Lue keskustelun säännöt.
Miehen jatkuva valitus oman ajan puutteesta pikkulapsiperheessä
08.08.2018 |
Perheessä kolme lasta. Mies on työtön ja ollut kotona viimeiset pari vuotta kuopuksen kanssa, joka on nyt aloittanut päiväkodin. Teen itse kaksivuorotyötä ja työajat vaihtelevat.
Mies ei tee kotona kotitöitä (perus siivous, ruuanlaittoa, pyykinpesu) juurikaan, hyvä jos saa ruuan tehtyä päivän aikana lapsille. Hän kuitenkin hoitaa pääasiassa kaikki kotiin ym liittyvät korjaukset ja ylläpidon (esim ruohonleikkaus ja talvella lumityöt). Hän on enenevässä määrin alkanut valittaa (raivota) minulle ja välillä myös lapsille, kuinka hänellä ei ole koskaan omaa aikaa, ei ehdi koskaan tehdä mitään asioita ilman että joku keskeyttää tai on vaatimassa jotakin jne. Minulla ei ole harrastuksia vaan tulen töistä suoraan kotiin ja illat olen lasten kanssa, siivoilen yms perusarkea. Eilen riidan päätteeksi mies lähti rakentelemaan omia juttujaan autotalliin ja minä hoidin kauppareissun, lasten ruokailut iltapalat, suihkut ja nukuttaminen sekä keittiön siivouksen ja kodin imuroinnin yksin. Illalla laitoin seuraavaksi päiväksi ruuan uuniin. Ennen nukkumaanmenoa mies vain tiuski jotakin. Aloin eilen miettiä, että onkohan mies ajatuksissaan sitä mieltä että tahtoisi erota. Kysyinkin tätä. Vastasi että ei mutta aloitti taas saman saarnan ja minun syyllistämisen kun hän joutuu kokoajan menemään kaikkien muiden ihmisten aikataulujen mukaan jne jne.
Nyt kesällä lomaili 3 vkoa rannikolla sukulaisten luona kun minä olin töissä. Tuolloinkin valitti että joutuu kokoajan lasten kanssa olemaan, vaikka sai kyllä lastenhoitoapua sukulaisilta.
Ilmeisesti olen ihan täysi paska kun en pysty tämän enempää miehen tarpeita huomioimaan. En vain tiedä mistä repisin enemmän hänelle vapaa-aikaa, Ellen sitten jatkossakin vietä kaikkia iltoja yksinhuoltajana jotta hän saa touhuta ja puuhastella omia juttujaan.
Kommentit (90)
21/90
|
08.08.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Tuohan on selvää stressikäytöstä. Miehellä hajoaa pää ja tarvitsee pienen loman ilman lapsia. Parhaimmillaan menee sillä, jos pääsee liian pahaksi, ei sekään riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoit että kuopus aloittanut päiväkodin. Ilmeisesti vanhemmatkin lapset päiväkodissa/koulussa. Mitä mies sitten päivisin tekee kun lapset on poissa?
Koululaiset ovat kesät kotona. Ja kolmesta lapsesta tod näk suunnilleen aina joku sairaana jne.
Miksi mies ei mene töihin? Mikä on se ala, jossa saa olla vuosia työttömänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minunkin pitää saada joskus tehdä jotain häiriöttä alusta loppuun, omaan tahtiini ja rauhassa. Olla joskus se joka tulee ensin ja jolla on jokin oma aikataulu, joka on tärkeä.
Näin ei ole ollut koko kesänä, eikä viime talvena, eikä viime kesänä, eikä.
TOUkokuussa minun piti saada kaksi vapaapäivää mutta sitten koulu hukkasi yhden lapsen kirjeen ja sen setviminen vei taas ne kaksi päivää.
