Onko erityiskoulu/-luokka mielestänne sopiva vaihtoehto ei-oppimisvaikeuksisille erityislapsille?

Millainen erityisyys lapsella on? Jos häiriköi ym niin pienluokka ehdottomasti paras

Valitettava tosiasia on, että erityisluokkiin laitetaan usein sekaisin monenlaisia oppilaita. Vaikka teoriassa niissä onkin mahdollisuus opiskella myös normaalin oppimäärän mukaisesti, käytännössä se ei usein kuitenkaan toteudu, koska edetään liikaa oppimisvaikeuksista kärsivien ehdoilla. Varmasti hyviäkin erityisluokkia on, mutta omalla paikkakunnallani ei ole kyllä osunut kohdalle yhtään sellaista. Tiedän useampiakin tapauksia, jotka on siirretty jossain vaiheessa normaaliluokkiin, kun heille ei ole pystytty tarjoamaan yleisen oppimäärän mukaista opetusta, vaikka on niin luvattu tehdä.

Jos ei osaa käyttäytyä, pitäisi saada pois ns normiluokasta.

Ei ole sopiva kuin korkeintaan alkuluokat. Opetuksellisesti on aivan liian kaukana tavallisista luokista.

Ei kuulu voisi ihan hyvin olla normiluokallakin ja myös ilman avustajaa mutta usein on niin että toiset eivät halua luokalleen koska pitävät jotenkin outona ym. vaikka eivät olisi edes keskustelleet henkilön kanssa

Meillä adhd-lapsi aloitti koulutiensä erityisluokalla. Hänellä ei ole oppimisvaikeuksia, joten koulu halusi siirtää hänet normaaliluokalle hyvin nopeasti. Itse olisimme toivoneet, että olisi saanut jatkaa pienluokassa.

Ei niitä avustajiakaan aina niin helposti saa, vaikka tarvetta olisikin.

Integraatio ja inkluusio ovat päivän sanat asian suhteen ja olleet jo pidemmän aikaa. Inkluusion tarkoitus on lähikouluperiaate eli nekin lapset joilla oppiminen tavalla tai toisella poikkeaa ns normaalista, pääsevät lähikouluunsa ja saavat siellä tarvitsemansa (erityis)tuen.

Käytännössä se ei aina, paikoin useinkaan, toteudu, kiitos säästöjen ja henkilökunnan palkkaamispolitiikan.

Mitä asiaan sinänsä tulee, niin kannatan kys asioita, ei ketään pidä "piilottaa" toisilta ja kaikilla on jotakin opettavaa ja myös annettavaa toisilleen. Törkeätä olisi syrjäyttää lapset joilla haasteita ja siten opettaa "terveille" vääriä arvoja.

Mutta se, ettei esim.koulunkäyntiohjaajia palkata tarpeeksi on piittaamattomuutta ja varhaiskasvatuksen (sopisivat myös koulumaailmaan) puolella tarvitaan lisää kehityksen ja oppimisen tuen lastenhoitajia joilla joillakin on koulutustaustaa myös mielenterveyspuolelta.

T. Alalla

Jos on vaikka voimakkaita aistiyliherkkyyksiä, tunnesäätelyn vaikeuksia jne., voi erityisluokka olla parempi vaihtoehto. Tosin usein niihin laitetaan tosiaan sekaisin monenlaisia oppilaita ja siten on olemassa se riski, ettei lapsi välttämättä saa tasoistaan opetusta. Pahimmassa tapauksessa erkkaluokassa voi myös olla jopa levottomampaa kuin normaaliluokassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu voisi ihan hyvin olla normiluokallakin ja myös ilman avustajaa mutta usein on niin että toiset eivät halua luokalleen koska pitävät jotenkin outona ym. vaikka eivät olisi edes keskustelleet henkilön kanssa

Milloin sitä on toisilta ruvettu kysymään kuka kelpaa luokkakaverinsa?

Olen muinoin sijaistanuy alakoulun luokkaa, joka oli minulle aivan mahdoton. (Juu tiedän se on myös minusta kiinni ja lapset testaavat aina sijaisia). Luokassa oli yksi erityislapsi ja hänen avustajansa - sanoin sitten aika nopeasti sille vakiopettajalle, että tästä ei nyt tunnut tulevan yhtään mitään, ehkä olisi parempi luokalle, että rehtori etsisi siihen toisen sijaisen. Tämä vankiopettaja oli aivan hämmästynyt, että eikö rehtori ollut kertonut, että siellä oli kuusi muuta erityis-status oppilasta, joita nyt ei kukaan saa istumaan hiljaa ja tekemään mitään opetuksellista. Hän oli itse jo ajat sitten päättänyt, että hän keskittyy niihin 20 muuhun oppilaaseen jantarjoaa niille hyvää opetusta vaikka väkisin ja jättää nämä häiriöjonnet vain sille tarkkailulle, ettei kukaan riko mitään eikä kukaan loukkaa. - joten AP, riippuu lapsesi erityis-statuksen luonteesta ja siitä, olisiko isolla luokalla muita erityisiä (ja miten pätevä ja motivoitunut opettaja sille sattuu) , kumpi on lapsesi kokonaisoppimisen kannalta parempi vaihtoehto.

