Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12467)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kate Atkinsonin Joka lapsia ja koiria rakastaa. Luin juuri sen uusimman, Big Sky, ja se oli tosi draivilla tehty absurdi teos. Tää ei samalla tavoin lähde lentoon
Vierailija kirjoitti:
Kate Atkinsonin Joka lapsia ja koiria rakastaa. Luin juuri sen uusimman, Big Sky, ja se oli tosi draivilla tehty absurdi teos. Tää ei samalla tavoin lähde lentoon
Kai olet lukenu järjestyksessä Atkinsonin Jackson Brodie- sarjan? Edellisiin tapahtumiin viitataan seuraavissa kirjoissa vaikka ei jatkuvajuonisia olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wolfgang Schullerin kirja Kleopatra : Kolmen kulttuurin kuningatar. Elämäkerta, ihan kiinnostavasti kirjoitettu. Lisäksi luettavana myös Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin Hyviä enteitä. Täytyy myöntää, että olen kyllä nauranut tätä kirjaa lukiessani ääneen. Rakastan erityisesti Neil Gaimanin kirjoitustyyliä, ja hän onkin yksi suosikkikirjailijoistani.
kirja sdp n saavutuksista suomessa 2010 luvulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kate Atkinsonin Joka lapsia ja koiria rakastaa. Luin juuri sen uusimman, Big Sky, ja se oli tosi draivilla tehty absurdi teos. Tää ei samalla tavoin lähde lentoon
Kai olet lukenu järjestyksessä Atkinsonin Jackson Brodie- sarjan? Edellisiin tapahtumiin viitataan seuraavissa kirjoissa vaikka ei jatkuvajuonisia olekaan.
En ole lukenut järjestyksessä. Luin sen Eikö vieläkään hyviä uutisia vuosia sitten englanniksi, ja ostin sit ton uusimman. Nyt olen lukenut suomeksi ton Kaikkein vähäpätöisin asia. Mitä nyt kirjastosta löytyy.
Venhon Ensimmäinen nainen. Finlandia-ehdokas, Sylvi Kekkosen kesää 1966 presidentti Urho Kekkosen vaimona kuvaava teos. Muistan Sylvin hahmon ja tiesin ennestään jotain elämänhistoriasta, joten voin jotenkin eläytyä. Vanhemmille menestyvien miesten vaimoille voi olla paljon samastuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pauliina Littorin ja Antti Marttinen, Kolme punaista rubiinia
Nordic sunshine -kirja eli ilmeisesti tarkoittaa sitä, että väkivallalla ei ole mässäilty. Ei olekaan. Taideväärennöksiä, seksivideoilla kiristämistä, skotlantilaisia kreivejä ja antiikkikauppaa. Kaksi kirjailijaa, siitäkö johtuu epätasainen laatu?
Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen, Punainen vaate
Taidemysteerejä tutkiva Salome Virta tarttuu taas haasteeseen. Elin Danielson-Gambogin omakuva vuodelta 1903 on tarinan aiheena. Totta ja fiktiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mila Teräs, Jäljet - Romaani Helene Schjerfbeckistä
Aivan ihana lyyrinen romaani Helenen elämästä, teoksistaan ja historian vaiheista!
Netta Muskett-Karu maa kukkii..Vanhempaa naisten hömppää mutta tosi mielenkiintoinen ja hyvin kerrottu,pakko vaan lukea;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jojo Moyes kuinka painovoimaa uhmataan
Sain tämän juuri luettua,lopussa itkeä pillitin ihan holttittomasti.
Vierailija kirjoitti:
Pauliina Littorin ja Antti Marttinen, Kolme punaista rubiinia
Nordic sunshine -kirja eli ilmeisesti tarkoittaa sitä, että väkivallalla ei ole mässäilty. Ei olekaan. Taideväärennöksiä, seksivideoilla kiristämistä, skotlantilaisia kreivejä ja antiikkikauppaa. Kaksi kirjailijaa, siitäkö johtuu epätasainen laatu?
Luin tämän saman kirjan ristiriitaisin fiiliksin. Aihe on vetävä ja viihteellinen, mutta siinäpä ne hyvät puolet olivatkin. Teksti on epätasaista. Ilmeisesti tekijöiden työnjako on koskenut myös eri lukujen kirjoittamista, koska tyyli vaihtuu aina välillä. Paljon kliseisiä ilmaisuja ja hölmöjä sanavalintoja. Lopussa kaikki asiat Kullervon katoamista lukuunottamatta ratkeaa, mutta ei suinkaan päähenkilöiden ansiosta (toisin kuin rikoskirjallisuudessa yleensä) vaan ne kerrotaan lukijalle sitä mukaa kun poliisi ottaa ihmisiä kiinni. Lisäksi jäin ihmettelemään, miksi Littorin ei käytä omaa taidemaailman asiantuntijuuttaan hyväksi, vaan tyytyy populistiseen esitystapaan. Lukijan aliarvioimista!
Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvä kustannustoimittaja olisi voinut korjata kaiken, pistää kirjailijat kirjoittamaan romaanin uudestaan kerran pari ja tuloksena olisi ollut myyntihitti.
Vertailukohtana mainittakoon, että luin juuri Johan Theorinin koko tuotannon. Öolanti-trilogia on jäätävän hyvä: ei ihme että mies on voittanut Lasiavain-palkinnon parhaasta pohjoismaisesta dekkarista sekä useita muita kansainvälisiä palkintoja. Kuka ikinä etsii hyvää kirjallisuutta tai jopa ajattelee itse kirjoittavansa rikosromaanin, niin kehotan tutustumaan Theorinin tuotantoon.
Vierailija kirjoitti:
Seitsemän nimen tyttö: pakoon Pohjois-Koreasta. Vähän enää kesken, on tullut luettua nopeasti. Mielenkiintoinen ja jännittävä. Tiettyjä ärsyttäviä piirteitäkin on, mutta suosittelen kovasti. Ajatuksia herättävä kirja.
Suosittelen kanssa tätä!
paul gustavson : ritarikadun renki.
Täällä kesken Astrid Swanin "viimeinen kirjani". Kylmäävää. Sitä itse aina äitinä miettii tuota syöpää, jos pitäisi hyvästellä lapset tietäen että elinaika on todella rajallinen.
Hyvin kirjoitettua omaelämäkertaa, joihinkin asioihin voi samaistua, mutta ymmärrettävistä syistä kirjassa on hieman masentavia tummiakin sävyjä ja jonkinlaista filosofointiakin.
Itse oon hetken pitänyt kirjaa suljettuna, kun ei ole ollut kertakaikkiaan aikaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jojo Moyes kuinka painovoimaa uhmataan
Sain tämän juuri luettua,lopussa itkeä pillitin ihan holttittomasti.
Mä sain ehkä 50 sivu luettua, ja sitten riitti! Ei jesari mitä lässytystä.
Seitsemän nimen tyttö: pakoon Pohjois-Koreasta. Vähän enää kesken, on tullut luettua nopeasti. Mielenkiintoinen ja jännittävä. Tiettyjä ärsyttäviä piirteitäkin on, mutta suosittelen kovasti. Ajatuksia herättävä kirja.