Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Joka vuosi jostain entisestä ghetosta tai kätköstä löytyy yllättäen ennen julkaisematon riipaiseva päiväkirja, joka julkaistaan muutamia viikkoja ennen vainojen muistopäivää.

Nuo julkaistut päiväkirjat ovat kyllä mun mielestä tulleet sukulaisilta, eivät ole löytyneet mistään kätköistä. Ja toki kustantamot julkaisevat kirjat sellaiseen aikaan, että myynti on taattu.

Ap

Mitäpä arvelet, miten kauan näitä vielä sukulaisilta löytyy? Vielä 2030-luvulla? 2040-luvulla? 2050-luvullakin? Loputtomiin?

Miten kauan tätä vielä jatkuu? Milloin maailmassa alkaa olla riittävästi keskitysleirijulkaisuja?

Mun mielestä nuo kysymykset eivät oke relevantteja, enkä koe, että tekisit mitään vastauksillani. Koskeeko tämä muuten vain holokaustia, vai ärsyttääkö sua ylipäätään se, että monia historiallisia aiheita tutkitaan uudelleen ja uudelleen? Mites vaikka talvi- ja jatkosota?

Ap

Historiallinen tutkimus on eri asia kuin nämä populaarit holokaustijulkaisut, joilla ei ole edes kaunokirjallista arvoa. Tutkimukseen tarvitaan aina rahoitusta ja usein myös lupa, jolloin taustat ja tarve tutkimukseen punnitaan. Kai erotat nämä kaksi asiaa: pokkarimuistelot ja historiallisen tutkimuksen?

Auttaisi ihan hirveästi, jos mainitsisit joitain niitä kirjoja joita kritisoit, ja kertoisit, mitä niissä tarkalleen kritisoit.

Ap

Jospa itse ensin vastaisit tuohon kysymykseeni, miten kauan uskot näitä riipaisevia dokumentteja vielä sukulaisilta löytyvän? Millä vuosikymmenellä niiden julkaiseminen tyrehtyy? Valistunut arvauksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Joka vuosi jostain entisestä ghetosta tai kätköstä löytyy yllättäen ennen julkaisematon riipaiseva päiväkirja, joka julkaistaan muutamia viikkoja ennen vainojen muistopäivää.

Nuo julkaistut päiväkirjat ovat kyllä mun mielestä tulleet sukulaisilta, eivät ole löytyneet mistään kätköistä. Ja toki kustantamot julkaisevat kirjat sellaiseen aikaan, että myynti on taattu.

Ap

Mitäpä arvelet, miten kauan näitä vielä sukulaisilta löytyy? Vielä 2030-luvulla? 2040-luvulla? 2050-luvullakin? Loputtomiin?

Miten kauan tätä vielä jatkuu? Milloin maailmassa alkaa olla riittävästi keskitysleirijulkaisuja?

Mun mielestä nuo kysymykset eivät oke relevantteja, enkä koe, että tekisit mitään vastauksillani. Koskeeko tämä muuten vain holokaustia, vai ärsyttääkö sua ylipäätään se, että monia historiallisia aiheita tutkitaan uudelleen ja uudelleen? Mites vaikka talvi- ja jatkosota?

Ap

Historiallinen tutkimus on eri asia kuin nämä populaarit holokaustijulkaisut, joilla ei ole edes kaunokirjallista arvoa. Tutkimukseen tarvitaan aina rahoitusta ja usein myös lupa, jolloin taustat ja tarve tutkimukseen punnitaan. Kai erotat nämä kaksi asiaa: pokkarimuistelot ja historiallisen tutkimuksen?

Auttaisi ihan hirveästi, jos mainitsisit joitain niitä kirjoja joita kritisoit, ja kertoisit, mitä niissä tarkalleen kritisoit.

Ap

Jospa itse ensin vastaisit tuohon kysymykseeni, miten kauan uskot näitä riipaisevia dokumentteja vielä sukulaisilta löytyvän? Millä vuosikymmenellä niiden julkaiseminen tyrehtyy? Valistunut arvauksesi?

Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mitä lukuja mä sulle arvailisin? Mitä nämä monet dokumentit edes ovat, joista puhut? Mä en tunne kuin kaksi, Anne Frankin ja sitten tuon Eddy de Windin, jota en ole lukenut. Minkä verran niitä on tässä vuosien saatossa julkaistu? Ilmeisesti seuraat tätä aihetta huomattavasti tarkemmin kuin minä, joten osaat luetella.

Ap

"Holocaust historian Gitta Sereny dismissed Gray's book as a forgery in a 1979 article in New Statesman magazine, writing that "Gray's For Those I Loved was the work of Max Gallo the ghostwriter: "During the research for a Sunday Times inquiry into Gray's work, M. Gallo informed me coolly that he 'needed' a long chapter on Treblinka because the book required something strong for pulling in readers. When I myself told Gray, the 'author', that he had manifestly never been to, nor escaped from Treblinka, he finally asked, despairingly, 'But does it matter? Wasn't the only thing that Treblinka did happen, that it should be written about, and that some Jews should be shown to have been heroic?'"[9] Pierre Vidal-Naquet, a French historian who first followed the idea of Gitta Sereny, has been persuaded by certificates provided by Martin Gray and withdrew his accusations against him. Nevertheless, he continued to blame Max Gallo for taking liberties with the truth.[9]

https://en.wikipedia.org/wiki/Martin_Gray_(writer)

Ja tätähän se kauttaaltaan on. Tässä vain yksi varhaisimmista esimerkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Joka vuosi jostain entisestä ghetosta tai kätköstä löytyy yllättäen ennen julkaisematon riipaiseva päiväkirja, joka julkaistaan muutamia viikkoja ennen vainojen muistopäivää.

Nuo julkaistut päiväkirjat ovat kyllä mun mielestä tulleet sukulaisilta, eivät ole löytyneet mistään kätköistä. Ja toki kustantamot julkaisevat kirjat sellaiseen aikaan, että myynti on taattu.

Ap

Mitäpä arvelet, miten kauan näitä vielä sukulaisilta löytyy? Vielä 2030-luvulla? 2040-luvulla? 2050-luvullakin? Loputtomiin?

Miten kauan tätä vielä jatkuu? Milloin maailmassa alkaa olla riittävästi keskitysleirijulkaisuja?

Mun mielestä nuo kysymykset eivät oke relevantteja, enkä koe, että tekisit mitään vastauksillani. Koskeeko tämä muuten vain holokaustia, vai ärsyttääkö sua ylipäätään se, että monia historiallisia aiheita tutkitaan uudelleen ja uudelleen? Mites vaikka talvi- ja jatkosota?

Ap

Historiallinen tutkimus on eri asia kuin nämä populaarit holokaustijulkaisut, joilla ei ole edes kaunokirjallista arvoa. Tutkimukseen tarvitaan aina rahoitusta ja usein myös lupa, jolloin taustat ja tarve tutkimukseen punnitaan. Kai erotat nämä kaksi asiaa: pokkarimuistelot ja historiallisen tutkimuksen?

Auttaisi ihan hirveästi, jos mainitsisit joitain niitä kirjoja joita kritisoit, ja kertoisit, mitä niissä tarkalleen kritisoit.

Ap

Jospa itse ensin vastaisit tuohon kysymykseeni, miten kauan uskot näitä riipaisevia dokumentteja vielä sukulaisilta löytyvän? Millä vuosikymmenellä niiden julkaiseminen tyrehtyy? Valistunut arvauksesi?

Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mitä lukuja mä sulle arvailisin? Mitä nämä monet dokumentit edes ovat, joista puhut? Mä en tunne kuin kaksi, Anne Frankin ja sitten tuon Eddy de Windin, jota en ole lukenut. Minkä verran niitä on tässä vuosien saatossa julkaistu? Ilmeisesti seuraat tätä aihetta huomattavasti tarkemmin kuin minä, joten osaat luetella.

Ap

Sillä on merkitystä. Minä kykenen kyllä vastaamaan sinun kysymykseesi, mutta sinä et selvästikään halua edes arvata. Miksi koet niin suurta vastentahtoisuutta arvaamiseen?

Yrität tässä asettua yläpuolelle ja määritellä, mikä on olennaista ja mikä ei. Et kuitenkaan selvästi ymmärrä koko ilmiötä.

