Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12467)
Helena Waris: Uniin piirretty polku
Suomalaisen fantasiatrilogian ensimmäinen osa. Luen tätä jo kolmatta kertaa, aina vain yhtä hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Anne Salovaara, Näin piirretään kuu
Opettajan ja oppilaan rakkaus on kirjan aiheena. Juuri sain kirjastosta. Saas nähdä, millainen.
Hämmentynyt olo lukemisen jälkeen. Lukion äikänope Minerva ja abi Jaakko aloittavat suhteen. Kirjassa on valtavasti "me opettajat emme voi/voimme/käymme/teemme" ja se ärsytti minua, vaikka itse olen opettaja. Miksi sitä pitää korostaa? Ihan kuin opettajat olisivat jokin erityinen lahko tai ominaisuus. Kirjoittaja on itse nuori, ehkä tuo johtuu siitä. Sujuvasti kirjoitettu, etenevä, mutta jotenkin paha olon jättävä kirja. Uhrataan lapsi (mitä abi vielä muuta on) ja jatketaan elämää. Moraalisesti olen järkyttynyt kylmästä otteesta.
Hanna-Riikka Kuisma, Kerrostalo
Nyt on synkkää: huumeita, köyhyyttä, yksinäisyyttä, huostaan otettuja lapsia, kännäystä, tupakanpolttoa, huoraamista, toivottomuutta, sosiaalitukien avulla elämistä.
Oma arki näyttääkin ihan mukavalta.
"Huumeita, köyhyyttä, yksinäisyyttä, huostaan otettuja lapsia, kännäystä, tupakanpolttoa, huoraamista, toivottomuutta, sosiaalitukien avulla elämistä."
Eli kaikki kotimaisen kirjallisuuden kliseet samassa paketissa.
Torey Haydenin lapsi muiden joukossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anne Salovaara, Näin piirretään kuu
Opettajan ja oppilaan rakkaus on kirjan aiheena. Juuri sain kirjastosta. Saas nähdä, millainen.
Hämmentynyt olo lukemisen jälkeen. Lukion äikänope Minerva ja abi Jaakko aloittavat suhteen. Kirjassa on valtavasti "me opettajat emme voi/voimme/käymme/teemme" ja se ärsytti minua, vaikka itse olen opettaja. Miksi sitä pitää korostaa? Ihan kuin opettajat olisivat jokin erityinen lahko tai ominaisuus. Kirjoittaja on itse nuori, ehkä tuo johtuu siitä. Sujuvasti kirjoitettu, etenevä, mutta jotenkin paha olon jättävä kirja. Uhrataan lapsi (mitä abi vielä muuta on) ja jatketaan elämää. Moraalisesti olen järkyttynyt kylmästä otteesta.
Hmm, Anne oli meillä lukion äikänopena. Kiinnostaisi kyllä tietää, miten ja millä tyylillä hän itse kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anne Salovaara, Näin piirretään kuu
Opettajan ja oppilaan rakkaus on kirjan aiheena. Juuri sain kirjastosta. Saas nähdä, millainen.
Hämmentynyt olo lukemisen jälkeen. Lukion äikänope Minerva ja abi Jaakko aloittavat suhteen. Kirjassa on valtavasti "me opettajat emme voi/voimme/käymme/teemme" ja se ärsytti minua, vaikka itse olen opettaja. Miksi sitä pitää korostaa? Ihan kuin opettajat olisivat jokin erityinen lahko tai ominaisuus. Kirjoittaja on itse nuori, ehkä tuo johtuu siitä. Sujuvasti kirjoitettu, etenevä, mutta jotenkin paha olon jättävä kirja. Uhrataan lapsi (mitä abi vielä muuta on) ja jatketaan elämää. Moraalisesti olen järkyttynyt kylmästä otteesta.
Hmm, Anne oli meillä lukion äikänopena. Kiinnostaisi kyllä tietää, miten ja millä tyylillä hän itse kirjoittaa.