Eli kotona oleva kokee sen niin, että se joka käy töissä saa tuon mahdollisuuden tehdä päivän aikana omat _työnsä_ rauhassa ilman lapsia, jolloin hänellä on mahdollisuus omaan aikaan ja omiin aikatauluihin? Minulla ei ole kotona ollessani sen suurempaa mahdollisuutta tehdä yhtään mitään omassa aikataulussani tai ilman että kukaan häiritsisi. Työnjako on yleensä sellainen, että jos on jotakin esim kotiin liittyviä korjauksia joita miehen täytyy hoitaa, niin minä hoidan lapset ja hän tekee nuo työt. Kyselen sinulta siksi, koska haluaisin kyetä ymmärtämään paremmin kuinka kotona työttömänä oleva mies asian näkee.
Miehellä on mahdollisuus lähteä viikonloppuisin omaan harrastuksensa, en ole koskaan kieltänyt lähtemästä. En vaan jotenkin nyt mitenkään ymmärrä, mistä sitä vapaa-aikaa saan hänelle enemmän kaivettua. Tietysti nyt, kun pienin aloittaa päiväkodissa, vaikkakin osa-aikaisesti, pitäisi aikaa jäädä enemmän hänen omiin juttuihinsa.Kyllä. Se muualla töissä käyvä saa olla koko päivän ihan rauhassa aikuiaten maailmassa.
Selkeästi mies ei olisi halunnut noin paljon lapsia. Harmittaahan se kun huomaa, että kolme palloa on jaloissa ja pakoreittiä ei oikeastaan ole. Purkautuu sitten tuollaisena käytöksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi mies ei olisi halunnut noin paljon lapsia. Harmittaahan se kun huomaa, että kolme palloa on jaloissa ja pakoreittiä ei oikeastaan ole. Purkautuu sitten tuollaisena käytöksenä.
No ei ole vaimokaan. Virhearvio molemmin puolin. Antakaa huostaan.
Minkä he**etin takia te naiset menette naimisiin/parisuhteeseen ja perustatte perheen tuollaisten äijien kanssa?!? Tämä on jotenkin järkyttävää kun jatkuvasti saa lukea näitä "kun mies ei sitä" ja "kun mies tätä". En missään nimessä puolustele noita vätyksiä (ne voisi pistää korpeen koulutusleirille), mutta miksi te naiset valitsette tuollaiset kumppanit pitkäaikaiseen suhteeseen? Eikö siitä ihanasta mussukasta jo seurusteluaikana näe, että sillä ei ole vastuuntuntoa tai ettei se halua luopua mistään 'omasta'? Vai ajatteletteko te, että kyllä se siitä muuttuu iän myötä tai lasten syntyessä? Harvemmin nimittäin muuttuu. Jos äijä on tottunut olemaan passattavana jo nuorena, se harvoin oppii aikuisten tavoille oma-aloitteisesti tai pakollakaan. Tämä on niin surullista lukea jatkuvasti näitä erilaisia avautumisia siitä, kuinka typerä mies ei välitä tai on itsekäs tai... Sellaisia osa meistä on, ei sille voi mitään. Mutta sille voi, kenet valitsee kumppanikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen kotona töitä ja olen aina saatavilla. Tajuan miestäsi täysin. JUuri nyt taas kesän jälkeen tuntuu että pää hajoaa.
Millä tavoin ajattelet että sinun puolisosi voisi helpottaa "pään hajoamistasi"? Ymmärrän kyllä tuonkin puolen asiassa, mutta edelleen jos toinen käy työssä kodin ulkopuolella, niin onko hänen tehtävänsä työpäivän päätteeksi vapauttaa toinen tehtävistään täysin, jotta kotona oleva saa omaa aikaa ja olla rauhassa? Tuntuu kuin työssä käyminen kodin ulkopuolella olisi jokin etuoikeus josta täytyy korvauksena antaa kotona olevalle vapaa-aikaa.
No eikö mielestäsi yhteisen kodin ja lasten hoitaminen kuulu molemmille? Miksi sen joka saa olla poissa koko päivän siitä härdellistä kuuluisi saada vielä vapaa-ajallakin olla vapaa? Miksi kukaan haluaa ensin lapsia ja sitten ei halua olla heidän kanssaan. Myös sille kotona olevalle kuuluu olla vapaa-aikaa.
Tämä epäreilu taakan kanto on yksi syy, miksi kukaan järkevä nainen ei halua lisääntyä. Jos niin teet ,on pallo jalassa 24/7 seuraavat 20 v.
