Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

utelias vain ihmettelee kirjoitti:

Pitää aina joskus käydä ihmetyksen sekaisin fiiliksin katsomassa mitä listattu. En itse tunne ketään joka lukisi tällaista tavaraa kuin mitä tänne aina listataan eikä täällä myöskään lueta mitään sellaisia kuin omissa kirjakaveripiireissä. Tai jos luetaan, kukaan ei kerro kyllä juuri niitä. Ihan mielenkiintoinen juttu koska tässä voi täysin anonyymisti kertoa. Miettinyt vain pitkään syitä, miksi se valikoima on näin kammottavan pieni.

Muotoutuuko se tasan siitä mitä kirjastosta sattuu löytymään?

Ja siellä taas yksi Parempi Ihminen. Minä olen seurannut tätä ketjua melkein alusta asti, ja täällä on kyllä listattu niin paljon kirjoja laidasta laitaan, että minusta on käsittämätöntä miten joku voi niputtaa sen kaiken alentuvasti yhteen nimityksellä "tällaista tavaraa". Olen löytänyt täältä monia kirjoja luettavaksi, suuren määrän sellaisia, jotka olen jossain vaiheessa elämääni jo lukenut, ja myös koko liudan sellaisia, joita ei tulisi mieleenkään lukea, ja valikoima täällä on minusta kaikkea muuta kuin "kammottavan pieni". Omalla kohdallani kirjaston valikoima ei ainakaan ole se rajoittava tekijä, koska enimmäkseen ostan käytettyjä kirjoja omaan hyllyyn, ja luen enemmän englanniksi kuin suomeksi.

Kummasti jätit muuten ylemmyydentuntoisessa kommentissasi kertomatta mitä ne uskomattoman hienot kirjat ovat, joista sinun "kirjakaveripiireissäsi" kehdataan muillekin kertoa :D

No näin juuri :). Tuon kommentin kirjoittajan mielestä kirjavalikoima on "kammottavan pieni". Kuitenkin yli 3700 kommenttia ja tämä on harvinaisen riidaton ketju, eikä ole ilmaantunut edes jankkaajia tänne. Kiitos siitä kaikille :). Tämä on kiva ja mielenkiintoinen keskusteluketju. Olen ottanut täältä useita vinkkejä itselleni tuleviin lukuhetkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Tolstoin Anna Karenina venäjäksi + suomeksi. Luen suomeksi lauseen ja heti perään venäjäksi.

Tässä kirjassa joku pyörtyy joka sivulla ainakin sivulle 35 asti. Siihen  lopetin pyörtymisten laskemisen :D. Mutta joo, klassikkohan tämä ja hienoa kun luet venäjäksi. Vähän kateellinen saatan olla :).

Arttu Tuomisen Verivelka äänikirjana loppui juuri. Todella hyvä!

Nyt on menossa Outi Pakkasen Helmimies.

Sofi Oksenen: Koirapuisto. Koen tuon jotenkin raskaaksi luettavaksi, kaikkialla on kurjaa ja ihmiset ovat onnettomia. Olen noin puolessa välissä enkä tiedä viitsinkö lukea loppuun. Luin aikoinaan myös Puhdistuksen enkä oikein perustanut siitäkään, ehkä mun on vain myönnettävä etten oikein välitä Oksasen teksteistä.

Raamattu.

Simon Price: Everything (A book about Manic Street Preachers)

Eero Huovinen, Äitiä ikävä

Helsingin emerituspiispa Eero Huovisen äiti kuoli, kun Eero oli 9-vuotias, Matti 8-vuotias ja Sakari 3-vuotias. Nyt eläkkeellä ollessaan Eero sai isän jäämistöstä äidin kirjeitä. Hän haluaa tutustua uudelleen äitiinsä. Ikävä on vieläkin, 75-vuotiaana. Kaunista kieltä. Usko antoi äidille voimia kohdata tuleva kuolema ja usko on kantanut Eeroakin. Kaunis ja surullinen kirja, kuin elegia.

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Mä olisin mieluummin ajattelematta kaikenlaista kärsimystä. Valitettavasti kuitenkin kauheat kärsimykset eivät rajoitu vain historiaan, vaan niitä tapahtuu jollekulle joka päivä.

