Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12471)
Beth O’learyn Kumppakämppä.
Mukavaa viihdyttävää lukemista.
Yöllä lopetin kirjan Suon villi laulu.
Hyvä oli sekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kimppakämppä tietysti! Tuo edellinen siis🙄
Sebastian Fitzek: Potilas. Saas nähdä pystynkö lukemaan, kun jo ensimmäisillä sivuilla kuvaillaan lapseen/lapsiin kohdistuvia julmuuksia. Ihan sama miten taitava kirjailija on, mutta kesken jää jos tarina jatkuu yhtä karmeana.
Vierailija kirjoitti:
Fernando Aramburu - Äidinmaa. Kirjan pohjalta on tehty todella hyvä 8-osainen sarja, joka löytyy HBO nordicista.
Hmm... kannattaako mielummin katsoa sarja vai lukea kirja vai tehdä molemmat ja siinä tapauksessa missä järjestyksessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nicolas Barreau, Rakkauskirjeitä Montmartrelle
Julien jää leskeksi, kun vaimo kuolee 33-vuotiaana. 4-vuotias Arthur pitää hänet elämässä, mutta kirjeet Montmarten hautausmaalle ovat poispääsy surusta. Elämä jatkuu.
Romanttinen kirja, eikä kovin tasokas. Minulle liian naiivi.
Mua alkoi tää nyt silti kiinnostaa. Onko joku lukenut ja tykännyt?
Luin loppuun asti. Ennalta-arvattava onnellinen loppu, se minua vähän häiritsi. Ja ranskalainen elämäntyyli, jatkuva tupakanpoltto ja tasa-arvottomuus, naisen hoikkuuden korostaminen jne. Olen niin eri ikäluokkaa kuin Barreau, vanha kyyninen mummo, että siksi pidin tätä liian romattisena ja naiivina. Mutta nuorelle ja idealistiselle, hyviin loppuihin uskovalle tämä kirja varmaan sopii kuin porkkana lumiukon nenäksi.
No, nyt ei sitten tarvitse enää lukea kun loppu paljastui. Kiitos vaan.
Eipäs paljastunut! Onnellinen loppu, mutta miten? Palaako kuollut vaimo? Oppiiko Julien elämään yksin? Saako Julien rakkautta jostain? Keneltä? Miksi? Kuka vastaa kirjeisiin? Kuoleeko Julienkin? Tapaavatko taivaassa? Missä? Onnellinen loppu tarkoittaa eri asioita eri henkilöille. Lue ihmeessä kirja, niin saat tietää, millainen onnellinen loppu tässä on! Yllätyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saila Susiluoto, Kehrä
Harvoin jätän kirjan kesken, mutta tämä ei imenyt yhtään. Matkapäiväkirja ja esseistinen romaani matkustamisesta, sanotaan takakannessa. Nainen matkustaa Italiaan kirjoittamaan. Ajatuksenvirtaa, ei juonta, ei tapahtumia, ei henkilöitä. Pelkkää pohdintaa, en jaksanut kuin 60 sivua. Ja minä luen monta kirjaa viikossa.
Terhi Törmälehto, Taavi
Sotaromaani, jonka pohjana on todellinen Mannerheinristin ritari, Taavi. Ruusa-äiti itkee kellarissa pojan sotaanlähtöä, tappamia vihollisia, jopa rukoilee vihollisten puolesta ja miettii miksi pojasta tuli tappaja.
Taavi on hyvä kirja. Sodanvastainen, ymmärtävä, surullinen, tosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sata muistelmaa Pohjanmaalta
Noidan käsikirja(Lynn Myring).
Luin joskus viimeksi pikkulapsena salaa isosiskon omistamaa :'D, auttelin eilen äitiäni ullakon raivaamisessa ja sieltä sama kirja tupsahti esiin joten nappasin sen nostalgiamielessä. Ei enää aikuisena pelota samalla lailla kun lapsena pelkäsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Damned united. Kirja Brian Cloughin päivistä Leedsin valmentajana. Mukava heppu, jonka kanssa kaikki tulevat toimeen.
Trevor Noah: Laiton lapsi. Noahin elämänkerta. Tää on aivan mahtava! Niin hauska ja koskettava. Elämä etelä-afrikassa mustan äidin ja valkoisen isän lapsena, ulkopuolisena kaikesta, sitte ura ja menestys.. tää on jotenkin aivan huikee ja niin hyvin kirjotettu, mua naurattaa jatkuvasti kun luen tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boris Pasternakin Tohtori Živago
Olen lukenut vasta 10 sivua, mutta alun perusteella vaikuttaa lupaavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peritty kirja tämä.
Herbert Kranz: Ranskan pelin loppu.
Mielenkiintoinen kirja. Kertoo Ranskan puolustuksen romahtamisesta ja johtajien vähemmän kunniakkaasta toiminnasta ja paosta vuonna 1940.
Vierailija kirjoitti:
Sebastian Fitzek: Potilas. Saas nähdä pystynkö lukemaan, kun jo ensimmäisillä sivuilla kuvaillaan lapseen/lapsiin kohdistuvia julmuuksia. Ihan sama miten taitava kirjailija on, mutta kesken jää jos tarina jatkuu yhtä karmeana.
Mullakin. Tykkään. Kerrankin dekkari jonka pääosassa ei ole ruotsalainen/tanskalainen/norjalainen nainen vaan saksalainen palomies.
Kuuntelen äänikirjaa; JÄÄTYNEET KASVOT, on hyvä mielestäni.
Seppo Jokinen: Pisara veressä, jatkaa komisario Koskinen-dekkarisarjaa
Camilla Läckbergin Majakanvartija