Arjen fyysiset epämukavuudet, jotka koettelevat sietokykyäsi

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tietää että froteepyyhe pitää pestä ennen käyttöä tai se ei ime kuivatessa pisaraakaan.

Miksi omat ja tuhannesti pestyt luottopyyhkeet eivät edelleenkään suostu imemään?! On inhottava tunne varsinkin kun kulmakarvoja ei saa pyyhittyä kuiviksi.

Ethän käytä huuhteluainetta?

Ostan edelleen heviosaston tuotteet muovipussiin (anteeksi), kun niille on jatkokäyttöäkin olemassa.

Ensimmäiset viisi minuuttia rukoilen ja kiroilen pussinsuuta aukeamaan.

Mummoni ja äitini sukupolvi olisi surutta nuolaissut sormiaan ja tadaa - sesam aukene.

Häveliään hygieenisenä ja kanssaostajien katseita kavahtaen en itse kehtaa.

Olen äidille ja mummolle kateellinen, kun saivat syntyä tässä ja monessa muussakin mielessä jotenkin

mutkattomampaan maailmanaikaan.

Kun menen lapselle hakemaan vaatteita Henkasta ja Moukasta ja siellä on pakko kuunnella älyttömän kovalla olevaa aivan sairaan huonoa musiikkia.

Se kun vahingossa puree suun sisäpintaa, ja sitten puree uudestaan ja uudestaan samaa kipeää kohtaa, kun se jotenkin törröttää siinä hampaiden hollilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitan: hellehiki, krooninen kusihätä, närästys, runsaat ja kivuliaat kuukautiset sekä ruikulivatsa. Silmätulehdus, takapuolen suonenveto ja toispuoleinen nuha. Nämä erikseen ja varsinkin yhdessä.

(Keskitytään ihan lillukanvarsinillitykseen; kroonisiin sairauksiin kuuluvat kivut ja kärsimykset eivät välttämättä kuulu tähän keskusteluun.)

Olisi asiaa lääkäriin jos oikeasti sulla on nuo kaikki tai ees osa fyysiset vaivat yhtaikaa. Meinaan ei ole arkea tollanen vaan jotain sairautta.

No hei, minullakin on osa noista vaivoista ja lisänä muita. Tulleet vähitellen erikseen, ei niille ole yhteistä syytä eikä vaivojen määrä ole vakio. Jotkut vaan joutuvat kärsimään enemmän kaikenlaisesta epämukavuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Silmälasit kostuu ja huurtuu suihkussa. Kuivaan ihan varovasti painelemalla pyyhkeellä ja siitä jää jäljet linsseihin niin että ei läpi näe. Vtu.. Että voi lasit olla koko ajan paskaset, jopa pesun jälkeen!

Käytkö suihkussa silmälasit päässä? Erikoista. Minulle tämä ilmiö on tuttu ennemminkin sadekuuroista.

Vierailija kirjoitti:

Ostan edelleen heviosaston tuotteet muovipussiin (anteeksi), kun niille on jatkokäyttöäkin olemassa.

Ensimmäiset viisi minuuttia rukoilen ja kiroilen pussinsuuta aukeamaan.

Mummoni ja äitini sukupolvi olisi surutta nuolaissut sormiaan ja tadaa - sesam aukene.

Häveliään hygieenisenä ja kanssaostajien katseita kavahtaen en itse kehtaa.

Olen äidille ja mummolle kateellinen, kun saivat syntyä tässä ja monessa muussakin mielessä jotenkin

mutkattomampaan maailmanaikaan.

Vedä pussi suun reunoista molemmin käsin aivan kuin haluaisit venyttää sitä. Auttaa.

Kaikenlaisten pakkausten avaaminen etenkin, kun ne on haluttu pakata silleen hillityn tyylikkäästi ettet huonolla näöllä näe mistä se avaus pitää

aloittaa. Koskee etenkin kosmetiikkaa. Miten pystyn vanhana nuo pakkaukset avaamaan, jos nyt jo ongelmia. Pitääkö pyytää kosmetiikkamyyjää avaamaan pakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Kesän peitto-ongelma. Peitolla on liian kuuma, lakanalla on liian kylmä. Vaihtelee säidien mukaan. Herään öisin kuumuuteen ja viluun. Ei ole mitään vaihdevuosia. Peittojen osto, erityisesti kalliimpien, tuntuu riskialttiilta hommalta, koska niissä ei palautusoikeutta, koska hygieniatuote, meninkin ostamaan yhden joka osoittautui huonoksi. Haaveilen keveästä ei hiostavasta peitteestä..

