Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12686)
Vierailija kirjoitti:
Minua eivät kirjat kiinnosta lainkaan en ole ainakaan 50 v, lukenut yhtään kirjaa, kyllä kerkeää touhuamaan sinä aikana muuta paljon mielenkiintoisempaa hommaa, kun ei ole kirja esteenä.
Kun on laiska ihminen, kuten minä, niin aina kirjan lukeminen muun touhuamisen voittaa!
Kirjoja on hyvä lukea että lukutaito säilyy, itsellä lukuhetkenä vanhasta lapista ja siellä tapahtumista kertova tarina.
Vierailija kirjoitti:
Al Kooper - Backstage Passes and Backstabbing Bastards. Seksiä, huumeita ja rokkenrollia. Al Kooperin omaleämäkerta. Kerrankin hyvä muusikon ( tai kenen tahansa) kirjoittama omaelämäkerta. Muistaa melkein lähes tapahtumat, ei ota itseään liian vakavasti eikä mene liiaksi turhiin yksityiskohtiin haukkumalla kassamuusikoita tai levypomoja tai retostelemalla seksi- ja huumekokemuksillaan. Al aloitti muusikon uransa 14-vuotiaana teinikitaristina, myöhemmin sessiomuusikkona, säveltäjänä, tuottajana, bändin johtajana. Suurin läpimurto tapahtui kun Al ujuttautui Bob Dylanin studiosessioihin ja pääsi/joutui soittamaan levylle. (-Hei, jäpikkä! Osaatko soittaa urkuja? - Ai mää vai? Tottakai! Tosiasiassa Al ei ollut ikinä nähnytkään Hammondeja ja sen kuulee. Silti tai siksi hänestä tuli yhdessä yössä rock-muusikoiden janoama sessiomuusikko ja hän päätyi soittamaan kymmenille levyille- ei kehdannut myöntää, että ei osannut soittaa. Ketään ei tuntun
Jo 1977 ilmestyi kirjan alkuperäinen versio, jota muistaakseni Waldemar Wallenius kehui Soundissa. Silloin olisi jo kiinnostanut, mutta englanninkielen taito oli noihin aikoihin vielä alkeellinen. Täytyy hommata jossain vaiheessa tämä uusi ja laajempi versio luettavaksi, kun nyt pystyy lukemaan sujuvasti englanninkielisiä kirjoja.
Edelleen on menossa kirja Spede, nimittäin. Aloitin lukemisen jo tammikuun alkupuolella. Tavallisesti luen kirjan tai kaksi viikossa, mutta jostain syystä lukeminen on ollut hidasta tähän palaan.
Sirpa Kähkösen ja Mari Leppäsen kirjeenvaihto eli Kirjeitä läsnäolosta.
Tuli ihan mieleen ajat jolloin tuli kirjoiteltua kirjeitä, niin tutuille kuin uusille tuttavuuksille. Siinä pääsee lähelle toisen ajatuksia ja elämää toisin kuin nykyään harrastamillani muutaman sanan tai rivin viesteillä.
Kirja on vielä kesken koska flunssa iski enkä jaksanut lukea tai oikeammin keskittyä. Ajattelin tulevana viikonloppuna rauhalliseen tahtiin lukea sen loppuun.
Mulla on Tolstoin Sota ja rauha.
No putin ei ole luultavasti miljoona sivua käsittävää teosta lukenut eikä stalin jos olisivat sen tehneet niin sotahulluus olisi heistä pois.