Lue keskustelun säännöt.
Avoero ja auto, toinen ei suostu myymään
08.08.2018 |
Miten toimia, kun avoparina omistetaan puoliksi auto ja erossa pitäisi nyt omaisuus jakaa. Autosta ei ole lainaa ja sen arvo on 30 000 € jos nyt sen käytettynä myisi. Mutta toinen osapuoli ei suostu ostamaan puolikasta itselleen eikä siihen, että se myydään jollekin pois. Toisella osapuolella taas ei ole rahaa ostaa puolikasta itselleen. Miten saa pakotettua toisen siihen, että auto myydään jonnekin autoliikkeelle tms vieraalle, jotta rahat voidaan jakaa?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sen auton käytännössä on maksanut?
Joustaisin vähän, jos en olis itse paljoakaan maksanut.Miten niin käytännössä maksanut?
Täysin puoliksi ollaan maksettu, ihan käytännössä ja teoriassa ja virallisesti ja epävirallisesti. Ap.
Mikä sitten on ongelma.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Meillä on 50-50 -omistussuhteella auto, ja ollaan eroamassa. Minä en pysty hoitovapaani takia lunastamaan 15 000 € arvoista autonpuolikasta itselleni. Avomieheni taas ei suostu lunastamaan minun puolikasta itselleen eikä suostu siihen, että auto myydään ulkopuoliselle. Koska erotaan, niin en halua mitään yhteistä autoa enää pitää. Ap.
Mitä tekemistä autolla on eroamisen kanssa.
Mitä et nyt ymmärrä? Eron yhteydessä yhteisesti omistettavat asiat pitää jotenkin jakaa. Ap.
Kukaan ei pakota jakamaan mitään,omistuksesta voi luopua ihan vapaaehtoisesti.
Ehdotat siis, että minä hoitovapaalla oleva lahjoitan tulevalle eksälleni 15 000 € ? Ap.
Jos nuorempi lapsesi on tällä hetkellä kaksivuotias niin kyllä exäsi tulee maksamaan sinulle seuraavat 16 vuotta melkoisen paljon rahaa. Osti hän sitten autoa tai ei. Itsekin voit kysyä joltain rahoitusyhtiöltä saisitko puolikasta auton arvoa vastaan lainaa kun vakuuden arvo on kuitenkin tuplat lainaan nähden.
Niin että minun pitäisi nyt eron yhteydessä lahjoittaa hänelle 15 000 € edestä omaisuutta, jotta hän voisi sitten sillä rahalla maksella minulle vuosien varrella elareita lapsestamme? Just.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menette käräjille, sinne kun joskus parin vuoden päähän varataan käsittelyaika niin auton arvo enää 12 000e
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en ymmärrä, että asutaan vuokralla ja omistetaan käytetty 30 000 euron auto, mutta jos suhteesta ei ole ollut varma, auto on varmasti ollut pienempi sitoutuminen kuin yhteinen asuntolaina.
Olen ollut suhteesta varma, ollaan oltu vuosia yhdessä ja on lapsiakin. Nuorempi kohta kaksi vuotta. Asuntolainaa ei olla otettu, koska ei olla haluttu, vuokralla asuminen on ollut ihan halumme mukainen valinta. Vuokralla pystytään asumaan täällä Helsingissä isommassa asunnossa paremmalla alueella kuin mitä voitaisiin itse ostaa. Ap.
Just. Varmasti vuokranantaja pitää tappiollista asuntoa. Vuokrallanne maksetaan ko.asunnon lainaa, veroa 30% sekä asunnon muut kulut ja vuokraajan voitto, että mites se nyt menikään. Tai jos mielestäsi "parempi alue" on joku kaupungin vuokraslummi niin sitten tietty...
Emme voi saada pankista niin isoa lainaa kuin tämän 4 h + k + s -asunnon hinta markkinoilla on. Ap.
Sori jälkiviisaus, mutta jos olisitte ostaneet halvemman auton ja säästäneet tuon 30 000 euroa, olisitte voineet saada jopa 600 000 euron asuntoon lainan, kun teillä olisi siitä viisi prosenttia säästössä...