Vierailija kirjoitti:

"Holocaust historian Gitta Sereny dismissed Gray's book as a forgery in a 1979 article in New Statesman magazine, writing that "Gray's For Those I Loved was the work of Max Gallo the ghostwriter: "During the research for a Sunday Times inquiry into Gray's work, M. Gallo informed me coolly that he 'needed' a long chapter on Treblinka because the book required something strong for pulling in readers. When I myself told Gray, the 'author', that he had manifestly never been to, nor escaped from Treblinka, he finally asked, despairingly, 'But does it matter? Wasn't the only thing that Treblinka did happen, that it should be written about, and that some Jews should be shown to have been heroic?'"[9] Pierre Vidal-Naquet, a French historian who first followed the idea of Gitta Sereny, has been persuaded by certificates provided by Martin Gray and withdrew his accusations against him. Nevertheless, he continued to blame Max Gallo for taking liberties with the truth.[9]

https://en.wikipedia.org/wiki/Martin_Gray_(writer)

Ja tätähän se kauttaaltaan on. Tässä vain yksi varhaisimmista esimerkeistä.

Jahah, eli otat tämän esimerkin ja kerrot sitten, että "tätähän se kauttaaltaan on" ja "vain yksi varhaisimmiata esimerkeistä". Mä olinkin melko varma, että sulla on joku ideologia tässä takana.

Muuten, pidätkö esim. Solženitsynin vankileirien saaristoa ihan roskana, koska se ei ole toeteellistä tutkimusta ja perustuu ainoastaan leirivankien kertomuksiin, vai päteekö muistelmakirjallusuuden halveksuntasi ainoastaan keskityskeirikirjallisuuteen?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Joka vuosi jostain entisestä ghetosta tai kätköstä löytyy yllättäen ennen julkaisematon riipaiseva päiväkirja, joka julkaistaan muutamia viikkoja ennen vainojen muistopäivää.

Nuo julkaistut päiväkirjat ovat kyllä mun mielestä tulleet sukulaisilta, eivät ole löytyneet mistään kätköistä. Ja toki kustantamot julkaisevat kirjat sellaiseen aikaan, että myynti on taattu.

Ap

Mitäpä arvelet, miten kauan näitä vielä sukulaisilta löytyy? Vielä 2030-luvulla? 2040-luvulla? 2050-luvullakin? Loputtomiin?

Miten kauan tätä vielä jatkuu? Milloin maailmassa alkaa olla riittävästi keskitysleirijulkaisuja?

Mun mielestä nuo kysymykset eivät oke relevantteja, enkä koe, että tekisit mitään vastauksillani. Koskeeko tämä muuten vain holokaustia, vai ärsyttääkö sua ylipäätään se, että monia historiallisia aiheita tutkitaan uudelleen ja uudelleen? Mites vaikka talvi- ja jatkosota?

Ap

Historiallinen tutkimus on eri asia kuin nämä populaarit holokaustijulkaisut, joilla ei ole edes kaunokirjallista arvoa. Tutkimukseen tarvitaan aina rahoitusta ja usein myös lupa, jolloin taustat ja tarve tutkimukseen punnitaan. Kai erotat nämä kaksi asiaa: pokkarimuistelot ja historiallisen tutkimuksen?

Auttaisi ihan hirveästi, jos mainitsisit joitain niitä kirjoja joita kritisoit, ja kertoisit, mitä niissä tarkalleen kritisoit.

Ap

Jospa itse ensin vastaisit tuohon kysymykseeni, miten kauan uskot näitä riipaisevia dokumentteja vielä sukulaisilta löytyvän? Millä vuosikymmenellä niiden julkaiseminen tyrehtyy? Valistunut arvauksesi?

Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mitä lukuja mä sulle arvailisin? Mitä nämä monet dokumentit edes ovat, joista puhut? Mä en tunne kuin kaksi, Anne Frankin ja sitten tuon Eddy de Windin, jota en ole lukenut. Minkä verran niitä on tässä vuosien saatossa julkaistu? Ilmeisesti seuraat tätä aihetta huomattavasti tarkemmin kuin minä, joten osaat luetella.