Mua kiinnostaa holokaustissa se, niin kuin niin monessa muussakin asiassa, että haluan ymmärtää asiaa mahdollisimman monipuolisesti. Ja toisaalta vaikka nyt näissä Auschwitz-muisteloissa on se puoli, etttä selviytyneet ovat halunneet tuoda tarinansa julki jostain syystä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Joka vuosi jostain entisestä ghetosta tai kätköstä löytyy yllättäen ennen julkaisematon riipaiseva päiväkirja, joka julkaistaan muutamia viikkoja ennen vainojen muistopäivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Joka vuosi jostain entisestä ghetosta tai kätköstä löytyy yllättäen ennen julkaisematon riipaiseva päiväkirja, joka julkaistaan muutamia viikkoja ennen vainojen muistopäivää.

Nuo julkaistut päiväkirjat ovat kyllä mun mielestä tulleet sukulaisilta, eivät ole löytyneet mistään kätköistä. Ja toki kustantamot julkaisevat kirjat sellaiseen aikaan, että myynti on taattu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Mä olisin mieluummin ajattelematta kaikenlaista kärsimystä. Valitettavasti kuitenkin kauheat kärsimykset eivät rajoitu vain historiaan, vaan niitä tapahtuu jollekulle joka päivä.

Mua kiinnostaa holokaustissa se, niin kuin niin monessa muussakin asiassa, että haluan ymmärtää asiaa mahdollisimman monipuolisesti. Ja toisaalta vaikka nyt näissä Auschwitz-muisteloissa on se puoli, etttä selviytyneet ovat halunneet tuoda tarinansa julki jostain syystä.

Ap

Eipä noita tarinoita heti sodan jälkeen tai vielä 50-luvullakaan haluttu tuoda julki. Leireiltä selviytyneet halusivat mennä eteenpäin elämässä ja unohtaa menneen.

Ensimmäisillä muisteloilla ja kaikella tutkimuksella on arvonsa, mutta nämä viimeisimmät halpatuotannot ovat enää vain rahastusta ja mielipidevaikuttamista. Tarina on jo kuultu ja mitään lisää siihen ei ole tarjota, paitsi tietysti nykyihmiselle mieluisaa kauhistelua ja kyynelehtimistä, eli tunnepuuroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Joka vuosi jostain entisestä ghetosta tai kätköstä löytyy yllättäen ennen julkaisematon riipaiseva päiväkirja, joka julkaistaan muutamia viikkoja ennen vainojen muistopäivää.

Nuo julkaistut päiväkirjat ovat kyllä mun mielestä tulleet sukulaisilta, eivät ole löytyneet mistään kätköistä. Ja toki kustantamot julkaisevat kirjat sellaiseen aikaan, että myynti on taattu.

Ap

Mitäpä arvelet, miten kauan näitä vielä sukulaisilta löytyy? Vielä 2030-luvulla? 2040-luvulla? 2050-luvullakin? Loputtomiin?

Miten kauan tätä vielä jatkuu? Milloin maailmassa alkaa olla riittävästi keskitysleirijulkaisuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Mä olisin mieluummin ajattelematta kaikenlaista kärsimystä. Valitettavasti kuitenkin kauheat kärsimykset eivät rajoitu vain historiaan, vaan niitä tapahtuu jollekulle joka päivä.

Mua kiinnostaa holokaustissa se, niin kuin niin monessa muussakin asiassa, että haluan ymmärtää asiaa mahdollisimman monipuolisesti. Ja toisaalta vaikka nyt näissä Auschwitz-muisteloissa on se puoli, etttä selviytyneet ovat halunneet tuoda tarinansa julki jostain syystä.

Ap

Eipä noita tarinoita heti sodan jälkeen tai vielä 50-luvullakaan haluttu tuoda julki. Leireiltä selviytyneet halusivat mennä eteenpäin elämässä ja unohtaa menneen.

Ensimmäisillä muisteloilla ja kaikella tutkimuksella on arvonsa, mutta nämä viimeisimmät halpatuotannot ovat enää vain rahastusta ja mielipidevaikuttamista. Tarina on jo kuultu ja mitään lisää siihen ei ole tarjota, paitsi tietysti nykyihmiselle mieluisaa kauhistelua ja kyynelehtimistä, eli tunnepuuroa.

Mä en nyt oikein usko, että sä oot just se oikea ihminen sanomaan, mitä ne kaikki selviytyneet asiasta ajattelivat. Ei se, että 50-luvulla toimittiin jollain tavalla, tarkoita sitä, että tänä päivänä pitäisi tehdä samoin. 50-luvulla tapahtumat olivat vielä todella lähellä. Tästä voisin kirjoittaa pitempäänkin, mutta menisi vähän jo asian vierestä.

Mun mielestä on vähän vaarallista vetää noin suuret yhtäläisyysmerkit Israelin politiikan ja holok austista selviytyneiden välille.

