Ihmisten huono tilannetaju juhliin pukeutumisen suhteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainajan varhaiskeski-ikäinen sukulaisnainen hautajaisissa mustassa nahkaminihameessa ja hihattomassa biletopissa. Koulutettu fiksu ihminen tietääkseni. En ihan tajunnut asuvalintaa.

Ainoot mustat vaatteet.

Tai sitten oli hankkinut asun , jolla on käyttöä myöhemminkin.

Eihän sitä tarvi kun katsoa Satuhäät tai Unelmahäät ohjelmia niin saa erittäin hyvän läpileikkauksen suomalaisten tyylitaiturien juhlapukeutumisesta. Ne ihmiset on vielä tienneet että pääsevät mukaan tv-ohjelmaan mutta pukeutuvat silti erittäin "luovalla" tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin eräissä kihlajaisjuhlissa, joihin oli selkeästi merkitty pukukoodi. Vieraat ja isäntäpari olivat pukeutuneet tyylikkäästi polvipituisiin mekkoihin, miehillä kauluspaidat, muutamalla puvuntakki.  Naiset olivat laittaneet kauniit meikit ja nähneet vaivaa hiustensa kanssa ja isäntäpariskunta oli nähnyt vaivaa juhlapaikan ja ruokien suhteen. Paikalle lompsi sitten pariskunta farkuissa ja t-paidoissa, olutpulloja heilutellen. Kyllä siinä yhden jos toisen kulmat kohosivat. 

Kihlajaisjuhlat? Millä vuosikymmenellä?

Paremmat piirit juhlivat niitä tietenkin. Samoin vähän huonommatkin piirit kyllä...

Mainitse nimeltä yksi ei-kuninkaallinen, joka juhlii kihlajaisia.

Aivan kuin joku rupeaisi täällä ystäviensä nimiä listaamaan

Että ketään julkkista ei tule mieleen? Ei se sitten kovin tavallista voi olla. Hääjuhlista sen sijaan on ollut lehtijuttu jos toinenkin.

En lue juorulehtia, iltapuluja tai seiskaa, joten eipä nuo julkkikset muutenkaan kovin tuttuja ole. Oli yleisiä tai ei, myös omassa porukassani juhlitaan jotenkin kihloihin menoa. Olemme isossa kaupungissa (ei Hki) asuvia kaksi-kolmekymppisiä ihmisiä, joita yhdistää, ja nyt sanon sen tämän palstan kirosanan, akateeminen koulutus. Enpä ole koskaan itsekään ajatellut, että näissä juhlissa olisi jotain ihmeellistä, vuoden sisällä olen ollut kaksissa. Tästäpä aiheesta saisikin ihan mielenkiintoisen sosiologisen tutkimuksen 

Tosiaankin. Itse en ole kihlajaisia viettänyt itse, enkä ole tuttavapiirissäkään kenenkään kuullut näin tehneen. Olemme kaikki samoin akateemisia ja suhteellisen hyvässä sosioekonomisessa asemassa, jos niin saa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin eräissä kihlajaisjuhlissa, joihin oli selkeästi merkitty pukukoodi. Vieraat ja isäntäpari olivat pukeutuneet tyylikkäästi polvipituisiin mekkoihin, miehillä kauluspaidat, muutamalla puvuntakki.  Naiset olivat laittaneet kauniit meikit ja nähneet vaivaa hiustensa kanssa ja isäntäpariskunta oli nähnyt vaivaa juhlapaikan ja ruokien suhteen. Paikalle lompsi sitten pariskunta farkuissa ja t-paidoissa, olutpulloja heilutellen. Kyllä siinä yhden jos toisen kulmat kohosivat. 

Kihlajaisjuhlat? Millä vuosikymmenellä?