Kyse ei ole siitä, että itse haluaisin enemmän vapaa-aikaa. Tai etten halua olla lasten kanssa. En vain ymmärrä kuinka tällaisessa tilanteessa arjen pitäisi mennä jotta se olisi reilua molemmille. Näiden vastausten perusteella töissä käyvän tulisi työpäivän jälkeen päästää kotona ollut "vapaalle" jotta toinen saa olla rauhassa? Ymmärrän kyllä tuon oman ajan tarpeen, mies usein iltaisin käy puuhastelemaan omiaan. Ongelma tuntuu olevan enemmänkin siinä, jos esim nukkumaan menon aikaan pyydän miestä avuksi tai tekemään osan tuohon liittyvistä asioista. Ja joutuu keskeyttämään omat hommansa sen takia, että pyydän avuksi lasten kanssa.
Ja kyllä, lasten ja kodin hoitaminen kuuluu molemmille. En ole vierittää sä tai vierittänyt vastuuta yksin miehelle. Kuten aiemmin sanoin, olen "vaatinut" mieheltä ainoastaan sen, että päivän aikana ruokkii lapset ja ulkoilee pienimmän kanssa. Toiset lapset ovat jo isompia ja kulkevat kavereilla yms itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen kotona töitä ja olen aina saatavilla. Tajuan miestäsi täysin. JUuri nyt taas kesän jälkeen tuntuu että pää hajoaa.
Millä tavoin ajattelet että sinun puolisosi voisi helpottaa "pään hajoamistasi"? Ymmärrän kyllä tuonkin puolen asiassa, mutta edelleen jos toinen käy työssä kodin ulkopuolella, niin onko hänen tehtävänsä työpäivän päätteeksi vapauttaa toinen tehtävistään täysin, jotta kotona oleva saa omaa aikaa ja olla rauhassa? Tuntuu kuin työssä käyminen kodin ulkopuolella olisi jokin etuoikeus josta täytyy korvauksena antaa kotona olevalle vapaa-aikaa.
No eikö mielestäsi yhteisen kodin ja lasten hoitaminen kuulu molemmille? Miksi sen joka saa olla poissa koko päivän siitä härdellistä kuuluisi saada vielä vapaa-ajallakin olla vapaa? Miksi kukaan haluaa ensin lapsia ja sitten ei halua olla heidän kanssaan. Myös sille kotona olevalle kuuluu olla vapaa-aikaa.
Tämä epäreilu taakan kanto on yksi syy, miksi kukaan järkevä nainen ei halua lisääntyä. Jos niin teet ,on pallo jalassa 24/7 seuraavat 20 v.
Kyse ei ole siitä, että itse haluaisin enemmän vapaa-aikaa. Tai etten halua olla lasten kanssa. En vain ymmärrä kuinka tällaisessa tilanteessa arjen pitäisi mennä jotta se olisi reilua molemmille. Näiden vastausten perusteella töissä käyvän tulisi työpäivän jälkeen päästää kotona ollut "vapaalle" jotta toinen saa olla rauhassa? Ymmärrän kyllä tuon oman ajan tarpeen, mies usein iltaisin käy puuhastelemaan omiaan. Ongelma tuntuu olevan enemmänkin siinä, jos esim nukkumaan menon aikaan pyydän miestä avuksi tai tekemään osan tuohon liittyvistä asioista. Ja joutuu keskeyttämään omat hommansa sen takia, että pyydän avuksi lasten kanssa.
Eli hänen pitää päivystää siellä kotona aina jonkun saatavilla aina?
Sopikaa selkeät tehtävät molemmille ja pitäkää niistä kiinni. Silloin kumpikin tietää milloin on vapaa ja millpin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen kotona töitä ja olen aina saatavilla. Tajuan miestäsi täysin. JUuri nyt taas kesän jälkeen tuntuu että pää hajoaa.