Minua surettaa nämä lapset ja nuoret, jotka väkisin pidetään ’normiluokassa’ (vanhemmillahan on oikeus kieltäytyä kaikista tukimuodoista lapselleen) ilmeisesti siitä syystä, että olisi jotenkin ’noloa’ jos meidän lapsi kävisi eri luokkaa ? Samalla lailla hyvää tarkoittavat vanhemmat tekevät lapselleen hallaa kun kieltävät koulutietojen luovutuksen koulusta toiseen siirryttäessä. Ajatus on hyvä, lapsi saa aloittaa yläkoulun puhtaalta pöydältä ilman opettajien ennakkokäsityksiä, mutya tosiasia on, että aina kun on lapsi, kenen tiedot eivät siirry, tietää se vastaanottava koulu, että kyseisen lapsen kohdalla on ollut häikkää. Aina.

Ei ole kivaa sekään, että samaan erityisluokkaan laitetaan ylivilkkaita oppilaita ja niitä joilla on jokin oppimisvaikeus kuten esimerkiksi kielellinen erityisvaikeus!

En suosittele erityisluokkia kuin todella vaikeasti käytöshäiriöisille tai oppimisvaikeuksisille. Kyllä myös normaaliluokissa pitäisi olla mahdollista tukea "erilaisia" oppilaita ja parhaimmillaan erityislapsi kasvattaa myös muita luokkalaisia olemaan suvaitsevaisempia ja hyväksyvämpiä. Erkkaluokat leimaavat helposti ja usein niistä on myös kapeammat jatko-opintomahdollisuudet kuin yleisopetuksen puolelta.

Erityiskoulussa on ihan omat ryhmänsä oppimisongelmaisille, käytösongelmaisille ja muillekin erityistarpeisille ryhmille. Eihän siinä mitään järkeä olisi että vaikkapa down, aistiyliherkkä ja tavis-adhd opiskelisi samassa ryhmässä. Tavallisen koulun erityisluokka voikin olla aika huono vaihtoehto.

Olisikohan tämä sellainen asia, joka riippuu ihan paikkakunnasta? Isommilla paikkakunnilla on ehkä hyvätasoisempia ja paremmin organisoituja erityiskouluja kuin pienemmillä.

Riippuu ihan erityiskoulusta ja -luokasta. Oikeasti hyviä sellaisia taitaa vain olla melko vähän, etenkin pienemmillä paikkakunnilla. Niihin laitetaan liian usein sekaisin erilaisia ja eri tasoisia oppilaita ja mennään liikaa oppimisvaikeuksisten ja/tai tunne-elämältään häiriintyneiden ehdoilla. Jos luokalla on paljon tunne-elämältään häiriintyneitä, siellä voi olla jopa isompi riski joutua kiusatuksi/syrjityksi kuin normaaliluokalla.

En tiedä, oliko tässä kyse nyt vain alakoulusta. Yläkoulussa opiskelevalla lapsellani on Aspergerin syndrooma ja käytännössä hänen suurin ongelmansa on väsyminen. Kuormittuu "kaikesta" eli ihmisistä, metelistä jne. Keksin pyytää hänelle kevennetyn lukujärjestyksen eli käy ehkä kaksikolmasosaa tunneista muiden kanssa ja lopun opiskelee kotoa käsin. On toiminut tosi hyvin, arvosanat nousivat ja ennen kaikkea mieliala koheni rutkasti. Hänellä on onni opiskella tosi rauhallisella luokalla ja kaverit koulussa ovat hänelle tärkeitä, joten olen tosi tyytyväinen, ettei tarvinnut vaihtaa koulua.

Erityisluokka tai pienryhmä, jossa on samojen vaikeuksien kanssa painivia lapsia, on yleensä lapselle lottovoitto. Oppimisvaikeuksien lisäksi esimerkiksi tarkkaavuuden pulmista kärsivät ja autismin kirjolla olevat pärjäävät usein paljon paremmin, kun opettajalla on mahdollisuus kiinnittää enemmän huomiota heihin. Ihannetilanteessa koko luokan päiväjärjestys menee siellä opiskelevien, keskenään samankaltaisten lasten ehdoilla. Sitten on se toinen ääripää, jossa luokalla on lukivaikeutta, kielellistä erityisvaikeutta, käyttäytymisongelmia ja tunne-elämän vaikeuksia työnnettynä yhteen kasaan, jolloin rauhaa kaipaavat ja hiljaisemmat jäävät äänekkäiden jalkoihin hyvinkin helposti.