Sinun ei ole pakko lukea sellaisia tarinoita historiasta, jotka eivät sinua kiinnosta. Monia muita kiinnostaa tutustua aiheeseen monipuolisesti. Mua kiinnostaa selviytyneiden tarinoissa eniten se, mitä he tekivät ennen leirille joutumistaan ja mitä sen jälkeen. Leireillä tapetti in miljoonia ihmisiä, jotkut perheet ja suvut kuolivat kokonaan. On muistamisen arvoista, että hekin olivat olemassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Joka vuosi jostain entisestä ghetosta tai kätköstä löytyy yllättäen ennen julkaisematon riipaiseva päiväkirja, joka julkaistaan muutamia viikkoja ennen vainojen muistopäivää.

Nuo julkaistut päiväkirjat ovat kyllä mun mielestä tulleet sukulaisilta, eivät ole löytyneet mistään kätköistä. Ja toki kustantamot julkaisevat kirjat sellaiseen aikaan, että myynti on taattu.

Ap

Mitäpä arvelet, miten kauan näitä vielä sukulaisilta löytyy? Vielä 2030-luvulla? 2040-luvulla? 2050-luvullakin? Loputtomiin?

Miten kauan tätä vielä jatkuu? Milloin maailmassa alkaa olla riittävästi keskitysleirijulkaisuja?

Mun mielestä nuo kysymykset eivät oke relevantteja, enkä koe, että tekisit mitään vastauksillani. Koskeeko tämä muuten vain holokaustia, vai ärsyttääkö sua ylipäätään se, että monia historiallisia aiheita tutkitaan uudelleen ja uudelleen? Mites vaikka talvi- ja jatkosota?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Mä olisin mieluummin ajattelematta kaikenlaista kärsimystä. Valitettavasti kuitenkin kauheat kärsimykset eivät rajoitu vain historiaan, vaan niitä tapahtuu jollekulle joka päivä.

Mua kiinnostaa holokaustissa se, niin kuin niin monessa muussakin asiassa, että haluan ymmärtää asiaa mahdollisimman monipuolisesti. Ja toisaalta vaikka nyt näissä Auschwitz-muisteloissa on se puoli, etttä selviytyneet ovat halunneet tuoda tarinansa julki jostain syystä.

Ap

Eipä noita tarinoita heti sodan jälkeen tai vielä 50-luvullakaan haluttu tuoda julki. Leireiltä selviytyneet halusivat mennä eteenpäin elämässä ja unohtaa menneen.

Ensimmäisillä muisteloilla ja kaikella tutkimuksella on arvonsa, mutta nämä viimeisimmät halpatuotannot ovat enää vain rahastusta ja mielipidevaikuttamista. Tarina on jo kuultu ja mitään lisää siihen ei ole tarjota, paitsi tietysti nykyihmiselle mieluisaa kauhistelua ja kyynelehtimistä, eli tunnepuuroa.

Mä en nyt oikein usko, että sä oot just se oikea ihminen sanomaan, mitä ne kaikki selviytyneet asiasta ajattelivat. Ei se, että 50-luvulla toimittiin jollain tavalla, tarkoita sitä, että tänä päivänä pitäisi tehdä samoin. 50-luvulla tapahtumat olivat vielä todella lähellä. Tästä voisin kirjoittaa pitempäänkin, mutta menisi vähän jo asian vierestä.

Mun mielestä on vähän vaarallista vetää noin suuret yhtäläisyysmerkit Israelin politiikan ja holok austista selviytyneiden välille.

Sinun ei ole pakko lukea sellaisia tarinoita historiasta, jotka eivät sinua kiinnosta. Monia muita kiinnostaa tutustua aiheeseen monipuolisesti. Mua kiinnostaa selviytyneiden tarinoissa eniten se, mitä he tekivät ennen leirille joutumistaan ja mitä sen jälkeen. Leireillä tapetti in miljoonia ihmisiä, jotkut perheet ja suvut kuolivat kokonaan. On muistamisen arvoista, että hekin olivat olemassa.

Ap

Kyllä minä olen aivan oikea ihminen tästä asiasta sanomaan.

Samat tahot rahoittavat tätä holokaustiteollisuutta ja Israelin politiikkaa, usko tai älä. Siinä olisi mielenkiintoisempi perehtymisen kohde kuin tässä loputtomassa keskitysleiripiehtaroinnissa.