Olen ollut useammissa ja itsekin järjestin, ihan tuossa pari vuotta sitten. Lähinnä siksi, että perheemme tapaavat ja vieraita oli ~25, ravintolassa oltiin. Jos eivät kaverit järjestä juhlia, niin kyllä me ollaan aina skumpalle menty tms. pientä. Ei se, että sä et itse tee jotain, tarkoita, etteikö muut voisi tai tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä muka oikeasti järjestetä kihlajaisia?? Meillä melkein kaikki kaverit ovat juhlistaneet niitä jotenkin - joko pitämällä illanistujaiset kotonaan tai sitten ollaan menty vaikka ravintolaan? Onko tämä nyt jokin kollektiivinen vitsi vai onko pk-seutu/omat piirini muka niin erilaiset? Harvemmin ne mitään ''pönötys''juhlia ovat olleet, mutta kyllä useampi pari on ihan todella panostanut juhliin. Lahjoja tuodaan myös juhlaparille, yleensä kuohuvaa, samppanjalaseja, lahjakortteja tms. Kai nyt jonkun muunkin piireissä juhlitaan kihloihin menoa edes jotenkin?

En ole koskaan kenenkään kuulleen viettäneen kihlajaisia, puhumattakaan että niihin vieraita kutsuttaisiin. En ole koskaan ollut kihlajaisissa, eikä juolahtanut mieleenkään omiakaan viettää. Ostettiin sormukset ja pistettiin ne sormeen ja that's it.

Kyllä mun ja mieheni kihlajaisia ainakin vietettiin molempien vanhempien ja sisarusten kesken. Tämä 2000-luvun alussa. Ei siellä muistaakseni mitään lahjoja jaeltu, mutta juhlavaatteissa oltiin ja kahviteltiin.

Ainoastaan yksi kysymys. Miksi? Minun ja mieheni vanhemmat tapasivat ensimmäisen kerran meidän häissä. Ovat tavanneet sen lisäksi lasten ristiäisissä ja appiukon hautajaisissa.

No miksi ei? Vai onko juhliminen kahvittelemalla perheen kesken sinulle vastentahtoista? Meille ei.

Toki jokainen saa touhuta tyylillään, ei siinä mitään. Minusta vaan esim kihlautuminen ei kuulu muille kuin parille itselleen.

Eräällä miehellä oli häissä farkut ja tennarit. Kauluspaita kylläkin oli. Kehtasin jopa huomautaa asiasta, mutta hän vaan vastasi, että "tää on mun tyyli". 

Vierailija kirjoitti:

Mun teinitytär oli serkkunsa rippijuhlissa polvipitusissa farkkusortseissa ja t-paidassa, ei sillä ole juhlavaatteita sen paremmin. Oisko pitänyt jättää sitten menemättä?

Olisi. Koko perheen jos ei sen vertaa ole järkeä että lasta komennetaan pukeutumaan kunnolla. Olisiko vaikeaa laittaa pitkät housut tai hame?

Ja hän, joka ihmettele ettei juhlien järjestäjä loukkaannu ja kysele toisten pukeutumisesta, luuletko ettei niin käy?

Päin naamaa harvempi kehtaa sanoa että joku on väärin pukeutunut ja Suomessa on joku ihme tapa hiljaisesti kiristää juhlien järjestäjää "tulen sellaisena kun olen tai en tule ollenkaan". Jäätkööt tulematta jos ei arvosta muita ihmisiä tai itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin eräissä kihlajaisjuhlissa, joihin oli selkeästi merkitty pukukoodi. Vieraat ja isäntäpari olivat pukeutuneet tyylikkäästi polvipituisiin mekkoihin, miehillä kauluspaidat, muutamalla puvuntakki.  Naiset olivat laittaneet kauniit meikit ja nähneet vaivaa hiustensa kanssa ja isäntäpariskunta oli nähnyt vaivaa juhlapaikan ja ruokien suhteen. Paikalle lompsi sitten pariskunta farkuissa ja t-paidoissa, olutpulloja heilutellen. Kyllä siinä yhden jos toisen kulmat kohosivat. 

Kihlajaisjuhlat? Millä vuosikymmenellä?

Paremmat piirit juhlivat niitä tietenkin. Samoin vähän huonommatkin piirit kyllä...

Mainitse nimeltä yksi ei-kuninkaallinen, joka juhlii kihlajaisia.

Aivan kuin joku rupeaisi täällä ystäviensä nimiä listaamaan

Että ketään julkkista ei tule mieleen? Ei se sitten kovin tavallista voi olla. Hääjuhlista sen sijaan on ollut lehtijuttu jos toinenkin.