Millä tavoin ajattelet että sinun puolisosi voisi helpottaa "pään hajoamistasi"? Ymmärrän kyllä tuonkin puolen asiassa, mutta edelleen jos toinen käy työssä kodin ulkopuolella, niin onko hänen tehtävänsä työpäivän päätteeksi vapauttaa toinen tehtävistään täysin, jotta kotona oleva saa omaa aikaa ja olla rauhassa? Tuntuu kuin työssä käyminen kodin ulkopuolella olisi jokin etuoikeus josta täytyy korvauksena antaa kotona olevalle vapaa-aikaa.
No eikö mielestäsi yhteisen kodin ja lasten hoitaminen kuulu molemmille? Miksi sen joka saa olla poissa koko päivän siitä härdellistä kuuluisi saada vielä vapaa-ajallakin olla vapaa? Miksi kukaan haluaa ensin lapsia ja sitten ei halua olla heidän kanssaan. Myös sille kotona olevalle kuuluu olla vapaa-aikaa.
Tämä epäreilu taakan kanto on yksi syy, miksi kukaan järkevä nainen ei halua lisääntyä. Jos niin teet ,on pallo jalassa 24/7 seuraavat 20 v.
Kyse ei ole siitä, että itse haluaisin enemmän vapaa-aikaa. Tai etten halua olla lasten kanssa. En vain ymmärrä kuinka tällaisessa tilanteessa arjen pitäisi mennä jotta se olisi reilua molemmille. Näiden vastausten perusteella töissä käyvän tulisi työpäivän jälkeen päästää kotona ollut "vapaalle" jotta toinen saa olla rauhassa? Ymmärrän kyllä tuon oman ajan tarpeen, mies usein iltaisin käy puuhastelemaan omiaan. Ongelma tuntuu olevan enemmänkin siinä, jos esim nukkumaan menon aikaan pyydän miestä avuksi tai tekemään osan tuohon liittyvistä asioista. Ja joutuu keskeyttämään omat hommansa sen takia, että pyydän avuksi lasten kanssa.
Miksi mies ei puuhaa omiaan päivällä kun lapset on koulussa ja pienin hoidossa? Miksei se äijä ylipäätään hinaa persettään töihin? Kuinka viitsit noin laiskaa ihmistä kotonasi katsella? Ehkä sun pitäisi päästää äijä vapaaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lapset nyt päiväkodissa ja mies kotona? Kuinka paljon mies on konkreettisesti saanut omaa aikaa viime aikoina? Varmaan kohta helpottaa, kun lasten päivähoitoa eli pääsee kunnolla vauhtiin. Uskon että tuo kolme viikkoa sukulaisissa lasten kanssa on ollut raskasta, ja siitä tämä kumpuaa. Pettymys siitä ettei mies saanut samalla tavalla omaa aikaa kuin sinä kesällä. Minä kyllä todellakin korvaisin miehelle tuon, eli tarjoaisin omien työvapaiden aikana miehelle minilomaa.
Sukulaisten antama "apu" ei ole ikinä sama asia kuin lastenhoito puolison kanssa. Se ei korvaa sitä, että jakaa puolison kanssa vastuun lapsista. Älä vähättele miehen tunteita, jos olet itse saanut lapsivapaata aikaa tuolloin ja mies on kokenut sen ajan uuvuttavaksi. Jos miehellä on takana siinä vielä kotona olo kuopuksen kanssa (eli päivähoito alkanut vasta nyt) niin hän on ymmärrettävästi väsynyt.
Töissä on helpompaa kuin kotona lasten kanssa, sekin kannattaa muistaa. Eiköhän tilanne teillä helpota kohta, kun mies huomaa että omaa aikaa on päivähoidon vuoksi enemmän.
Jos minä olisin lasten kans koko päivän, viikko toisensa jälkeen, hajoaisi minullakin pää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli tuommoinen. Erosin ja vaihdoin parempaan.
Lompakkoloinen tuo sun mies on. Eikä edes tee kotitöitä. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen kotona töitä ja olen aina saatavilla. Tajuan miestäsi täysin. JUuri nyt taas kesän jälkeen tuntuu että pää hajoaa.
