Oliko 70-80 luvun perheillä ruuhkavuosia?

Ei siihen oravanpyörään ja hullunmyllyyn ole pakko lähteä mukaan.

Tee sellainen elämä, ettei ole jatkuva kiire.

No oli! Ainoa helpotus ehkä oli että monet ei sellaista lasten harrastusrumbaa pyörittänyt kuin nykyisin. Mutta toisaalta ei ollut välttämättä lapsille iltapäiväkerhoja, iäkkäille vanhemmille kunnallista kotihoitoa, jne. 

Itse olen 1970-luvulla syntynyt ja kyllä muistan että oli melko ruuhkavuodet siinä kun olin itse ehkä 5-15 vuotias. Molemmat vanhemmat insinöörejä suuryrityksessä, isällä paljon matkustelua  töissä vielä. Lisäksi molempien vanhemmat alkoi vanheta ja tarvita apua, ja asuivat vielä keskenään eri paikkakunnilla, toinen 120 ja toinen 300 km päässä. Joka viikonloppu siis sinne "maille" huolehtimaan vanhemmista ja heitä tapaamaan. 

Mutta tosiaan, ei meitä harrastuksiin kärrätty vaan sitä sai harrastaa, mihin voi itse kävellä. Eikä siihen aikaan oltu niin paapovia kuin nykyisin, esim. suurin osa oli "avainkaulalapsia" jotka tultiin tyhjään kotiin koulu jälkeen eikä kukaan nähnyt siinä mitään pahaa. Samoin ei tullut kuuloonkaan että esim. meidän lasten koulun terveystarkastuksiin tai hammaslääkäreihin olisi vanhemmat tulleet mukaan, ihan itse piti hoitaa.

Tottakai on aina ollut. Minun isoäitini hoiti kotona elukat, lapset ja molemmat appivanhemmat sänkyihinsä nuorena vaimona kun mies kulki töissä lapiohommissa kauempana. Kyllä siinä on tutinaa ollut kun ei ollut pyykinpesukoineita, tiskikoneita tai edes pakastinta, mikrosta puhumattakaan. 

Kyllä se usein on niin että kun on lapset niin pian on vanhemmatkin avun tarpeessa, ja nykyään tietysti työelämä verottaa myös paljon voimavaroja.

Nykyajan vanhemmat toki vielä suorittavat liikaa kaikkea, lapsilla on liikaa harrastuksia ja stressataan sitä että itselläkin pitäisi olla harrastuksia jotta voisi rentoutua, koti pitää aina olla tip top jne. Sitä ei hyväksytä että kun tulee töistä ja lapset koulusta niin voi koko porukka mennä lepäämään, ruokaa ei aina tarvi tehdä alusta asti. Kun kerran nykyään on mahdollista levätäkin, niin miksi ei levätä?

Vierailija kirjoitti:

No oli! Ainoa helpotus ehkä oli että monet ei sellaista lasten harrastusrumbaa pyörittänyt kuin nykyisin. Mutta toisaalta ei ollut välttämättä lapsille iltapäiväkerhoja, iäkkäille vanhemmille kunnallista kotihoitoa, jne. 

Itse olen 1970-luvulla syntynyt ja kyllä muistan että oli melko ruuhkavuodet siinä kun olin itse ehkä 5-15 vuotias. Molemmat vanhemmat insinöörejä suuryrityksessä, isällä paljon matkustelua  töissä vielä. Lisäksi molempien vanhemmat alkoi vanheta ja tarvita apua, ja asuivat vielä keskenään eri paikkakunnilla, toinen 120 ja toinen 300 km päässä. Joka viikonloppu siis sinne "maille" huolehtimaan vanhemmista ja heitä tapaamaan. 

Mutta tosiaan, ei meitä harrastuksiin kärrätty vaan sitä sai harrastaa, mihin voi itse kävellä. Eikä siihen aikaan oltu niin paapovia kuin nykyisin, esim. suurin osa oli "avainkaulalapsia" jotka tultiin tyhjään kotiin koulu jälkeen eikä kukaan nähnyt siinä mitään pahaa. Samoin ei tullut kuuloonkaan että esim. meidän lasten koulun terveystarkastuksiin tai hammaslääkäreihin olisi vanhemmat tulleet mukaan, ihan itse piti hoitaa.

Juuri näin. Nykyään hössötetään vaan liikaa vaikka ei olis pakko.

Ei. Se oli ihan vaan tavallista elämää.

No, itse hoidettiin 70 l lapsena omat asiat. Kävelin itse niukin naukin 6-vuotiaana pianotunnille. Ei käynyt vanhemmat ikinä koululla, ei ollut wilmaa tai muutakaan viestimistä. Itse kävin hammaslääkärissä. Oli se aika yksinäistä kun kaikki oli omassa varassa. Jos jollain oli ruuhkasta 70- luvulla niin lapsilla.

