Lue keskustelun säännöt.
Miehen jatkuva valitus oman ajan puutteesta pikkulapsiperheessä
08.08.2018 |
Perheessä kolme lasta. Mies on työtön ja ollut kotona viimeiset pari vuotta kuopuksen kanssa, joka on nyt aloittanut päiväkodin. Teen itse kaksivuorotyötä ja työajat vaihtelevat.
Mies ei tee kotona kotitöitä (perus siivous, ruuanlaittoa, pyykinpesu) juurikaan, hyvä jos saa ruuan tehtyä päivän aikana lapsille. Hän kuitenkin hoitaa pääasiassa kaikki kotiin ym liittyvät korjaukset ja ylläpidon (esim ruohonleikkaus ja talvella lumityöt). Hän on enenevässä määrin alkanut valittaa (raivota) minulle ja välillä myös lapsille, kuinka hänellä ei ole koskaan omaa aikaa, ei ehdi koskaan tehdä mitään asioita ilman että joku keskeyttää tai on vaatimassa jotakin jne. Minulla ei ole harrastuksia vaan tulen töistä suoraan kotiin ja illat olen lasten kanssa, siivoilen yms perusarkea. Eilen riidan päätteeksi mies lähti rakentelemaan omia juttujaan autotalliin ja minä hoidin kauppareissun, lasten ruokailut iltapalat, suihkut ja nukuttaminen sekä keittiön siivouksen ja kodin imuroinnin yksin. Illalla laitoin seuraavaksi päiväksi ruuan uuniin. Ennen nukkumaanmenoa mies vain tiuski jotakin. Aloin eilen miettiä, että onkohan mies ajatuksissaan sitä mieltä että tahtoisi erota. Kysyinkin tätä. Vastasi että ei mutta aloitti taas saman saarnan ja minun syyllistämisen kun hän joutuu kokoajan menemään kaikkien muiden ihmisten aikataulujen mukaan jne jne.
Nyt kesällä lomaili 3 vkoa rannikolla sukulaisten luona kun minä olin töissä. Tuolloinkin valitti että joutuu kokoajan lasten kanssa olemaan, vaikka sai kyllä lastenhoitoapua sukulaisilta.
Ilmeisesti olen ihan täysi paska kun en pysty tämän enempää miehen tarpeita huomioimaan. En vain tiedä mistä repisin enemmän hänelle vapaa-aikaa, Ellen sitten jatkossakin vietä kaikkia iltoja yksinhuoltajana jotta hän saa touhuta ja puuhastella omia juttujaan.
Kommentit (90)
Ap, sano miehelle, että painuu töihin jos kotona on niin raskasta ja töissä helppoa. Eihän hänen kotona tarvitse oleskella, jos kerran lapsetkin koulussa ja päiväkodissa.
Itse en vaan kuuntelisi tuota rutinaa, jos vielä ei edes tee mitään kotitöitä kotonaollessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käske miehen ryhdistäytyä ja etsiä töitä. Vaihtoehtoisesti lakata valittamasta. Hoitakoon päivällä kotiaskareet niin sinä saat viettää iltaa lasten kanssa touhuten ja mies voi sitten vaikka harrastaa omiaankin joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitinkö nyt oikein, että mies on kolme viikkoa ollut lasten kanssa muualla sukulaisten luona ja sinä kotona yksin? Ja sinä ajattelet, että sillä kuitattu kun sukulaiset on auttaneet häntä? Mietihän itsekin vielä, kyllä se mies nyt kaipaa arvostusta ja sitä että sinä huomaat, kuinka hän on uhrautunut. Sillä niin hän on, jos noin on mennyt tuo. Hän kaipaa, että sinä sanot, että mitäs jos kävisit viikonloppuina olla nyt.
