Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saksalainen Suomi 1918, just aloittamassa...
1918, kuinka vallankumous levisi Suomeen.
Samassa aihepiirissä ollaan
Aah, pakkohan noi on joskus lukea!! Järjettömän kiinnostavaa.
Ap
Elly Griffithsin vastasuomennettu Käärmeen kirous. En yleensä lue dekkareita mutta Ruth Galloway-sarjan arkeologia ja Norfolk tehoaa.
Joku enkunkielinen Harlekiini. Haluaisin lukea Jussi Adler-Olsenin Gränslöse- kirjaa på svenska, mutta kun se on kulkeutunut jonnekin enkä löydä sitä.
Joku mainitsi Johanna Holmströmin Sielujen saari. Luin sen pari viikkoa sitten. Todellakin hyvin surullinen ja ahdistava kirja, mutta erittäin kauniisti kirjoitettu. Riipaiseva ja ajatuksia herättävä.
Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan Rautayöt on nyt kädessäni. Sarjaa olen lukenut useita kertoja kyllästymättä. Miten hän osaa ajan kielen, tavat ja ihmisten elon niin aidosti kertoa.
Anna-Leena Härkösen "Valomerkki". Aloitin sen jo aiemmin, mutta se jäi kesken (liikaa häiriötekijöitä omassa elämässä). Pidän lukemastani, noin 50 sivua on vielä jäljellä. Tykkään Härkösen tyylistä ilmaista asioita, haastatteluissa sekä niiden ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chomsky: Optimism over despair - hyvä kirja
Vuori : Erään tapon tarina - tykkään
Tolstoi: Sota ja rauha
- aloittelen tätä viimemainittua pikku hiljaa, kaiken muun ohella siis välipalana, kun mainostit sitä ap täällä ja muistin, että kierrätyshyllystä joskus löytämäni pokkariversion osat 2-4 ovat hyllyssäni, luin tuosta 2-kirjan alusta parikytä sivua J.A. Hollon suomennosta ja ei se hullummalta tuntunut joten laitoin varauksen 1-osaan kun lähikirjastosta löytyi vain Esa Adrianin suomennosta eikä se innostanut kun Hollolla aloitin, kumpaa suomennosta sinä luet?
Luen Esa Adrianin suomennosta. Esa Adrian on jumala! (Myönnän, että menee vähän överiksi, mutta voi jessus, mikä suomentaja!) Mä oon nyt kolmannessa osassa. Mitä oot tykännyt kirjasta, vai onko vielä liian aikaista sanoa?
Mä aloitin lukemaan nyt Sodan ja rauhan rinnalla Emma Vepsän Asfalttivolgaa etelään. Kertoo kirjoittajan liftausmatkasta Moskovasta Afganistaniin. Tuohon on varauksia, joten täytyy lukea nyt, kun sain käsiini.
Ap
Piti vielä sanomani: mun pitää varmasti kurkata sitä Holloa, kun nyt tuon mainitsit, jos saan sen jostain käsiini.
Ap
Hollo on arvatenkin vanhahtavampaa kieltä mutta taitaa sopia mulle kun olen muutenkin vanhahtavan kielen ystävä.
Ja Hollon valitsin myös siksi kun satuin lukemaan kirjastojärjestelmästä erään lukijan arvion kirjasta:
"Loistokas, uraa uurtava eepos suurimmasta sodasta, mihin Venäjä oli vielä Tolstoin aikana joutunut. Pituutta ei kannata pelätä, sillä Leo-setä on tehnyt lukemisen helpoksi pitämällä luvut vain muutaman sivun mittaisina ja kirjoittamalla virheetöntä ja rikasta kieltä. Tarina ja luonnekuvaukset vetävät, mutta villakoiran ydin on syvällisyydessä, jolla Tolstoi analysoi aikaansa, venäläisyyttä ja ennen muuta aikansa historiatiedettä, joka saa kunnolla kirjailijan väkevästä raipasta. Tylymmän kohtelun kohteeksi joutuu ainoastaan Napoleon. Teoksen mittasuhteet ovat valtavat: yksin epilogi on pidempi kuin Maigret-dekkari keskimäärin. Summattoman rikas ja antoisa romaani. Hollon ja Adrianin suomennokset ovat molemmat laadukkaita, mutta Hollon kieli on karvan verran kauniimpaa."
Sisällöstä en muuta voi vielä sanoa tuon 20 sivun perusteella kuin ettei kirjan tyyli ainakaan kyllästyttänyt minua. Mutta toisaalta pidän kyllä vanhoista klassikoista enemmän kuin nykykirjallisuudesta, tarinat ovat yksinkertaisesti vain parempia.
Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin