Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo Jokisen uusin komisario Koskinen- dekkari Satuttamisten summa.

Jokinen kirjoittaa kyllä kivasti! Hänen dekkarinsa ovat aitoja ja kiinnostavia. Nyt oon kuunnellut kaikki ja tilalla tyhjyys. Mitä nyt?

Kirjoittaako? Luin aikoinani Siimamiehen ja jonkun seuraavankin dekkarin häneltä. Oli mielestäni tosi kökköä ja lapsellista tekstiä, vaikka luin muuten mielenkiinnolla, koska tapahtumat sijoittuvat Tampereelle tuttuihin paikkoihin.

Uudempaa Jokista en ole lukenut. Onkohan hänen kirjallinen ilmaisunsa sitten kehittynyt?

Hyvä kun ilmoittautuu muitakin, jotka eivät pidä Jokisen ilmaisusta. Olen lukenut todella paljon, myös dekkareita, mutta Jokista vähän matkaa luettuani tuntui kuin ravintolassa pöytääni olisi istunut joku juntti, jonka vuoksi täytyi lähteä koko paikasta.

Nicholas Carr; Pinnalliset

                        Mitä Internet tekee aivoillemme

Vornanen: Pelkään muutakin kuin tyttöjä

Vierailija kirjoitti:

Satu Rämö: Hildur

Ostin, kun pokkarin halvalla sain,  uteliaisuudesta myyntimenestystä kohtaan. En ole dekkareiden suurlukija, muuten paljon lukeva kylläkin. Olen ollut kovin  ihmeissäni tästä kirjallisesta tuotteesta, sellaiseksi sitä sanoisin. Kieli ja ajattelu sopisivat tasoltaan naistenlehden jatkokertomukseksi. Näin surkeaa suomea ja kerrontaa en normaalisti koskaan lue enkä moiseen törmääkään. Kai nuo myydyt 100 000 kpl kertovat laadusta ikävän käänteisesti, puhisen.

Minä myös olen ihmetellyt tämän kirjan hypetystä, sille en löytänyt katetta. Tämä oli pettymys, täydellisen yliarvostettu ja keskinkertainen dekkari.

Kristin Hannah: Tomun ja tuulen maa. Vaikka kirja kertoo texasilaisesta perheestä 1920-1930-luvulta, on siinä paljon yhtymäkohtia myös tähän aikaan. Ankaraa taistelua selviytymisestä ja olemassaolosta. Vaikuttava lukukokemus. 

Vierailija kirjoitti:

Jari Salonen: Käärme. Oon tykännyt kovasti näistä Zetterman- kirjoista mutta tää uusin oli vähän pettymys. 

Minä taas tykkäsin tästäkin. Saa nähdä miten jatkuu.

Mein Kampf. Lysähdin toisen osan puoleen väliin. Että osaa olla huonosti kirjoitettu.

Apinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satu Rämö: Hildur

Ostin, kun pokkarin halvalla sain,  uteliaisuudesta myyntimenestystä kohtaan. En ole dekkareiden suurlukija, muuten paljon lukeva kylläkin. Olen ollut kovin  ihmeissäni tästä kirjallisesta tuotteesta, sellaiseksi sitä sanoisin. Kieli ja ajattelu sopisivat tasoltaan naistenlehden jatkokertomukseksi. Näin surkeaa suomea ja kerrontaa en normaalisti koskaan lue enkä moiseen törmääkään. Kai nuo myydyt 100 000 kpl kertovat laadusta ikävän käänteisesti, puhisen.

Minä myös olen ihmetellyt tämän kirjan hypetystä, sille en löytänyt katetta. Tämä oli pettymys, täydellisen yliarvostettu ja keskinkertainen dekkari.

 

Mihin dekkareita tarvitaan? Roskaa.

(Ei ole kirjallisuutta).

Luetaan uutisia. Dekkareita rujompia.

Dokumentti ja tietokirjallisuus on eri lajike.

Vierailija kirjoitti:

Apinen

         Tämä oli hyvä.

Oi sitten vain Caprille,se on elämys.

Heikki Silvennoisen elämäkerta. 

Kustaa Vilkunan Työ ja ilonpito.

Hakokorpi-Jumppasen Kippurahäntä, alkoholiaiheisen perinnekilpailun satoa.

Sitten on lisäksi muita kansanperinneteoksia pinkassa odottamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satu Rämö: Hildur

Ostin, kun pokkarin halvalla sain,  uteliaisuudesta myyntimenestystä kohtaan. En ole dekkareiden suurlukija, muuten paljon lukeva kylläkin. Olen ollut kovin  ihmeissäni tästä kirjallisesta tuotteesta, sellaiseksi sitä sanoisin. Kieli ja ajattelu sopisivat tasoltaan naistenlehden jatkokertomukseksi. Näin surkeaa suomea ja kerrontaa en normaalisti koskaan lue enkä moiseen törmääkään. Kai nuo myydyt 100 000 kpl kertovat laadusta ikävän käänteisesti, puhisen.