Itse psykologina jonkin verran suosittelen pienryhmiin pääsyä (monessa kunnassa se todella on pääsemistä, halukkaita on paljon enemmän kuin paikkoja), mutta pyrin kyllä etukäteen vähän kartoittamaan, että onko sopivaa pienryhmää olemassakaan.

Toivoisin, että keskittymiskyvyttömät ja usein häiriköivät oppilaat pidettäisiin pois erityisluokilta, jotta oppimisvaikeuksista kärsivät saisivat rauhan opiskella. Normaaliin luokkaan siis vaan, siellä saa vähemmän vahinkoa aikaan.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele erityisluokkia kuin todella vaikeasti käytöshäiriöisille tai oppimisvaikeuksisille. Kyllä myös normaaliluokissa pitäisi olla mahdollista tukea "erilaisia" oppilaita ja parhaimmillaan erityislapsi kasvattaa myös muita luokkalaisia olemaan suvaitsevaisempia ja hyväksyvämpiä. Erkkaluokat leimaavat helposti ja usein niistä on myös kapeammat jatko-opintomahdollisuudet kuin yleisopetuksen puolelta.

Entä normaalien lasten jatko-opintomahdollisuudet, kun luokassa on paljon erkkalapsia?

Riippuu hyvinkin monesta asiasta.

Minulla on nyt 16-vuotias as-poika, joka aloittaa lukiota.

Hän kävi luokat 1-8 eritisluokalla, koska kärsii oman toiminnan ohjauksen puutteista ja tietenkin siis sosiaalisten taitojen ongelmista. Ei häiriköi, mutta saattaa istua seinille katsellen, kun saa tehtävänsä valmiiksi, ei osaa kysyä ohjeita opettajalta kuin harvoin.

Akateemisesti hän pärjää ja on lukenut koko ajan normioppimäärää. Yläkoulussa hänet integroitiin seiskalla ja kasilla kielissä sekä matikassa normaaliluokkaan. Ja vaihtoi siis ysillä normaaliluokkaan.

Pojan luokkakaveri oli ala-asteella myös erityisluokalöa, vaihtoi normaaliluokkaan jo seiskalla. Peruskoulun päättötodistuksessa oli keskiarvo hänellä 9,7 ja meni Ressuun. Eli ei, pienryhmät eivät ole tarkoitettuja pelkästään oppimishäiriöisille!

Ainakaan Helsingissä ei ole sitä mahdollisuutta, että saisi oman avustajan. Ingeroitu oppilas saa laskennallisesti nelisen tuntia viikossa luokkaan kouluavustajan, joka kumminkin voi auttaa myös muita tenavia.

Oman avustajan saa vain hengenvaarallisesta liitännäissairaudesta (vaikka vaikeasta diabeteksestä tai epilepsiasta) kärsiväivä pyörätuolissa istuva lapsi, kärjistäen. Kehitysvammaiset sullotaan omiin luokkiinsa, erityisoppilaat pannaan pääosin laaja-alaisiin erityisluokkiin - tai heitetään ilman tukitoimia normiluokkiin.

Mutta toki tämä vaihtelee kunnittain. Stadissa ainakaan tilanne ei ole kovin hyvä, normiluokat saattavat olla isoja ja avustajien määrää on viime vuosina leikattu entisestään. Siis niiden luokissa olevien koulunkäyntiavustajien määrää.

Toisaalta ainakin meillä on ollut ihan hyvät kokemukset erityisluokista. Poikamme osasi esimerkiksi lukea, laskea ja kirjoittaa hyvin kouluun mennessään. Mutta kun erityisluokassa oli kolmea luokka-astetta, opettaja (joka joutui siis muutenkin "eriyttämään" joka lapsen kohdalla) antoi meidän tenavalle tehtäväkirjat luetun ymmärtämisestä, kieliopista ja poika kirjoitteli aineita muiden opetellessa kirjaimia.

Erityisluokkapaikka ei myöskään ole mikään pysyvä ratkaisu, erityisopetuspäätökset tehdään aina määräajaksi, ja tämä on siis käytäntö kaikkialla Suomessa. Normiopetukseen voi siirtyä melkein koska tahansa! Ja integrointi ns. soveltuvin osin on aina mahdollista eli lapsi voi käydä osan tunneista normiluokassa ja sitten taas palata kotiluokkaan.

Pienryhmässä on kumminkin erityisopettaja ja avustaja ja max 10 lasta, joten kyllä siellä aika monenlaista tukea kyetään antamaan enemmän kuin yhden opettajan parinkymmenen lapsen luokassa.

Ja avun tarpeet - tämä kannattaa ehdottomasti ymmärtää - voivat olla hyvinkin erilaisia, vain osa liittyy oppimisvaikeuksiin TAI häiriköintiin.