Muotoilun huonosti, mutta olin siis itse osan ajasta siellä myös, jouduin lähtemään aikaisemmin pois koska työt alkoivat. Itseäni harmitti kovasti lähteä, koska olisin mielummin lomaillut lasten kanssa (vaikka ilman miestä), kuin lähtenyt takaisin kaupunkiin. Ilmeisesti koemme miehen kanssa asiat hyvin eri tavoin, koska minulle tuo lasten kanssa lomailu olisi ollut ihanaa, etenkin kun apuakin olisi ollut. Ja kun vaihtoehtona oli palata töihin. mutta miehen näkökulmasta oli rasite jatkaa lomaa ilman minua ja lasten kanssa. Tousaalta hän itse valitsi niin, koska ei halunnut lähteä kaupunkiin,, jossa minä olisin ollut apuna normaalisti. En osannut ehkä sitten ajatella sitä niin päin.
Eli se miehesi on aina kiinni niissä lapsissa ja sinä voit valita. Se yksin lasten kanssa päivästä toiseen oleminen ei ole mitään kovin rentouttavaa ja siihen päälle sitten vielä sukulaiset...
Miksi on niin mahdoton tajuta, että jos ja kun sinä sait rauhaa kesällä, miehesikin tarvitsisi sitä.
En _valinnut_ töihin paluuta. Työssä käyvät läpi ihmisellä on tavallisesti ulkoapäin määritellyt loma-ajat. Mutta ymmärrän kyllä tuon miehen tarpeen omaan lomaan. Täytyy yrittää järjestää sellainen. Siltikin, en voi olla ajattelematta, että miksi minun "oma loma" on silloin kun olen töissä. En koe työtäni niin mielekkäänä että se vastaisi vapaa-aikaa, vaikka lapset eivät töissä ole mukana.
Itse ajattelen niin, että lapsen/lasten hoito on miehen työ tällä hetkellä. Kun minulla on töistäni lomaa, olemme lomalla yhdessä koska vastuu lapsista on silloin myös päiväsaikaan meillä molemmilla. Ilmeisesti tällaisen tavallisen lomailun lisäksi pitäisi pystyä järjestämään myös henkilökohtaisia aikuisten lomia molemmille vanhemmille erikseen? Onko jonkun perheessä ihan oikeasti näin?Kuulostat vähän tunnekylmältä. Minä ainakin rakastan miestäni niin paljon, että haluan hänen elämänsä olevan mukavaa. Meillä ei ole tuollaista lapsellista "jos sinä saat jotain niin minäkin saan" kilpailua. Jos mieheni olisi stressaantunut ja haluaisi omaa aikaa, totta vie järjestäisin hänelle sellaista. Tiedän, että jos minä joskus tarvitsen omaa aikaa, myös mieheni järjestää sitä minulle oma-alotteisesti.
Annan nyt pienen esimerkin meidän elämästä. Muutama kuukausi sitten olin aivan hirveän stressaantunut juurikin samasta syystä kuin miehesi. Meillä on 1- ja 3-vuotiaat lapset, vanhempien käy päiväkodissa ja toista hoidan kotona.
Yhtenä päivänä kun mies tuli kotiin, hän pyysi minua pakkaamaan tavarat viikon reissulle Lontooseen. Mieheni tietää, että rakastan yksin matkailua ja oli varannut minulle lennot, kuljetukset hotelliin ja itse hotellinkin. Mieheni hoiti lapsia yksin tuon viikon työnsä ohella ja minä palasin kotiin uutena ihmisenä.
Ei ihme, että puolet avioliitoista päätyvät eroon, kun toisen hyvinvoinnin eteen ei olla valmiita tekemään yhtään mitään. Eikö olisi helpompi vain yrittää järjestää asiansa niin, et molemmat pysyvät suhteessa tyytyisinä?
Vastuuta omasta onnesta et voi sysiä puolison hoidettavaksi.
Jos tässäkin miehellä on kotona niin paha olla ja kadehtii ap:n työpäiviä, niin sitten vaan aktiiviseen työnhakuun/uudelleenkoulutukseen.
Ihmemiäs kirjoitti:
^ Ihmeesti jaksaat passata aikuista miestä!? Huoh!
Tarkoititko minulle siinä yläpuolella? Niin, jaksan passata aikuista vaimoani. Niin epätodelliselta kuin se kuulostaakin, vaimo tulee töistä ja väsähtää sohvalle syötyään valmiin ruuan. Joskus tosiaan rasittaa, mutta sitten muistan sen asian, että tätähän vaimokin teki kun olin itse töissä ja hän kotona.
