Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Hanya Yanagihara, Pieni Elämä juuri luettu. Sisältää juonipaljastuksia.

Niin jenkkiläistä kuin vaan olla voi. Kirjan kansilehdessä luki muistaakseni, ettei ole sensaatiohakuinen, mutta sitä tämä nimenomaan oli. Koko ajan mielessäni oli, että vähempikin olisi riittänyt. Kirjan päähenkilön tarina olisi ollut ihan yhtä koskettava ja traaginen vaikka kirjailija olisi esimerkiksi jättänyt vaikka 50% päähenkilön kohtaamista hyväksikäytöistä pois. Liioittelu syö myös uskottavuutta. Vai kuinka todennäköistä on, että edes jenkeissä suurinpiirtein joka huoltoasemalla löytyy pedofiileja ja yksittäisestä koulukodista usea lapsia raiskaava ohjaaja. No saduissa kaikki on tietenkin mahdollista.

En ole lukenut kirjaa, joten en voi kommentoida sen sisältöä, mutta näin yleisesti olen ymmärtänyt, että hyväksikäytetyt vaistoavat helposti hyväksikäytetyn lapsen, ja hyväksikäytetty joutuu helposti uudelleen hyväksikäytetyksi – toki myös sekin, että joillain pedofiilien uhreilla saattaa olla joku altistava tekijä, esim. vanhemmat, jotka eivät huolehdi lapsestaan. Jos joku on lukenut kirjan Maijan tarina, joka kertoo lestadiolaisuuden piirissä seksuaalista väkivaltaa kokeneen naisen tarinan, niin siinä puhutaan tästä näkökulmasta. Mutta tosiaan, en ole lukenut tätä kyseistä kirjaa, joten en tiedä, mitä siinä kerrotaan ja miten.

No joo, sitten siihen, mitä mulla on tällä hetkellä kesken: Elena Ferranten Napoli-sarjan toinen osa, eli Uuden nimen tarina. Olen aika alussa, mutta jatkaa samaan kiehtovaan tyyliin kuin ensimmäinen osa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kirja Victor Capesiuksesta, Auschwitzin apteekkarista. Julma ja pohjattoman ahne psykopaatti, joka sai todella epäoikeudenmukaisen tuomion rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Tämä on sitten seuraavana listalla.

T. Se Auswitchin tatuoijaa lukeva

Vierailija kirjoitti:

Auswitchin tatuoija. Järkyttävä, ahdistava, suoraan sanoen kamala lukea mutta silti toivoa antava.

Ihmisten armollisuus ja rakkaus toisiaan kohtaan itää jopa keskitysleirioloissa.

Suosittelen.

Suosittelen siihen jatkoksi Cilkan tarinaa. Sama kirjailija. Pistää miettimään kumpi on pahempi paikka, Auschwitz vai vankityöleiri Siperiassa? Miten ihmeessä nuori tyttö pystyy selviytymään hengissä ja järjissään niissä olosuhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kun noin moni lukee noin kamalia ja masentavia, ettekö te näe painajaisia ja masennu noista? Tuohan on aivan kammotavaa tasan jo mitä tältä sivulta.

Mun mielestä tää on ihan hyvä kysymys. Kyllä mun pitää vähän miettiä, mitä luen, tai millaisia elokuvia katson. Esim. HBO:lla olisi katsottavissa Son of Saul (sijoittuu kes kitysleirille), joka olisi varmasti todella hieno elokuva, mutta en vain voi katsoa sitä, koska aihepiiri on niin ahdistava. 

Olen lukenut aika paljon holok austista, ja mitä enemmän tietoa olen saanut, sitä konkreettisemmaksi asia on tullut. Esim. mulla on ollut kesken Anne Frankin päiväkirjasta tehty sarjakuvaversio, mutta sitä on todella vaikea lukea, koska koko ajan on mielessä, mihin tarina johtaa. Tästä huolimatta olen kyllä ajatellut, että lukisin tuon Au schwitzin tatuoijan joskus.

Olen lukenut monia sellaisia kirjoja, joita lukiessa on ollut pakko pitää taukoa ja lukea jotain muuta välillä. Yksi tällainen oli Orlando Figesin Kuiskaajat, joka kertoo Stalinin ajan yhteiskunnasta ja ihmisistä. Jotkut kohtalot olivat vain niin sydäntäsärkeviä, että  ne olivat välillä liikaa. Suosittelen tuota kirjaa ehdottomasti, jos Neuvostoliiton historia, neuvostoyhteiskunta ja -ihminen kiinnostavat. Se selittänee myös ehkä vähän sitäkin, millainen Venäjä on tänään.

Ap

Niin, jäänyt miettimään etten minä kykenisi kyllä avaamaan kun katselin pitkää riviä mitä muut nähtävästi pystyvät.