Ikealta saa hyviä ohuita peittoja muutamalla eurolla, olikohan Tilkört

Ihmiset jotka kävelevät kiemurrellen ja välillä hidastaen tai pysähtyen Helsingin rautatieasemalla aamuruuhkassa, koska tuijottavat kävellessään puhelinta. Joskus vielä pukeudun piikkihaarniskaan ja laitan vakionopeudensäätimen päälle enkä välitä pätkääkään jos tuollainen tyyppi jää alle.   

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyviä huomioita täällä jo esitelty. Mä tykkään viuhtoa kaikki kulkumatkani vauhdilla ja suoraviivaisesti. Tulee ihan fyysisesti rasittunut olo, jos joku laahustaa keskellä väylää mahdollisimman leveänä, tietysti vielä napit korvilla tai muuten huonokuuloisena, ettei reagoi kun pyydän tilaa päästäkseni huiskimaan ohi. Vastaavasti pyörätiellä epämääräisesti sivuttaissuunnassa seilaavat pyörät minun ja fillarini tiellä.

Hyvin voimakkaita turhautumisen tunteita aiheuttaa myös se, kun yrittää kiskoa suihkun jäljiltä kostealle iholle urheilurintsikoita. (Tavisrintsikat - myös ne kalliilla rahalla Funkyladysta hankitut - ovat niin epämukavia, etten käytä kuin äärimmäisessä hädässä.)

Minulla on yksi semmoinen hammasväli, johon jää helposti ruokaa. Viisaudenhampaan ja seuraavan väli, jostain syystä viisaudenhammasta ei haluttu aikanaan poistaa vaikka kerjäsin. Rakoon jää aina lounaalla jotain, ja monesti ei työpäivän aikana tarjoudu tilaisuutta kaivaa röhnä pois. Se ärsyttää ientä ja tykyttävä epämukavuus vaivaa koko päivän, kieli eksyy jatkuvasti sörkkimään hammasväliä. Toisaalta on yksi tyydyttävimmistä hetkistä kotona rassata väli puhtaaksi hammaslangalla niin, että veri lentää.

Yksi syvästi nöyryyttävä tilanne on vaatteiden sovittaminen liikkeessä. Miten sitä voikin näyttää niin muhkuraiselta, kalvakalta, näppyiseltä ja roikkuvapyllyiseltä, kuin sovituskopin peilit väittävät? Itku siinä meinaa päästä ja vaatteet jäävät ostamatta. Fyysinen pahoinvointi tulee kyllä sitä kuvaa katsellessa. Kotona pehmeässä valossa ja yhdestä peilistä näytän kuitenkin ihan vetävältäkin...

Sovituskoppeja on vain kahdenlaisia: Pahattaren ilkkuvilla peileillä varustettuja tai niitä, jotka häpeämättä imartelevat tällaisellekin töppöjalalle puoli metriä lisää pituutta miinus leveydestä puolet pois. Molemmat valehtelevat. Jos mahdollista, pyydä vaatteet sovitettaviksi kotikuvastimen edessä. Jos todella rohkeaksi herkeät, et katso mistään miltä näytät; luotat vain siihen, miltä vaatteet ylläsi tuntuvat.

Tikittävä viisarikello huoneessa, jossa yrität nukkua, on hermoja, korvia ja päätä kokonaisaltaisesti riipova vehje. Vielä jos kello on sellainen, että lyö tasatunnein. Kidutusvälineistön aatelia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka kävelevät kiemurrellen ja välillä hidastaen tai pysähtyen Helsingin rautatieasemalla aamuruuhkassa, koska tuijottavat kävellessään puhelinta. Joskus vielä pukeudun piikkihaarniskaan ja laitan vakionopeudensäätimen päälle enkä välitä pätkääkään jos tuollainen tyyppi jää alle.   

Kiitos ideasta :D Usko tai älä, nämä älyräplyvajakkihidasteet kiristävät hermoja myös tällä susirajan villimmällä puolen, vaikkei meidän "ruuhkia" voi pääkaupunkiseudun vastaaviin samana päivänä verratakaan.

Jos saan aivastuskohtauksen, se kestää yleensä puoli tuntia. Räkä ja kyynel lentää. Hyvä jos ehtii henkeä välillä vetää. Pandamaskarat poskilla tämän jälkeen.

Jos saan hikan elikkäs nikotuskohtauksen, se kestää yleensä pari tuntia putkeen ja päättyy lopulta jonkinlaiseen yököttävään tunteeseen tai itse yrjöämiseen.