En lue juorulehtia, iltapuluja tai seiskaa, joten eipä nuo julkkikset muutenkaan kovin tuttuja ole. Oli yleisiä tai ei, myös omassa porukassani juhlitaan jotenkin kihloihin menoa. Olemme isossa kaupungissa (ei Hki) asuvia kaksi-kolmekymppisiä ihmisiä, joita yhdistää, ja nyt sanon sen tämän palstan kirosanan, akateeminen koulutus. Enpä ole koskaan itsekään ajatellut, että näissä juhlissa olisi jotain ihmeellistä, vuoden sisällä olen ollut kaksissa. Tästäpä aiheesta saisikin ihan mielenkiintoisen sosiologisen tutkimuksen 

Tosiaankin. Itse en ole kihlajaisia viettänyt itse, enkä ole tuttavapiirissäkään kenenkään kuullut näin tehneen. Olemme kaikki samoin akateemisia ja suhteellisen hyvässä sosioekonomisessa asemassa, jos niin saa sanoa.

Olisi kyllä todella mielenkiintoista tietää, miksi joissain näitä juhlia on ja toisissa ei, meitäkin kun yhdistää kanssasi siis tuo sos.ek. tausta eli mikä on tosiaan se tekijä? Asuinseutu, tavat, se että muut saavat idean muilta kaveripiirin jäseniltä, vai mikä? En ole koskaan oikein osannut edes kyseenalaistaa kihlajaisia, kun niiden vietto on aina ollut niin itsestäänselvää.

se, jota lainasit 

Minä olin isovanhempani hautajaisissa pukeutuneena mustaan puolipitkään mekkoon, sukkahousuhin ja mustaan pitkähköön jakkuun. Halusin laittaa jalkaani korkokengät (kapeat, terävähköt kärjet, keskimittainen korko). Mainittakoon, että vainaja rakasti kenkiä ja korkokenkiä. No näistä kengistä nostivat sukulastädit sitten kirkon edessä aivan järjettömän metelin, että en missään nimessä saa tulla ”yökerhokengissä” hautajaisiin. Jouduin menemään lopulta talvisaappaissa. Pahoitin kyllä mieleni. Nuo kengät eivät ole minulle mitkään biletyskengät vaan hienommat juhlakengät, joita muistin vainajankin kehuneen.

Vierailija kirjoitti:

Lähisuvun rippijuhlissa yksi lapsi verkkareissa ja t-paidassa. Joo olihan ne juhlat rippilapsen kotona, missä kyseinen poika isänsä kanssa yöpyi, mutta olisi nyt voinut olettaa, että aamun jälkeen varsinaiseen juhlaan vaihdetaan juhlavaatteet vaikka aamu yökyläpaikassa menisikin arkivaatteissa.

Telkkarin Unelmahäissä isä haki poikaansa uusiin häihiinsä exältä. Hän kysyi autossa pojalta, onko tällä juhlavaatteet mukana, ei ollut. Isä siitä soittamaan nyxälle ja päivittelemään, että ei ole kundilla juhlavaatteita ja nyt kiireessä pitää nekin vielä käydä hankkimassa. Lapsen vika se tietty oli.

Olisiko ollut samantyyppinen tapaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlissa ja arvokkaissa tilaisuuksissa tietysti tulisi pukeutua tilanteeseen sopivasti, mutta eipä ollut tullut mieleen, että ilmeisesti omaisen hautajaisjärjestelyistä papin kanssa sovittaessa tulisi myös olla pukeutunut tietyllä tavalla. Näin ainakin äitini (65-v.) ja sukulaismummo keskustelivat ja hieman paheksuivat sukulaisnaista, jolla oli ollut muuten tummat vaatteet, mutta punainen huivi kaulassa tällaisessa tapaamisessa. On se näköjään tarkkaa?!

On. Jos vainaja on kirjoittanut omaan hautajaistestamenttiinsa, että vieraat voivat tulla muissakin kuin tummissa vaatteissa nii se on asia erikseen.

Tuossahan ei puhuttu itse hautajaisista, vaan keskustelusta papin kanssa (vaikka viikkoa ennen hautajaisia). Ei siihen mitään pukukoodoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun teinitytär oli serkkunsa rippijuhlissa polvipitusissa farkkusortseissa ja t-paidassa, ei sillä ole juhlavaatteita sen paremmin. Oisko pitänyt jättää sitten menemättä?