Miehille tuntuu tulevan yllätyksenä, että jos lapsia väenvängällä tekee niin niiden kanssa joutuu viettämään aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisen miehen mielestä se oli minun vapaa-aikaa, kun kävin kodin ulkopuolella töissä. Meillä oli siis yritys, missä mies työskenteli pääsääntöisesti, suurimman osan ajasta hän oli kuitenkin sairaslomalla siitäkin, joten minä hoidin sekä yritystä, että omaa työtäni. Kotikin tuli hoidettua siinä sivussa, mutta miehen oman ajan kaipuu meni niin pitkälle, että lopulta päätin armahtaa hänet perheen aiheuttamasta tuskasta ja yritys myytiin ja minä läksin lasten kanssa uuteen osoitteeseen. Nyt on kuulemma riittävästi vapaata, kun on osa-aikaeläkkeellä ja välistä tankkaa niitä yhdeksän euron päiviä, että saa lopun toimeentulon työttömänä.
Suosittelen kyllä aloittajalle miehen tukemista opiskeluun tai työn hakemiseen, koska elämä on noinkin vaikeaa ilman sitä vakinaista työtä. Tällöin hän myös taloudellisesti olisi kykenevä tasapuoliseen perheen elättämiseen, joten olisi vara vaikka niitä kotitöitä ulkoistaa. Suosittelen..meilläkin ollut paljon helpompaa eron jälkeen, enää lapset eivät edes suostu isälleen menemään, kun on tuota ikääkin jo tullut, joten ei jaksa teinien kotkotuksia.
Uli uli uli.vinku vinku vinku vaan teille ja onnea vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitinkö nyt oikein, että mies on kolme viikkoa ollut lasten kanssa muualla sukulaisten luona ja sinä kotona yksin? Ja sinä ajattelet, että sillä kuitattu kun sukulaiset on auttaneet häntä? Mietihän itsekin vielä, kyllä se mies nyt kaipaa arvostusta ja sitä että sinä huomaat, kuinka hän on uhrautunut. Sillä niin hän on, jos noin on mennyt tuo. Hän kaipaa, että sinä sanot, että mitäs jos kävisit viikonloppuina olla nyt.
Muotoilun huonosti, mutta olin siis itse osan ajasta siellä myös, jouduin lähtemään aikaisemmin pois koska työt alkoivat. Itseäni harmitti kovasti lähteä, koska olisin mielummin lomaillut lasten kanssa (vaikka ilman miestä), kuin lähtenyt takaisin kaupunkiin. Ilmeisesti koemme miehen kanssa asiat hyvin eri tavoin, koska minulle tuo lasten kanssa lomailu olisi ollut ihanaa, etenkin kun apuakin olisi ollut. Ja kun vaihtoehtona oli palata töihin. mutta miehen näkökulmasta oli rasite jatkaa lomaa ilman minua ja lasten kanssa. Tousaalta hän itse valitsi niin, koska ei halunnut lähteä kaupunkiin,, jossa minä olisin ollut apuna normaalisti. En osannut ehkä sitten ajatella sitä niin päin.
Eli se miehesi on aina kiinni niissä lapsissa ja sinä voit valita. Se yksin lasten kanssa päivästä toiseen oleminen ei ole mitään kovin rentouttavaa ja siihen päälle sitten vielä sukulaiset...
Miksi on niin mahdoton tajuta, että jos ja kun sinä sait rauhaa kesällä, miehesikin tarvitsisi sitä.
En _valinnut_ töihin paluuta. Työssä käyvät läpi ihmisellä on tavallisesti ulkoapäin määritellyt loma-ajat. Mutta ymmärrän kyllä tuon miehen tarpeen omaan lomaan. Täytyy yrittää järjestää sellainen. Siltikin, en voi olla ajattelematta, että miksi minun "oma loma" on silloin kun olen töissä. En koe työtäni niin mielekkäänä että se vastaisi vapaa-aikaa, vaikka lapset eivät töissä ole mukana.