Tulevat kun tulevat, mitään yhdistävää tekijää en pysty nimeämään tai ennakoimaan (voi kun voisin!)

Pahinta on tuossa jälkimmäisessä muisto jostain alakouluajoilta, kun luin Valituista Paloista miehestä, joka sai hikan teininä ja kärsi siitä TAUOTTA kuolemaansa asti jotain kuuskytä vuotta... Tulee mieleen, josko tämä ei menekään ohi...

Selkäkipu

Istuminen ryhdikkäänä ja sen muistaminen pidempään kuin 1min.

Vierailija kirjoitti:

Jos saan aivastuskohtauksen, se kestää yleensä puoli tuntia. Räkä ja kyynel lentää. Hyvä jos ehtii henkeä välillä vetää. Pandamaskarat poskilla tämän jälkeen.

Jos saan hikan elikkäs nikotuskohtauksen, se kestää yleensä pari tuntia putkeen ja päättyy lopulta jonkinlaiseen yököttävään tunteeseen tai itse yrjöämiseen.

Hikan saa nopeasti pois kun juo vettä pää alaspäin.

Eli ota lasiin vettä. Taivuta itseäsi eteen alas ja ota lasin ulompi reuna ylähuultasi vasten. Taivuta lisää kunnes saat vettä suuhusi, niele, jatka niin pitkään kun saat vettä lasista hörpittyä. Hikka on pois.

Vierailija kirjoitti:

Pissahätä. Joudun käymään varmaan kerran tunnissa pissalla. Mitään sairautta tms ei ole. Lisäksi kärsin herkästä vatsasta, ja kun vatsa on ripulilla, saatan ravata pissalla vartin välein. Jostain syystä silloin kaikki ei tule kerralla. Tosi rasittavaa.

Hikoilu, välillä tulee jotain kuumia aaltoja, hikoilen kaikesta liikkumisesta (tyyliin portaiden kävely) tosi helposti, vaikka kunto on ihan ok enkä ole ylipainoinen. Ärsyttää, kun naama kiiltää ja kainaloista valuu hiki, paitoihin tulee hikiläikät. Kainaloista kireitä paitoja en ole voinut pitää sitten lapsuuden, koska hikiläikät tulee vaikka istuisin paikallani.

Kilpirauhasen liikatoiminta?

Vierailija kirjoitti:

1. Katson kännykän näyttöä ja nostan katseeni yrittäen nähdä jonnekin kauemmas, -silmä ei niin vaan sopeudukaan tähän, vaan kaikii näyttää hetken utuiselta mössöltä ja ääriviivoja on vaikea hahmottaa.

Mulla on tämän vaivan takia ollut silmälasit jo kohta kaksi vuotta. Ja minä INHOAN silmälaseja! Ne on tiellä kun yrittää hyvässä asennossa katsoa jotain lempisarjaa tai lukea kirjaa. Ne on aina likaiset. Aina ne painaa jostain, vaikka kuinka on mukamas hyvät ja kalliit ja säädetty tuhat kertaa. Niitä pitää myös varoa, mikä on pers**stä, koska en vaan voi muistaa ettei uuninluukkua saa avata lasit päässä. Kaiken lisäksi ne rumentaa minua. Ja vanhentaa. Näytän keski-ikäseltä hevoselta.

Vierailija kirjoitti:

Liimakorva. Nyt 6 vuotta putkeen olleet kummatkin korvat jatkuvasti tukossa, kutisevat, kipeytyvät ja lopulta haisevatkin. Ei lähde ei millään pois tämä vaiva. Säännöllisesti saa tököttejä käyttää ja korvia tyhjentää, mut eroon tästä ei pääse ja auta armias jos säännöllinen hoito tulee laiminlyötyä :(

Niska/hartiat tai oikeastaan koko selkä niin jumissa aina, että on aina ärsyttävän tietoinen kehostaan ja sen huonosta asennosta.

En tiedä, onko sama asia kuin märät korvat. Mulla oli vuosikausia inhottavat litisevät, kosteat korvat koko ajan. Kutinaa ja epämiellyttävä olo. Korvalääkärissä kävin aina välillä putsaamassa. Sitten jossain vaiheessa kävin Aavassa ja korvalekuri pesi korvat pirtulla ja antoi Locoid nimisiä kortisonitippoja. Laitan tippoja heti kun vähän rupeaa kutisemaan. Ja sitten olen jättänyt pumpulipuikkojen käytön kokonaan, kankaanpalalla putsaan korvat. Näillä olen päässyt märistä korvista eroon.