Mihin ateisti laittaa toivonsa kuoleman lähestyessä?

Miksi se pitäisi erityisesti laittaa jonnekin?

Ateisti hyväksyy sen faktan, että elämä on rajallinen ja loppuu kuolemaan. Toivo on jälkipolvissa.

Toivo?

Siihen, että kaikki on onneksi kohta lopullisesti loppu.

En ole ateisti vaan uskonnoton. Sieluni vain lakkaa olemasta ja ruumiini tuhka muuttuu tulevan kasvillisuuden lannoitteeksi.

Minulla on sentään runsaasti toivoa eläessäni. Tuntuu vähän siltä, että uskovaisilla sitä on vasta kuoleman jälkeen.

Onhan se nyt vapauttavaa päästä pois.

Uskonnoton kirjoitti:

En ole ateisti vaan uskonnoton. Sieluni vain lakkaa olemasta ja ruumiini tuhka muuttuu tulevan kasvillisuuden lannoitteeksi.

Minulla on sentään runsaasti toivoa eläessäni. Tuntuu vähän siltä, että uskovaisilla sitä on vasta kuoleman jälkeen.

Uskovaiset ovat vähän narsistisia

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

Sitä olen miettinyt, et aika paljon ateistilla ja muilla uskonnottomilla on ladattuna tähän tämän puoliseen elämään odotuksia, eikö se ahdista? Jos elämä ei mene kuten toivoo (tulee sairautta, työttömyyttä, surua, epäonnea ihmissuhteissa ym), ja uskoo, et tässä on kaikki?

Rakastan tätä elämää, mutta minusta on mahtavaa, että kaikki tosiaan ei ole tässä, ja pidot senkuin paranee kun kuolen :) Tuplabileet!

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen miettinyt, et aika paljon ateistilla ja muilla uskonnottomilla on ladattuna tähän tämän puoliseen elämään odotuksia, eikö se ahdista? Jos elämä ei mene kuten toivoo (tulee sairautta, työttömyyttä, surua, epäonnea ihmissuhteissa ym), ja uskoo, et tässä on kaikki?

Rakastan tätä elämää, mutta minusta on mahtavaa, että kaikki tosiaan ei ole tässä, ja pidot senkuin paranee kun kuolen :) Tuplabileet!

Niin kuin millaisia odotuksia on ladattuna elämään?

Ateisti laittaa toivonsa siihen että on elänyt hyvän elämän ja on kiitollinen siitä että sai elää. Uskovainen elää elämänsä masilmanhistoriassa ennenkuulumatyomassa yltäkylläisyydessä tauotta valittaen kuinka surkeeta kaikki on, ja että lopun aikojen täytyy lähestyä kun kaikki on niin huonosti, toivoen kumpa pääsisi jo täältä kurjuudesta pois oikeaan elämään taivaassa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

Ei, miksi se ahdistaisi? Se, että tietoisuus lakkaa, ei ole mikään ikuinen pimeys, se vain lakkaa.

Mä en ymmärrä, miten voisi olla joku tällainen taivas-helvettijärjestelmä. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

Ei tuota. Kun kuolee kaikki on ohi, eikä sitä sitten enää itse tiedä ja ole ihmettelemässä. Jos helvetti olisikin olemassa, niin en usko, että se eroaisi kovinkaan paljon tästä helvetistä, mitä päivittäin elän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen miettinyt, et aika paljon ateistilla ja muilla uskonnottomilla on ladattuna tähän tämän puoliseen elämään odotuksia, eikö se ahdista? Jos elämä ei mene kuten toivoo (tulee sairautta, työttömyyttä, surua, epäonnea ihmissuhteissa ym), ja uskoo, et tässä on kaikki?

Rakastan tätä elämää, mutta minusta on mahtavaa, että kaikki tosiaan ei ole tässä, ja pidot senkuin paranee kun kuolen :) Tuplabileet!

Niin kuin millaisia odotuksia on ladattuna elämään?

