Lue keskustelun säännöt.
Mitä outoa olet tehnyt ujouden vuoksi?
07.08.2018 |
Hei kaikki ujot, jaetaan kokemuksiamme. Mitä outoa olet tehnyt ujouden vuoksi?
Aloitan: opiskeluaikana asuin yhden lukuvuoden alivuokralaisena vanhemman naisen omakotitalossa. Vuokraemäntä valitteli sähkön ja veden hintaa, niin en juurikaan raaskinut laittaa lämmintä ruokaa kotona ja hankin salikortin voidakseni käydä salilla suihkussa, kotona kävin ehkä kerran viikossa nopeasti. Kunto kyllä kasvoi, kun ei sen pelkän suihkun takia salille viitsinyt mennä, vaan tuli treenattua myös se ehkä neljä kertaa viikossa :D kun muutin yksiöön, salilla käynti loppui kuin seinään.
Mites muut?
Kommentit (23)
Olin kassajonossa, kun näin erään tutun. Aloin äkkiä penkoa laukkuani ja olin etsivinäni sieltä jotain, ettei minun tarvitsisi moikata ja alkaa small talkata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena yksi tyttö pyysi päästä mukaan tarakalle. Kieltäydyin ja menin kotiin. Raukka joutui kävelemään. ;p
Kyttään usein ikkunasta, että pihalla ei ole naapureita, ennen kuin menen ulos.
Luennoilla menin usein pari-/ryhmäkeskustelujen ajaksi vessaan piiloon.
Jäin ilman parisuhdetta ja koulutus jäi kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, mihin aikaan lähellä asuvat tutut ulkoiluttavat koiriaan. En mene silloin lenkille.
Annan itsestäni vajaan kuvan jokaiselle uudelle tuttavuudelle... Mutisen, sönkötän, puhun liian nopeaa, hihitän kuin heikkopäinen, punastun (ei, en ole ihastunut sinuun vaikka naamani on punainen kuin paloauto) ja huidon käsiäni kuin mikäkin tuulimylly aina kun alan selittämään jotakin. Yritä tässä nyt hankkia kavereita :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annan itsestäni vajaan kuvan jokaiselle uudelle tuttavuudelle... Mutisen, sönkötän, puhun liian nopeaa, hihitän kuin heikkopäinen, punastun (ei, en ole ihastunut sinuun vaikka naamani on punainen kuin paloauto) ja huidon käsiäni kuin mikäkin tuulimylly aina kun alan selittämään jotakin. Yritä tässä nyt hankkia kavereita :D
Heh, sama täällä. Betasalpaaja auttaa vähän. Tosin itse en voi ottaa sitä kovin paljon, koska verenpaineeni on muutenkin matala. Tulee huono olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aina "kipeänä" kun koulussa piti pitää esitelmä. Ei silloin vielä oikein ymmärretty sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Ollut nälisdäni, kun en ole uskaltanut ostaa ruokaa reissuilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin aina "kipeänä" kun koulussa piti pitää esitelmä. Ei silloin vielä oikein ymmärretty sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Toivottasti nyt ymmärretään. Vai onkohan se sama meninki edelleen, että kaikki esiintyy yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Annan itsestäni vajaan kuvan jokaiselle uudelle tuttavuudelle... Mutisen, sönkötän, puhun liian nopeaa, hihitän kuin heikkopäinen, punastun (ei, en ole ihastunut sinuun vaikka naamani on punainen kuin paloauto) ja huidon käsiäni kuin mikäkin tuulimylly aina kun alan selittämään jotakin. Yritä tässä nyt hankkia kavereita :D
☺
Mä pakenen kuin joku säikähtänyt eläin aina ku joku meinaa ottaa muhun kontaktia. Sanon ehkä moi, mut kiidän karkuun.
Kun saavun suojatielle, niin jos tajuan että autoja joutuisi pysähtymään takiani, niin saatankin kääntyä kulkemaan jotain ihan eri reittiä. Saanpahan vähän ylimääräistä liikuntaa...
Kerrostalossa ryntään rappusia pitkin ulko-ovelle, jotta ehdin ulos ennen kuin hissi laskee alempaan kerrokseen (joku kyydissä). Joskus sovitan avainta lukkoon rystyset valkeina, jotta pääsen sisään niin, ettei joku toinen naapuri tule asuntoonsa tai ulos asunnostaan. 😲
Onkohan se nyt ujoutta, mutta olin matkalla talvilomalle ja ajanut 500 km pohjoiseen. Niillä main alkaa tuntua siltä, että on jo etäällä kotoa ja arjesta. Pysähdyin huoltoasemalle ja olin menossa kohti ovea, kun näin oletettavasti yhden samassa kerroksessa työpaikallani työskentelevän miehen perheineen parkkipaikalla. Vaistomaisesti kyyristyin ja lymyilin autojen takana, etten tulisi nähdyksi. Tuli niin yllättäen tuo (lähes) kohtaaminen.