Miehen jatkuva valitus oman ajan puutteesta pikkulapsiperheessä

Vierailija kirjoitti:

Perheessä kolme lasta. Mies on työtön ja ollut kotona viimeiset pari vuotta kuopuksen kanssa, joka on nyt aloittanut päiväkodin. Teen itse kaksivuorotyötä ja työajat vaihtelevat.

Mies ei tee kotona kotitöitä (perus siivous, ruuanlaittoa, pyykinpesu) juurikaan, hyvä jos saa ruuan tehtyä päivän aikana lapsille. Hän kuitenkin hoitaa pääasiassa kaikki kotiin ym liittyvät korjaukset ja ylläpidon (esim ruohonleikkaus ja talvella lumityöt). Hän on enenevässä määrin alkanut valittaa (raivota) minulle ja välillä myös lapsille, kuinka hänellä ei ole koskaan omaa aikaa, ei ehdi koskaan tehdä mitään asioita ilman että joku keskeyttää tai on vaatimassa jotakin jne. Minulla ei ole harrastuksia vaan tulen töistä suoraan kotiin ja illat olen lasten kanssa, siivoilen yms perusarkea. Eilen riidan päätteeksi mies lähti rakentelemaan omia juttujaan autotalliin ja minä hoidin kauppareissun, lasten ruokailut iltapalat, suihkut ja nukuttaminen sekä keittiön siivouksen ja kodin imuroinnin yksin. Illalla laitoin seuraavaksi päiväksi ruuan uuniin. Ennen nukkumaanmenoa mies vain tiuski jotakin. Aloin eilen miettiä, että onkohan mies ajatuksissaan sitä mieltä että tahtoisi erota. Kysyinkin tätä. Vastasi että ei mutta aloitti taas saman saarnan ja minun syyllistämisen kun hän joutuu kokoajan menemään kaikkien muiden ihmisten aikataulujen mukaan jne jne.

Nyt kesällä lomaili 3 vkoa rannikolla sukulaisten luona kun minä olin töissä. Tuolloinkin valitti että joutuu kokoajan lasten kanssa olemaan, vaikka sai kyllä lastenhoitoapua sukulaisilta.

Ilmeisesti olen ihan täysi paska kun en pysty tämän enempää miehen tarpeita huomioimaan. En vain tiedä mistä repisin enemmän hänelle vapaa-aikaa, Ellen sitten jatkossakin vietä kaikkia iltoja yksinhuoltajana jotta hän saa touhuta ja puuhastella omia juttujaan.

Otatko suihin?

Tässä on miesten ja naisten ero. Miehelle on erittäin raskasta olla kotona lasten kanssa. Tuntuu että pää räjähtää ja pitää saada olla yksin välillä. Itse pidän omaa aikaa iltaisin kun vaimo menee nukkumaan. Sitä vaan on pakko saada tai ahdistuu. Vaimo ei tarvitse omaa aikaa ollenkaan vaan olisi sen ajan mielummin minun kanssa.

Miehenä etsisin työpaikan ja sillä homma olisi ratkaistu. Loman jälkeen oli rentouttavaa palata töihin.

Mielestäni kyse ei ole miehen ja naisen välisestä erosta, että "miehet nyt vaan tarvitsevat sitä omaa aikaa ja naiset eivät". Kyllä minä ainakin naisena kaipaan omaa aikaa mutta en lähde asiasta valittamaan koska ymmärrän että se ei ole mahdollista kun perheessä on pieniä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kyse ei ole miehen ja naisen välisestä erosta, että "miehet nyt vaan tarvitsevat sitä omaa aikaa ja naiset eivät". Kyllä minä ainakin naisena kaipaan omaa aikaa mutta en lähde asiasta valittamaan koska ymmärrän että se ei ole mahdollista kun perheessä on pieniä lapsia.

Olen lapseton nainen, ja havainnoinut lähipiirin perheissä että vähänkin henkisesti kypsien naisten kuvitelmat tulevasta perhe-elämästä kohtaavat todellisuuden kanssa huomattavasti paremmin kun monen miehen kuvitelmat. Miehet rinkuvat niitä lapsia kyllä mutta sitten todellisuus iskee vasten kasvoja jo vauvavuotena ja päästään tähän ”ei tämä ookkaan semmosta kun luulin” tilanteeseen. (ei toki kaikilla, en yleistä) Pitäskö näitä sällejä alkaa kurssittamaan ennen perheen perustamista jotta tietäisivät mihin ovat ryhtymässä :D

Ettekö voisi sopia kummallekkin teistä kerran viikossa ns. oma-aika minilomat. Eli vaikka sinulle tiistai iltaisin pari tuntia saat käydä omissa harrastuksissasi/menoissa ja sitten torstaisin sama miehellesi? Tai jos se kenen vuoro on nauttia omasta ajastaan haluaa rentoutua kotona, niin siksi aikaa toinen lähtee lapsien kanssa ulos hoitamaan asioita tai leikkimään puistoon, uimahalliin jne.. Tällöin kummallakin olisi sovittuna tasavertaisesti ja säännöllisesti pieni rentoutumishetki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen kotona töitä ja olen aina saatavilla. Tajuan miestäsi täysin. JUuri nyt taas kesän jälkeen tuntuu että pää hajoaa.

