Milloin 4v uhma helpottaa? Mä en kohta enää jaksa mun lastani!

Ja uhmaikä pahimmillaan, tai toivon että se olisi sitä uhmaa...

Koettelee niin paljon meidän vanhempien hermoja. Kauheata kitinää, joka asiaan tulee vastaus ei, vaikka olisikin mieleinen, itkua ennen nukkumaan menoa ja kaikkia keinoja käyttää, ettei sängyssä tarvitsisi olla. Kiukuttelee, ei suostu tottelemaan, entiset keinot saada kuriin, ei tehoa, vaan meidän aikuisten täytyy olla tosi ovelia ja keksiä uusia keinoja millä saada lapsi suostuteltua. Suorat käskyt aiheuttaa hirveän kiukuttelu ja huutokohtauksen...

En tiedä on teillä tuttua, mutta näin meillä....

itse olen helisemässä oman 4 v tytön kanssa, pikkuveli 2v tulee hyvällä mallilla perässä. Voi hermoparkoja =))



Päivällä toivoo, että tulisi nyt iltya että ne menis nukkumaan. Illalla tuijotellaan niiden huoneiden ovilla kuinka luppania ja suloisia lapsia meillä on

Sitä marinaa ja tyytymättömyyttä on välillä niin pirun raskas kuunnella. Ja tätä jatkuu sitten vuosia...:(

vuosi vuodelta ;). Odota kun lapsesi on 4v ;)

illalla aina huono omatunto itellä kun on huutanut ja joskus jopa antanut tukkapöllyä. Mä olen luullut että 3 jälkeen helpottaa...ei näköjään..

Jos kaksivuotiaan uhma on hoidettu kunnialla alta pois, osoittaen, että vanhempi on se joka näyttää kaapin paikan, on nelivuotias lapsi kuin enkeli. Jos kaksivuotiaan uhmassa on annettu jatkuvasti periksi lapselle, lapsella on uhma koko lopun elämänsä. Tai ainakin siihen asti, että vanhemmat älyävät laittaa asialle stopin.

meillä tytöllä oli 2 vuotiaana todella paha uhma ja sit menikin hyvin kunnes nyt 5 vuotiaana taas erittäin ärsyttävä...

ja poika vajaa 3 vee ja uhmaa pukkaa

nyt poika on 6v. ja musta tuntuu että pää räjähtää sen kanssa ehdottomasti pahin uhma tähän asti :(.

kuulostaa siltä kuin lapsi hakisi niitä jatkuvasti.. Ei kyllä 4vuotiaalla enää mitään uhmaa muuten ole.

Vai voiko kyse olla sittenkin jostakin muusta mallista/ kasvatuspoliittisesta asiasta?

Olen ihan ihmeissäni lapsen " raivosta" , aikaisemmin kun ei ole käyttäytynyt siten. Vielä hymyilyttää lapsen uhma, täytyisi varmaan lukea muutama kasvatuskirja jotta oppisi käsittelemään uhmaa oikein.



Lapsen raivoon ja uhmaan en lähde mukaan, en tiedä sitten onko sekään oikein. Useimmiten asiat menevät vielä leppoisasti ja sutjakkaasti, toisinaan taas syntyy tahtojen taistoa. Luovimalla mennään vielä.

Meillä ei kellään mitään uhmaa 2v. Puoltoistavuotiaana sellainen kränäikä, mutta varsinainen uhma vasta 4 vee jolloin mukaan tuli kavereilta opitut kiroilut, tappelut, ehdoton kieltäytyminen tottelemasta, vanhempien ja sisarusten potkiminen, haukkuminen ja hakkaaminen, järjetön riehuminen joka paikassa, karkaileminen... ja siis aikaisemmin ei mitään mainittavaa ongelmaa! Ja 5-vuotiaana taas pikku enkeli.



Kolmen pojan äiti.

Aikaisemmin niin kiltti ja tottelevainen poika kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä, karkaili ja teki joka asiassa jotain ihan muuta kuin käskettiin. Olin todella tulla hulluksi! Sitten 5-vuotiaana alkoi taas käyttäytyä ihmisiksi.



Neuvolan lääkärikin oli muuten sitä mieltä, että tuossa iässä nimenomaan pojilla on usein uhmaa.

Googlettakaa " Lapsi kiukkuaa ja uhmaa"

Ei siis ole lainkaan outoa, että lapsilla on uhma vasta nelivuotiaana, eikä 2-3 -vuotiaana, kuten yleensä.

Mut eikö oo vaan hyvä että on se uhmailu? Ja rajojen testailu?



Itte ainakin otan positiivisena asiana että mun 2- vuotias kiukkuaa.



Kaverin sanojen mukaan sen lapsi ei oo vauvana käyny kukkaruukuilla, ei oo heittäytyny kaupassa lattiaan ja huutanu sydämen kyllyydestään.. Ellei sitten aika kuulla jo muistoja.. ;)



Mutta meillä on lapsia komennettu pois kukkaruukuilta, kiipeemästä pöydille, hyppimästä sohvilla.. Meillä lapset katsoo miten aikuiset siivoaa ja tekee itse perässä! :D Sitä sanotaan oppimiseksi!!



Musta on VAAN upeeta että mää saan bussissa huutaa lapsen kanssa, nautin jopa siitä kehitysvaiheesta kun kaikki pitää heittää lattialle ja äiti nostaa ylös! Siihen nauruun ei tulo loppua.



Nelivuotiaan uhmalla on erona siihen että sen ikänen osaa puhua, kaksi vuotiaani raivostuu jos en aina ymmärrä ja hän ei osaa selittää mikä olis nyt pointti.



Ei oo meillä joka päivästä lapsen kiukuttelu. On rajat ja niitä noudatetaan ja tarvittaessa muutellaan kun lapsi kasvaa.



Meillä lattialla painelee 7 kuinen vauvakin ja saa olla tarkka kuin porkkana noitten kanssa, koska oppia pitää, ei kaikki saa olla kiellettyä ja ein jankuttamista.

Mää ainakin väsyn jos miljoonaan kertaan joutuu jankuttamaan eitä! Silloin on vika itsessä, ei lapsessa.

Uhma vaan tuli kuitenkin myöhemmin.

Ei se ole normaalia vauhtia.

Vierailija:

Uhma vaan tuli kuitenkin myöhemmin.

Ja neuvolan lääkärin mukaan tämäkin oli ihan normaalia. Lapset ovat erilaisia ja ovat silti vielä ihan " normaalin" rajoissa... mitä ikinä se normaali sitten onkaan.