No esim, et olis kiva elämä? Vai elättekö vain ilman ajatuksia ja odotuksia?

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

Kun lakkaa olemasta, ei ole ikuista pimeyttä tai tiedottomuutta. Puhumattakaan, että olisi helvetti. Se ei pelota kuin uskovaisia.

Vai pelkäätkö sinä sellaisia asioita, joihin et usko? Pelkäätkö vaikka joulupukkia?

Vierailija kirjoitti:

Ateisti laittaa toivonsa siihen että on elänyt hyvän elämän ja on kiitollinen siitä että sai elää. Uskovainen elää elämänsä masilmanhistoriassa ennenkuulumatyomassa yltäkylläisyydessä tauotta valittaen kuinka surkeeta kaikki on, ja että lopun aikojen täytyy lähestyä kun kaikki on niin huonosti, toivoen kumpa pääsisi jo täältä kurjuudesta pois oikeaan elämään taivaassa.

Tunnetko paljonkin valittajia uskovaisia :O 

Minä en tunne, vaan päinvastoin tunnen paljon onnellisia ja elämästään kiitollisia uskovaisia.

Mutta totta, että joskus tämänkin elämän kauheudet ahdistaa. Kiva jos ateisti voi painella menemään ilman sen syvällisempää analyysiä ;)

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen miettinyt, et aika paljon ateistilla ja muilla uskonnottomilla on ladattuna tähän tämän puoliseen elämään odotuksia, eikö se ahdista? Jos elämä ei mene kuten toivoo (tulee sairautta, työttömyyttä, surua, epäonnea ihmissuhteissa ym), ja uskoo, et tässä on kaikki?

Rakastan tätä elämää, mutta minusta on mahtavaa, että kaikki tosiaan ei ole tässä, ja pidot senkuin paranee kun kuolen :) Tuplabileet!

Katsopas huviksesi Emily Hayward - nimisen juuri syöpään kuolleen kanavaa. Kuinka elämänsä voi elää joka hetkestä nauttien vaikka on taistellut 7 vuotta syöpää vastaan ja tietää että syöpä lopulta tappaa. Siinä teille uskoville murheen laaksossa vaeltajille oppia siitä miten lasi on puoliksi täynnä.

Ihminen jatkaa elämistä lapsissaan ja kaikissa muissa koskettamissaan. Samasta syystä ei ole ikävää edesmenneitä isovanhempia kohtaan, kun mielestäni he ovat läsnä niin monessa arjen askareessa ja tavoissa tehdä asioita ja hoitaa omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen miettinyt, et aika paljon ateistilla ja muilla uskonnottomilla on ladattuna tähän tämän puoliseen elämään odotuksia, eikö se ahdista? Jos elämä ei mene kuten toivoo (tulee sairautta, työttömyyttä, surua, epäonnea ihmissuhteissa ym), ja uskoo, et tässä on kaikki?

Rakastan tätä elämää, mutta minusta on mahtavaa, että kaikki tosiaan ei ole tässä, ja pidot senkuin paranee kun kuolen :) Tuplabileet!

Niin kuin millaisia odotuksia on ladattuna elämään?

No esim, et olis kiva elämä? Vai elättekö vain ilman ajatuksia ja odotuksia?

No eikö sulla ole sitten mitään odotuksia elämältä? Luuletko, että mä voin ihan oikeasti puhua jonkun toisen ihmisen puolesta vain siksi, että "me" ollaan ateisteja?

Totta kai sitä nyt yrittää tehdä elämästä mielekästä, eivätkö kaikki yritä? Mutta millä tavalla sen pitäisi ahdistaa?

Ethän sä muuten voi olla mitenkään varma siitä, että on jotain kuolemanjälkeistä elämää, saati siitä, että se olisi jotenkin mahtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

Jos helvetti on olemassa, se on kauhea paikka. Siellä tapaa runsaasti niitä uskovaisia, joista ei pääse eroon kuolemassakaan.