Millä tavoin ajattelet että sinun puolisosi voisi helpottaa "pään hajoamistasi"? Ymmärrän kyllä tuonkin puolen asiassa, mutta edelleen jos toinen käy työssä kodin ulkopuolella, niin onko hänen tehtävänsä työpäivän päätteeksi vapauttaa toinen tehtävistään täysin, jotta kotona oleva saa omaa aikaa ja olla rauhassa? Tuntuu kuin työssä käyminen kodin ulkopuolella olisi jokin etuoikeus josta täytyy korvauksena antaa kotona olevalle vapaa-aikaa.

No onhan se nyt kevyempää ja mukavampaa kuin kotona lasten hoitaminen!

Vierailija kirjoitti:

Uli uli uli....mitäs läksit jne. jne.   Miksi näitä juttuja on pilvinpimein, kun lisääntyminen ja puolison valinta on suomessa täysin 100% vapaaehtoista ja pelkästään omia valintoja???????

Niin, miksi iniset täällä, kun palstan lukeminen on täysin vapaaehtoista?

Minä hoidin meidän kolme lasta kotona noin 9 v ajan. Kaikilla lapsilla vähintään yksi pitkäaikaissairaus. Minä koetin hoitaa miehen työpäivien aikana mahdollisimman paljon kotitöitä mutta kyllä niitä jäi illoillekkin.

Tavallaan ymmärrän tuon ap:n miehen oman ajan tarpeen. kaikista rankinta tuona aikana oli se että oli tavallaan ihan kokoajan valmiudessa kun vähän väliä joku halusi jotain apua. Omaa rauhallista aikaa ei juurikaan ollut. Jossain vaiheessa sain miehen tajuamaan kuinka rankaksi koin tuon. Meillä helpotti kun mies ymmärsi ongelman. Sen jälkeen saatoin vaikka illalla sanoa että nyt tarvin omaa aikaa ja haluan vaikka lukea kamarissa. Mies hoiti lapset seuraavan tunnin ajan itse eikä päästänyt lapsia kamariin kyselmään lelujen/ kavereiden ym perään. Eikä mieskään enää kysellyt jatkuvasti ohjeita ym silloin kun halusin olla rauhassa. Tavallisesti mies kysyi hyvin herkästi pitäisikö vaippa vaihtaa, tarviiko x jo ruokaa jne mikä tuntui kuormittavalta kun toinen ei vaivautunut itse ajattelemaan mitä kannattaisi tehdä vaan keskeytti usein minun tekemiseni sellaisilla asioilla jotka olisi voinut helposti muutenkin selvittää.

Eli apn tilanteessa asian pitäisi helpottaa kun kuopuksen menee hoitoon. Mutta yleisesti kannattaa luoda perheessä kaikille mahdollisuus olla välillä rauhassa ilman turhia häiriöitä. Eli lapsiakin voi ruveta opettamaan ettei aina kysellä missä minun sukat on vaan etsitään ja huolehditaan itse omista tavaroista ja asioista ikään nähden sopivasti. Ja sama aikuisten kesken ettei aina ekaksi huudeta ja kysellä toiselta asioita joilla ei kiirettä vaan kysytään sitten vaikka ruokapöydässä muun keskustelun ohessa.

Tsemppiä ap. Ja samalla kun neuvottelette miehen omasta ajasta voisitte miettiä mitä kotitöitä mies voisi ottaa hoitaakseen kun hänellä on niin paljon enemmän aikaa kotitöille kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on miesten ja naisten ero. Miehelle on erittäin raskasta olla kotona lasten kanssa. Tuntuu että pää räjähtää ja pitää saada olla yksin välillä. Itse pidän omaa aikaa iltaisin kun vaimo menee nukkumaan. Sitä vaan on pakko saada tai ahdistuu. Vaimo ei tarvitse omaa aikaa ollenkaan vaan olisi sen ajan mielummin minun kanssa.

Miehenä etsisin työpaikan ja sillä homma olisi ratkaistu. Loman jälkeen oli rentouttavaa palata töihin.

Ei ole sukupuolten välinen ero tämä. Minusta naisena oli myös raskasta olla kotona lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaiket päivät lasten kanssa kotona perse huurussa makaavan koti-isukin nyt pitäisi tuon vertaiset askareet saada päivän aikana tehtyä ja ruoka valmiiksi töissäkäyjälle. Ei ole ollenkaan liikaa vaadittu. Voit myös nillittää siivouksen tasosta ja lasten metelöinnistä ja häipyä omiin harrastuksiisi.

Tähän sarkasmiin vastaan vain, etten ole vaatinut enkä valittanut näistä tehtävistä miehelle. Minulle riittää jos hän saa lapset ruokittua ja pienimmän kanssa ulkoiltua päivän aikana. Minulla ei ole harrastuksia joihin olisi tarve kiiruhtaa, kiire on ainoastaan kotiin heti työpäivän päätteeksi koska tiedän mikä helvetti siellä odottaa joka päivä. (Mies on väsynyt ja kireä)

Miksi annat alentaa itsesi tuohon pisteeseen?