Ei oltaisi. Kävimme muutamankin pankin kanssa lainaneuvotteluita kolme vuotta sitten, ja kaikissa sanottiin, että meidän tuloilla ei myönnetä edes 300 000 € lainaa, vaikka olisikin 30 000 € siihen päälle omia säästöjä. Ja siltikään se 330 000 € ei täällä Helsingissä lähellekään riittäisi sellaiseen asuntoon sellaisella alueella, jossa nyt asumme. Ap.
Okei. Sanoit vain, ettei miehesi ole köyhä, etkä ole sinäkään (paitsi nyt hoitovapaalla), joten oletin teidän olevan paremmissa hilloissa. Vuokrallahan se on asuttava, jos ei halua omistusasuntoon lähiöön eikä lainaa saa. Helsingin kantakaupungin asuntoihin saa yleensä melko hövelisti lainaa, meidän 5000 euron nettotuloilla tarjottiin 400 000 euron lainaa (+ oma raha päälle), kun pankki kai ajatteli saavansa omansa takaisin, jos asunto jouduttaisiin myymään.
Jospa miehesi pelästyisi käräjäoikeuden pesänjakoa ja suostuisi auton myymään tai lunastamaan osansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en ymmärrä, että asutaan vuokralla ja omistetaan käytetty 30 000 euron auto, mutta jos suhteesta ei ole ollut varma, auto on varmasti ollut pienempi sitoutuminen kuin yhteinen asuntolaina.
Olen ollut suhteesta varma, ollaan oltu vuosia yhdessä ja on lapsiakin. Nuorempi kohta kaksi vuotta. Asuntolainaa ei olla otettu, koska ei olla haluttu, vuokralla asuminen on ollut ihan halumme mukainen valinta. Vuokralla pystytään asumaan täällä Helsingissä isommassa asunnossa paremmalla alueella kuin mitä voitaisiin itse ostaa. Ap.
Just. Varmasti vuokranantaja pitää tappiollista asuntoa. Vuokrallanne maksetaan ko.asunnon lainaa, veroa 30% sekä asunnon muut kulut ja vuokraajan voitto, että mites se nyt menikään. Tai jos mielestäsi "parempi alue" on joku kaupungin vuokraslummi niin sitten tietty...
Emme voi saada pankista niin isoa lainaa kuin tämän 4 h + k + s -asunnon hinta markkinoilla on. Ap.
Sori jälkiviisaus, mutta jos olisitte ostaneet halvemman auton ja säästäneet tuon 30 000 euroa, olisitte voineet saada jopa 600 000 euron asuntoon lainan, kun teillä olisi siitä viisi prosenttia säästössä...
Ei oltaisi. Kävimme muutamankin pankin kanssa lainaneuvotteluita kolme vuotta sitten, ja kaikissa sanottiin, että meidän tuloilla ei myönnetä edes 300 000 € lainaa, vaikka olisikin 30 000 € siihen päälle omia säästöjä. Ja siltikään se 330 000 € ei täällä Helsingissä lähellekään riittäisi sellaiseen asuntoon sellaisella alueella, jossa nyt asumme. Ap.
Okei. Sanoit vain, ettei miehesi ole köyhä, etkä ole sinäkään (paitsi nyt hoitovapaalla), joten oletin teidän olevan paremmissa hilloissa. Vuokrallahan se on asuttava, jos ei halua omistusasuntoon lähiöön eikä lainaa saa. Helsingin kantakaupungin asuntoihin saa yleensä melko hövelisti lainaa, meidän 5000 euron nettotuloilla tarjottiin 400 000 euron lainaa (+ oma raha päälle), kun pankki kai ajatteli saavansa omansa takaisin, jos asunto jouduttaisiin myymään.
Jospa miehesi pelästyisi käräjäoikeuden pesänjakoa ja suostuisi auton myymään tai lunastamaan osansa.
Ei olla paremmissa hilloissa, tavallisia ihmisiä ollaan, ei köyhiä nyt kuitenkaan. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sen auton käytännössä on maksanut?