Ap

Sillä on merkitystä. Minä kykenen kyllä vastaamaan sinun kysymykseesi, mutta sinä et selvästikään halua edes arvata. Miksi koet niin suurta vastentahtoisuutta arvaamiseen?

Yrität tässä asettua yläpuolelle ja määritellä, mikä on olennaista ja mikä ei. Et kuitenkaan selvästi ymmärrä koko ilmiötä.

No mä annan sulle numeroita: 2 ja 520 (tää on se vuosiluku, ajanlaskujärjestelmä on muuttunut). Mitä sä näillä teet? Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä kirjoja ja milloin joku sulle tuntematon tyyppi ajattelee, etyä joskys julkaistaan? Sä vain jankkaat noista numeroista, koska välttelet vastaamasta.

Ap

Lopetin reilu viikko sitten Heikki Kullan kirjoittaman Mika Salon elämäkerran. Mika Salon F1-ura oli tuttu näin tv-katsojan näkökulmasta, mutta oli mielenkiintoista kuulla myös siitä julkisivun takaisesta tarinasta. Onneksi kirja keskittyi Mikan ajajanuraan muutenkin aika yksityiskohtaisesti, onhan Heikki Kulta tunnettu ja tunnustettu autouheilutoimittaja. Pikkuisen kritisoisin kyllä Kullan silloin tällöin käyttämiä verbejä. Sanoa-, kertoa-, pohdiskella-, kuvailla-, tuumailla-  etc. verbien lisäksi tekstissä on paikoin vähän eksoottisempiakin verbejä, siis varsinkin lauseyhteyksessään outoja. Mm. mielistellä-verbi ei kyllä sopinut siihen tarkoitukseen kuin missä se tekstissä esiintyi (Mika mielisteli vs. oli jotain mieltä). Kustannustoimittaja oli taas hukka-nimisessä paikassa?

Nyt on kesken Isabel Ashdownin kirja Little Sister, joka tarttui käteen viimeksi paikallisessa sivukirjastossa käydessäni ("all she ever wanted was her sister's forgiveness"). Olen nyt puolivälissä. Lähes nelikymppisen parin vajaan vuoden ikäinen lapsi katoaa uudenvuoden yönä tätinsä hoteista ja alkaa vimmattu etsiminen. Tarina on monimutkaisempi kuin ensi alkuun näytti, ja kertomisen näkökulmaa vaihdetaan sisarusten kesken monesti, luku luvulta. Nyt puolivälissä romaani sai vielä yhden uuden hurjan twistin. Hmm, miten tämä oikein loppuukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Joka vuosi jostain entisestä ghetosta tai kätköstä löytyy yllättäen ennen julkaisematon riipaiseva päiväkirja, joka julkaistaan muutamia viikkoja ennen vainojen muistopäivää.

Nuo julkaistut päiväkirjat ovat kyllä mun mielestä tulleet sukulaisilta, eivät ole löytyneet mistään kätköistä. Ja toki kustantamot julkaisevat kirjat sellaiseen aikaan, että myynti on taattu.

Ap

Mitäpä arvelet, miten kauan näitä vielä sukulaisilta löytyy? Vielä 2030-luvulla? 2040-luvulla? 2050-luvullakin? Loputtomiin?

Miten kauan tätä vielä jatkuu? Milloin maailmassa alkaa olla riittävästi keskitysleirijulkaisuja?

Mun mielestä nuo kysymykset eivät oke relevantteja, enkä koe, että tekisit mitään vastauksillani. Koskeeko tämä muuten vain holokaustia, vai ärsyttääkö sua ylipäätään se, että monia historiallisia aiheita tutkitaan uudelleen ja uudelleen? Mites vaikka talvi- ja jatkosota?

Ap

Historiallinen tutkimus on eri asia kuin nämä populaarit holokaustijulkaisut, joilla ei ole edes kaunokirjallista arvoa. Tutkimukseen tarvitaan aina rahoitusta ja usein myös lupa, jolloin taustat ja tarve tutkimukseen punnitaan. Kai erotat nämä kaksi asiaa: pokkarimuistelot ja historiallisen tutkimuksen?