EI varmaankaan koska oma äitini ei ymmärrä yhtään mitään nyt perhe elämästä. Nalkuttaa aina twkemättömistä kotitöistä ja kun sanon ettei ehdi, katsoo oudosti. Vanhempani oli töissä seitsemästä-puoli neljään. Viikonloput vapaat mitäh ei itsellä eikä miehellä aina ole

. Ja oli lähi koo kauppa missä poikettiin työn jälkeen. Olin ainut lapsi , itsellä on nyt kaksi ja kokoajan kiire! Ennen ei ainakaan ollut vanhemmilla kokoaika koulu tapaamisia eikä muutenkaan ollut tiivisti koulun kanssa tekemisissä kuin nyt pitää olla.

Naisilla oli, miehillä ei.

Itse 70-luvun alun lapsena sanoisin että elämä oli 80-luvulla huomattavasti rennompaa kuin nykyisin. Ainakaan omilla vanhemmilla, kuin myös kaverieni vanhemmilla ei ollut sellaista kiirettä, kuin meillä nykyvanhemmilla tuntuu olevan. Toki silloin ei äidit istuneet koneen ääressä päivittelemässä facebookkia, vaan hoidettiin kotityöt. Lapsia ei juuri kuskailtu sinne tänne, vaan menivät itse polkupyörällä. Nykyarki on huomattavasti kiireisempää ja monilla on kovat paineet selviytyä. Jos joku keksisi aikakoneen, olisin ensimmäisenä jonossa kokeilemaan sen toimivuutta, kohteena 80-luku. :)

Silloin riitti kun piti lapsen suunnilleen hengissä. Nykyään sillä huolenpidon tasolla lapsi otetaan huostaan.

Mjaah, mun vanhemmilla ainakin oli silloin 70-80-luvulla Alkoon kiire perjantaina. Lasketaanko se ruuhkaksi?

Perjantaina siivottiin koko talo. Ja joka viikonloppu oli aikuisilla juhlat jossain. Tai sit mentiin sukulaisten nurkkiin ja siellä oli juhlat. Viina virtasi.

Alle kouluikäisenä piti käydä ruokakaupassa ja hoidin vaippaperseveljeäni. Koulun alettua, oli läksyt, kauppa, siivousta, ruoanlaittoa, veljen vahtimista, harrastus jos löytyi ilmainen. Ruuhkaa riitti lapsen näkökulmasta.

Ei minun vanhemmillani ainakaan ollut 1970-luvulla. Kunnalliseen hoitoon ei päässyt, joten moni perhe järjesti lastenhoidon joko niin, että äiti jäi kotiin, mummo hoiti tai sukulaistyttö tuli kotiin hoitamaan. Minua hoiti mummo, ei tarvinnut kiireellä raahata lapsia päikkyyn ja hakea kiireellä. Mummo tuli meille. Myös koulun jälkeen menin mummolle syömään.

Minua ei koskaan kuskattu harrastuksiin. Ihan itse sai kävellä tai pyöräillä kaupungin toiselle puolelle. Ei ollut kiirettä tulla töistä kotiin ja kuskaamaan lasta. Löytyi myös harrastuksia, joissa käydään kerran viikossa. Esim. harrastin telinevoimistelua seurassa. Nykyisin harkkoja on lähes joka päivä saman ikäisillä.

Vanhempien ei tarvinnut osallistua koulun tai harrastusten toimintaan juuri mitenkään. Kunhan nimmarin veti kokeisiin. Lasten kanssa ei touhuttu, lapset touhusivat keskenään pihalla (wisään ei saanut tulla).

Arkeen tuli myös lisäaikaa sillä, että ei syöty "lämmintä ruokaa" arkena. Ranskanleipää ja lauantaimakkaraa kului. Myös pesulla käytiin vain kerran viikossa. Vaatteeita pestiin harvoin.

Lapset laitettiin vielä yläasteellakin nukkumaan klo 20.30/21. Sen jälkeen oli vanhempien omaa aikaa.

Kun isovanhemmat tarvitsivat hoitoa, heidät sai kunnalliseen vanhainkotiin. Ihan kävelevänä ja puhuvana muutettiin sinne. Nykyisin ei vanhainkotiin pääse vaikka on lähes petipotilas ja pahasti dementoitunut.

Vierailija kirjoitti:

No, itse hoidettiin 70 l lapsena omat asiat. Kävelin itse niukin naukin 6-vuotiaana pianotunnille. Ei käynyt vanhemmat ikinä koululla, ei ollut wilmaa tai muutakaan viestimistä. Itse kävin hammaslääkärissä. Oli se aika yksinäistä kun kaikki oli omassa varassa. Jos jollain oli ruuhkasta 70- luvulla niin lapsilla.