Selkeää, sujuvaa, siellä täällä muutaman kielikuva tai viittaus kirjallisuuteen. Mutta todella ärsyttävä oli se "me opettajat"-rooli. Ja se, että näkökulma oli vain ja ainoastaan opettajan, ei koskaan pojan tai tämän vanhempien. Itsesääliä kerjäävä operaukka. Oikea rakkaus ei ole tuota.
Kate Atkinsonin Joka lapsia ja koiria rakastaa. Tosi hyvin kirjoitettu, hyvä tarina❤️🌹Kannattaa aloittaa sarja alusta, seuraavissa kirjoissa viitataan edellisiin tapahtumiin. Atkinsonin eka kirja Museon kulisseissa myös hyvä!
Anna Burns, Maitomies
Irlannin Belfastissa vuosikymmeniä sitten tapahtuneita vihollisuuksia ja nuoren tytön elämää kuvaava kirja. Tylsä.
Taisteluni. Toinen kirja.
Knausgård.
Outoa luettavaa. Vetää puoleensa kuin imuri, vaikka on aivan älyttömän tylsää kirjailijan arjen kuvausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievähköä koti-ikävääni helpottamaan
Jalo Heikkisen "Suomussalmi, kotiseutu : kaihoisia katkelmia". O tätä nostalgian määrää!! :o
Kellä älykääpiöllä voi olla Suomussalmelle ikävä... Ite en kaipaa muualle kuin aurinkoon.
Mulla on ikävä Suomussalmelle. Vanhemmat sieltä kotoisin. Lapsuuden mummulareissut, heinäpellot, kotikalja, mummut, sedät, tädit, serkut. Voi mennyttä onnea.
Vierailija kirjoitti:
Taisteluni. Toinen kirja.
Knausgård.
Outoa luettavaa. Vetää puoleensa kuin imuri, vaikka on aivan älyttömän tylsää kirjailijan arjen kuvausta.
Ne huomiota maailmasta. Se on sitä kirjallisuutta!
Mä luin Knasut jo muutama vuosi sitten loppuun, enkä muista niistä kauheasti. Nuorempi lapseni valvotti vuosia, se on tehnyt muistille hallaa. Muistan sen ekan alun, jossa puhutaan kuolemasta (vau!!!!!!!!), asunnon tyhjäämisen, siirtolapuutarhamäkin kohtalon sekä sen runoanalyysin, jota luin tosi pitkään (se on vähän puuduttava, mutta lopulta myös vau!!!!!!!) ja sen aivan loistavan Hitl er-pienoiselämäkerran. Ja sen muistan, että mun yksi ystävä puhui monta kertaa siitä, miten minä puhun koko ajan Knausgårdista :D
Ap
En myöskään muista, mitä oon Knausgårdista puhunut muutaman vuoden ajan... auts.
Ap
Kathryn Stockett: Piiat. Olen aika alussa, mutta tähän mennessä olen pitänyt valtavasti.
Isän nimeen
Naiset vakoojina
Huomaa minut
Onnellinen nyt
janis joplin paratiisin arvet
Vierailija kirjoitti:
Anna Burns, Maitomies
Irlannin Belfastissa vuosikymmeniä sitten tapahtuneita vihollisuuksia ja nuoren tytön elämää kuvaava kirja. Tylsä.
Minäkin yritin juuri lukea samaa kirjaa. En saanut loppuun, aivan uskomattoman tylsä vaikka aiheesta olisi voinut saada vaikka mitä irti.
Sally Rooney, Keskusteluja ystävien kesken
Tylsä hömppäkirja nuorten opiskelijatyttöjen nais- ja miesseikkailuista. Hyppien kuin. Ihme, että tämä on huolittu Otavan kirjasto -sarjaan!
Kaija Puuran ”Näin kasvatat lapsestasi mukavan aikuisen”.
Hyvää kirjassa arkiset esimerkit kuinka aikuisen tulisi toimia ja mitä sanoa yleisissä haasteellisissa kasvatustilanteissa.