Auttaisi ihan hirveästi, jos mainitsisit joitain niitä kirjoja joita kritisoit, ja kertoisit, mitä niissä tarkalleen kritisoit.

Ap

Jospa itse ensin vastaisit tuohon kysymykseeni, miten kauan uskot näitä riipaisevia dokumentteja vielä sukulaisilta löytyvän? Millä vuosikymmenellä niiden julkaiseminen tyrehtyy? Valistunut arvauksesi?

Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mitä lukuja mä sulle arvailisin? Mitä nämä monet dokumentit edes ovat, joista puhut? Mä en tunne kuin kaksi, Anne Frankin ja sitten tuon Eddy de Windin, jota en ole lukenut. Minkä verran niitä on tässä vuosien saatossa julkaistu? Ilmeisesti seuraat tätä aihetta huomattavasti tarkemmin kuin minä, joten osaat luetella.

Ap

Sillä on merkitystä. Minä kykenen kyllä vastaamaan sinun kysymykseesi, mutta sinä et selvästikään halua edes arvata. Miksi koet niin suurta vastentahtoisuutta arvaamiseen?

Yrität tässä asettua yläpuolelle ja määritellä, mikä on olennaista ja mikä ei. Et kuitenkaan selvästi ymmärrä koko ilmiötä.

No mä annan sulle numeroita: 2 ja 520 (tää on se vuosiluku, ajanlaskujärjestelmä on muuttunut). Mitä sä näillä teet? Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä kirjoja ja milloin joku sulle tuntematon tyyppi ajattelee, etyä joskys julkaistaan? Sä vain jankkaat noista numeroista, koska välttelet vastaamasta.

Ap

Nuo luvut eivät olleet vaihtoehdoissa. Sinä se välttelet vastaamasta ja jankkaat, ilmeisesti kyse on pyrkimyksestä auktoriteettiasemaan ketjun aloittajuuden perusteella ja kyvyttömyydestä tunnistaa tätä valtapyrkimystä itsessäsi.

Minulla on ollut vastaukset koko ajan valmiina, myös muihin kuin ensimmäiseen kysymykseesi, koska tunnen genren hyvin – kuten olet jo huomannutkin. Mutta koska et kykene noudattamaan edes peruskohteliaisuutta keskustelussa, eli vastaamaan asiallisesti ensin kun kysyin ensin, niin keskustelu on osaltani päättynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Joka vuosi jostain entisestä ghetosta tai kätköstä löytyy yllättäen ennen julkaisematon riipaiseva päiväkirja, joka julkaistaan muutamia viikkoja ennen vainojen muistopäivää.

Nuo julkaistut päiväkirjat ovat kyllä mun mielestä tulleet sukulaisilta, eivät ole löytyneet mistään kätköistä. Ja toki kustantamot julkaisevat kirjat sellaiseen aikaan, että myynti on taattu.

Ap

Mitäpä arvelet, miten kauan näitä vielä sukulaisilta löytyy? Vielä 2030-luvulla? 2040-luvulla? 2050-luvullakin? Loputtomiin?

Miten kauan tätä vielä jatkuu? Milloin maailmassa alkaa olla riittävästi keskitysleirijulkaisuja?

Mun mielestä nuo kysymykset eivät oke relevantteja, enkä koe, että tekisit mitään vastauksillani. Koskeeko tämä muuten vain holokaustia, vai ärsyttääkö sua ylipäätään se, että monia historiallisia aiheita tutkitaan uudelleen ja uudelleen? Mites vaikka talvi- ja jatkosota?

Ap

Historiallinen tutkimus on eri asia kuin nämä populaarit holokaustijulkaisut, joilla ei ole edes kaunokirjallista arvoa. Tutkimukseen tarvitaan aina rahoitusta ja usein myös lupa, jolloin taustat ja tarve tutkimukseen punnitaan. Kai erotat nämä kaksi asiaa: pokkarimuistelot ja historiallisen tutkimuksen?

Auttaisi ihan hirveästi, jos mainitsisit joitain niitä kirjoja joita kritisoit, ja kertoisit, mitä niissä tarkalleen kritisoit.

Ap

Jospa itse ensin vastaisit tuohon kysymykseeni, miten kauan uskot näitä riipaisevia dokumentteja vielä sukulaisilta löytyvän? Millä vuosikymmenellä niiden julkaiseminen tyrehtyy? Valistunut arvauksesi?

Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mitä lukuja mä sulle arvailisin? Mitä nämä monet dokumentit edes ovat, joista puhut? Mä en tunne kuin kaksi, Anne Frankin ja sitten tuon Eddy de Windin, jota en ole lukenut. Minkä verran niitä on tässä vuosien saatossa julkaistu? Ilmeisesti seuraat tätä aihetta huomattavasti tarkemmin kuin minä, joten osaat luetella.

Ap

Sillä on merkitystä. Minä kykenen kyllä vastaamaan sinun kysymykseesi, mutta sinä et selvästikään halua edes arvata. Miksi koet niin suurta vastentahtoisuutta arvaamiseen?

Yrität tässä asettua yläpuolelle ja määritellä, mikä on olennaista ja mikä ei. Et kuitenkaan selvästi ymmärrä koko ilmiötä.

No mä annan sulle numeroita: 2 ja 520 (tää on se vuosiluku, ajanlaskujärjestelmä on muuttunut). Mitä sä näillä teet? Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä kirjoja ja milloin joku sulle tuntematon tyyppi ajattelee, etyä joskys julkaistaan? Sä vain jankkaat noista numeroista, koska välttelet vastaamasta.

Ap

Nuo luvut eivät olleet vaihtoehdoissa. Sinä se välttelet vastaamasta ja jankkaat, ilmeisesti kyse on pyrkimyksestä auktoriteettiasemaan ketjun aloittajuuden perusteella ja kyvyttömyydestä tunnistaa tätä valtapyrkimystä itsessäsi.

Minulla on ollut vastaukset koko ajan valmiina, myös muihin kuin ensimmäiseen kysymykseesi, koska tunnen genren hyvin – kuten olet jo huomannutkin. Mutta koska et kykene noudattamaan edes peruskohteliaisuutta keskustelussa, eli vastaamaan asiallisesti ensin kun kysyin ensin, niin keskustelu on osaltani päättynyt.

Eli olet lukenut lukenut tosi paljon holokaustiin liittyvää kirjallisuutta, mutta et pysty kertomaan siitä mitään yksityiskohtaista, koska et sattunut keskustelemaan ihmisen kanssa, joka osaisi ennustaa. Kuulostaa todella uskottavalta, ja varmasti ihan kaikki ovat valmiita uskomaan selityksesi.

Ap

R. C. Hibbeler: Engineering Mechanics DYNAMICS

Tehtäispä tästä joku kovan budjetin Hollywood-elokuva.

en lue enään kirjoja ne ovat täynnä viher punikki homotusta. tälle täydelle paskalle haetaan valtion tukia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Joka vuosi jostain entisestä ghetosta tai kätköstä löytyy yllättäen ennen julkaisematon riipaiseva päiväkirja, joka julkaistaan muutamia viikkoja ennen vainojen muistopäivää.

Nuo julkaistut päiväkirjat ovat kyllä mun mielestä tulleet sukulaisilta, eivät ole löytyneet mistään kätköistä. Ja toki kustantamot julkaisevat kirjat sellaiseen aikaan, että myynti on taattu.

Ap

Mitäpä arvelet, miten kauan näitä vielä sukulaisilta löytyy? Vielä 2030-luvulla? 2040-luvulla? 2050-luvullakin? Loputtomiin?

Miten kauan tätä vielä jatkuu? Milloin maailmassa alkaa olla riittävästi keskitysleirijulkaisuja?

Mun mielestä nuo kysymykset eivät oke relevantteja, enkä koe, että tekisit mitään vastauksillani. Koskeeko tämä muuten vain holokaustia, vai ärsyttääkö sua ylipäätään se, että monia historiallisia aiheita tutkitaan uudelleen ja uudelleen? Mites vaikka talvi- ja jatkosota?

Ap

Historiallinen tutkimus on eri asia kuin nämä populaarit holokaustijulkaisut, joilla ei ole edes kaunokirjallista arvoa. Tutkimukseen tarvitaan aina rahoitusta ja usein myös lupa, jolloin taustat ja tarve tutkimukseen punnitaan. Kai erotat nämä kaksi asiaa: pokkarimuistelot ja historiallisen tutkimuksen?