Kai teillä jonkinlainen viestivihko oli? Mulla ainakin oli 80-luvulla, ja kyllä opettajat tarpeen vaatiessa otti vanhempiin yhteyttä. Koululta vietiin taksilla hammaslääkäriin aina useampi lapsi kerrallaan, olishan se ollut outoa että vanhemmat olisi kesken työpäivän sinne tulleet. Ja vanhempainillat on ollut, toki sinne ei ollut vanhemmilla pakkoa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Ei minun vanhemmillani ainakaan ollut 1970-luvulla. Kunnalliseen hoitoon ei päässyt, joten moni perhe järjesti lastenhoidon joko niin, että äiti jäi kotiin, mummo hoiti tai sukulaistyttö tuli kotiin hoitamaan. Minua hoiti mummo, ei tarvinnut kiireellä raahata lapsia päikkyyn ja hakea kiireellä. Mummo tuli meille. Myös koulun jälkeen menin mummolle syömään.

Oho, onpa vieras kuva itselle. Muistan itse, miten meidän kulmilla halveksuttiin kotiäitejä todella rankasti noihin aikoihin. Vähintään piti sitten ryhtyä perhepäivähoitajaksi muidenkin lapsille, tai leipäsusi oli kyllä naapuruston ilkeän jutun kohde. Useammat lapset tosiaan oli alle kouluiässä perhepäivähoitajilla kuin nykyisin ja vähemmän kunnallisessa hoidossa.

Sukulaiset useimmilla asuivat kaukana, kun oltiin sitä sukupolvea, että maalta oli kaupunkeihin siirrytty. Asuttiin itse isoissa kaupungeissa ja sukulaiset ties missä päin maata maalla pientiloillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Itse 70-luvun alun lapsena sanoisin että elämä oli 80-luvulla huomattavasti rennompaa kuin nykyisin. Ainakaan omilla vanhemmilla, kuin myös kaverieni vanhemmilla ei ollut sellaista kiirettä, kuin meillä nykyvanhemmilla tuntuu olevan. Toki silloin ei äidit istuneet koneen ääressä päivittelemässä facebookkia, vaan hoidettiin kotityöt. Lapsia ei juuri kuskailtu sinne tänne, vaan menivät itse polkupyörällä. Nykyarki on huomattavasti kiireisempää ja monilla on kovat paineet selviytyä. Jos joku keksisi aikakoneen, olisin ensimmäisenä jonossa kokeilemaan sen toimivuutta, kohteena 80-luku. :)

Nykyajan kiireet on hyvin pitkälti itseaiheutettuja. Ei ole pakko kakaroilla olla montaa vaatiavaa harrastusta, ei myöskään itsellä. Ei kotona tarvi tehdä kuin pakolliset kotityöt. Monet suorittaa aivan turhaan kun kuvittelevat että kaikki muutkin kun kerran siinä blogissa niin sanottiin. Lopettakaa niiden blogien lukeminen ja tekeminen, feikkejähän ne on kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse 70-luvun alun lapsena sanoisin että elämä oli 80-luvulla huomattavasti rennompaa kuin nykyisin. Ainakaan omilla vanhemmilla, kuin myös kaverieni vanhemmilla ei ollut sellaista kiirettä, kuin meillä nykyvanhemmilla tuntuu olevan. Toki silloin ei äidit istuneet koneen ääressä päivittelemässä facebookkia, vaan hoidettiin kotityöt. Lapsia ei juuri kuskailtu sinne tänne, vaan menivät itse polkupyörällä. Nykyarki on huomattavasti kiireisempää ja monilla on kovat paineet selviytyä. Jos joku keksisi aikakoneen, olisin ensimmäisenä jonossa kokeilemaan sen toimivuutta, kohteena 80-luku. :)

Nykyajan kiireet on hyvin pitkälti itseaiheutettuja. Ei ole pakko kakaroilla olla montaa vaatiavaa harrastusta, ei myöskään itsellä. Ei kotona tarvi tehdä kuin pakolliset kotityöt. Monet suorittaa aivan turhaan kun kuvittelevat että kaikki muutkin kun kerran siinä blogissa niin sanottiin. Lopettakaa niiden blogien lukeminen ja tekeminen, feikkejähän ne on kaikki.

Kyllä ne on viranomaiset jotka vaatii. Tutkii, penkoo ja kyttää.

Ei 70-luvulla ainakaan ollut. Lasten annettiin olla itsekseen paljon enemmän, ja sitten oli talkkarit ja talkkarin muijat jotka saivat komentaa koko pihan lapsia, ja muutkin aikuiset sitä tekivät. Tietysti moni äiti hoiti lapsia kotona, mutta oli myös saatavilla 15 - 16 -kesäisiä lapsenlikkoja hoitajiksi. Eikä ollut sellaista lasten roudaamista harrastuksiin kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minun vanhemmillani ainakaan ollut 1970-luvulla. Kunnalliseen hoitoon ei päässyt, joten moni perhe järjesti lastenhoidon joko niin, että äiti jäi kotiin, mummo hoiti tai sukulaistyttö tuli kotiin hoitamaan. Minua hoiti mummo, ei tarvinnut kiireellä raahata lapsia päikkyyn ja hakea kiireellä. Mummo tuli meille. Myös koulun jälkeen menin mummolle syömään.

