Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12269)
Frank Herbert, God emperor of Dune. Kaikki suomennetut Dyynit on jo luettu, jäljellä kolme viimeistä kirjaa, jotka siis alkuperäiskielellä. Kirjat ovat elokuvia huomattavasti paremmat, suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aah, olen kuunnellut kaikki AINO LEPPÄSEN kirjoittamat kirjat ja viimeinen menossa. Niin superviihdyttävää luettavaa ,koska rikokset ja murhakirjat ei nappaa.
SUOSITTELEN!
Moi Aino Leppänen! 🙋
Kuin sää noin moikkasit, mä oon 77 v mummeli🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seppo Jokisen uusin komisario Koskinen- dekkari Satuttamisten summa.
Jokinen kirjoittaa kyllä kivasti! Hänen dekkarinsa ovat aitoja ja kiinnostavia. Nyt oon kuunnellut kaikki ja tilalla tyhjyys. Mitä nyt?
Suosittelen Jari Salosen Zetterman- sarjaa! Kantsii aloittaa ekasta, Kuokkavieraat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seppo Jokisen uusin komisario Koskinen- dekkari Satuttamisten summa.
Jokinen kirjoittaa kyllä kivasti! Hänen dekkarinsa ovat aitoja ja kiinnostavia. Nyt oon kuunnellut kaikki ja tilalla tyhjyys. Mitä nyt?
Kirjoittaako? Luin aikoinani Siimamiehen ja jonkun seuraavankin dekkarin häneltä. Oli mielestäni tosi kökköä ja lapsellista tekstiä, vaikka luin muuten mielenkiinnolla, koska tapahtumat sijoittuvat Tampereelle tuttuihin paikkoihin.
Uudempaa Jokista en ole lukenut. Onkohan hänen kirjallinen ilmaisunsa sitten kehittynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enni Mustosen Kartanonrouva. En tiedä, mistä johtuu, mutta tämä sarjan toinen osa ei ainakaan minua imaise mukaansa samalla tavalla kuin ensimmäinen osa eli Kasvattitytär. Kyllä minä sen loppuun luen, mutta hitaasti se sujuu.
Gabriel Linde, Tuntematon vaara.
Nostalgiatrippi lapsuuteen, missä avaruuden marsilaiset pirut tekevät tunnusteluretken maahan mustissa ilmalaivoissaan.
Tylympi ja matalakirjallisempi tuotos, kuin muistin.
Jotain on muuttunut sitten 70-luvun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seppo Jokisesta:
Mielestäni kirjallinen ilmaisu on kehittynyt, ensimmäiset osat olivat tosiaan kieleltään kökköä. En tosin tiedä, onko niitä paranneltu, kun on otettu uusintapainoksia.
Joku kaipasi samankaltaisia sarjoja. Voin myös suositella jo aiemmin mainittuja Jari Salosen Zetterman-kirjoja. Myös Rönnbackan Hautalehdot on hyviä (alkupään kirjoissa on sovinismia). Ruotsalaisista tietenkin klassiset Mankellin Wallander-kirjat. Håkan Nesseriltä on kaksi sarjaa, jotka kannattaa lukea aikajärjestyksessä eli ensin Van Veeteren -kirjat ja sitten Barbarotti, koska sankarit lopulta myös kohtaavat. Lisäksi tulee mieleen Hjorth & Rosenfeldtin Sebastian Bergman -sarja, mutta tässäkin on kyllä tuota sovinismia. Ja kaikki nämä sarjat kannattaa lukea järjestyksessä, jotta pysyy kärryillä yksityiselämän ym. suhteen.
Pari sivua sitten täällä mainittiin Kerstin Ekman ja minähän aloin sitten lukea Suden jälkeä, kun se tuli Bookbeatissa vastaan. En voi kuunnella, koska äänikirjat saavat minut nukahtamaan välittömästi (sukuvika, koska Bookbeat hommattiin helpottamaan muksun nukahtamista; minä voin lukea ääneni käheäksi ja mitään ei tapahdu, mutta Toni Kamula tekee taikojaan vain minuuteissa). Samasta palvelusta aloin myös lukea Marko Niemen kirjoittamaa kirjaa Kirkkonummen kolmoismurhasta; sekä Niemi että murhatapaus ovat minulle tuttuja Ylen Viimeinen johtolanka-podcastista.
Paperikirjoista luen Ben Creedin kirjaa Aaveiden kaupunki, joka tarttui mukaan kirjastosta ihan sattumalta, kun bongasin kannesta sanat Leningrad ja 1951. Aika kehnolta vaikuttaa, ihan samanlaista päähenkilön menneisyys palaa kummittelemaan ja kidutuspornosotkua kuin vaikkapa ruotsalaisetkin dekkarit. Tapahtumapaikka ja -ajankohta on toki kiinnostava, mutta kirjoittajat (Creed on kahden brittikirjoittajan yhteinen kirjailijanimi) eivät kovin hyvin tavoita talvisen Leningradin tai edes neuvostoajan tunnelmaa, kaikki vaikuttaa jotenkin irralliselta ja länsimaisten lasien läpi katsotulta. Aion silti lukea loppuun, ehkä tämä tästä vielä lähtee johonkin suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Louise Pennyn Three Pines -sarjan uusin suomennos Pedon mieli. Samantyyppistä kuin aiemmat osat. Ei ihan suosikkikirjoja nämä, mutta aina tulee uusin luettua. Näitä suomennetaan sen verran jälkijunassa, että kaksi suomennosta tulee vuodessa. Ja siis nk. cozy crime -kirjallisuutta. Uskomattoman paljon henkirikoksia idyllisessä maalaiskylässä Kanadassa.
Micky Carre: War of the Kings
Kioskikirjallisuustasoisen isekai-haaremifantasiatrilogian päätösosa. Keskiaikaiseen rinnakkaismaailmaan joutunut mies on surmannut lohikäärmeen, perustanut uuden kuningaskunnan ja naimisissa neljän kaunottaren kanssa, joista yksi on haamu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cate Quinn: The Clinic. Ihan pageturneri on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pekka Töpöhäntä.
Mukana myös Monni, Pilli ja Pulla ynnä muita.
Maija Laura Kauhanen, Ihmekóynnös. Olen vähän yli puolessa välissä ja tykkään. Hauska, rönsyilevä ja ajatuksia herättävä. Tapahtumapaikka ja kertojan elämäntyyli niin kaukana omasta kokemusmaailmasta että koen tämän oikeasti avartavana. Tekstissä olisi ollut ehkä kustannustoimittajalla pikkuisen hiottavaa mutta oikein positiivinen kokonaisuus kuiteskin.
Vierailija kirjoitti:
Pekka Töpöhäntä.
Mukana myös Monni, Pilli ja Pulla ynnä muita.
Ahmin tämän sarjan pienenä tyttönä. Olin aika ihastunut Monniin, vaikka olinkin Pekan puolella.
Ulosottovirasto tappaa tehokkaammin kuin KGB. Ensimmäiset sivut menossa...
Anne Tylerin Kellotanssi.
Hänen kirjoistaan olen tykännyt, tämäkin vaikuttaa heti alussa hyvältä.
Jokinen kirjoittaa kyllä kivasti! Hänen dekkarinsa ovat aitoja ja kiinnostavia. Nyt oon kuunnellut kaikki ja tilalla tyhjyys. Mitä nyt?