Auttaisi ihan hirveästi, jos mainitsisit joitain niitä kirjoja joita kritisoit, ja kertoisit, mitä niissä tarkalleen kritisoit.

Ap

Jospa itse ensin vastaisit tuohon kysymykseeni, miten kauan uskot näitä riipaisevia dokumentteja vielä sukulaisilta löytyvän? Millä vuosikymmenellä niiden julkaiseminen tyrehtyy? Valistunut arvauksesi?

Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mitä lukuja mä sulle arvailisin? Mitä nämä monet dokumentit edes ovat, joista puhut? Mä en tunne kuin kaksi, Anne Frankin ja sitten tuon Eddy de Windin, jota en ole lukenut. Minkä verran niitä on tässä vuosien saatossa julkaistu? Ilmeisesti seuraat tätä aihetta huomattavasti tarkemmin kuin minä, joten osaat luetella.

Ap

Sillä on merkitystä. Minä kykenen kyllä vastaamaan sinun kysymykseesi, mutta sinä et selvästikään halua edes arvata. Miksi koet niin suurta vastentahtoisuutta arvaamiseen?

Yrität tässä asettua yläpuolelle ja määritellä, mikä on olennaista ja mikä ei. Et kuitenkaan selvästi ymmärrä koko ilmiötä.

No mä annan sulle numeroita: 2 ja 520 (tää on se vuosiluku, ajanlaskujärjestelmä on muuttunut). Mitä sä näillä teet? Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä kirjoja ja milloin joku sulle tuntematon tyyppi ajattelee, etyä joskys julkaistaan? Sä vain jankkaat noista numeroista, koska välttelet vastaamasta.

Ap

Nuo luvut eivät olleet vaihtoehdoissa. Sinä se välttelet vastaamasta ja jankkaat, ilmeisesti kyse on pyrkimyksestä auktoriteettiasemaan ketjun aloittajuuden perusteella ja kyvyttömyydestä tunnistaa tätä valtapyrkimystä itsessäsi.

Lääkkeet

t: ei-AP

Kjell Westön Älä käy yöhön yksin loppusuoralla. Sen jälkeen aloitan Kurt Cobainin elämänkerran Heavier Than Heaven.

Pascal Engman: Patriootit.

Kertoo Ruotsin räjähdysherkästä tilanteesta maah•anmuuttoon liittyen useamman eri henkilön näkökulmasta. Vierastin etukäteen kirjan aihetta, mutta tätä on kehuttu niin paljon, että päätin ottaa härkää sarvista. Nopeatempoisesti ja vauhdikkaasti etenevä juoni, jää halu lukea vielä yksi luku lisää, vaikka pitäisi mennä jo nukkumaan. Osa tekstistä on mielestäni hieman naiivia, mutta se ei menoa haittaa. Jännityksellä odotan, kuinka lopussa käy.

Mulla on Elena Ferranten Napoli-sarjan toisen osan lisäksi kesken myös J.K. Rowlingin Harry Potter ja kuoleman varjelukset, jota luen lapselleni. Aika jännittävä on. Ehkä  4 lukua olemme lukeneet. En muista tästä kirjasta mitään.

Ap

Pprnplkoirja eli johdsatuu atukus paheesen.

J. R. R. Tolkien, Taru sormusten herrasta; Kuninkaan paluu

Hävettää vähän, että olen tarttunut näihin kirjoihin vasta viimeaikoina, vaikka ne ovat pölyttyneet hyllyssä vuosia. Pakko sanoa, että ensimmäisen osan eka puolisko oli harvinaisen tylsä ja hidastempoinen. Onneksi on vain parantunut loppua kohden, ja nyt en malttaisi laskea käsistäni! :D

Kristiina Vuori: Viipurin valtiatar

Elämäni kirjakauppiaana. Bythell. Alussa vasta, vaikuttaa lupaavalta.

The deepest well by Nadine Burke Harris, suomenkielinen versio on Syvälle ulottuvat juuret. Suosittelen kaikille, jotka ovat kokeneet vaikeita asioita, varsinkin lapsuudessa.