Onko siinä sitten eroa omalla persoonalla vaiko sillä millainen oma elämä on, pystyykö ja jaksaako vaiko ovatko liikaa tai kiinnostavatko.

Minulla joku raskaampi on jotain scifi-tyyppistä tietynlaista esim Frank Herberttiä. Kevyemmät taas avaruusoperaa, - toimintaa, romanttisia jännäreitä, romantiikkaa laidasta laitaan, fantasiaa, goottistyylistä, paranormaalia, kauhua tyyliin aavetarinat, supernatural jännärit-trillerit ym.

En kestä sellaista mikä on ... raadollista? Vai miksi sitä nyt sanoa? Ahdistaa.

Sieppari ruispellossa.

Madness of crowds

Luen Elena Ferranten Napolisarjaa. Nyt menossa toinen osa

Tuomas Marjamäki, Myöhäistä katua

Liki satavuotias entinen näyttelijä kantaa  dementoituneen vaimonsa uurnan hautaan. Kauno Brandt oli aikoinaan rakastunut vastanäyttelijäänsä Eevaan ja sai salalapsen tämän kanssa. Vasta omalla kuolinhetkellään hän saa Eevan takaisin. Kirja kuvaa aikaa, jolloin ei erottu pienen syyn, toiseen rakastumisen, vuoksi. Kun oli luvattu, niin oltiin seitsemänkymmentä vuotta naimisissa. Siiri Angerkoski, Joel Rinne, Edvin Laine ja Toivo Särkkä ovat myös kirjan henkilöitä. Erittäin mielenkiintoinen kirja!

Akseli Heikkilä, Veteen syntyneet

Lapin murretta käytetty ansiokkaasti. Kirja kuvaa kostoa, salaisuuksia, kurjuutta pienessä Lapin kylässä, jonka joesta kalat ovat kadonneet vanhan taian rikkomisen vuoksi.

John Grisham, Tilinteko

Paksu kirja 1940-luvun Missisipistä ja rotusorron ajasta. Puolet tekstistä olisi voinut karsia tarinan kärsimättä, nyt hyppelin oikeudenkäyntiosuuksien yli. Hieman pettynyt olen Johniin. Tai sitten olen lukenut niin hyviä kirjoja paljon, ettei tällainen puolihyvä säväytä.

Ei oo kesken. Pitäs alottaa Janne Ranisen kirja. Sain kirjan niin halvalla, että kehtasin ostaa näillä murhilla flexaavan äijän kirjan.

Auschwitzin tatuoija. Ravisteleva, mutta itse rakkaustarina on lämminhenkinen. Silti välillä ahdistaa lukiessa.

John Grisham: Ilmiantaja

Ihan perus Grishamia tuntuu olevan, mutta mä tykkään näistä. Tämä sieltä uusimmista, 2016 ilmestynyt. Olin yllättynyt kun löytyi kirjastosta. 

Hotakaisen kirjoittama kirja Kimi Räikkösestä on kesken ja saattaa jäädäkin kesken. Kirja on tuossa pöydällä ja jostain syystä kansikuvien Kimeistä tulee mieleen Adolf Hitler?!

Edellinen lukemani oli Keskisarjan kirjoittama opus Aleksis Kivestä. Erinomainen lukukokemus.

Aioin viedä kirpparille joitakin kirjoja. Kirjahyllyäni plaratessani löysin mm. Antti Tuurin kirjottamat kirjat Alkemistit sekä Eerikinpojat. Luettuani Eerikinpojat -kirjan kirjan huomasin, että sehän oli Tuurin äidin suvun historiaa, joten tilasin lähikirjastooni viisi sarjan seuraavaa romaania. Ahmin ne peräkkäin. Olen juuri lukeamassa rajua Kylmien kyytimies -kirjaa. Lisää on pakko saada.

Kun löydän hyvän kirjailijan, saatan lukea vaikkapa kymmenen kirjaa samaan putkeen.

Noita ennen luin 2015 Nobel-voittajan kirjan Tzernobylistä nousee rukous. Suosittelen ainakin ydinvoiman himokannattajille tuota kirjaa. 

Seppo Jokisen dekkari. Tykkään näistä manseen sijoittuvista komisario Koskinen -dekkareista. Mukavaa, ei liian väkivaltaista viihdettä.

Harry Potter ja Feeniksin kilta (lapselle) Ite kuuntelen nyt Thunbergien Sydämen asioita.

Waltarin Turms kuolematon. Veti eka lukukerralla yli kolme vuosikymmentä sitten jalat alta. Saas nähdä, miten mummon koivet tämän kerran kestää :)

Vierailija kirjoitti:

Jo Nesbon Lepakkomies. Aloitin lukemaan Harry Hole-sarjaa, mutta tää eka on puuduttavan tylsä. Paraneeko kirjat sarjan edetessä?

Kyllä paranee!