Olisi. Koko perheen jos ei sen vertaa ole järkeä että lasta komennetaan pukeutumaan kunnolla. Olisiko vaikeaa laittaa pitkät housut tai hame?

Ja hän, joka ihmettele ettei juhlien järjestäjä loukkaannu ja kysele toisten pukeutumisesta, luuletko ettei niin käy?

Päin naamaa harvempi kehtaa sanoa että joku on väärin pukeutunut ja Suomessa on joku ihme tapa hiljaisesti kiristää juhlien järjestäjää "tulen sellaisena kun olen tai en tule ollenkaan". Jäätkööt tulematta jos ei arvosta muita ihmisiä tai itseään.

Millä tavalla se hame tai pitkät housut ovat paremmat kuin sortsit?

Pukeutua tietysti pitäisi tilanteen mukaan, se on selvä. Mutta vielä huonoa pukeutumistakin pahempi etikettimoka on toisten huonoon pukeutumiseen puuttuminen. 

Oli muilla mikä tahansa lampaanvuotakokohaalari pullonkorkkipaljeteilla, siihen ei sivistyneissä piireissä tule kiinnittää huomiota, ei huomautella, eikä juoruta selän takana. 

Olin konfirmaatiotilaisuudessa eräässä kirkossa. Joku nainen oli pukeutunut olkapäät paljastavaan mekkoon. Ystäväni otti ennen tilaisuuden alkua muutamia valokuvia "kirkkoväestä". Ko. nainen näytti kuvassa kuin olisi istunut alasti kirkonpenkillä, koska edessä ollut penkinnoja peitti muun vartalon, paitsi paljaat olkapäät.

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin eräissä kihlajaisjuhlissa, joihin oli selkeästi merkitty pukukoodi. Vieraat ja isäntäpari olivat pukeutuneet tyylikkäästi polvipituisiin mekkoihin, miehillä kauluspaidat, muutamalla puvuntakki.  Naiset olivat laittaneet kauniit meikit ja nähneet vaivaa hiustensa kanssa ja isäntäpariskunta oli nähnyt vaivaa juhlapaikan ja ruokien suhteen. Paikalle lompsi sitten pariskunta farkuissa ja t-paidoissa, olutpulloja heilutellen. Kyllä siinä yhden jos toisen kulmat kohosivat. 

Just tällaista tapahtuu, käsittämätöntä. Tunnustaako joku olevansa välinpitämätön tilanteen edellyttämän pukeutumisen suhteen? Tuntevansa ylläolevan pariskunnan kaltaisia ihmisiä, miten he perustelevat pukukoodin rikkomisen? -ap

Kaikilla ei välttämättä ole varaa noudattaa pukukoodia. Tuo ylläoleva tosin kuulostaa pelkältä välinpitämättömyydeltä. 

Aina on varaa hankkia jokin vuosikausia kestävä perusvaate ja kengät, joita hoitaa. Muodottomissa, likaisissa t-paidoissa ja varvastossuissa

ei kenekään tarvitse juhliin mennä.

Useimmiten näkyy olevan kyse tyyli- ja tilannetajun puutteesta kuin rahasta.

Vaikka jonkun mielestä Lidlin vaatteet ovat riepuja, olen saanut kehuja jostain Lidlin mekosta. Sanoin vain kiitos, 10e maksoi.

Melkein kaikkiin muihin tilaisuuksiin olkoon vapaa asukoodi, mutta hautajaisiin pitää pystyä löytämään edes jollain lailla sinne sopiva asu.  Olkoon mikä helle tahansa, olkapäitä ei kuulu paljastella eikä vesirajamittainen mekko kuulu siunauskappeliin, ei myöskään ne perseshortsit, kuten ei shortsit yleensäkään.  

Nykyään naiset voi jo laittaa hautajaisiinkin siistit mustat pitkät housut, joten hamepakkoa ei ole.  Räikeänvärisissä vaatteissa ei ole sopivaa esiintyä.  Ihan mustissaan ei tarvitse olla, harmaa tai tumma sininenkin käy.  Jopa tummat farkutkin voi olla, jos niiden kanssa on kuitenkin asiallinen yläosa. 