Joustaisin vähän, jos en olis itse paljoakaan maksanut.Miten niin käytännössä maksanut?
Täysin puoliksi ollaan maksettu, ihan käytännössä ja teoriassa ja virallisesti ja epävirallisesti. Ap.
Mikä sitten on ongelma.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Meillä on 50-50 -omistussuhteella auto, ja ollaan eroamassa. Minä en pysty hoitovapaani takia lunastamaan 15 000 € arvoista autonpuolikasta itselleni. Avomieheni taas ei suostu lunastamaan minun puolikasta itselleen eikä suostu siihen, että auto myydään ulkopuoliselle. Koska erotaan, niin en halua mitään yhteistä autoa enää pitää. Ap.
Mitä tekemistä autolla on eroamisen kanssa.
Mitä et nyt ymmärrä? Eron yhteydessä yhteisesti omistettavat asiat pitää jotenkin jakaa. Ap.
Kukaan ei pakota jakamaan mitään,omistuksesta voi luopua ihan vapaaehtoisesti.
Ehdotat siis, että minä hoitovapaalla oleva lahjoitan tulevalle eksälleni 15 000 € ? Ap.
Mene töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikö tuo ole ihan selvä asia että jos puoliso ei suostu osuuttasi maksamaan, niin pakkohan se auto on sitten myydä, koska olet kyllä oikeutettu puoleen auton arvosta jos kerta olet myös auton toinen omistaja. Puolisosi on kyllä harvinaisen tyhmä ja itsepäinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sen auton käytännössä on maksanut?
Joustaisin vähän, jos en olis itse paljoakaan maksanut.Miten niin käytännössä maksanut?
Täysin puoliksi ollaan maksettu, ihan käytännössä ja teoriassa ja virallisesti ja epävirallisesti. Ap.
Mikä sitten on ongelma.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Meillä on 50-50 -omistussuhteella auto, ja ollaan eroamassa. Minä en pysty hoitovapaani takia lunastamaan 15 000 € arvoista autonpuolikasta itselleni. Avomieheni taas ei suostu lunastamaan minun puolikasta itselleen eikä suostu siihen, että auto myydään ulkopuoliselle. Koska erotaan, niin en halua mitään yhteistä autoa enää pitää. Ap.
Mitä tekemistä autolla on eroamisen kanssa.
Mitä et nyt ymmärrä? Eron yhteydessä yhteisesti omistettavat asiat pitää jotenkin jakaa. Ap.
Kukaan ei pakota jakamaan mitään,omistuksesta voi luopua ihan vapaaehtoisesti.
Ehdotat siis, että minä hoitovapaalla oleva lahjoitan tulevalle eksälleni 15 000 € ? Ap.
Mene töihin.
Mene töihin, niin voit sitten lahjoittaa ex-avokille 15 000 € ???
Öööö MIKSI???????????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eikö tuo ole ihan selvä asia että jos puoliso ei suostu osuuttasi maksamaan, niin pakkohan se auto on sitten myydä, koska olet kyllä oikeutettu puoleen auton arvosta jos kerta olet myös auton toinen omistaja. Puolisosi on kyllä harvinaisen tyhmä ja itsepäinen
Haluaa tehdä minulle kiusaa, koska minä haluan erota hänestä. Tämä aloitukseni koski siis sitä, että miten saan hänet pakotettua auton myymiseen ulkopuoliselle. Ilmeisesti siis hakemalla pesänjakajan. Ap.
48 vielä jatkaa, että kylläpä on harvinaisen veemäisiä vastauksia täällä, onhan tuo ihan selvä että vaikka eivät ole avioliitossa niin jo ihan sen takia että on lapsia yhdessä niin toisella on kyllä oikeus omaisuuden reiluun jakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliitossa kumpikin osapuoli säilyttää oman omaisuutensa. Kun avoliitto päättyy, omaisuus jaetaan yleensä sen mukaan, mitä kumpikin omistaa.
