Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (13117)
Vierailija kirjoitti:
Pari päivää sitten sain luetuksi Lynyrd Skynyrd Etelän vapaat linnut-kirjan. Vielä olisi lukematta Heikki Silvennoista, Ismo Alankoa, Atte Blomia, Kirkaa, Havana Blacksia, Freddie Mercurya, Eaglesia, Aerosmithia ja Rod Stewartia käsittelevät kirjat.
Tuossa monta kirjaa, mitkä kiinnostaa lukea. Kiitos vinkistä!
Christian Rönnbacka Valkyria
Sain just kuunneltua. Rakastan näitä Henna Björkejä.
Kiitos!
Claudia Rusch : Stasi tiskipöydän takana
En ymmärrä kirjan suomenkielistä nimeä, onhan se tosin toisen kertomuksen otsikko mutta kirjan nimi on 'Meine freie Deutsche Jugend'. Freie Deutsche Jugend oli Itä-saksan sosialistinen VAPAA nuorisojärjestö.
Kirja kertoo Claudian nuoruudesta Itä-Saksassa, hän kirjoittaa ylioppilaaksi samaan aikaan kun Berliinin muuri murtuu. Kirjan tapahtumat saattavat olla nuoremmille outoja mutta oli 70-luvulla Suomessakin ihmisiä jotka ihailivat vapaata Saksan Demokraattista Tasavaltaa. Kirjassa on hauskoja tapahtumia joilla nuoet ja osa vanhemmista boikotoi kotimaataan ja se kertoo myös näistä Stasin ilmiantajista jotka ilmiantoivat läheisiään salaiselle poliisille. 4,5/5
Pasi Kivioja : Salaliittoteorioiden ihmemaassa
Kirja on ilmestynyt neljä vuotta sitten joten tuoreimmat salaliitot puuttuvat mutta on niitä tässäkin. Eri salaliitoista on kerrottu milloin se on alkanut levitä, kuka todennäköisesti on sen aloittanut, mitä mediaa on käytetty ja mihin teoria on lopahtanut.
Parhaimpia (pahimpia?) olivat mielestäni JFK:n kuolema, koronan olemassaolo, pizzagate, 9/11 WTC ja Estonian uppoaminen, muitakin löytyy. Uskomatonta miten ihmiset uskovat tuollaisiin huuhaa-juttuihin. Haastatellun professorin tutkimusten mukaan salaliittoihin uskovat erityisesti huonosti koulutetut tai jonkin henkisen kriisin kokeneet. 4+/5
Louise Penny, Kuolleet haudoissaan
Vierailija kirjoitti:
Camilla Läckberg - Leijonankesyttäjä.
Olen lukenut monta tämän kirjailijan kirjaa, suosittelen!
Tykkään myös Läckbergin kirjoista.
On kaksi kirjaa kesken, toinen on Auschwitzin kirjastonhoitaja, aloitin vasta mutta vaikuttaa jännältä. Kertoo leirillä olevasta lastenleiristä, missä on vähän paremmin kuin muualla, ovat saaneet kirjoja ja aikuiset pitävät lapsille koulua. Toinen kirja on Khao Lakin sydämet, kertoo tytöstä joka on lapsen menettänyt perheensä Kaakkois-Aasian tsunamissa ja lähtee takaisin Thaimaahan etsiäkseen sen joka pelasti hänet ja käydäkseen tapahtumapaikoilla. Kyseessä on nuortenkirja ja sen huomaa, aika naiivit hahmot ja vähän teiniangstia siitä että ovat menettäneet läheisiään tsunamissa samalla kun toiset nuoret elävät vanhempiensa kanssa. Tapahtumia vähän ylidramatisoitu, löytyy varmaan kaikki sellaiset jutut mitä Suomessakin uutisoitiin klikkiotsikoin. Menetin itsekin läheisiä tsunamissa ja siksi kirja kiinnosti, mutta lukiessa huomasin että ei liity omiin kokemuksiin oikeastaan mitenkään. Jätin kesken, mutta ehkä luen loppuun joskus.
Thérèse lambert: Alma & Gropius. Romaani kertoo todella eläneistä ihmisistä. Alma Mahler oli naimisissa kuuluisan säveltäjän Gustav Mahlerin kanssa, kun hän tutustui aloittelevaan arkkitehtiin Walter Gropiukseen. Heillä oli kiihkeä suhde. He asuivat kaukana toisistaan ja tapasivat harvoin mutta kirjoittivat joka päivä toisilleen. He olisivat halunneet mennä naimisiin, mutta Gustav Mahler ei myöntynyt antamaan avioeroa, vaikka Gropius tahallaan paljasti suhteen hänelle. Mutta kas, Mahler kuolikin 50-vuotiaana. Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin Alma Mahler ja Walter Gropius jatkoivat suhdetta ja menivät naimisiin. Sillä välin Almalla oli suhde taiteilija Oskar Kokoschkan kanssa. Erottuaan Gropiuksesta Alma meni vielä naimisiin kuuluisan kirjailijan Franz Werfelin kanssa.
