempank erosivat kun oli 1v ja heidän jatkuva riitely on ollut minulle raskasta ja olen jopa itkenyt hysteerisesti peloissani sen takia.
Me ei lapsen aikana huudeta, paiskota tai riehuta, mitään fyysistä väkivaltaa ei ole. Henkinen puoli riitojen aikana satuttaa. Olen itse kasvanut alkoholistiperheessä ja nähnyt kaikenlaista. Mies taas kasvanut ihanteellisissa olosuhteissa, pelkästään se saa meidän ajatukset eroamaan toisistaan. Tuntuu aina että olen itse ns hullu tilanteessa koska olenhan juopoilta tietyt käyttäytymismallit oppinut, jotka heijastuvat aikuisuuteen, nyt mies käyttää sitä valttikorttinansa ja uskoo, että hän ei voi olla väärässä, sillä minä olen kasvanut juoppojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä perheneuvolaan, siellä nämä erotilanteitten selvittelyt ovat jokapäiväistä työtä, voitte miettiä, miten lapsen asiat on paras järjestää, t. Perheneuvolan täti (nyt lomalla).
Vierailija kirjoitti:
Jos päätös on tehty ja siitä ollaan varmoja, terapia on hyödytöntä.
Ennemminkin kannattaisi ottaa yhteys perheneuvontaan. Siellä voisitte yhdessä miettiä minkälainen ratkaisu juuri teille on paras lapsen tapaamisen ym. suhteen. Lastensuojelua siihen ei tarvitse sekoittaa jos ero ei ole riitainen.
Lapsi tulee kyllä selviämään aivan hyvin, kunhan turvalliset tutut ihmiset pysyvät ympärillä ja liikaa suuria muutoksia ei tule. Lapsen perusturvallisuus kehittyy noin 3-vuotiaaseen asti, se on herkintä aikaa vahingoittua.
Lapsi on meille tärkein, ja osasyy siltä kannalta eroon, että emme halua aiheuttaa lapselle turvattomuuden tunnetta kun vanhempien välit ovat huonot ja kireät. Ystävinä halutaan pysyä ja hoitaa asiat aikuisten tavoin, niin että lapsi tuntee olonsa yhtä tärkeäksi ja rakastetuksi, vaikkei molemmat vanhemmat ole samassa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet on tuollaisia. Jos on hyvä lapsen kanssa, parempaa et löydä.
Jos miehet on tuollaisia, parempi on olla ilman miestä. -eri
Mies tarvii herätyksen, juuttunut omaan maalaamaansa maailmaan, turhautuu koska ei voi edetä hänen suunitelman mukaisesti. Ei tarkoita ettei rakastaisi.
Kommunikointi keskenänne pysähtynyt, siinä ongelma. Ehkä huomaatte että tunteet tulevat vuorotellen.
Terapiaan tai välit väliaikaisesti poikki että herää ja alkaa itse pohtia mitä hän voisi tehdä paremmin.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä perheneuvolaan, siellä nämä erotilanteitten selvittelyt ovat jokapäiväistä työtä, voitte miettiä, miten lapsen asiat on paras järjestää, t. Perheneuvolan täti (nyt lomalla).
Tämä on hyvä neuvo.
En ymmärrä miehen tapaa saada minutkin itseäni vastaan. Olen aina uskonut että minä olen ollut syypää riitoihin ja lähellä piti-eroihin.
Nyt kun mietin tarkemmin, niin tajuan että ei ole mahdollista ettei mies ikinä millään tapaa ole aiheuttanut riitaa. Outoa miten kauan hyväksyin sitä että itse pyytelin anteeksi ja siihen edes en saanut vastausta. Tänään mies hyräili puheeni jälkeen, kun olin itkenyt ja selittänyt ahdistustani, siitä tiesin että nyt riittää. Ei minusta toista kuulu noin kohdella, mykkäkoulun vielä kestin, mutta tämä uusi juttu että vastataan vaan nasevasti takaisin ”niiiimpä” ”mm m” .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hankit lapsen miehen kanssa? Vai lapsen saannin jälkeenkö mies aloitti mykkäkoulun ym? Ajattelitko ennen lasta että mies on sellainen ihminen jonka kanssa voisi viettää loppuikänsä?