Jos avopuolisot hankkivat yhdessä omaisuutta, molemmat osapuolet tulee merkitä ostajiksi ja säilyttää kaikki asiaan liittyvät kuitit. Silloin tämä omaisuus jaetaan puoliksi avoliiton päättyessä. Jos vain toinen puolisoista on merkitty ostajaksi, omaisuus kuuluu hänelle avoliiton päättyessä.
Jos omaisuuden jaosta tulee riitaa, avopuolisot voivat joissakin tapauksissa hakea käräjäoikeudelta pesänjakajaa omaisuuden erottelua varten. Pesänjakajaa voi hakea, jos avoliitto on kestänyt vähintään viisi vuotta tai jos avoparilla on yhteisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä19293 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa laki yhteisomistuksen purkamisesta. Se on jäykkä menetelmä.
Onko auto tosiaan molempien nimissä, vai onko se yhteisomistus vain teidän suullinen sopimuksenne? Auton omistaja on se, joka on merkitty rekisteriin omistajaksi.
On tietenkin molempien nimissä. En ole niin tyhmä, että maksaisin puolet ilman että laittaisin osuuteni nimiini. Sekä kauppakirjaan että rekisteriin omistajaksi. Ap.
No hyvä.Jotkut naiset nimittäin maksavat ison osan autosta edes tietämättä mitä mies merkkaa omistuspapereihin.
Ei se siltikään sen naisen oikeuksia automaattisesti nollaa, vaikka mies sinne omistuspapereihin pelkän oman nimensä laittaisikin. Jos pystyy todistamaan, että on siitä autosta puolet maksanut, niin kyllähän hän silloin on myös auton osaomistaja, vaikkei hänen nimeään reksiteriotteessa olisikaan. Harvoin niitä rahoja tyynyn alta kaivetaan, vaan maksetaan pankkitilitä ja pankkisiirto varmasti näkyy tilitiedoissa.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä19293 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa laki yhteisomistuksen purkamisesta. Se on jäykkä menetelmä.
Onko auto tosiaan molempien nimissä, vai onko se yhteisomistus vain teidän suullinen sopimuksenne? Auton omistaja on se, joka on merkitty rekisteriin omistajaksi.
On tietenkin molempien nimissä. En ole niin tyhmä, että maksaisin puolet ilman että laittaisin osuuteni nimiini. Sekä kauppakirjaan että rekisteriin omistajaksi. Ap.
No hyvä.Jotkut naiset nimittäin maksavat ison osan autosta edes tietämättä mitä mies merkkaa omistuspapereihin.
Ei se siltikään sen naisen oikeuksia automaattisesti nollaa, vaikka mies sinne omistuspapereihin pelkän oman nimensä laittaisikin. Jos pystyy todistamaan, että on siitä autosta puolet maksanut, niin kyllähän hän silloin on myös auton osaomistaja, vaikkei hänen nimeään reksiteriotteessa olisikaan. Harvoin niitä rahoja tyynyn alta kaivetaan, vaan maksetaan pankkitilitä ja pankkisiirto varmasti näkyy tilitiedoissa.
Tietääkseni rekisteriote ratkaisee omistuksen maksajista riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä19293 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä19293 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa laki yhteisomistuksen purkamisesta. Se on jäykkä menetelmä.
Onko auto tosiaan molempien nimissä, vai onko se yhteisomistus vain teidän suullinen sopimuksenne? Auton omistaja on se, joka on merkitty rekisteriin omistajaksi.
On tietenkin molempien nimissä. En ole niin tyhmä, että maksaisin puolet ilman että laittaisin osuuteni nimiini. Sekä kauppakirjaan että rekisteriin omistajaksi. Ap.
No hyvä.Jotkut naiset nimittäin maksavat ison osan autosta edes tietämättä mitä mies merkkaa omistuspapereihin.
Ei se siltikään sen naisen oikeuksia automaattisesti nollaa, vaikka mies sinne omistuspapereihin pelkän oman nimensä laittaisikin. Jos pystyy todistamaan, että on siitä autosta puolet maksanut, niin kyllähän hän silloin on myös auton osaomistaja, vaikkei hänen nimeään reksiteriotteessa olisikaan. Harvoin niitä rahoja tyynyn alta kaivetaan, vaan maksetaan pankkitilitä ja pankkisiirto varmasti näkyy tilitiedoissa.