On se tosiaan kumma, että kun näistä asioista keskustellaan, niin aina alkaa se marina siitä, kuinka muka ainoa toinen vaihtoehto on sitten jäädä koko juhlista pois, jos ei saa niissä rönttävaatteissa tulla.  Ja miten sitä halutaan olla rennosti joka paikassa. 

Muut juhlat, sen kun vaan pukeudutte ihan miten lystää.  Oma on asianne.  Mutta elämässä on tilanteita, missä pukeutumisella on oikeasti merkitystä.

Työkaverini joutui kerran lähtemään juhlapäivälliselle kesken työpäivän, ilman mahdollisuutta käydä kotona vaihtamassa vaatteita.  Hän sijaisti johtajaa, eikä ollut saanut tietää, että juuri sinä päivänä oli iso valtuuskunta vierailulla ja joka yksiköstä oli esimies oltava paikalla.  Hän oli aivan kauhuissaan, häntä vain tultiin hakemaan ja samantien piti lähteä, koska siellä päivällisillä eri yksiköitten johtajat joutuivat vielä kertomaan toiminnastaan.  Hänellä oli villapusero ja farkut.  Yritettiin siinä hätäpäissämme koota jonkinlaista parempaa asua hänelle meidän muiden päällä olevista vaatteista, jakku löytyikin, mutta ne farkut piti jättää jalkaan.  Hän oli takaisin tullessaan melkein itku silmässä, kaikki muut olivat pukeutuneet juhlavasti ja hienosti.   Ei todellakaan ole kivaa olla alipukeutunut.  Tällehän ei voinut siinä mitään, mutta yleensä juhlista tiedetään niin paljon etukäteen, että voi varautua.

Mielestäni on epäkunnioittavaa juhlan järjestäjää kohtaan tulla rönttävaatteissa juhliin, juhla-asuja saa käytettynäkin ja muutenkin edullisesti vaikka jostain ketjuliikkeestä, kunhan on valmis näkemään vaivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin eräissä kihlajaisjuhlissa, joihin oli selkeästi merkitty pukukoodi. Vieraat ja isäntäpari olivat pukeutuneet tyylikkäästi polvipituisiin mekkoihin, miehillä kauluspaidat, muutamalla puvuntakki.  Naiset olivat laittaneet kauniit meikit ja nähneet vaivaa hiustensa kanssa ja isäntäpariskunta oli nähnyt vaivaa juhlapaikan ja ruokien suhteen. Paikalle lompsi sitten pariskunta farkuissa ja t-paidoissa, olutpulloja heilutellen. Kyllä siinä yhden jos toisen kulmat kohosivat. 

Kihlajaisjuhlat? Millä vuosikymmenellä?

Olen ollut useammissa ja itsekin järjestin, ihan tuossa pari vuotta sitten. Lähinnä siksi, että perheemme tapaavat ja vieraita oli ~25, ravintolassa oltiin. Jos eivät kaverit järjestä juhlia, niin kyllä me ollaan aina skumpalle menty tms. pientä. Ei se, että sä et itse tee jotain, tarkoita, etteikö muut voisi tai tekisi.

Pistitköhän vähän omasta päästäsi sisältöä edelliseen kommenttiin? Eihän siinä kysytty kuin millä vuosikymmenellä.

Vierailija kirjoitti:

Pukeutua tietysti pitäisi tilanteen mukaan, se on selvä. Mutta vielä huonoa pukeutumistakin pahempi etikettimoka on toisten huonoon pukeutumiseen puuttuminen. 

Oli muilla mikä tahansa lampaanvuotakokohaalari pullonkorkkipaljeteilla, siihen ei sivistyneissä piireissä tule kiinnittää huomiota, ei huomautella, eikä juoruta selän takana. 

Aivan, tosin olen sitä mieltä, että henkilölle, josta on (ollut) kasvatusvastuussa voi asiasta jälkeenpäin kahdenkesken huomauttaa, joskin silloinkin vika löytyy ensisijaisesti peilistä.

Tuntuu, että vastaajien mielestä on vain kaksi vaitoehtoa: kamalat pönötysjuhlat, joissa ilmeisesti täytyy pukeutua johonkin iltapukuun ja olla naama norsun**, tai sitten on hauskat ja rennot juhlat pieruverkkareissa.