Kuulostaa siltä, että ero on oikea ratkaisu. Olet yrittänyt keskustella ja ehdottanut jopa terapiaa. Enempää et voi yksin tehdä. Surullista, että mies ei halua yhdessä työskennellä liittonne eteen.
On kuitenkin tosi hienoa, että tahdotte molemmat huolehtia erotilanteessa lapsen hyvinvoinnista ja asetatte hänet etusijalle. Se ei ole missään tapauksessa itsestäänselvyys. Olette hyviä vanhempia.
Tsemppiä sinulle ja teille kaikille <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankit lapsen miehen kanssa? Vai lapsen saannin jälkeenkö mies aloitti mykkäkoulun ym? Ajattelitko ennen lasta että mies on sellainen ihminen jonka kanssa voisi viettää loppuikänsä?
Ennen lasta ajattelin. Olemme olleet ennen hyvä tiimi vaikka suuttuessaan mies onkin mykkäkoulunnut. Ennen lasta asennoiduin asiaan niin, että hänen luonteensa on sellainen, enkä halua ketään pakottaa puhumaan jos se ahdistaa. Nyt vasta tajusin, että häviän itse, kun en saa ilmaista mitään tunteitani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että ero on oikea ratkaisu. Olet yrittänyt keskustella ja ehdottanut jopa terapiaa. Enempää et voi yksin tehdä. Surullista, että mies ei halua yhdessä työskennellä liittonne eteen.
On kuitenkin tosi hienoa, että tahdotte molemmat huolehtia erotilanteessa lapsen hyvinvoinnista ja asetatte hänet etusijalle. Se ei ole missään tapauksessa itsestäänselvyys. Olette hyviä vanhempia.
Tsemppiä sinulle ja teille kaikille <3
Mulla tuli itku silmään (hyvällä tavalla) tästä kommentista. Tuntuu, että vihdoin voin sanoa että enempään en pysty. Tottakai voin luvata miehelle aina, että käyttäydyn riitatilanteessa ja muutenkin rauhallisemmin, jos jokin ärsyttää. Mutta ehkä parempi minun olla yksin ja keskittyä lapsen hyvinvointiin, kuin lupailla asioita mitä en voi pitää, lapsuuteni vaikuttaa nykyisyyteen, enkä ole niin vahva että voisin kantaa vastuun parisuhteesta tällä hetkellä. Kiitos voimaannuttavasta kommentista.
Lapsen kannalta kannattaisi oikeasti mennä pariterapiaan ja opetella siellä parempia keskustelutaitoja kuten, ettei miehesi voi pitää mykkäkoulua, koska se on henkistä väkivaltaa.
Ihan normaali mies. Ei miehet käyttäydy niin kun sinä haluat tai käyttäydyt. Etkö voi käydä niitä henkeviä keskusteluja jonkun ystäväsi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kannalta kannattaisi oikeasti mennä pariterapiaan ja opetella siellä parempia keskustelutaitoja kuten, ettei miehesi voi pitää mykkäkoulua, koska se on henkistä väkivaltaa.
Ehdotettu on. Mies on halunnut mut jättää jo niin monta kertaa että nyt annan mennä. Muutoksen pitäisi tulla molemmista, ei vaan musta. Eikä mies halua muuttua, enkä jaksa ottaa vastuuta siitä. Ap
Aivopieru kirjoitti:
Ihan normaali mies. Ei miehet käyttäydy niin kun sinä haluat tai käyttäydyt. Etkö voi käydä niitä henkeviä keskusteluja jonkun ystäväsi kanssa?
En yritä henkeviä keskusteluja, mutta jos kysyn mieheltä mitä tahansa niin en saa vastausta. Ei halua puhua tulevaisuudesta, tai puhua edes normaaleista asioista, ihan kuin hänellä ei olisi mielipiteitä vaan kaikki olisi ihansama ja siten minun vastuulla.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Pariterapiaan