Jos taas todella haluat perusteellista tietoa tuhottujen perheiden ja sukujen kohtaloista, on parempiakin lähteitä siihen kuin nämä halpatuotannot, joiden faktat ovat hyvin usein kiistanalaisia. Mutta siksipä niitä nyt julkaistaankin nyt niin paljon, kun enää ei ole elossa ihmisiä, jotka voisivat faktat kiistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Joka vuosi jostain entisestä ghetosta tai kätköstä löytyy yllättäen ennen julkaisematon riipaiseva päiväkirja, joka julkaistaan muutamia viikkoja ennen vainojen muistopäivää.

Nuo julkaistut päiväkirjat ovat kyllä mun mielestä tulleet sukulaisilta, eivät ole löytyneet mistään kätköistä. Ja toki kustantamot julkaisevat kirjat sellaiseen aikaan, että myynti on taattu.

Ap

Mitäpä arvelet, miten kauan näitä vielä sukulaisilta löytyy? Vielä 2030-luvulla? 2040-luvulla? 2050-luvullakin? Loputtomiin?

Miten kauan tätä vielä jatkuu? Milloin maailmassa alkaa olla riittävästi keskitysleirijulkaisuja?

Mun mielestä nuo kysymykset eivät oke relevantteja, enkä koe, että tekisit mitään vastauksillani. Koskeeko tämä muuten vain holokaustia, vai ärsyttääkö sua ylipäätään se, että monia historiallisia aiheita tutkitaan uudelleen ja uudelleen? Mites vaikka talvi- ja jatkosota?

Ap

Historiallinen tutkimus on eri asia kuin nämä populaarit holokaustijulkaisut, joilla ei ole edes kaunokirjallista arvoa. Tutkimukseen tarvitaan aina rahoitusta ja usein myös lupa, jolloin taustat ja tarve tutkimukseen punnitaan. Kai erotat nämä kaksi asiaa: pokkarimuistelot ja historiallisen tutkimuksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Mä olisin mieluummin ajattelematta kaikenlaista kärsimystä. Valitettavasti kuitenkin kauheat kärsimykset eivät rajoitu vain historiaan, vaan niitä tapahtuu jollekulle joka päivä.

Mua kiinnostaa holokaustissa se, niin kuin niin monessa muussakin asiassa, että haluan ymmärtää asiaa mahdollisimman monipuolisesti. Ja toisaalta vaikka nyt näissä Auschwitz-muisteloissa on se puoli, etttä selviytyneet ovat halunneet tuoda tarinansa julki jostain syystä.

Ap

Eipä noita tarinoita heti sodan jälkeen tai vielä 50-luvullakaan haluttu tuoda julki. Leireiltä selviytyneet halusivat mennä eteenpäin elämässä ja unohtaa menneen.

Ensimmäisillä muisteloilla ja kaikella tutkimuksella on arvonsa, mutta nämä viimeisimmät halpatuotannot ovat enää vain rahastusta ja mielipidevaikuttamista. Tarina on jo kuultu ja mitään lisää siihen ei ole tarjota, paitsi tietysti nykyihmiselle mieluisaa kauhistelua ja kyynelehtimistä, eli tunnepuuroa.

Mä en nyt oikein usko, että sä oot just se oikea ihminen sanomaan, mitä ne kaikki selviytyneet asiasta ajattelivat. Ei se, että 50-luvulla toimittiin jollain tavalla, tarkoita sitä, että tänä päivänä pitäisi tehdä samoin. 50-luvulla tapahtumat olivat vielä todella lähellä. Tästä voisin kirjoittaa pitempäänkin, mutta menisi vähän jo asian vierestä.

Mun mielestä on vähän vaarallista vetää noin suuret yhtäläisyysmerkit Israelin politiikan ja holok austista selviytyneiden välille.

Sinun ei ole pakko lukea sellaisia tarinoita historiasta, jotka eivät sinua kiinnosta. Monia muita kiinnostaa tutustua aiheeseen monipuolisesti. Mua kiinnostaa selviytyneiden tarinoissa eniten se, mitä he tekivät ennen leirille joutumistaan ja mitä sen jälkeen. Leireillä tapetti in miljoonia ihmisiä, jotkut perheet ja suvut kuolivat kokonaan. On muistamisen arvoista, että hekin olivat olemassa.

Ap

Kyllä minä olen aivan oikea ihminen tästä asiasta sanomaan.

Samat tahot rahoittavat tätä holokaustiteollisuutta ja Israelin politiikkaa, usko tai älä. Siinä olisi mielenkiintoisempi perehtymisen kohde kuin tässä loputtomassa keskitysleiripiehtaroinnissa.

