Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään.

Suosittelen! Nuoren naisen selviytymistarina huumehelvetistä. Tempaisee mukaansa, on todella rankka ja puhuttelee!

Tää on aika heikko pläjäys. Toki dokumentaarinen, mutta hyvin heikkotasoinen tekele.

Inka Hopsun Lentäminen tuhoaa maailman

https://twitter.com/KarnaMikko/status/1229143715425509376?ref_src=twsrc…

Vierailija kirjoitti:

Yanya Hanagiharan Pieni elämä.

Täällä sama! 300 sivua olisi vielä jäljellä, ja kirjan edetessä olen jäänyt koko ajan enemmän ja enemmän koukkuun.

Jo Nesbon Lepakkomies. Aloitin lukemaan Harry Hole-sarjaa, mutta tää eka on puuduttavan tylsä. Paraneeko kirjat sarjan edetessä?

Brett Easton Ellis: Lunar Park. Luen siksi, koska on ollut 11 vuotta meidän hyllyssä tyhjän panttina, haluan saada sen kiertoon sieltä... voi olla että tulee kiinnostavaksi, alku oli todella puuduttava.

Äänikirjana Antti Tuomaisen Mies joka kuoli - ihan loistava tähän mennessä.

Nicky Cruz Paha paholainen. Kesken saakin jäädä. 

William Shirerin vanha Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho osa 1, kakkososan luin jo aikaisemmin. 30-luvun euroopan historiaa on hyvä aina välillä kerrata etenkin tällaisina mustavalkoisten mielipiteiden aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Sofie Sarenbrant, Kerjäläinen

Dekkari, joka ottaa kantaa Ruotsin siirtolaisongelmaan. Kolmas kirja saman naispoliisin työstä. Avoimet ovet ja Osasto 73 olivat aikaisemmat osat. Tosi hyviä kaikki. Helppolukuisia, mutta eivät höttöä hömppää missään nimessä.

Mä sain tänään kuunneltua tuon Kerjäläisen. Kuuntelin nuo kaikki 3. Ihan hyviä kirjoja.

Anna Takanen, Sinä olet suruni. Kertomus sotalapsesta ja sotalapsen lapsesta.

Timo lähetetään 4-vuotiaana 1942 Ruotsiin, koska isä on kuollut jatkosodassa rintamalla ja äiti ei pysty ruokkimaan kahta lasta. 3-vuotias pikkuveli jää Suomeen. Timo käy vasta 16-vuotiaana Suomessa, mutta palaa Ruotsiin, koska isäpuoli ei halua häntä tänne. Äiti ei unohda koskaan, Timo ei unohda koskaan, pikkuveli ei unohda koskaan.

Itkeskellen luen. Tosihistoriaa. Järkyttävää. Muistan omasta lapsuudestani Tanskassa sotalapsena olleen paluun. Ei tästä niin kauaa ole, kun ei ymmärretty, että lasta ei voi erottaa perheestään, ei ainakaan kahta kertaa ja eri perheistä. Ikävä on kova kummassakin maassa.

Flea: Happoa lapsille. Melkoista menoa on ollut Michel Peter Balzaryn elo 1970-80 -lukujen Los Angelesissa. Jossain vaiheessa mukaan kuvioihin tulee Anthony Kiedis. Ihmettelen, miten nämä herrat ovat vielä hengissä.

Honoré de Balzac, Fer419ragus. Volmari Raition suomennos on vuodelta 1915, mutta kirjan laitos vuodelta 2018. Tiberiuskirjat.

Olivia Beirne the list that changed my life. Teennäistä chick flitiä.

Hanya Yanagihara, Pieni Elämä juuri luettu. Sisältää juonipaljastuksia.

Niin jenkkiläistä kuin vaan olla voi. Kirjan kansilehdessä luki muistaakseni, ettei ole sensaatiohakuinen, mutta sitä tämä nimenomaan oli. Koko ajan mielessäni oli, että vähempikin olisi riittänyt. Kirjan päähenkilön tarina olisi ollut ihan yhtä koskettava ja traaginen vaikka kirjailija olisi esimerkiksi jättänyt vaikka 50% päähenkilön kohtaamista hyväksikäytöistä pois. Liioittelu syö myös uskottavuutta. Vai kuinka todennäköistä on, että edes jenkeissä suurinpiirtein joka huoltoasemalla löytyy pedofiileja ja yksittäisestä koulukodista usea lapsia raiskaava ohjaaja. No saduissa kaikki on tietenkin mahdollista.

Kirja Victor Capesiuksesta, Auschwitzin apteekkarista. Julma ja pohjattoman ahne psykopaatti, joka sai todella epäoikeudenmukaisen tuomion rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Mielenkiinnosta kun noin moni lukee noin kamalia ja masentavia, ettekö te näe painajaisia ja masennu noista? Tuohan on aivan kammotavaa tasan jo mitä tältä sivulta.

Nälkämaan laulu, Risto Oikarinen.

Vaikuttaa ihan jeesiltä Lohilordi naurattaa.

Kevyttä lukemista eli Robyn Carr Auringonnousun aikaan (Virgin River).

Arvid Järnefelt: Isänmaa.

Kertoo nuoresta maalaispojasta Heikistä, joka lähetetään Helsinkiin oppia saamaan. Siellä Heikki innostuu 1800-luvun snellmannilaisista aatteista. Heikkiä riipivät sisäiset ristiriidat, hän ei osaa olla Helsingissä eikä oikein maallakaan. Lopulta hänen on pakon edessä tehtävä päätös, missä hän aikoo tulevaisuuttaan alkaa rakentamaan.

Luen teosta osana suomalaisen kirjallisuuden kurssia, muuten en olisi koskaan varmaan edes tullut tutustuneeksi koko kirjaan.

kotikunnaan rilla

Kesken juuri Hornak: Viikko on pitkä aika, ajankohtainen romaani viikon kotonaan karanteenissa olevasta perheestä. Paikalle on ilmestymässä juuri isän syrjähypyn tuloksena syntynyt poika josta kukaan ei tiennyt. Ihan viihdyttävä.