Oho, onpa vieras kuva itselle. Muistan itse, miten meidän kulmilla halveksuttiin kotiäitejä todella rankasti noihin aikoihin. Vähintään piti sitten ryhtyä perhepäivähoitajaksi muidenkin lapsille, tai leipäsusi oli kyllä naapuruston ilkeän jutun kohde. Useammat lapset tosiaan oli alle kouluiässä perhepäivähoitajilla kuin nykyisin ja vähemmän kunnallisessa hoidossa.

Sukulaiset useimmilla asuivat kaukana, kun oltiin sitä sukupolvea, että maalta oli kaupunkeihin siirrytty. Asuttiin itse isoissa kaupungeissa ja sukulaiset ties missä päin maata maalla pientiloillaan. 

Me asuttiin uudella omakotitaloalueella keskikokoisessa kaupungissa. Suurella osalla oli äiti kotona tai mummo hoiti. En lapsena kuullutkaan perhepäivähoitajista. Eiköhän tuolla sellaisia ollut? Muistan että puhuttiin, että jos mummo ei olisi voinut hoitaa (jäi pois töistä tuon vuoksi), niin äidin olisi ollut pakko jäädä kotiin, kun mitään hoitopaikkaa ei ollut, paitsi päiväkoti köyhille (keskituloisten lapset eivät päässeet).

12

Vierailija kirjoitti:

Ei minun vanhemmillani ainakaan ollut 1970-luvulla. Kunnalliseen hoitoon ei päässyt, joten moni perhe järjesti lastenhoidon joko niin, että äiti jäi kotiin, mummo hoiti tai sukulaistyttö tuli kotiin hoitamaan. Minua hoiti mummo, ei tarvinnut kiireellä raahata lapsia päikkyyn ja hakea kiireellä. Mummo tuli meille. Myös koulun jälkeen menin mummolle syömään.

Minua ei koskaan kuskattu harrastuksiin. Ihan itse sai kävellä tai pyöräillä kaupungin toiselle puolelle. Ei ollut kiirettä tulla töistä kotiin ja kuskaamaan lasta. Löytyi myös harrastuksia, joissa käydään kerran viikossa. Esim. harrastin telinevoimistelua seurassa. Nykyisin harkkoja on lähes joka päivä saman ikäisillä.

Vanhempien ei tarvinnut osallistua koulun tai harrastusten toimintaan juuri mitenkään. Kunhan nimmarin veti kokeisiin. Lasten kanssa ei touhuttu, lapset touhusivat keskenään pihalla (wisään ei saanut tulla).

Arkeen tuli myös lisäaikaa sillä, että ei syöty "lämmintä ruokaa" arkena. Ranskanleipää ja lauantaimakkaraa kului. Myös pesulla käytiin vain kerran viikossa. Vaatteeita pestiin harvoin.

Lapset laitettiin vielä yläasteellakin nukkumaan klo 20.30/21. Sen jälkeen oli vanhempien omaa aikaa.

Kun isovanhemmat tarvitsivat hoitoa, heidät sai kunnalliseen vanhainkotiin. Ihan kävelevänä ja puhuvana muutettiin sinne. Nykyisin ei vanhainkotiin pääse vaikka on lähes petipotilas ja pahasti dementoitunut.

Kyllä perinteisesti on käyty kaksi kertaa viikossa saunassa eli pesulla, ja vaatteet vaihdettu tarpeen vaatiessa siinä välilläkin, eikä syöty pelkkää ranskanpullaa ja lauantaimakkaraa vaikka ei olis joka päivä ollut lämmintä ruokaa. Lapsia karhattiin nukkumaan yhdeksältä sen takia että vanhempien piti mennä töihin seitsemäksi ja pikkusisarus viedä hoitoon sitä ennen, itse kun meni kouluun myöhemmin sai myös nukkua myöhempään. Minä olin meidän perheessä se joka valvoi myöhään, ei vanhemmat jaksaneet kun tekivät ruumiillista työtä seitsemästä puoli neljään ja kotityöt siihen päälle, toki mahdollisimman vähän arkena.

Se on totta että 80-luvulla vielä vanhukset pelkäsivät laitokseen joutumista, nykyään pelkäävät etteivät pääse vaan jätetään yksin kotiin kuolemaan.

Oltiin yksin kotona paljon, itse mentiin harrastuksiin, vanhammat ei puuttuneet kouluun millään lailla