Jos taas todella haluat perusteellista tietoa tuhottujen perheiden ja sukujen kohtaloista, on parempiakin lähteitä siihen kuin nämä halpatuotannot, joiden faktat ovat hyvin usein kiistanalaisia. Mutta siksipä niitä nyt julkaistaankin nyt niin paljon, kun enää ei ole elossa ihmisiä, jotka voisivat faktat kiistää.

Et ole nyt erityisesti maininnut niitä teoksia, joita tässä kritisoit tai edes sellaisia, jotka tarjoavat näitä mielestäsi parempia lähteitä. Ehkä emme ole lukeneet samoja kirjoja. Mä oon lukenut ainakin sellaisen muistelmateoksen kuin Anus mundi, joka ei sivumennen sanoen ole juutalaisen kirjoittama, vaan puolalaisen Wieslav Kielarin. Lapsena luin jonkin kirjan, jossa oli usean eri ihmisen muisteluja, mm. suomalaisten merimiesten. Erilaisia näkökulmia on siistullut. Tärkeimpänä elokuvana omen pitänyt Claude Lanzmanin 9-tuntista dokumenttia Shoah.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz kirjoja lukeville suosittelen parhaillaan lukemaani

Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz

Hollanninjuutalaisen lääkärin keskitysleiripäiväkirja, joka on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Kirjailija oli lääkäri ja psykoterapeutti, joka kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen "keskitysleirisyndrooma".

Ainakin mun on pakko lukea vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja pitää välillä välipäiviäkin. On niin todentuntuinen, että itku meinaa päästä ja kuvottaa ihan liikaa. Kirja on siis kirjoitettu silloin kun asiat ovat juuri tapahtuneet, ei muistin varassa vuosien jälkeen.

Jokaisen on kai pakko käydä tuo Auschwitz-vaihe joskus läpi, mutta itsekin sen käyneenä en suosittelisi kenellekään holokaustiteollisuuden tuotteita, en kirjoja enkä elokuvia. Yleensä niillä ei ole taiteellista arvoa, mutta niitä suolletaan yhä lisää ja lisää joka vuosi markkinoille, koska alaa rahoitetaan. Ei vain periaatteella "jotta se ei unohtuisi" vaan myös periaatteella "jotta huomio kiinnittyisi 80 vuoden takaiseen eikä Palestiinaan tällä hetkellä".

Koko holokaustiteollisuus kärsimyspo rnoineen on vastenmielistä. En kiistä tapahtunutta, mutta ei sillä herkuttelu vuosikymmenestä toiseen ole hyvän maun mukaista myöskään. Emme me suomalaisetkaan mehustele isovihalla, kun raskaana olevia naisia seivästettiin miekalla torpanseinään ja ra is kattiin vasta sen jälkeen.

Joka vuosi jostain entisestä ghetosta tai kätköstä löytyy yllättäen ennen julkaisematon riipaiseva päiväkirja, joka julkaistaan muutamia viikkoja ennen vainojen muistopäivää.

Nuo julkaistut päiväkirjat ovat kyllä mun mielestä tulleet sukulaisilta, eivät ole löytyneet mistään kätköistä. Ja toki kustantamot julkaisevat kirjat sellaiseen aikaan, että myynti on taattu.

Ap

Mitäpä arvelet, miten kauan näitä vielä sukulaisilta löytyy? Vielä 2030-luvulla? 2040-luvulla? 2050-luvullakin? Loputtomiin?

Miten kauan tätä vielä jatkuu? Milloin maailmassa alkaa olla riittävästi keskitysleirijulkaisuja?

Mun mielestä nuo kysymykset eivät oke relevantteja, enkä koe, että tekisit mitään vastauksillani. Koskeeko tämä muuten vain holokaustia, vai ärsyttääkö sua ylipäätään se, että monia historiallisia aiheita tutkitaan uudelleen ja uudelleen? Mites vaikka talvi- ja jatkosota?

Ap

Historiallinen tutkimus on eri asia kuin nämä populaarit holokaustijulkaisut, joilla ei ole edes kaunokirjallista arvoa. Tutkimukseen tarvitaan aina rahoitusta ja usein myös lupa, jolloin taustat ja tarve tutkimukseen punnitaan. Kai erotat nämä kaksi asiaa: pokkarimuistelot ja historiallisen tutkimuksen?

Auttaisi ihan hirveästi, jos mainitsisit joitain niitä kirjoja joita kritisoit, ja kertoisit, mitä niissä tarkalleen kritisoit.

Ap