Millä tavoin ajattelet että sinun puolisosi voisi helpottaa "pään hajoamistasi"? Ymmärrän kyllä tuonkin puolen asiassa, mutta edelleen jos toinen käy työssä kodin ulkopuolella, niin onko hänen tehtävänsä työpäivän päätteeksi vapauttaa toinen tehtävistään täysin, jotta kotona oleva saa omaa aikaa ja olla rauhassa? Tuntuu kuin työssä käyminen kodin ulkopuolella olisi jokin etuoikeus josta täytyy korvauksena antaa kotona olevalle vapaa-aikaa.
No eikö mielestäsi yhteisen kodin ja lasten hoitaminen kuulu molemmille? Miksi sen joka saa olla poissa koko päivän siitä härdellistä kuuluisi saada vielä vapaa-ajallakin olla vapaa? Miksi kukaan haluaa ensin lapsia ja sitten ei halua olla heidän kanssaan. Myös sille kotona olevalle kuuluu olla vapaa-aikaa.
Tämä epäreilu taakan kanto on yksi syy, miksi kukaan järkevä nainen ei halua lisääntyä. Jos niin teet ,on pallo jalassa 24/7 seuraavat 20 v.
Kyse ei ole siitä, että itse haluaisin enemmän vapaa-aikaa. Tai etten halua olla lasten kanssa. En vain ymmärrä kuinka tällaisessa tilanteessa arjen pitäisi mennä jotta se olisi reilua molemmille. Näiden vastausten perusteella töissä käyvän tulisi työpäivän jälkeen päästää kotona ollut "vapaalle" jotta toinen saa olla rauhassa? Ymmärrän kyllä tuon oman ajan tarpeen, mies usein iltaisin käy puuhastelemaan omiaan. Ongelma tuntuu olevan enemmänkin siinä, jos esim nukkumaan menon aikaan pyydän miestä avuksi tai tekemään osan tuohon liittyvistä asioista. Ja joutuu keskeyttämään omat hommansa sen takia, että pyydän avuksi lasten kanssa.
Eli hänen pitää päivystää siellä kotona aina jonkun saatavilla aina?
Sopikaa selkeät tehtävät molemmille ja pitäkää niistä kiinni. Silloin kumpikin tietää milloin on vapaa ja millpin ei.
Tuo selkeä sopiminen työnjaosta varmasti auttaisi, taidan ehdottaa miehelle. Esim valmiiksi sopisimme illat jolloin vain toinen hoitaa nukuttamisen ja toinen tekee mitä haluaa eikä sitä keskeytetä.
Ymmärrän miestäsi. Hänen pitäisi saada olla itsekseen täysin ilman lapsia vähän pidempi aika. Kotona olemisessa pelkässä lapsiseurassa hajoaisi minullakin pää. Kuulostaa aivan tavalliselta stressikäyttäytymiseltä.
Voisiko mies esimerkiksi lähteä jonnekin viikonloppuna aivan itsekseen? Tai sinä ja lapset, jos lähtisitte pienelle Suomen kaupunkimatkalle? Uskon, että tuommoinen teko voisi olla miehellesi kullan arvoita, ja jos rakastat miestä niin miksipä et haluaisi auttaa häntä kun hän voi pahoin.
Sitten vielä yksi kysymys. Miksi mies ei ole töissä?
No jos kaikki lapset ovat päivisin päiväkodissa tai koulussa, niin miehellä kai pitäisi olla ihan riittävästi omaa aikaa. Mutta ehkä mies raivoaa siksi, että työttömyys masentaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestäsi. Hänen pitäisi saada olla itsekseen täysin ilman lapsia vähän pidempi aika. Kotona olemisessa pelkässä lapsiseurassa hajoaisi minullakin pää. Kuulostaa aivan tavalliselta stressikäyttäytymiseltä.
Voisiko mies esimerkiksi lähteä jonnekin viikonloppuna aivan itsekseen? Tai sinä ja lapset, jos lähtisitte pienelle Suomen kaupunkimatkalle? Uskon, että tuommoinen teko voisi olla miehellesi kullan arvoita, ja jos rakastat miestä niin miksipä et haluaisi auttaa häntä kun hän voi pahoin.
Sitten vielä yksi kysymys. Miksi mies ei ole töissä?
Mies ei halua töihin. Vielä saa tukia kotona olemiseen toistaiseksi