Lue keskustelun säännöt.
Arjen fyysiset epämukavuudet, jotka koettelevat sietokykyäsi
Aloitan: hellehiki, krooninen kusihätä, närästys, runsaat ja kivuliaat kuukautiset sekä ruikulivatsa. Silmätulehdus, takapuolen suonenveto ja toispuoleinen nuha. Nämä erikseen ja varsinkin yhdessä. (Keskitytään ihan lillukanvarsinillitykseen; kroonisiin sairauksiin kuuluvat kivut ja kärsimykset eivät välttämättä kuulu tähän keskusteluun.)
Kommentit (1723)
Epäsäännölliset kuukautiset, koskaan ei tiedä milloin ne alkaa ja oltava varautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkuhousut jotka kiilautuu kannikkavakoon kävellessä.
Pipo mistä jää otsaan painaumat kun ottaa päästä.
Suolaisesta ruuasta (esim valmisruoka) tuleva tolkuton jano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkisten kulkuneuvojen kapeat penkit, joissa ei voi istua rennosti. Käytäväpaikalla lisäksi pitää väistellä ohikulkijoita. Onneksi etätyön yleistyttyä paikallisbusseissa on käytännössä aina tilaa niin että voi istua ikkunapaikalle ja käytäväpaikka on tyhjänä.
NAAPURIN PIANON PIMPUTUS SATTUU KORVIIN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ihmiset puhuu elokuussa syksystä vaikka vielä ihan kesä, lokakuussa fiilistellään jo joulua - juodaan glögiä ja leivotaan torttuja ja joulukoristellaan kotia ja joulukuusta, tammi-helmikuun pakkasilla on jo kevättä ilmassa jne. Miksi ei voi elää nykyhetkessä.
Mässyttävät suu levällään ruokailevat pöytätavattomat moukat. Kas kun ei vielä piereskellä ja röyhtäillä päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoman ryystäminen ja ruuan maiskutus syödessä.
Lasten turvaistuimet. Aina hankalia, varsinkin talvella kylmässä pimeällä nyhrätä toppavaatteiden päälle turvavyöt tarpeeksi tiukasti kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kun menee kävellen hakemaan postipakettia jossa on joku suht pieni tavara ja se onkin ihan järkyttävän isossa laatikossa, etkä voinut tietää sitä etukäteen. Sitten kävelet kotiin sen ison boksin kanssa :'''D
Tosiaankin ärsyttäviä ja epäekologisia ne liian isot pakkauslaatikot! Mä olen ratkaissut asian niin, että avaan paketin paikan päällä ja otan sisällön reppuun. Litistää sitten laatikon ja jätän sen lähimpään keräyspisteeseen/roskiin. Eipä tarvi kotiin asti rahdata pahviroskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun menee kävellen hakemaan postipakettia jossa on joku suht pieni tavara ja se onkin ihan järkyttävän isossa laatikossa, etkä voinut tietää sitä etukäteen. Sitten kävelet kotiin sen ison boksin kanssa :'''D
Tosiaankin ärsyttäviä ja epäekologisia ne liian isot pakkauslaatikot! Mä olen ratkaissut asian niin, että avaan paketin paikan päällä ja otan sisällön reppuun. Litistää sitten laatikon ja jätän sen lähimpään keräyspisteeseen/roskiin. Eipä tarvi kotiin asti rahdata pahviroskaa.
Toki tuota laatikkoa tarvitsee jos tuotteen sattuukin palauttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen liikunta, jota suositellaan joka tuutista. En kerta kaikkiaan ole liikunnallinen ihminen. Intin liikuntakoulutus tuntui rääkkäyksellä vaikka tykistössä ei joudukaan liikkumaan omin voimin niin paljon kuin jalkaväessä. Hyvä puoli asiassa oli se että intissä laihduin kahdeksan kiloa jotka ovat nyttemmin palanneet korkojen kera.
Minä en myös ole sillä lailla liikunnallinen ja ulkoilmaihminen, että koko ajan pitäisi ola jossain reippailemassa, kun NYT ON NIIN IHANA RAIKAS ILMA!
Inhotti aina ennen, kun mentiin miehen kotiin käymään, niin siellä sen sisaret oli heti rääkymässä, kuinka nyt pitää lähtee käymään kiertämässä järvi! Jostain syystä se järven kiertäminen oli ihan kuin pakollinen asia aina, oli sää mikä hyvänsä ja huvitti tai ei. Ja aina siellä oli ne talot ja kesämökit, joitten pihassa piti seisoskella juttelemassa mulle vieraitten ihmisten kanssa. Muutenkin kilometritolkulla kävelemistä ja sitten vielä siinä seisoskelemista ja toljailemista, että menisi varmasti mahdollisimman kauan.
Onneksi ne ajat on takanapäin. Just tuo, että pitää lähtee jonnekin patikoimaan toisten ihmisten ikään kuin määräämänä, kun ei oikein voi vastaankaan laittaa. Kyllä minä ulkoilen ihan mielelläni silloin kun siltä tuntuu, mutta aina omasta halustani ja omalla tavallani. En ole ylipainoinen enkä huonokuntoinen.
Samoja tuntemuksia, mun lapsuuden kodissa oli tätä myös, saan ahdistuskohtauksen jo sellaisista sanoista kuin happihyppely, mennään retkelle, mennään pihalle.
Retkeilyä vihaan yhä, epämukavaa ja hankalaa, miksi pitäisi rämpiä ensin jossain metsässä tuntikausia, sitten räpeltää kaiken maailman hankalien varusteiden kanssa, syödä pahaa retkiruokaa tuulessa ja tuiskussa tai vaihtoehtoisesti sääskien syötävänä, kaikki on ihan järjettömän hankalaa, ihan vessa-asioiden hoitamisesta alkaen. Ja ne ulkoiluvaatteet! Voi taivas, kuumia ja hiostavia tai sitten kylmiä, rumia ja epämukavia, huh, onneksi enää ei tarvitse ikinä käydä retkellä missään ikinä koskaan.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö urheilisi, käyn juoksulenkeillä, hiihdän, pyöräilen ja uin, myös luonnon vesissä. Mutta teen vain sen liikuntasuorituksen, 1-2 h, nautin siitä ja nautin siitä, että sen jälkeen siististi sisätiloissa suihkuun ja tavallisiin vaatteisiin.
Konsertin alun odottelu ja jonnin joutavan lämmittelijän kuuntelu.
Kovaan ääneen puhuvat ihmiset. En ole kuuro.
Ovien paiskominen. Niin kaapin, huoneiden kuin ulko-ovien.
Liian lähelle tunkeva jonottaja perässä.
Kuumat aallot.