Minä myös olen ihmetellyt tämän kirjan hypetystä, sille en löytänyt katetta. Tämä oli pettymys, täydellisen yliarvostettu ja keskinkertainen dekkari.

Ensimmäinen sarjan dekkari oli ihan viihdyttävää luettavaa. Toinen jäi pitkäksi aikaa kesken, mutta luin sen sitten loppuun. Kirja ei jäänyt pitkäksi aikaa mieleen kummittelemaan, kuten vaikka samasta genrestä Stieg Larssonin tai Pierre Lemaitren teokset. Kolmatta luin pari lukua, mutta se ei tempaissut mukaansa sitten lainkaan. 

Jokaisessa ajassa on omat muotiromaaninsa, joita kaikki lukevat. Niitä ovat olleet Bridget Jonesit, Twilight-sarja, 50 Shades of Grey, Suon villi laulu jne. Mutta moniko niistä loppujen lopuksi on ollut niin laadukasta kaunokirjallisuutta, että luemme niitä vielä 20-30 v. julkaisusta? Minusta tuntuu, että niin on näidenkin dekkarien kohdalla. Niistä tulee osa 2020-luvun ajankuvaa, mutta aika näyttää jäävätkö ne kirjalliseen kaanoniin teoksina, joilla on muutakin kuin nostalgia-arvoa. 

Donna Leon Perintöprinssi.

Leon kuvaa Venetsiaa ja sen valtakoneistoa mustan huumorin keinoin. Komisario Brunetti on hionut äärimmilleen taitonsa selvitä apulaispoliisipäällikkö Pattan oikuista. 

Kotimatkoja Mari Leppäsen kanssa.

Mixed feelings tästä.

Minulla on kesken yogakuNDlyupaniSat, "kundaliinijoogan" katekismus, so to speek. Luen alkutekstiä ja enkunkiälistä kiännöstä rinnakkain. Silti on vaikea paikoin ottaa selvää, mitä alkuteksti oikeastaan haluaa sanoa. Esim:

paramAtmani lInaM tatparaM brahmaiva jAyate | tataH stimitagambhIraM na tejo na tamastatam || 24|| anAkhyamanabhivyaktaM satki~nchidavashiShyate | dhyAtvA madhyasthamAtmAnaM kalashAntaradIpavat || 25|| a~NguShThamAtramAtmAnamadhUmajyotirUpakam | prakAshayantamantasthaM dhyAyetkUTasthamavyayam || 26||

Emily Wilson - The Odyssey

Ymmärtääkseni ensimmäinen Odysseian käännös naisen kääntämänä. Vanhoissa käännöksissä on esim. päätetty kääntää naisjumaluuksista käytettyjä ilmaisuja vanhanajan sukupuolimoraalien vuoksi aika ikävästi. Koska kääntäjällä on ilmaisuvaltaa, sillä on merkitystä, mitä painottaa. Nyt on neutraalimpi ilmaisutapa.

Samoin se on mielenkiintoista, että monesti Homerosta on käännetty aika mahtipontiselle kielelle, mutta ilmeisesti se on alunperin ollut aika helppolukuista ja tavalliselle kansalle täysin ymmärrettävää. Wilson on päättänyt kääntää kirjan samaan tyyliin. Ensin pelkäsin, että tuo tarkoittaa jotain kaameaa puhekielistä pyhäinhäväistystä, mutta tekstissä on edelleen juhlavuutta ja mystisyyttä ja kunnioittaa minusta todella hyvin vanhan klassikon asemaa.

Tämän jälkeen vuorossa saman kääntäjän The Iliad

P.S. Ei mulla siis oo mitään puhekieltä tai sillä leikittelyä vastaan, mutta kun tekee mieli lukea jotain kirjallisuuden klassikkoa, niin jotenkin siihen kaipaa arvokkuutta ja sellaista tuntua, että se edelleen on osa historiaa eikä tuotu väkisin nykyaikaan.

P.P.S. Vastapainona tälle sivistykselle mulla on kesken myös mm. Anne Bishop - The Queen's Weapons (romantasiaa, pitkä sarja Black Jewels) ja Don Rosa Kirjasto osa 2 (ei varmaan kaipaa esittelyä). Mä luen aina fiiliksestä riippuen miljuunaa kirjaa yhtä aikaa.

Kaarina Griffiths - Lintumies.

Vierailija kirjoitti:

Kaarina Griffiths - Lintumies.

Mielipide? Merenneitoa on sanottu lapselliseksi.