Tietääkseni rekisteriote ratkaisee omistuksen maksajista riippumatta.
Onhan suullinen sopimus yhtä pätevä, kuin kirjallinenkin, sen todistaminen vain saattaa olla hankalaa. Jos nainen sopii avopuolisonsa kanssa, että maksaa autosta puolet ja omistajaa näin autosta puolet, niin kyseessähän on suullinen sopimus. Sopimuksen todistaminen on sitten toinen juttu, mutta noin isoista summista kyllä löytyy todisteet, jos se on tilisiirtona tehty.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä19293 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä19293 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa laki yhteisomistuksen purkamisesta. Se on jäykkä menetelmä.
Onko auto tosiaan molempien nimissä, vai onko se yhteisomistus vain teidän suullinen sopimuksenne? Auton omistaja on se, joka on merkitty rekisteriin omistajaksi.
On tietenkin molempien nimissä. En ole niin tyhmä, että maksaisin puolet ilman että laittaisin osuuteni nimiini. Sekä kauppakirjaan että rekisteriin omistajaksi. Ap.
No hyvä.Jotkut naiset nimittäin maksavat ison osan autosta edes tietämättä mitä mies merkkaa omistuspapereihin.
Ei se siltikään sen naisen oikeuksia automaattisesti nollaa, vaikka mies sinne omistuspapereihin pelkän oman nimensä laittaisikin. Jos pystyy todistamaan, että on siitä autosta puolet maksanut, niin kyllähän hän silloin on myös auton osaomistaja, vaikkei hänen nimeään reksiteriotteessa olisikaan. Harvoin niitä rahoja tyynyn alta kaivetaan, vaan maksetaan pankkitilitä ja pankkisiirto varmasti näkyy tilitiedoissa.
Tietääkseni rekisteriote ratkaisee omistuksen maksajista riippumatta.
Onhan suullinen sopimus yhtä pätevä, kuin kirjallinenkin, sen todistaminen vain saattaa olla hankalaa. Jos nainen sopii avopuolisonsa kanssa, että maksaa autosta puolet ja omistajaa näin autosta puolet, niin kyseessähän on suullinen sopimus. Sopimuksen todistaminen on sitten toinen juttu, mutta noin isoista summista kyllä löytyy todisteet, jos se on tilisiirtona tehty.
Rekisteriote ratkaisee vaikka kuitteja olisi.
Yksikään käytetty auto ei ole 30 tonnin arvoinen.
Käyttäjä19293 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä19293 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä19293 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa laki yhteisomistuksen purkamisesta. Se on jäykkä menetelmä.
Onko auto tosiaan molempien nimissä, vai onko se yhteisomistus vain teidän suullinen sopimuksenne? Auton omistaja on se, joka on merkitty rekisteriin omistajaksi.
On tietenkin molempien nimissä. En ole niin tyhmä, että maksaisin puolet ilman että laittaisin osuuteni nimiini. Sekä kauppakirjaan että rekisteriin omistajaksi. Ap.
No hyvä.Jotkut naiset nimittäin maksavat ison osan autosta edes tietämättä mitä mies merkkaa omistuspapereihin.
Ei se siltikään sen naisen oikeuksia automaattisesti nollaa, vaikka mies sinne omistuspapereihin pelkän oman nimensä laittaisikin. Jos pystyy todistamaan, että on siitä autosta puolet maksanut, niin kyllähän hän silloin on myös auton osaomistaja, vaikkei hänen nimeään reksiteriotteessa olisikaan. Harvoin niitä rahoja tyynyn alta kaivetaan, vaan maksetaan pankkitilitä ja pankkisiirto varmasti näkyy tilitiedoissa.
Tietääkseni rekisteriote ratkaisee omistuksen maksajista riippumatta.
Onhan suullinen sopimus yhtä pätevä, kuin kirjallinenkin, sen todistaminen vain saattaa olla hankalaa. Jos nainen sopii avopuolisonsa kanssa, että maksaa autosta puolet ja omistajaa näin autosta puolet, niin kyseessähän on suullinen sopimus. Sopimuksen todistaminen on sitten toinen juttu, mutta noin isoista summista kyllä löytyy todisteet, jos se on tilisiirtona tehty.