Itse ajattelen niin, että lapsen/lasten hoito on miehen työ tällä hetkellä. Kun minulla on töistäni lomaa, olemme lomalla yhdessä koska vastuu lapsista on silloin myös päiväsaikaan meillä molemmilla. Ilmeisesti tällaisen tavallisen lomailun lisäksi pitäisi pystyä järjestämään myös henkilökohtaisia aikuisten lomia molemmille vanhemmille erikseen? Onko jonkun perheessä ihan oikeasti näin?
Sinullehan oli ihan omaa vapaata koko se aika kun lapset ja mies oli sukulaisissa. Eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä nyt ovat kaikki palstamiehet, kun tavallisesti näihin aloituksiin tulee mieskuoro huutamaan, miten kotona vain maataan sohvalla eikä viitsitä edes nappia painaa? Ai niin, eihän se nyt pädekään, kun kotona on mies eikä nainen. Miehelle kaikki kotityöt on hirveän raskaita ja aikaa viepää, mutta naiselle tosiaan vain napin painamista.
Kun itse olin lasten kanssa kotona hoitovapaalla tai työttömänä, tein kaikki kotityöt. Miehen ei tarvinnut kuin käydä töissä. Olin väsynyt, mutta en huutanut miehelle. Aloittajan mies on vain laiska ja itsekäs, hänen pitäisi mennä vaikka kuntouttavaan työtoimintaan mukaan.
Sama. Minä olen nyt hoitovapaalla, hoidan yksin liki kaikki kotityöt.
Eilenkin mies torkkui töiden jälkeen sohvalla ja taapero katsoi lastenohjelmaa. Minä tamppasin matot, alkaessani imuroida paiskasin samalla helpon päivällisen uuniin. Imuroituani kävin tökkäämässä miestä, että ruoka valmis, mene lapsen kanssa syömään.
Kun söivät, niin pesin lattiat. Matot vielä paikoilleen ja pölyisten verhojen vaihto uusiin.
Mies jatkoi torkkumistaan, olin lapsen kanssa ja syötiin iltapala, käytiin pesulla ja lapsi nukkumaan. Miehen herätin sen verran, että vaihtoi sänkyyn nukkumaan. Heräsi sitten aamuviideltä töihin.
Ainakin tämän yhden kanssa kotona olo on mielestäni reippaasti helpompaa kuin työelämä.
Kyllähän aloittajan miehenkin pitäisi tuohon pystyä, kun kerran sinäkin. Sitä en vain ymmärrä, miksi imuroit ja siivoat kun mies on kotona ja töiden jälkeen nukkuu? Mikset siivonnut silloin, kun mies oli töissä, niin saisitte syödä yhdessä koko perhe? Onko sinulla ollut tilanne, että olet päässyt yhtä helpolla kuin miehesi? Siis olet asunut jossain täysihoidossa ja käynyt töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä nyt ovat kaikki palstamiehet, kun tavallisesti näihin aloituksiin tulee mieskuoro huutamaan, miten kotona vain maataan sohvalla eikä viitsitä edes nappia painaa? Ai niin, eihän se nyt pädekään, kun kotona on mies eikä nainen. Miehelle kaikki kotityöt on hirveän raskaita ja aikaa viepää, mutta naiselle tosiaan vain napin painamista.
Kun itse olin lasten kanssa kotona hoitovapaalla tai työttömänä, tein kaikki kotityöt. Miehen ei tarvinnut kuin käydä töissä. Olin väsynyt, mutta en huutanut miehelle. Aloittajan mies on vain laiska ja itsekäs, hänen pitäisi mennä vaikka kuntouttavaan työtoimintaan mukaan.
Sama. Minä olen nyt hoitovapaalla, hoidan yksin liki kaikki kotityöt.
Eilenkin mies torkkui töiden jälkeen sohvalla ja taapero katsoi lastenohjelmaa. Minä tamppasin matot, alkaessani imuroida paiskasin samalla helpon päivällisen uuniin. Imuroituani kävin tökkäämässä miestä, että ruoka valmis, mene lapsen kanssa syömään.
Kun söivät, niin pesin lattiat. Matot vielä paikoilleen ja pölyisten verhojen vaihto uusiin.