Tästä kertomuksesta on kuitenkin tehty primitiivinen viihderomaani.
Carin Gerhardsenin Piparkakkutalo.
Oon kans lukenut joskus tuon Stasi tiskipöydän takana. Siitä tuli mieleen, että Bernard Schlinkin uusimmassa suomennoksessa, Jälkeläinen, on alkupuolella ddr-juttua. Tykkäsin tosta kirjan alkupuolesta tosi paljon mut loppu ei ollu yhtä kiinnostavaa. Luin viime viikolla.
Nyt menos Kaarina Griffithsin Nummen peto. Ihan ok mut vähän jaarittelua liikaa.
Aika lailla uutuuksia nyt lukupinossa! Rönnbackan Valkyrian luin kans jo.
Vierailija kirjoitti:
John Steinbeckin The Moon is Down. Suomennettu ilmeisesti nimellä Routakuun aika. Kirjassa nimettömät joukot (mutta ihan selvästi n a t s i t) ihmettelevät mikseivät heidän valtaamansa kaupungin asukkaat ota heitä avosylin vastaan ja alkavat epäillä johtajansa puheita. Kirjaa pidettiin akselivaltojen vastaisena propagandana ja se olikin kielletty useissa maissa. Jostain luin että Italiassa pelkkä kirjan hallussapito tiesi kuolemanrangaistusta.
Tämäpä mielenkiintoista. Tuo voisi hyvin kertoa tämän hetken tapahtumista Euroopassa. Oliko kirjailijalla selvänäkijän kykyjä?
Vierailija kirjoitti:
On kaksi kirjaa kesken, toinen on Auschwitzin kirjastonhoitaja, aloitin vasta mutta vaikuttaa jännältä. Kertoo leirillä olevasta lastenleiristä, missä on vähän paremmin kuin muualla, ovat saaneet kirjoja ja aikuiset pitävät lapsille koulua. Toinen kirja on Khao Lakin sydämet, kertoo tytöstä joka on lapsen menettänyt perheensä Kaakkois-Aasian tsunamissa ja lähtee takaisin Thaimaahan etsiäkseen sen joka pelasti hänet ja käydäkseen tapahtumapaikoilla. Kyseessä on nuortenkirja ja sen huomaa, aika naiivit hahmot ja vähän teiniangstia siitä että ovat menettäneet läheisiään tsunamissa samalla kun toiset nuoret elävät vanhempiensa kanssa. Tapahtumia vähän ylidramatisoitu, löytyy varmaan kaikki sellaiset jutut mitä Suomessakin uutisoitiin klikkiotsikoin. Menetin itsekin läheisiä tsunamissa ja siksi kirja kiinnosti, mutta lukiessa huomasin että ei liity omiin kokemuksiin oikeastaan mitenkään. Jätin kesken, mutta ehkä luen loppuun joskus.
En ymmärrä, miten tsunamin tapahtumia voisi liioitella. Sehän oli aivan hirvittävä katastrofi niille, jotka joutuivat sen keskelle.
Montakin
Xinranin Vaiennetut äänet ( rankkoja kiinalaisia naiskohtaloita), Torey Haydenin Hiljaisuuden lapset, Sara Wacklinin 100 kertomusta Pohjanmaalta, Tuulen viemää
Äänikirjoina mm. Ainoa lapsi, Brita-Kajsa, Putinin trollit.
En juuri kirjoja lue, mutta viime aikoina olen printannut interlineaarisesta (alkuteksti, sen alla summittainen translitteraatio ja käännös) Raamatusta hepreankielisiä pätkiä ja niitä tavailen illalla punkassa maaten unen tulon jouduttamiseksi. On toiminut melko hyvin tähän mennessä.
OT Jo heprea-raamatun eka lause paljastaa kuinka rutkasti infoa joskus menetetään käännöksissä. Sana 'taivas' (shamayim, shamaajim) on nimittäin hepreassa duaali eli suomeksi kai sitten kaksikko, ei siis yksikkö tai monikko. Sama pätee sanaan 'vesi': mayim, maajim.
Duaali lienee aika harvinainen nykykielissä. Saamelaiskielissä se edelleen esiintyy.
Claude: Pohjoissaamessa duaali on edelleen elävä kieliopillinen kategoria. Sillä on omat taivutusmuotonsa sekä nomineilla että pronomineilla ja verbeillä. Esimerkiksi pronomineissa esiintyy muoto moai ('me kaksi') yksikön mun ('minä') ja monikon mii ('me') rinnalla.
Matti Kuusela: Journalisti
Jos pitää Kuuselan tyylistä niin pitää tästäkin.