Rekisteriote ratkaisee vaikka kuitteja olisi.
Mutta yhteisomistushan siinä nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sen auton käytännössä on maksanut?
Joustaisin vähän, jos en olis itse paljoakaan maksanut.Miten niin käytännössä maksanut?
Täysin puoliksi ollaan maksettu, ihan käytännössä ja teoriassa ja virallisesti ja epävirallisesti. Ap.
Mikä sitten on ongelma.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Meillä on 50-50 -omistussuhteella auto, ja ollaan eroamassa. Minä en pysty hoitovapaani takia lunastamaan 15 000 € arvoista autonpuolikasta itselleni. Avomieheni taas ei suostu lunastamaan minun puolikasta itselleen eikä suostu siihen, että auto myydään ulkopuoliselle. Koska erotaan, niin en halua mitään yhteistä autoa enää pitää. Ap.
Mitä tekemistä autolla on eroamisen kanssa.
Mitä et nyt ymmärrä? Eron yhteydessä yhteisesti omistettavat asiat pitää jotenkin jakaa. Ap.
Kukaan ei pakota jakamaan mitään,omistuksesta voi luopua ihan vapaaehtoisesti.
Ehdotat siis, että minä hoitovapaalla oleva lahjoitan tulevalle eksälleni 15 000 € ? Ap.
Jos nuorempi lapsesi on tällä hetkellä kaksivuotias niin kyllä exäsi tulee maksamaan sinulle seuraavat 16 vuotta melkoisen paljon rahaa. Osti hän sitten autoa tai ei. Itsekin voit kysyä joltain rahoitusyhtiöltä saisitko puolikasta auton arvoa vastaan lainaa kun vakuuden arvo on kuitenkin tuplat lainaan nähden.
Ihan kummallinen ajatusmaailma. :D Tottakai isä osallistuu lastensa elatukseen - kuten äitikin. Se asia ei nyt mitenkään liity tähän omaisuuden jakamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sen auton käytännössä on maksanut?
Joustaisin vähän, jos en olis itse paljoakaan maksanut.Miten niin käytännössä maksanut?
Täysin puoliksi ollaan maksettu, ihan käytännössä ja teoriassa ja virallisesti ja epävirallisesti. Ap.
Mikä sitten on ongelma.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Meillä on 50-50 -omistussuhteella auto, ja ollaan eroamassa. Minä en pysty hoitovapaani takia lunastamaan 15 000 € arvoista autonpuolikasta itselleni. Avomieheni taas ei suostu lunastamaan minun puolikasta itselleen eikä suostu siihen, että auto myydään ulkopuoliselle. Koska erotaan, niin en halua mitään yhteistä autoa enää pitää. Ap.
Mitä tekemistä autolla on eroamisen kanssa.
Mitä et nyt ymmärrä? Eron yhteydessä yhteisesti omistettavat asiat pitää jotenkin jakaa. Ap.
Kukaan ei pakota jakamaan mitään,omistuksesta voi luopua ihan vapaaehtoisesti.
Ehdotat siis, että minä hoitovapaalla oleva lahjoitan tulevalle eksälleni 15 000 € ? Ap.
Mene töihin.
Mene töihin, niin voit sitten lahjoittaa ex-avokille 15 000 € ???
Öööö MIKSI???????????
Logiikassa selviä puutteita. Ap keskeyttää hoitovapaan ja palaa töihin jotta voi lunastaa auton itselleen ja vaikka myydä sen sitten.
Jos nuorempi lapsesi on tällä hetkellä kaksivuotias niin kyllä exäsi tulee maksamaan sinulle seuraavat 16 vuotta melkoisen paljon rahaa. Osti hän sitten autoa tai ei. Itsekin voit kysyä joltain rahoitusyhtiöltä saisitko puolikasta auton arvoa vastaan lainaa kun vakuuden arvo on kuitenkin tuplat lainaan nähden.