Mies jatkoi torkkumistaan, olin lapsen kanssa ja syötiin iltapala, käytiin pesulla ja lapsi nukkumaan. Miehen herätin sen verran, että vaihtoi sänkyyn nukkumaan. Heräsi sitten aamuviideltä töihin.
Ainakin tämän yhden kanssa kotona olo on mielestäni reippaasti helpompaa kuin työelämä.
Kyllähän aloittajan miehenkin pitäisi tuohon pystyä, kun kerran sinäkin. Sitä en vain ymmärrä, miksi imuroit ja siivoat kun mies on kotona ja töiden jälkeen nukkuu? Mikset siivonnut silloin, kun mies oli töissä, niin saisitte syödä yhdessä koko perhe? Onko sinulla ollut tilanne, että olet päässyt yhtä helpolla kuin miehesi? Siis olet asunut jossain täysihoidossa ja käynyt töissä?
No mitä se kotonaoleva sitten tekee, jos ei kerta saa vaatia mitään kotitöitä? Eilen oli helpointa tehdä noin, niin mies oli lapsen kanssa jotta sain tampattua matot.
Syy miksi mies torkkui, oli lyhyet yöunet ilta- ja aamuvuorojen välillä.
Vai työssäkäyvänkö siis pitäisi työvuorojen vielä hoitaa kaikki kotityöt? Ei se lasten kanssa oleminen ole niin rakettitiedetyä, ettei muka kerkeäisi mitään tehdä, kuten käydä ruokakaupassa, tehdä ruokaa ja pitää edes alkeellinen perussiisteys yllä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaiket päivät lasten kanssa kotona perse huurussa makaavan koti-isukin nyt pitäisi tuon vertaiset askareet saada päivän aikana tehtyä ja ruoka valmiiksi töissäkäyjälle. Ei ole ollenkaan liikaa vaadittu. Voit myös nillittää siivouksen tasosta ja lasten metelöinnistä ja häipyä omiin harrastuksiisi.
Töiden jälkeen kaljalle ja hanki rakastaja. Niin mies tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä nyt ovat kaikki palstamiehet, kun tavallisesti näihin aloituksiin tulee mieskuoro huutamaan, miten kotona vain maataan sohvalla eikä viitsitä edes nappia painaa? Ai niin, eihän se nyt pädekään, kun kotona on mies eikä nainen. Miehelle kaikki kotityöt on hirveän raskaita ja aikaa viepää, mutta naiselle tosiaan vain napin painamista.
Kun itse olin lasten kanssa kotona hoitovapaalla tai työttömänä, tein kaikki kotityöt. Miehen ei tarvinnut kuin käydä töissä. Olin väsynyt, mutta en huutanut miehelle. Aloittajan mies on vain laiska ja itsekäs, hänen pitäisi mennä vaikka kuntouttavaan työtoimintaan mukaan.
Sama. Minä olen nyt hoitovapaalla, hoidan yksin liki kaikki kotityöt.
Eilenkin mies torkkui töiden jälkeen sohvalla ja taapero katsoi lastenohjelmaa. Minä tamppasin matot, alkaessani imuroida paiskasin samalla helpon päivällisen uuniin. Imuroituani kävin tökkäämässä miestä, että ruoka valmis, mene lapsen kanssa syömään.
Kun söivät, niin pesin lattiat. Matot vielä paikoilleen ja pölyisten verhojen vaihto uusiin.
Mies jatkoi torkkumistaan, olin lapsen kanssa ja syötiin iltapala, käytiin pesulla ja lapsi nukkumaan. Miehen herätin sen verran, että vaihtoi sänkyyn nukkumaan. Heräsi sitten aamuviideltä töihin.
Ainakin tämän yhden kanssa kotona olo on mielestäni reippaasti helpompaa kuin työelämä.
Kyllähän aloittajan miehenkin pitäisi tuohon pystyä, kun kerran sinäkin. Sitä en vain ymmärrä, miksi imuroit ja siivoat kun mies on kotona ja töiden jälkeen nukkuu? Mikset siivonnut silloin, kun mies oli töissä, niin saisitte syödä yhdessä koko perhe? Onko sinulla ollut tilanne, että olet päässyt yhtä helpolla kuin miehesi? Siis olet asunut jossain täysihoidossa ja käynyt töissä?
No mitä se kotonaoleva sitten tekee, jos ei kerta saa vaatia mitään kotitöitä? Eilen oli helpointa tehdä noin, niin mies oli lapsen kanssa jotta sain tampattua matot.
Syy miksi mies torkkui, oli lyhyet yöunet ilta- ja aamuvuorojen välillä.
Vai työssäkäyvänkö siis pitäisi työvuorojen vielä hoitaa kaikki kotityöt? Ei se lasten kanssa oleminen ole niin rakettitiedetyä, ettei muka kerkeäisi mitään tehdä, kuten käydä ruokakaupassa, tehdä ruokaa ja pitää edes alkeellinen perussiisteys yllä.
Aloittajan mies on kotona eikä tee oikeastaan mitään. Aloittaja on töissä ja tekee lisäksi kotona lähes kaiken yksin. Aloituksen tapauksessa kotona oleva ehtisi kyllä tehdä muutakin kuin hätäseltään lapsille ruuan.
Kun itse olin lasten kanssa kotona, niin olimme poissa kotoa kaksi kertaa päivässä, aamu- ja iltapäivällä kerhossa tai ulkoilemassa. Sinä aikana en pystynyt tekemään kotitöitä kauppareissua lukuunottamatta. Tein aamupalan, lounaan (mies kävi ruokatunnilla kotona syömässä), välipalan, päiväruuan ja iltapalan. Siivosin, tiskasin, pyykkäsin ja leivoin. Olin lasten kanssa, luin heille paljon, askartelin, leikin. Neuloin ja ompelin paljon vaatteita perheelle. Tuohon vielä kaikki lasten hoivaan liittyvät jutut. Kummasti ainakin minulla riitti puuhaa aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielummin mäkin olisin töissä kuin kotona lapset jaloissa... mut tosiaan, sä tuut töistä ja alat kotiaskareita tekeen? Varmaan aika moni töiden jälkeen nuupahtaa sohvalle makaamaan.
Mä ainaki käyn töiden jälkee sen verta kierroksilla, et alan samantien tekee kotihommat.
Mies meidän talossa ainut, joka istuu sohvalle töistä päästyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo mies pitäisi saada töihin. Kummallista ettei tee kotitöitä vaikka on kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä nyt ovat kaikki palstamiehet, kun tavallisesti näihin aloituksiin tulee mieskuoro huutamaan, miten kotona vain maataan sohvalla eikä viitsitä edes nappia painaa? Ai niin, eihän se nyt pädekään, kun kotona on mies eikä nainen. Miehelle kaikki kotityöt on hirveän raskaita ja aikaa viepää, mutta naiselle tosiaan vain napin painamista.
Kun itse olin lasten kanssa kotona hoitovapaalla tai työttömänä, tein kaikki kotityöt. Miehen ei tarvinnut kuin käydä töissä. Olin väsynyt, mutta en huutanut miehelle. Aloittajan mies on vain laiska ja itsekäs, hänen pitäisi mennä vaikka kuntouttavaan työtoimintaan mukaan.
Sama. Minä olen nyt hoitovapaalla, hoidan yksin liki kaikki kotityöt.
Eilenkin mies torkkui töiden jälkeen sohvalla ja taapero katsoi lastenohjelmaa. Minä tamppasin matot, alkaessani imuroida paiskasin samalla helpon päivällisen uuniin. Imuroituani kävin tökkäämässä miestä, että ruoka valmis, mene lapsen kanssa syömään.
Kun söivät, niin pesin lattiat. Matot vielä paikoilleen ja pölyisten verhojen vaihto uusiin.
Mies jatkoi torkkumistaan, olin lapsen kanssa ja syötiin iltapala, käytiin pesulla ja lapsi nukkumaan. Miehen herätin sen verran, että vaihtoi sänkyyn nukkumaan. Heräsi sitten aamuviideltä töihin.
Ainakin tämän yhden kanssa kotona olo on mielestäni reippaasti helpompaa kuin työelämä.
Kyllähän aloittajan miehenkin pitäisi tuohon pystyä, kun kerran sinäkin. Sitä en vain ymmärrä, miksi imuroit ja siivoat kun mies on kotona ja töiden jälkeen nukkuu? Mikset siivonnut silloin, kun mies oli töissä, niin saisitte syödä yhdessä koko perhe? Onko sinulla ollut tilanne, että olet päässyt yhtä helpolla kuin miehesi? Siis olet asunut jossain täysihoidossa ja käynyt töissä?
No mitä se kotonaoleva sitten tekee, jos ei kerta saa vaatia mitään kotitöitä? Eilen oli helpointa tehdä noin, niin mies oli lapsen kanssa jotta sain tampattua matot.
Syy miksi mies torkkui, oli lyhyet yöunet ilta- ja aamuvuorojen välillä.
Vai työssäkäyvänkö siis pitäisi työvuorojen vielä hoitaa kaikki kotityöt? Ei se lasten kanssa oleminen ole niin rakettitiedetyä, ettei muka kerkeäisi mitään tehdä, kuten käydä ruokakaupassa, tehdä ruokaa ja pitää edes alkeellinen perussiisteys yllä.
Jos sinun mies olisi sinkku, hän joutuisi töiden ohella käymään kaupassa, tekemään ruokansa, pyykkäämään ja siivoamaan, tosin eihän ne sinkulla kummoiset hommat ole. Jos mies sinkkuna haluaisi päästä yhtä helpolla mitä nyt, hänen pitäisi muuttaa lapsuudenkotiinsa äiskän passattavaksi.
Uliuliuli. Miksi lisäännytte vastuuttomien luusereiden kanssa, jotka eivät tee kotona mitään eivätkä lapsiakaan hoitaisi ilman hirveää tappelua? Miettikää ennenkuin lisäännytte.
Mies on väsynyt ja loman tarpeessa. Turhautunut myös työttömyydestä?
Toki ajattelen niin että pitäisi yrittää sen verran että päivän työt touhuaa kotona toisen ollessa töissä. Otappa rauhallinen keskustelu miehen kanssa että mikä voisi olla ratkaisuna ja mikä helpottaa hänen oloaan, ja kerro samalla mikä sinua harmittaa.
Kuulostaa seksuaalisesti tuehautuneelta. Milloin olette viimeksi kiehnänneet toistenne kimpussa?
Hän on huono isä. Teidän tilanne kuulostaa samalta kuin omien vanhempieni tilanne ollessani pieni, paitsi oma isäni ei koskaan valittanut, vaan edelleenkin sanoo, että tuo aika oli hänen elämänsä parasta aikaa, kun sai olla omien lasten kanssa kotona.
Lapsia ei kannata tehdä jos haluaa vain omaa aikaa!
Kuulostat vähän tunnekylmältä. Minä ainakin rakastan miestäni niin paljon, että haluan hänen elämänsä olevan mukavaa. Meillä ei ole tuollaista lapsellista "jos sinä saat jotain niin minäkin saan" kilpailua. Jos mieheni olisi stressaantunut ja haluaisi omaa aikaa, totta vie järjestäisin hänelle sellaista. Tiedän, että jos minä joskus tarvitsen omaa aikaa, myös mieheni järjestää sitä minulle oma-alotteisesti.
Annan nyt pienen esimerkin meidän elämästä. Muutama kuukausi sitten olin aivan hirveän stressaantunut juurikin samasta syystä kuin miehesi. Meillä on 1- ja 3-vuotiaat lapset, vanhempien käy päiväkodissa ja toista hoidan kotona.
Yhtenä päivänä kun mies tuli kotiin, hän pyysi minua pakkaamaan tavarat viikon reissulle Lontooseen. Mieheni tietää, että rakastan yksin matkailua ja oli varannut minulle lennot, kuljetukset hotelliin ja itse hotellinkin. Mieheni hoiti lapsia yksin tuon viikon työnsä ohella ja minä palasin kotiin uutena ihmisenä.
Ei ihme, että puolet avioliitoista päätyvät eroon, kun toisen hyvinvoinnin eteen ei olla valmiita tekemään yhtään mitään. Eikö olisi helpompi vain yrittää järjestää asiansa niin, et molemmat pysyvät suhteessa tyytyisinä?